Suomi hybridivaikuttamisen kohteena

[aj77]

Ei kuulu kutsua vieläkää. Suomi jää ilman tai saa selvästi viimeisenä. Ei tulevalle maakunnalle viitsi isoja kestejä järjestää.

 

[Lepard]

Höpönlöpön. Kun nyt kerran lähdet tällaiselle eipäsjuupas- ja muniskäonvahvempikuinsuniskä-linjalle, niin totean suoraan, että olet väärässä eikä sille väitetty suojatyöpaikka veronmaksajien rahoilla tai "kolmenkymmenen vuoden" mittainen dogmien ja uskon opinkappaleiden toistelu tuo hedelmällistä lisäarvoa.

Mutta 30 vuoden vapaa-ajalla tapahtunut asian harrastelu ja internetin satunnainen selailu sensijaan tekee ylivoimaisen asiantuntijan ja antaa luvan halveksia kaikkia muita? Ja meidän suojatyöpaikkalaisten ansiosta sinäkin voit vapaasti herjata veronsa maksavia valtion työntekijöitä. Ei onnistuisi tuolla rajan takana. Mutta jos se saa sinut tuntemaan paremmaksi niin siitä vain.

Dogmiin kuuluu tietysti oleellisesti oman uskon fundamentalistinen ehdottomuus, minkä vuoksi jokainen eriäviä näkemyksiä esittävä on yksiselitteisen automaattisesti väärässä, vaikka siitä omankaan uskon oikeellisuudesta ei ole täysiä takeita olemassa.

Kun noita kirjoituksiasi lukee niin ei kannattaisi puhua dogmista yhtään mitään. Pata kattilaa soimaa. Ongelmana vain on että et ole esittänyt juurikaan mitään faktoja tukemaan omiasi.

Kasvaisit nyt edes aikuiseksi ja menisit oikeisiin töihin.

Nyt on sitten eväät asialliseen keskusteluun tosi vähissä. Ymmärrätkö edes kuinka ristiriitainen tuo lauseesi on? Yleensä aikuiset ihmiset jatkavat asiallista keskustelua ja lapset kiukuttelevat. Jos et pysty asialliseen keskusteluun, kehottaisin siirtymään iltapäivälehtien keskustelupalstoille.

Niin. Me emme Suomessa tosiaan täysin varmasti voi tietää, mitä suunnitelmia Natolla tosiasiassa on ja miten ne suhtautuvat Suomeen. Siitä huolimatta oletettavasti sinä ja moni muu tällä palstalla olisi suin päin ryntäämässä sen jäseneksi ja tekemään epämääräisiä sitoumuksia, mikä parhaimmillaankin tarkoittaisi sian ostamista säkissä. Siihen ei Suomella ja suomalaisilla ole tarvetta, vaikka Suomi kuinka näyttäytyisi Naton ja amerikkalaisten kartalla harmaalta alueelta. Niin kauan kuin nykyinen status quo säilyy. Olen tästä asiasta argumentoinut reilun vuoden ajan varmasti jo satojen viestien verran enkä jaksa ryhtyä itseäni toistamaan.

Me emme tiedä NATOn yksityiskohtaisia operatiivisia suunnitelmia ja etenkään suunnitelmia toiminnasta liittouman alueen ulkopuolella. Mutta tiedämme 100% varmasti, että NATO varautuu jäsenmaittensa puolustamiseen kaikin käytettävissä olevin keinoin. Ymmärrätkö eron? Enkä ymmärrä väitteitä epämääräisistä sitoumuksista, kun NATOn toimintaperiaatteet voi lukea järjestön asiakirjoista ja tehdyistä sopimuksista.
Maa joka ei ole sotilaallisesti liittoutunut tai riittävän vahva puolustamaan itseään on suuressa vaarassa joutua sotilaallisten toimien kohteeksi krisitilanteessa. Tästä on lukuisia esimerkkejä kautta historian, eikä se miksikään muutu vaikka kuinka uskottelet itsellesi että Suomi on jotenkin ainutlaatuinen poikkeus.

Miksi Venäjä missään tilanteessa käyttäisi sotilaallista voimaa Suomea vastaan kun se kuitenkin kykenee saavuttamaan kaikki tavoitteensa joko neuvottelemalla tai lievemmillä painostamisen keinoilla. Mikäpä siinä, kun monikaan Venäjän tavoitteista ei muodosta Suomen kannalta ehdotonta kynnyskysymystä ja Suomessa on perinteisesti totuttu huomioimaan Venäjän erityistarpeet. Suomalaista voimapolitiikkaakin on kokeiltu, mutta menestys jäi heikonlaiseksi.

Tässä on nyt se päivän paras. Oletat siis lähtökohtaisesti että Suomen poliittinen johto on taivuteltavissa Venäjän tahtoon pienellä uhkailulla? Näin varmaan toivot, mutta näin ei välttämättä tapahdu. Ja miten sinä tiedät noin tarkkaan Venäjän tavoitteet kun et tiedä NATOn suunnitelmista mitään? Alkaa vaikuttaa jo epäilyttävältä... Entäpä jos Venäjä vaikka vaatii itselleen tukikohtaa Ahvenanmaalta tai Hangosta? Ei ole ensimmäinen kerta niin kuin historiasta muistetaan. Onko tämä tosiaan niin pikku juttu, että siihen Suomen valtiojohto automaattisesti suostuisi. Ja samalla hyväksyisi sen, että Suomi olisi konfliktissa osapuoli, mutta vain Venäjän puolella NATOa vastaan. Voi olla sinun mielestäsi hyvä juttu mutta meikäläinen olisi mieluummin kriisin voittajan puolella.

Mitä taas tulee "länsimaisiin arvoihin" ja varsinkin siinä korostettuihin monikulttuurisuuteen, globalisaatioon, uusliberalismiin, poliittiseen korrektiuteen yms. ja varsinkin kaiken tämän esittämiseen "väistämättömänä kehityksenä" niin kaikki eivät niitäkään Suomessa arvosta tai millään tavalla koe edistämisen arvoiseksi.

No se, että sinä ihannoit Putinin "eräänlaista demokratiaa" on tullut jo selväksi. Ja et tosiaan ole ainoa Suomessa, mutta onneksi häviävän pieni vähemmistö. Olen ylpeä voidessani sanoa olevani täysin eri puolella kanssasi.

Se, että Venäjä provosoimatta hyökkäisi Ruotsiin tai Suomeen tuntuu täysin epätodennäköiseltä ja epärealistiselta. Konflikti Venäjän ja Baltian maiden välillä tuntuu historian ja nykyisten ristiriitojen pohjalta todennäköisemmältä. Toisaalta on vaikea nähdä, mitä Venäjä voittaisi sotilaallisessa konfliktissa näiden pienten maiden kanssa. Sillä ei ole strategista käyttöä alueille, joiden väestö suhtautuu venäläisiin kielteisesti. Lisäksi Baltian maat ovat Yhdysvaltojen ja Naton suojeluksessa, eikä ole todennäköistä, että Venäjä ottaisi riskin sodasta Natoa vastaan Baltian maiden takia, he sanovat.

No ensinnäkin kyseiset henkilöt ovat suurlähettiläitä, jotka eivät tiedä todennäköisesti juurikaan sotilaallisesta suunnittelusta ja operaatioista. Amatöörejä, kuten sinäkin. Venäjän sotilaalliseen toimintaan ei nykyään kuulu alueiden laajamittainen valtaaminen. Afganistanista ja Tshetsheniasta sekä jenkkien virheistä on otettu opiksi. Sen sijaan sotilaallista voimaa käytetään Krimin ja Ukrainan tapaan rajoitettujen avainalueiden valtaamiseen sekä vastapuolen sitomiseen epämääräiseen konfliktiin. Keinovalikoima on laaja ja sotilaallisen voiman käyttö on listalla lähes viimeisenä, mutta se on silti listalla ja oleellinen elementti poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ei tarvitse kuin lukea Gerasimovin kirjoituksia ja venäjän sotilasdoktriinia niin se tulee selväksi. Ei mikään dogma vaan fakta jota viime vuosien tapahtumat tukevat.

Kirjoittajien mukaan Ruotsin, tai Suomen, Nato-jäsenyys ei parantaisi turvallisuustilannetta. Se ei vähentäisi Venäjä-uhkaa. Jos Ruotsi ja Suomi liittyisivät Natoon yhdessä, kasvaisi Venäjän ja Naton välisen yhteenoton riski merkittävästi.

Totta että riski on olemassa koska poliitikot eivätkummassakaan maassa aikanaan tehneet oikeita päätöksiä. Mutta ainakin Norja, Tanska, Puola ja Baltian maat tuntuvat olevan kovasti tyytyväisiä ratkaisuunsa. Ja arvaa miksi päätyivät NATOn jäseniksi? Kun puolueettomuus ei tuonut aikanaan suojaa. Siperia opettaa...

Kirjoittajien mukaan juuri nyt terrorismi on paljon suurempi turvallisuusuhka kuin Venäjä.

Osoitus suurlähettiläiden ammattitaidosta. Agressiivinen diktaattori, jolla on 10 000 ydinasetta, on pienempi turvallisuusuhka kuin parikymmentä tuhatta idioottia Kalasnikovien kanssa jossain aavikolla ja heidän muutama sata aktiivita kannattajaansa Euroopassa? Ihanko totta. Vertaappa ihan huviksesi kuinka monta ihmistä on kuollut Putinin sodissa Kaukasuksella ja Ukrainassa ja kuinka monta ihmistä on kuollut terrori-iskuissa Euroopassa.

 

[Lepard]

Höpönlöpön. Kun nyt kerran lähdet tällaiselle eipäsjuupas- ja muniskäonvahvempikuinsuniskä-linjalle, niin totean suoraan, että olet väärässä eikä sille väitetty suojatyöpaikka veronmaksajien rahoilla tai "kolmenkymmenen vuoden" mittainen dogmien ja uskon opinkappaleiden toistelu tuo hedelmällistä lisäarvoa.

Mutta 30 vuoden vapaa-ajalla tapahtunut asian harrastelu ja internetin satunnainen selailu sensijaan tekee ylivoimaisen asiantuntijan ja antaa luvan halveksia kaikkia muita? Ja meidän suojatyöpaikkalaisten ansiosta sinäkin voit vapaasti herjata veronsa maksavia valtion työntekijöitä. Ei onnistuisi tuolla rajan takana. Mutta jos se saa sinut tuntemaan paremmaksi niin siitä vain.

Dogmiin kuuluu tietysti oleellisesti oman uskon fundamentalistinen ehdottomuus, minkä vuoksi jokainen eriäviä näkemyksiä esittävä on yksiselitteisen automaattisesti väärässä, vaikka siitä omankaan uskon oikeellisuudesta ei ole täysiä takeita olemassa.

Kun noita kirjoituksiasi lukee niin ei kannattaisi puhua dogmista yhtään mitään. Pata kattilaa soimaa. Ongelmana vain on että et ole esittänyt juurikaan mitään faktoja tukemaan omiasi.

Kasvaisit nyt edes aikuiseksi ja menisit oikeisiin töihin.

Nyt on sitten eväät asialliseen keskusteluun tosi vähissä. Ymmärrätkö edes kuinka ristiriitainen tuo lauseesi on? Yleensä aikuiset ihmiset jatkavat asiallista keskustelua ja lapset kiukuttelevat. Jos et pysty asialliseen keskusteluun, kehottaisin siirtymään iltapäivälehtien keskustelupalstoille.

Niin. Me emme Suomessa tosiaan täysin varmasti voi tietää, mitä suunnitelmia Natolla tosiasiassa on ja miten ne suhtautuvat Suomeen. Siitä huolimatta oletettavasti sinä ja moni muu tällä palstalla olisi suin päin ryntäämässä sen jäseneksi ja tekemään epämääräisiä sitoumuksia, mikä parhaimmillaankin tarkoittaisi sian ostamista säkissä. Siihen ei Suomella ja suomalaisilla ole tarvetta, vaikka Suomi kuinka näyttäytyisi Naton ja amerikkalaisten kartalla harmaalta alueelta. Niin kauan kuin nykyinen status quo säilyy. Olen tästä asiasta argumentoinut reilun vuoden ajan varmasti jo satojen viestien verran enkä jaksa ryhtyä itseäni toistamaan.

Me emme tiedä NATOn yksityiskohtaisia operatiivisia suunnitelmia ja etenkään suunnitelmia toiminnasta liittouman alueen ulkopuolella. Mutta tiedämme 100% varmasti, että NATO varautuu jäsenmaittensa puolustamiseen kaikin käytettävissä olevin keinoin. Ymmärrätkö eron? Enkä ymmärrä väitteitä epämääräisistä sitoumuksista, kun NATOn toimintaperiaatteet voi lukea järjestön asiakirjoista ja tehdyistä sopimuksista.
Maa joka ei ole sotilaallisesti liittoutunut tai riittävän vahva puolustamaan itseään on suuressa vaarassa joutua sotilaallisten toimien kohteeksi krisitilanteessa. Tästä on lukuisia esimerkkejä kautta historian, eikä se miksikään muutu vaikka kuinka uskottelet itsellesi että Suomi on jotenkin ainutlaatuinen poikkeus.

Miksi Venäjä missään tilanteessa käyttäisi sotilaallista voimaa Suomea vastaan kun se kuitenkin kykenee saavuttamaan kaikki tavoitteensa joko neuvottelemalla tai lievemmillä painostamisen keinoilla. Mikäpä siinä, kun monikaan Venäjän tavoitteista ei muodosta Suomen kannalta ehdotonta kynnyskysymystä ja Suomessa on perinteisesti totuttu huomioimaan Venäjän erityistarpeet. Suomalaista voimapolitiikkaakin on kokeiltu, mutta menestys jäi heikonlaiseksi.

Tässä on nyt se päivän paras. Oletat siis lähtökohtaisesti että Suomen poliittinen johto on taivuteltavissa Venäjän tahtoon pienellä uhkailulla? Näin varmaan toivot, mutta näin ei välttämättä tapahdu. Ja miten sinä tiedät noin tarkkaan Venäjän tavoitteet kun et tiedä NATOn suunnitelmista mitään? Alkaa vaikuttaa jo epäilyttävältä... Entäpä jos Venäjä vaikka vaatii itselleen tukikohtaa Ahvenanmaalta tai Hangosta? Ei ole ensimmäinen kerta niin kuin historiasta muistetaan. Onko tämä tosiaan niin pikku juttu, että siihen Suomen valtiojohto automaattisesti suostuisi. Ja samalla hyväksyisi sen, että Suomi olisi konfliktissa osapuoli, mutta vain Venäjän puolella NATOa vastaan. Voi olla sinun mielestäsi hyvä juttu mutta meikäläinen olisi mieluummin kriisin voittajan puolella.

Mitä taas tulee "länsimaisiin arvoihin" ja varsinkin siinä korostettuihin monikulttuurisuuteen, globalisaatioon, uusliberalismiin, poliittiseen korrektiuteen yms. ja varsinkin kaiken tämän esittämiseen "väistämättömänä kehityksenä" niin kaikki eivät niitäkään Suomessa arvosta tai millään tavalla koe edistämisen arvoiseksi.

No se, että sinä ihannoit Putinin "eräänlaista demokratiaa" on tullut jo selväksi. Ja et tosiaan ole ainoa Suomessa, mutta onneksi häviävän pieni vähemmistö. Olen ylpeä voidessani sanoa olevani täysin eri puolella kanssasi.

Se, että Venäjä provosoimatta hyökkäisi Ruotsiin tai Suomeen tuntuu täysin epätodennäköiseltä ja epärealistiselta. Konflikti Venäjän ja Baltian maiden välillä tuntuu historian ja nykyisten ristiriitojen pohjalta todennäköisemmältä. Toisaalta on vaikea nähdä, mitä Venäjä voittaisi sotilaallisessa konfliktissa näiden pienten maiden kanssa. Sillä ei ole strategista käyttöä alueille, joiden väestö suhtautuu venäläisiin kielteisesti. Lisäksi Baltian maat ovat Yhdysvaltojen ja Naton suojeluksessa, eikä ole todennäköistä, että Venäjä ottaisi riskin sodasta Natoa vastaan Baltian maiden takia, he sanovat.

No ensinnäkin kyseiset henkilöt ovat suurlähettiläitä, jotka eivät tiedä todennäköisesti juurikaan sotilaallisesta suunnittelusta ja operaatioista. Amatöörejä, kuten sinäkin. Venäjän sotilaalliseen toimintaan ei nykyään kuulu alueiden laajamittainen valtaaminen. Afganistanista ja Tshetsheniasta sekä jenkkien virheistä on otettu opiksi. Sen sijaan sotilaallista voimaa käytetään Krimin ja Ukrainan tapaan rajoitettujen avainalueiden valtaamiseen sekä vastapuolen sitomiseen epämääräiseen konfliktiin. Keinovalikoima on laaja ja sotilaallisen voiman käyttö on listalla lähes viimeisenä, mutta se on silti listalla ja oleellinen elementti poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ei tarvitse kuin lukea Gerasimovin kirjoituksia ja venäjän sotilasdoktriinia niin se tulee selväksi. Ei mikään dogma vaan fakta jota viime vuosien tapahtumat tukevat.

Kirjoittajien mukaan Ruotsin, tai Suomen, Nato-jäsenyys ei parantaisi turvallisuustilannetta. Se ei vähentäisi Venäjä-uhkaa. Jos Ruotsi ja Suomi liittyisivät Natoon yhdessä, kasvaisi Venäjän ja Naton välisen yhteenoton riski merkittävästi.

Totta että riski on olemassa koska poliitikot eivätkummassakaan maassa aikanaan tehneet oikeita päätöksiä. Mutta ainakin Norja, Tanska, Puola ja Baltian maat tuntuvat olevan kovasti tyytyväisiä ratkaisuunsa. Ja arvaa miksi päätyivät NATOn jäseniksi? Kun puolueettomuus ei tuonut aikanaan suojaa. Siperia opettaa...

Kirjoittajien mukaan juuri nyt terrorismi on paljon suurempi turvallisuusuhka kuin Venäjä.

Osoitus suurlähettiläiden ammattitaidosta. Agressiivinen diktaattori, jolla on 10 000 ydinasetta, on pienempi turvallisuusuhka kuin parikymmentä tuhatta idioottia Kalasnikovien kanssa jossain aavikolla ja heidän muutama sata aktiivita kannattajaansa Euroopassa? Ihanko totta. Vertaappa ihan huviksesi kuinka monta ihmistä on kuollut Putinin sodissa Kaukasuksella ja Ukrainassa ja kuinka monta ihmistä on kuollut terrori-iskuissa Euroopassa.

 

[aj77]

Niin. Isäntämaasopimus tosiaan muuttuu päiväpäivältä vaarallisemmaksi jos se ei johda jäsenyyteen. Eikä se johda. Mikään ei puhu sen puolesta että kansa osaisi Natoon mennä. Olemme metsäläisiä vaikka kuinka katsomme Innoa ja ajelemme kassit.
Pelkkää pintaa. Kansan jääräpäisyys pakottaa taistelemaan. Putin ei ole kaikkea vielä antanut.

 

[kausaliteetti]

Osoitus suurlähettiläiden ammattitaidosta. Agressiivinen diktaattori, jolla on 10 000 ydinasetta, on pienempi turvallisuusuhka kuin parikymmentä tuhatta idioottia Kalasnikovien kanssa jossain aavikolla ja heidän muutama sata aktiivita kannattajaansa Euroopassa? Ihanko totta. Vertaappa ihan huviksesi kuinka monta ihmistä on kuollut Putinin sodissa Kaukasuksella ja Ukrainassa ja kuinka monta ihmistä on kuollut terrori-iskuissa Euroopassa.

Nuo 10000 ydinasetta ovat rivikansalaiselle uhaltaan sama tasoa kuin jättiasteroidin iskeytyminen maahan, voihan sillä pelotella, mutta ei juuri kukaan sen takia päivittäin päätään vaivaa, ei sille ole mitään itse tehtävissä. Sen sijaan niiden "muutaman sadan" aktiivin kannattajan vaikutus rivikansalaisen elämään on täyttä konkretiaa, ei "pienten vihreiden miesten" tai ydinkärkien takia ole tarvis kulkeissaan vaihtaa kadun toiselle puolelle.

 

[vlad]

Niin. Isäntämaasopimus tosiaan muuttuu päiväpäivältä vaarallisemmaksi jos se ei johda jäsenyyteen. Eikä se johda. Mikään ei puhu sen puolesta että kansa osaisi Natoon mennä. Olemme metsäläisiä vaikka kuinka katsomme Innoa ja ajelemme kassit.
Pelkkää pintaa. Kansan jääräpäisyys pakottaa taistelemaan. Putin ei ole kaikkea vielä antanut.

Jaa'an sen ajatuksen ettei kansa ole NATO:on menossa eikä maasta näytä löytyvän poliittista tahtoa NATO:on hakeutumiselle. Tilanne Ukrainan suunnalla on muuttumassa siihen suuntaan, että laineet voivat hyvinkin heijastella Suomeen, eikä sen jälkeen välttämättä enää tarvitse haaveillakaan NATO:on liittymisestä ihan pieneen hetkeen, nimittäin asetelma voi muuttua siten, että NATO ei liiaksi muuttuneessa geopoliittisessa tilanteessa edes ota uusia jäsenmaita. Mitäs sitten tehdään jos ovi onkin jo kiinni mutta meillä sitä halua jäsenyyteen löytyy?

vlad

 

[aj77]

Jaa'an sen ajatuksen ettei kansa ole NATO:on menossa eikä maasta näytä löytyvän poliittista tahtoa NATO:on hakeutumiselle. Tilanne Ukrainan suunnalla on muuttumassa siihen suuntaan, että laineet voivat hyvinkin heijastella Suomeen, eikä sen jälkeen välttämättä enää tarvitse haaveillakaan NATO:on liittymisestä ihan pieneen hetkeen, nimittäin asetelma voi muuttua siten, että NATO ei liiaksi muuttuneessa geopoliittisessa tilanteessa edes ota uusia jäsenmaita. Mitäs sitten tehdään jos ovi onkin jo kiinni mutta meillä sitä halua jäsenyyteen löytyy?

vlad

Tämänhetkinen Naton isäntämaasopimus käsittääkseni edellyttää poliittista päätöstä. Nato ei saa käyttää Suomen aluetta hyväkseen kriisissä automaattisesti.
Näin olen käsittänyt. Joten Putinin tehtäväksi jää huolehtia suomettumisesta aivan kuten kylmän sodan aikaan. Työ tämän eteen ollut käynnissä hyvän aikaa.
Palatakseen samaan kuin Kekkosen aikana, täytyy Putinin uhata ja antaa vinkkiä järeistä toimista. Pelottelemalla mies pelaa. Toki meillä on jo muutamia Putinin kavereita vanhastaan politiikassa, mutta ei tarpeeksi ja tarpeeksi leveällä rintamalla.

Odotettavissa on vihjailua, joukkojensiirtoja, raflaavia otsikoita venäläisissä lehdissä ja ilmatilanloukkaamisia. Ehkä järeinmpiä keinoja voisi olla eristäminenja hyljeksiminen. Kuten nyt, kun suomi odottelee kutsua kokoukseen jonka alullepanija oli. Ei vain kuulu. Muut ovat saaneet.
Ei voi sanoa että naapurisuhteet ovat lämpimät ja luottamukselliset.

 

[StepanRudanskij]

Ei kuulu kutsua vieläkää. Suomi jää ilman tai saa selvästi viimeisenä. Ei tulevalle maakunnalle viitsi isoja kestejä järjestää.

Se tulee epävirallisesti Venäjän lähetystön toisen lähetystösihteerin kautta, perinteitä kunnioittaen.

 

[Hanski]

Mutta 30 vuoden vapaa-ajalla tapahtunut asian harrastelu ja internetin satunnainen selailu sensijaan tekee ylivoimaisen asiantuntijan ja antaa luvan halveksia kaikkia muita? Ja meidän suojatyöpaikkalaisten ansiosta sinäkin voit vapaasti herjata veronsa maksavia valtion työntekijöitä. Ei onnistuisi tuolla rajan takana. Mutta jos se saa sinut tuntemaan paremmaksi niin siitä vain.



Kun noita kirjoituksiasi lukee niin ei kannattaisi puhua dogmista yhtään mitään. Pata kattilaa soimaa. Ongelmana vain on että et ole esittänyt juurikaan mitään faktoja tukemaan omiasi.



Nyt on sitten eväät asialliseen keskusteluun tosi vähissä. Ymmärrätkö edes kuinka ristiriitainen tuo lauseesi on? Yleensä aikuiset ihmiset jatkavat asiallista keskustelua ja lapset kiukuttelevat. Jos et pysty asialliseen keskusteluun, kehottaisin siirtymään iltapäivälehtien keskustelupalstoille.



Me emme tiedä NATOn yksityiskohtaisia operatiivisia suunnitelmia ja etenkään suunnitelmia toiminnasta liittouman alueen ulkopuolella. Mutta tiedämme 100% varmasti, että NATO varautuu jäsenmaittensa puolustamiseen kaikin käytettävissä olevin keinoin. Ymmärrätkö eron? Enkä ymmärrä väitteitä epämääräisistä sitoumuksista, kun NATOn toimintaperiaatteet voi lukea järjestön asiakirjoista ja tehdyistä sopimuksista.
Maa joka ei ole sotilaallisesti liittoutunut tai riittävän vahva puolustamaan itseään on suuressa vaarassa joutua sotilaallisten toimien kohteeksi krisitilanteessa. Tästä on lukuisia esimerkkejä kautta historian, eikä se miksikään muutu vaikka kuinka uskottelet itsellesi että Suomi on jotenkin ainutlaatuinen poikkeus.



Tässä on nyt se päivän paras. Oletat siis lähtökohtaisesti että Suomen poliittinen johto on taivuteltavissa Venäjän tahtoon pienellä uhkailulla? Näin varmaan toivot, mutta näin ei välttämättä tapahdu. Ja miten sinä tiedät noin tarkkaan Venäjän tavoitteet kun et tiedä NATOn suunnitelmista mitään? Alkaa vaikuttaa jo epäilyttävältä... Entäpä jos Venäjä vaikka vaatii itselleen tukikohtaa Ahvenanmaalta tai Hangosta? Ei ole ensimmäinen kerta niin kuin historiasta muistetaan. Onko tämä tosiaan niin pikku juttu, että siihen Suomen valtiojohto automaattisesti suostuisi. Ja samalla hyväksyisi sen, että Suomi olisi konfliktissa osapuoli, mutta vain Venäjän puolella NATOa vastaan. Voi olla sinun mielestäsi hyvä juttu mutta meikäläinen olisi mieluummin kriisin voittajan puolella.



No se, että sinä ihannoit Putinin "eräänlaista demokratiaa" on tullut jo selväksi. Ja et tosiaan ole ainoa Suomessa, mutta onneksi häviävän pieni vähemmistö. Olen ylpeä voidessani sanoa olevani täysin eri puolella kanssasi.



No ensinnäkin kyseiset henkilöt ovat suurlähettiläitä, jotka eivät tiedä todennäköisesti juurikaan sotilaallisesta suunnittelusta ja operaatioista. Amatöörejä, kuten sinäkin. Venäjän sotilaalliseen toimintaan ei nykyään kuulu alueiden laajamittainen valtaaminen. Afganistanista ja Tshetsheniasta sekä jenkkien virheistä on otettu opiksi. Sen sijaan sotilaallista voimaa käytetään Krimin ja Ukrainan tapaan rajoitettujen avainalueiden valtaamiseen sekä vastapuolen sitomiseen epämääräiseen konfliktiin. Keinovalikoima on laaja ja sotilaallisen voiman käyttö on listalla lähes viimeisenä, mutta se on silti listalla ja oleellinen elementti poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ei tarvitse kuin lukea Gerasimovin kirjoituksia ja venäjän sotilasdoktriinia niin se tulee selväksi. Ei mikään dogma vaan fakta jota viime vuosien tapahtumat tukevat.



Totta että riski on olemassa koska poliitikot eivätkummassakaan maassa aikanaan tehneet oikeita päätöksiä. Mutta ainakin Norja, Tanska, Puola ja Baltian maat tuntuvat olevan kovasti tyytyväisiä ratkaisuunsa. Ja arvaa miksi päätyivät NATOn jäseniksi? Kun puolueettomuus ei tuonut aikanaan suojaa. Siperia opettaa...



Osoitus suurlähettiläiden ammattitaidosta. Agressiivinen diktaattori, jolla on 10 000 ydinasetta, on pienempi turvallisuusuhka kuin parikymmentä tuhatta idioottia Kalasnikovien kanssa jossain aavikolla ja heidän muutama sata aktiivita kannattajaansa Euroopassa? Ihanko totta. Vertaappa ihan huviksesi kuinka monta ihmistä on kuollut Putinin sodissa Kaukasuksella ja Ukrainassa ja kuinka monta ihmistä on kuollut terrori-iskuissa Euroopassa.

Täytyy nostaa Lepardille hattua, että jaksat vastata näin asiallisesti ja seikkaperäisesti täysin asiattomaan itkupotkuraivari-postaukseen!

 

[scip10]

Terrorismi on ensijaisesti julkisuustemppu ja vasta sen jälkeen todellinen turvallisuusuhka. Nizzan rekkarynnäkkö väkijoukkoon tappoi n. 80 henkeä ja marraskuun 2015 Pariisin terrori-iskussa menehtyi n. 130.

Vertailun vuoksi, Ranskassa kuolee yli 3000 henkeä liikenneonnettomuuksissa joka vuosi, ja wikipedian mukaan v 2012 Ranskassa kuoli henkirikoksen seurauksena 665 ihmistä. Terroristit eivät ole vaarallisuudessaan edes saavuttaneet tavallisia rikollisia, vaikka Ranskan henkirikosaste on kansainvälisessä vertailussa erittäin pieni.

Sodat ovat vaarallisuudessa omaa luokkaansa. Ukrainan rajoitettu ja suurelta osin matalan intensiteetin konflikti on tuottanut parissa vuodessa 10 000 -15 000 kuollutta. Syyriassa soditaan tosissaan ja kuolleita on viiden sotavuoden ajalta arviolta 300 000 - 450 000.

 

[Vonka]

Terrorismi on ensijaisesti julkisuustemppu ja vasta sen jälkeen todellinen turvallisuusuhka. Nizzan rekkarynnäkkö väkijoukkoon tappoi n. 80 henkeä ja marraskuun 2015 Pariisin terrori-iskussa menehtyi n. 130.

Vertailun vuoksi, Ranskassa kuolee yli 3000 henkeä liikenneonnettomuuksissa joka vuosi, ja wikipedian mukaan v 2012 Ranskassa kuoli henkirikoksen seurauksena 665 ihmistä. Terroristit eivät ole vaarallisuudessaan edes saavuttaneet tavallisia rikollisia

Tätä vertailua on paljon käytetty vasemmiston parissa islamterrorismin vähättelyyn. Mitäpä Nizzan terroriteosta, kuoleehan ihmisiä liikenteessäkin! Assimiloiden, jos joku tero tappaisi vaikka 125 suomalaista, oletan piankin nousevan repliikin, että vastahan ollan tasoissa sillä murhaahan kantaväestökin.

Totalitaristit näkevät ihmiset numeroina, ja sulkevat pois kaiken inhimillisen ymmärryksen mielestään.

Kyseessä ei ole "julkisuustemppu" aivan kuten Breivik ei vain ollut "keskustelunavaaja" vaan raakoja murhia, jotka pitää sellaisina nähdä.

Uskon kuitenkin, että ajat takaa sitä, että radikalismi ydinalueillaan on häviämässä sodan ja siihen terrorismilla ei ole vaikutusta.

Tämä voisi olla terrorismi-ketjussa hedelmällinen polku.

 

[Laamanator]

Mutta 30 vuoden vapaa-ajalla tapahtunut asian harrastelu ja internetin satunnainen selailu sensijaan tekee ylivoimaisen asiantuntijan ja antaa luvan halveksia kaikkia muita? Ja meidän suojatyöpaikkalaisten ansiosta sinäkin voit vapaasti herjata veronsa maksavia valtion työntekijöitä. Ei onnistuisi tuolla rajan takana. Mutta jos se saa sinut tuntemaan paremmaksi niin siitä vain.



Kun noita kirjoituksiasi lukee niin ei kannattaisi puhua dogmista yhtään mitään. Pata kattilaa soimaa. Ongelmana vain on että et ole esittänyt juurikaan mitään faktoja tukemaan omiasi.



Nyt on sitten eväät asialliseen keskusteluun tosi vähissä. Ymmärrätkö edes kuinka ristiriitainen tuo lauseesi on? Yleensä aikuiset ihmiset jatkavat asiallista keskustelua ja lapset kiukuttelevat. Jos et pysty asialliseen keskusteluun, kehottaisin siirtymään iltapäivälehtien keskustelupalstoille.



Me emme tiedä NATOn yksityiskohtaisia operatiivisia suunnitelmia ja etenkään suunnitelmia toiminnasta liittouman alueen ulkopuolella. Mutta tiedämme 100% varmasti, että NATO varautuu jäsenmaittensa puolustamiseen kaikin käytettävissä olevin keinoin. Ymmärrätkö eron? Enkä ymmärrä väitteitä epämääräisistä sitoumuksista, kun NATOn toimintaperiaatteet voi lukea järjestön asiakirjoista ja tehdyistä sopimuksista.
Maa joka ei ole sotilaallisesti liittoutunut tai riittävän vahva puolustamaan itseään on suuressa vaarassa joutua sotilaallisten toimien kohteeksi krisitilanteessa. Tästä on lukuisia esimerkkejä kautta historian, eikä se miksikään muutu vaikka kuinka uskottelet itsellesi että Suomi on jotenkin ainutlaatuinen poikkeus.



Tässä on nyt se päivän paras. Oletat siis lähtökohtaisesti että Suomen poliittinen johto on taivuteltavissa Venäjän tahtoon pienellä uhkailulla? Näin varmaan toivot, mutta näin ei välttämättä tapahdu. Ja miten sinä tiedät noin tarkkaan Venäjän tavoitteet kun et tiedä NATOn suunnitelmista mitään? Alkaa vaikuttaa jo epäilyttävältä... Entäpä jos Venäjä vaikka vaatii itselleen tukikohtaa Ahvenanmaalta tai Hangosta? Ei ole ensimmäinen kerta niin kuin historiasta muistetaan. Onko tämä tosiaan niin pikku juttu, että siihen Suomen valtiojohto automaattisesti suostuisi. Ja samalla hyväksyisi sen, että Suomi olisi konfliktissa osapuoli, mutta vain Venäjän puolella NATOa vastaan. Voi olla sinun mielestäsi hyvä juttu mutta meikäläinen olisi mieluummin kriisin voittajan puolella.



No se, että sinä ihannoit Putinin "eräänlaista demokratiaa" on tullut jo selväksi. Ja et tosiaan ole ainoa Suomessa, mutta onneksi häviävän pieni vähemmistö. Olen ylpeä voidessani sanoa olevani täysin eri puolella kanssasi.



No ensinnäkin kyseiset henkilöt ovat suurlähettiläitä, jotka eivät tiedä todennäköisesti juurikaan sotilaallisesta suunnittelusta ja operaatioista. Amatöörejä, kuten sinäkin. Venäjän sotilaalliseen toimintaan ei nykyään kuulu alueiden laajamittainen valtaaminen. Afganistanista ja Tshetsheniasta sekä jenkkien virheistä on otettu opiksi. Sen sijaan sotilaallista voimaa käytetään Krimin ja Ukrainan tapaan rajoitettujen avainalueiden valtaamiseen sekä vastapuolen sitomiseen epämääräiseen konfliktiin. Keinovalikoima on laaja ja sotilaallisen voiman käyttö on listalla lähes viimeisenä, mutta se on silti listalla ja oleellinen elementti poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ei tarvitse kuin lukea Gerasimovin kirjoituksia ja venäjän sotilasdoktriinia niin se tulee selväksi. Ei mikään dogma vaan fakta jota viime vuosien tapahtumat tukevat.



Totta että riski on olemassa koska poliitikot eivätkummassakaan maassa aikanaan tehneet oikeita päätöksiä. Mutta ainakin Norja, Tanska, Puola ja Baltian maat tuntuvat olevan kovasti tyytyväisiä ratkaisuunsa. Ja arvaa miksi päätyivät NATOn jäseniksi? Kun puolueettomuus ei tuonut aikanaan suojaa. Siperia opettaa...



Osoitus suurlähettiläiden ammattitaidosta. Agressiivinen diktaattori, jolla on 10 000 ydinasetta, on pienempi turvallisuusuhka kuin parikymmentä tuhatta idioottia Kalasnikovien kanssa jossain aavikolla ja heidän muutama sata aktiivita kannattajaansa Euroopassa? Ihanko totta. Vertaappa ihan huviksesi kuinka monta ihmistä on kuollut Putinin sodissa Kaukasuksella ja Ukrainassa ja kuinka monta ihmistä on kuollut terrori-iskuissa Euroopassa.

Onpas sinulla ärhäkkä tulokulma tällaiseen keskusteluun. Ei tässä kukaan mistään 30 vuoden harrastelusta ja netin selaamisesta ole puhunut, joten joko sinulla menevät keskustelijat vahingossa sekaisin tai sitten yrität syöttää minun näppäimistölleni jotain kirjainyhdistelmiä, joita se ei ole suoltanut. Kerroit omistavasi jo 30 vuoden kokemuksen strategian tutkimuksesta ja tämän tasoisista kysymyksistä, mutta etköhän nyt sortunut hieman liioittelemaan vuosien lukumäärän osalta? Tietysti jokainen eriäviä näkemyksiä esittävä on automaattisesti "amatööri" ja täysin väärässä, koska se ei palvele tietyn sotilaskuplan lähes uskonnon asemaan sementoitua dogmia ja saavutettavissa olevia etuja. Keskustelu tällä linjalla muistuttaa hyvin paljon uskonopillista väittelyä Jehovan todistajan kanssa. Oletko koskaan kokeillut? Lisäksi fundeeraanpa vaan, että kuinkahan montaa sotilasoperaatiota ja armeijakuntaa sinäkin lienet päässyt 50 vuoden sotilasurallasi todellisuudessa liikuttelemaan?

Tässä kysymyksessä ei ole mitään sementoituja faktoja tai Jumalan totuuksia, vaan ainoastaan joitakin lähtökohdan muodostavia tosiasioita, joita tässäkin ketjussa on jo moneen otteeseen lueteltu ja, jotka antavat perusteet erilaisten näkemysten muodostamiselle. Kovin montaa erilaista näkemystä ei tästä käynnissä olevasta tilanteesta pysty järkevästi muodostamaan, mutta muutaman erilaisen kuitenkin. Yksi näistä on Suomen rooli Naton jäsenenä, mutta toinen on Suomen rooli nykyisen kaltaisena toimijana. Kolmas näkemys voisi olla lisäksi Suomen rooli Venäjän liittolaisena vastakkainasettelussa länsimaita vastaan, mikä ei todennäköisesti kuitenkaan ole Suomen kansallisten etujen kannalta se paras mahdollinen ratkaisu. Em. näkemysten priorisointi hierarkiseen järjestykseen olkoon kokonaan oma prosessinsa - sitä vartenhan keskustelua käydään, eikö vain?

Kuten aikaisemmin olen todennut, niin olemme varmasti 99 % samaa mieltä ja esittämäsi perusteet ovat hyvin tutuja. Niitä kannattaa kuitenkin välillä vähän kyseenalaistaa ja pyrkiä haastamaan eri suunnista, jolloin voi päästä sen oman laatikkonsa ulkopuolelle. Erittäin kiinnostava olisi myös kattava analyysi siitä, mitä Suomen liittolaisuus Venäjän kanssa käytännössä merkitsisi ja minkälaiset vaikutukset sillä olisi. YYA-sopimuksesta Suomessa on jo monen vuosikymmenen mittainen kokemus. Myös valitettavasti tukikohdista Suomen maaperällä.

Ei Suomi ole puolueeton eikä se ole koskaan sellainen ollutkaan enkä ole näin missään vaiheessa väittänytkään. Kysymys on lähinnä toimijuuden aktiviisuudesta ja toiminnan intensiteettitasosta. Suomen ei tässäkään tapauksessa tarvitse olla aktiivinen toimija muiden kuin oman kansallisen etunsa lukuun, saati mikään muita miellyttämään pyrkivä mallioppilas - muiden valtioiden tai konklaavien etuja Suomen ei tarvitse ryhtyä maksumiehen roolissa edistämään. Jos esimerkiksi Nato haluaa Suomelta jotain epämääräisiä sitoumuksia tai toimenpiteitä, niin sen on myös oikeasti tarjottava todellinen kompensaatio toimenpiteiden vastineeksi. Lisäksi läpinäkyvyyden ja perustuslain 2 § tarkoittaman kansanvaltaisuuden toteutumisen vuoksi nämä edellytykset on myös kattavasti käsiteltävä julkisessa keskustelussa ja siten myös sisäpolitiikassa.

Olen monta kertaa täällä toistanut, että JOS Naton oletettuihin suunnitelmiin sisältyy esimerkiksi sotatoimia Venäjää vastaan, niin osallistumisen kompensaationa on Suomelle annettava vähintään esimerkiksi Petsamo, Jäämeren yhteys ja osingot arktisen ulottuvuuden luonnonvaroista sekä valtiovelan nollaaminen. Lisäksi Suomen on saatava täydet takeet sekä yhteiskunnan, että sotilaallisesta huoltovarmuudesta. Pelkäksi tykinruoaksi tai maksumieheksi ei tällaiseen muuten Suomen kannalta täysin turhaan hegemoniasotaan kannata osallistua, vaikka se varmasti Naton oletettuihin suunnitelmiin sopisikin paremmin kuin hyvin. Muussa tapauksessa Suomen ei kannata edes harkita, koska ei oikeasti ole pakko. Sama pätee myös Ruotsiin.

Euroopassa tapahtuneiden yksittäistapausten ja Kaukasuksen lukuisten konfliktien rinnastaminen on vähän huono vertaus, koska Euroopan osalta aikajana on vasta alkamassa. Terrorismilla on kuitenkin annettujen näyttöjen perusteella uhkapotentiaali, jota ei kannata vähätellä ja välittömät vaikutukset näyttäytyvät Ukrainasta ja Kaukasuksesta poiketen suoraan omalla tontilla. Kaukasuksella sen sijaan on tapeltu niin kauan kuin historiankirjoitus jaksaa muistaa eikä siihen edes yksi Putin pysty vaikuttamaan, vaikka noin muuten onkin varsinainen taikuri. Ainakin jos valtamediaan on uskominen.

 

[scip10]

Tätä vertailua on paljon käytetty vasemmiston parissa islamterrorismin vähättelyyn. Mitäpä Nizzan terroriteosta, kuoleehan ihmisiä liikenteessäkin! Assimiloiden, jos joku tero tappaisi vaikka 125 suomalaista, oletan piankin nousevan repliikin, että vastahan ollan tasoissa sillä murhaahan kantaväestökin.

Totalitaristit näkevät ihmiset numeroina, ja sulkevat pois kaiken inhimillisen ymmärryksen mielestään.

Kyseessä ei ole "julkisuustemppu" aivan kuten Breivik ei vain ollut "keskustelunavaaja" vaan raakoja murhia, jotka pitää sellaisina nähdä.

Uskon kuitenkin, että ajat takaa sitä, että radikalismi ydinalueillaan on häviämässä sodan ja siihen terrorismilla ei ole vaikutusta.

Tämä voisi olla terrorismi-ketjussa hedelmällinen polku.

Kommenttini viittasi ylläolevaan keskusteluun, jossa väitettiin terrorismin olevan suurin turvallisuusuhka. En väheksy terrorismia vaan haluan asettaa uhkakuvat mittasuhteisiinsa.

Lukujen valossa näin ei ole, koska mahdollinen konflikti uudelleenaseistautuvan ja aggressiivisen Venäjän kanssa tuottaisi monikymmenkertaisen määrän kuolonuhreja mitä terrorismi pahimmillaan voi tuottaa. Olen siis Lepardin kannoilla tässä

Osoitus suurlähettiläiden ammattitaidosta. Agressiivinen diktaattori, jolla on 10 000 ydinasetta, on pienempi turvallisuusuhka kuin parikymmentä tuhatta idioottia Kalasnikovien kanssa jossain aavikolla ja heidän muutama sata aktiivita kannattajaansa Euroopassa? Ihanko totta. Vertaappa ihan huviksesi kuinka monta ihmistä on kuollut Putinin sodissa Kaukasuksella ja Ukrainassa ja kuinka monta ihmistä on kuollut terrori-iskuissa Euroopassa.

 

[Mortti]

Kommenttini viittasi ylläolevaan keskusteluun, jossa väitettiin terrorismin olevan suurin turvallisuusuhka. En väheksy terrorismia vaan haluan asettaa uhkakuvat mittasuhteisiinsa.

Lukujen valossa näin ei ole, koska mahdollinen konflikti uudelleenaseistautuvan ja aggressiivisen Venäjän kanssa tuottaisi monikymmenkertaisen määrän kuolonuhreja mitä terrorismi pahimmillaan voi tuottaa. Olen siis Lepardin kannoilla tässä

Se lienee totta, että Suomen sisäisen tilanteen kannalta terrorismi on varsin pieni uhka. Mutta yhtälailla sekin lienee totta, että terrorismi on tällä hetkellä (pakolaiskriisin ohella, myös siihen sekoittuneena) suurin EU:n tulevaisuutta uhkaava tekijä. Voihan sitä leikitellä terroristien ja liikenneonnettomuuksien aiheuttamien kuolleiden määrillä, mutta oleellinen ero näiden välillä tuleekin ulkoisvaikutuksista. Tuskin mikään maa ajautuu poliittiseen kriisiin liikenneonnettomuuksien vuoksi, mutta terrorismin kohdalla tällaista tapahtuu. Ja jos skooppia laajennetaan EU:n ulkopuolelle, niin onhan sitä maita, jotka ovat jossain määrin jopa romahtaneet terroristien takia (Afganistan, Somalia). Amerikkalaisetkin lähtivät kalliiseen ja lopputulokseltaan melko kyseenalaiseen Irakin sotaansa reaktiona 9/11-terrori-iskuun.

 

[Mortti]

Vahinkotupla pois.

 

[Rajajääkäri]

Onpas sinulla ärhäkkä tulokulma tällaiseen keskusteluun. Ei tässä kukaan mistään 30 vuoden harrastelusta ja netin selaamisesta ole puhunut, joten joko sinulla menevät keskustelijat vahingossa sekaisin tai sitten yrität syöttää minun näppäimistölleni jotain kirjainyhdistelmiä, joita se ei ole suoltanut. Kerroit omistavasi jo 30 vuoden kokemuksen strategian tutkimuksesta ja tämän tasoisista kysymyksistä, mutta etköhän nyt sortunut hieman liioittelemaan vuosien lukumäärän osalta? Tietysti jokainen eriäviä näkemyksiä esittävä on automaattisesti "amatööri" ja täysin väärässä, koska se ei palvele tietyn sotilaskuplan lähes uskonnon asemaan sementoitua dogmia ja saavutettavissa olevia etuja. Keskustelu tällä linjalla muistuttaa hyvin paljon uskonopillista väittelyä Jehovan todistajan kanssa. Oletko koskaan kokeillut? Lisäksi fundeeraanpa vaan, että kuinkahan montaa sotilasoperaatiota ja armeijakuntaa sinäkin lienet päässyt 50 vuoden sotilasurallasi todellisuudessa liikuttelemaan?

Tässä kysymyksessä ei ole mitään sementoituja faktoja tai Jumalan totuuksia, vaan ainoastaan joitakin lähtökohdan muodostavia tosiasioita, joita tässäkin ketjussa on jo moneen otteeseen lueteltu ja, jotka antavat perusteet erilaisten näkemysten muodostamiselle. Kovin montaa erilaista näkemystä ei tästä käynnissä olevasta tilanteesta pysty järkevästi muodostamaan, mutta muutaman erilaisen kuitenkin. Yksi näistä on Suomen rooli Naton jäsenenä, mutta toinen on Suomen rooli nykyisen kaltaisena toimijana. Kolmas näkemys voisi olla lisäksi Suomen rooli Venäjän liittolaisena vastakkainasettelussa länsimaita vastaan, mikä ei todennäköisesti kuitenkaan ole Suomen kansallisten etujen kannalta se paras mahdollinen ratkaisu. Em. näkemysten priorisointi hierarkiseen järjestykseen olkoon kokonaan oma prosessinsa - sitä vartenhan keskustelua käydään, eikö vain?

Kuten aikaisemmin olen todennut, niin olemme varmasti 99 % samaa mieltä ja esittämäsi perusteet ovat hyvin tutuja. Niitä kannattaa kuitenkin välillä vähän kyseenalaistaa ja pyrkiä haastamaan eri suunnista, jolloin voi päästä sen oman laatikkonsa ulkopuolelle. Erittäin kiinnostava olisi myös kattava analyysi siitä, mitä Suomen liittolaisuus Venäjän kanssa käytännössä merkitsisi ja minkälaiset vaikutukset sillä olisi. YYA-sopimuksesta Suomessa on jo monen vuosikymmenen mittainen kokemus. Myös valitettavasti tukikohdista Suomen maaperällä.

Ei Suomi ole puolueeton eikä se ole koskaan sellainen ollutkaan enkä ole näin missään vaiheessa väittänytkään. Kysymys on lähinnä toimijuuden aktiviisuudesta ja toiminnan intensiteettitasosta. Suomen ei tässäkään tapauksessa tarvitse olla aktiivinen toimija muiden kuin oman kansallisen etunsa lukuun, saati mikään muita miellyttämään pyrkivä mallioppilas - muiden valtioiden tai konklaavien etuja Suomen ei tarvitse ryhtyä maksumiehen roolissa edistämään. Jos esimerkiksi Nato haluaa Suomelta jotain epämääräisiä sitoumuksia tai toimenpiteitä, niin sen on myös oikeasti tarjottava todellinen kompensaatio toimenpiteiden vastineeksi. Lisäksi läpinäkyvyyden ja perustuslain 2 § tarkoittaman kansanvaltaisuuden toteutumisen vuoksi nämä edellytykset on myös kattavasti käsiteltävä julkisessa keskustelussa ja siten myös sisäpolitiikassa.

Olen monta kertaa täällä toistanut, että JOS Naton oletettuihin suunnitelmiin sisältyy esimerkiksi sotatoimia Venäjää vastaan, niin osallistumisen kompensaationa on Suomelle annettava vähintään esimerkiksi Petsamo, Jäämeren yhteys ja osingot arktisen ulottuvuuden luonnonvaroista sekä valtiovelan nollaaminen. Lisäksi Suomen on saatava täydet takeet sekä yhteiskunnan, että sotilaallisesta huoltovarmuudesta. Pelkäksi tykinruoaksi tai maksumieheksi ei tällaiseen muuten Suomen kannalta täysin turhaan hegemoniasotaan kannata osallistua, vaikka se varmasti Naton oletettuihin suunnitelmiin sopisikin paremmin kuin hyvin. Muussa tapauksessa Suomen ei kannata edes harkita, koska ei oikeasti ole pakko. Sama pätee myös Ruotsiin.

Euroopassa tapahtuneiden yksittäistapausten ja Kaukasuksen lukuisten konfliktien rinnastaminen on vähän huono vertaus, koska Euroopan osalta aikajana on vasta alkamassa. Terrorismilla on kuitenkin annettujen näyttöjen perusteella uhkapotentiaali, jota ei kannata vähätellä ja välittömät vaikutukset näyttäytyvät Ukrainasta ja Kaukasuksesta poiketen suoraan omalla tontilla. Kaukasuksella sen sijaan on tapeltu niin kauan kuin historiankirjoitus jaksaa muistaa eikä siihen edes yksi Putin pysty vaikuttamaan, vaikka noin muuten onkin varsinainen taikuri. Ainakin jos valtamediaan on uskominen.

Vastenmielistä luettavaa. Mutta jos jotain positiivista pitää keksiä, avaa hyvin vastapuolen tavoitteita.

 

[Lepard]

Nuo 10000 ydinasetta ovat rivikansalaiselle uhaltaan sama tasoa kuin jättiasteroidin iskeytyminen maahan, voihan sillä pelotella, mutta ei juuri kukaan sen takia päivittäin päätään vaivaa, ei sille ole mitään itse tehtävissä. Sen sijaan niiden "muutaman sadan" aktiivin kannattajan vaikutus rivikansalaisen elämään on täyttä konkretiaa, ei "pienten vihreiden miesten" tai ydinkärkien takia ole tarvis kulkeissaan vaihtaa kadun toiselle puolelle.

Kansallisia strategioita ei välttämättä kannata rakentaa kadunmiehen tietotaidon varaan. Voi tulla ikäviä yllätyksiä...

 

[Lepard]

Tätä vertailua on paljon käytetty vasemmiston parissa islamterrorismin vähättelyyn. Mitäpä Nizzan terroriteosta, kuoleehan ihmisiä liikenteessäkin! Assimiloiden, jos joku tero tappaisi vaikka 125 suomalaista, oletan piankin nousevan repliikin, että vastahan ollan tasoissa sillä murhaahan kantaväestökin.

Totalitaristit näkevät ihmiset numeroina, ja sulkevat pois kaiken inhimillisen ymmärryksen mielestään.

Kyseessä ei ole "julkisuustemppu" aivan kuten Breivik ei vain ollut "keskustelunavaaja" vaan raakoja murhia, jotka pitää sellaisina nähdä.

Uskon kuitenkin, että ajat takaa sitä, että radikalismi ydinalueillaan on häviämässä sodan ja siihen terrorismilla ei ole vaikutusta.

Tämä voisi olla terrorismi-ketjussa hedelmällinen polku.

Kannattaa aina miettiä pitääkö lähteä asian kanssa laukalle ja rajoittaa kansalaisten vapauksia, moninkertaistaa turvallisuuviranomaisten voimavaroja ym. Se kaikki on juuri sitä mitä terroristit haluavat.

 

[Lepard]

Onpas sinulla ärhäkkä tulokulma tällaiseen keskusteluun. Ei tässä kukaan mistään 30 vuoden harrastelusta ja netin selaamisesta ole puhunut, joten joko sinulla menevät keskustelijat vahingossa sekaisin tai sitten yrität syöttää minun näppäimistölleni jotain kirjainyhdistelmiä, joita se ei ole suoltanut. Kerroit omistavasi jo 30 vuoden kokemuksen strategian tutkimuksesta ja tämän tasoisista kysymyksistä, mutta etköhän nyt sortunut hieman liioittelemaan vuosien lukumäärän osalta? Tietysti jokainen eriäviä näkemyksiä esittävä on automaattisesti "amatööri" ja täysin väärässä, koska se ei palvele tietyn sotilaskuplan lähes uskonnon asemaan sementoitua dogmia ja saavutettavissa olevia etuja. Keskustelu tällä linjalla muistuttaa hyvin paljon uskonopillista väittelyä Jehovan todistajan kanssa. Oletko koskaan kokeillut? Lisäksi fundeeraanpa vaan, että kuinkahan montaa sotilasoperaatiota ja armeijakuntaa sinäkin lienet päässyt 50 vuoden sotilasurallasi todellisuudessa liikuttelemaan?

On myönnettävä että vaikka kadettikurssiin kuului strategian perusopinnot, ei ensimmäisinä palvelusvuosina niiden asioiden kanssa tullut pyörittyä kuin vapaa-ajalla omasta mielenkiinnosta. Mutta kyllä tässä kuitenkin yli 20 vuotta on tullut asiaa tehtyä ihan käytännössäkin. Useita vuosia ulkomailla yhteistyössä ulkoministeriön kanssa ja lähes 10 vuotta Pääesikunnassa vetämässä Puolustusvoimien pitkän tähtäimen suunnittelua ja osallistumassa puolustusselontekojen ja Puolustusministeriön strategiatyön tekemiseen. Eli jotain tiedän strategisesta suunnittelusta. Mitenkäs se oma strategian osaamisesi? Jos kerran se ei ole pelkkää harrastelua ja netin selaamista?

Armeijakuntia meillä näin rauhan aikana on kustannussyistä aika harvoin on liikkeellä muuten kun vajaissa runkokokoonpanoissa. Kaksipuolisissa sotapeleissä ja esikuntaharjoituksissa armeijakuntaa tai sen esikuntaa on tullut pyöritettyä puolisen tusinassa harjoituksessa, kerran myös monikansallisessa harjoituksessa täydellä armeijakunnan esikunnalla, jossa oli vajaat 300 upseeria tusinasta eri maasta. Prikaateja ei myöskään rauhan aikana täysinä harjoituteta, mutta prikaatin operaatioita, joissa on yli 2000 sotilasta kentällä johdettavana on tullut johdettua useita kertoja. Prikaatitason operaatioiden suunnittelua kovassa kriisinhallintaoperaatiossa, jossa on käytetty tappavaa voimaa, on tullut johdettua useita. Oman sodan ajan prikaatin ja ylemmän johtoportaan rauhan ajan suunnittelukierroksia on tullut johdettua useita. Joukko-osastoa, jossa on ollut yli 2500 alaista on tullut komennettua kotimaassa lähes kolme vuotta. Pari kirjasena julkaistua tutkimustakin on tullut tehtyä operaatiotaidosta. Jonkun mielestä ei paljonkaan, mutta uskaltaisin epäillä että aikalailla paremmin sotilasoperaatioiden johtaminen meikäläiseltä sujuu kuin sinulta.

Kolmas näkemys voisi olla lisäksi Suomen rooli Venäjän liittolaisena vastakkainasettelussa länsimaita vastaan, mikä ei todennäköisesti kuitenkaan ole Suomen kansallisten etujen kannalta se paras mahdollinen ratkaisu. Em. näkemysten priorisointi hierarkiseen järjestykseen olkoon kokonaan oma prosessinsa - sitä vartenhan keskustelua käydään, eikö vain?

Halleluja, kerrankin ollaan jostain samaa mieltä.

Erittäin kiinnostava olisi myös kattava analyysi siitä, mitä Suomen liittolaisuus Venäjän kanssa käytännössä merkitsisi ja minkälaiset vaikutukset sillä olisi. YYA-sopimuksesta Suomessa on jo monen vuosikymmenen mittainen kokemus.

Tästäkin olen samaa mieltä. Tulokset olisivat todennäköisesti sen verran murhaavia, että jopa keskustan halu toimia Venäjän juoksupoikana rauhoittuisi. Ja YYA-ajan moraalisesta rappiosta, kansainvälisten sopimusten rikkomisista, korruptiosta ja bilateräälisen kaupan vahingoista voisi saada todella herkullisen analyysin.

Lisäksi läpinäkyvyyden ja perustuslain 2 § tarkoittaman kansanvaltaisuuden toteutumisen vuoksi nämä edellytykset on myös kattavasti käsiteltävä julkisessa keskustelussa ja siten myös sisäpolitiikassa.

Tässäkin ongelmana on Kekkoslovakian ajalta periytyvä kulttuuri, jossa ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jotain salatiedettä, jota ei saa rahvaalle avata ainakaan selkokielellä. NATOstakin liikkuu jopa kansanedustajien joukossa mitä uskomattomampia uskomuksia koska minkäänlaista asiallista keskustelua ei ole oikein saatu aikaiseksi. Jota myös tuo sinun seuraava kommenttisi todistaa.

Euroopassa tapahtuneiden yksittäistapausten ja Kaukasuksen lukuisten konfliktien rinnastaminen on vähän huono vertaus, koska Euroopan osalta aikajana on vasta alkamassa. Terrorismilla on kuitenkin annettujen näyttöjen perusteella uhkapotentiaali, jota ei kannata vähätellä ja välittömät vaikutukset näyttäytyvät Ukrainasta ja Kaukasuksesta poiketen suoraan omalla tontilla. Kaukasuksella sen sijaan on tapeltu niin kauan kuin historiankirjoitus jaksaa muistaa eikä siihen edes yksi Putin pysty vaikuttamaan, vaikka noin muuten onkin varsinainen taikuri. Ainakin jos valtamediaan on uskominen.

Vertaaminen liittyy siihen, että suurlähettiläiden mielestä terrorismi on suurempi uhka kuin Venäjä. Osoitin vain, että Putin on parissa vuodessa tapattanut monta kertaa enemmän ihmisiä kuin terroristit. Lisäksi hänellä on ydinaseita, joiden käytöllä hän on uhkaillut useita kertoja. Eli uhkapotentiaali on aivan eri luokkaa kuin muutamat ISISiä ihannoivat hönöt Euroopassa. Jos terrorismi lisääntyy, menetään maksimissaan tuhansia ihmisiä. Ydinaseita hallitseva diktaattori kun lähtee käsistä, kuolee kymmeniä miljoonia. Ja vaikuttaa koko Eurooppaan.
Eikä terrorismi ole mikään uusi ilmiö Euroopassa. IRA, Baskit, Punaiset prikaatit, RAF ja monet muut terrorijärjestöt tappoivat satoja ihmisiä 1970-luvulla. Ja nämä olivat ammattilaisia, hyvin koulutettuja ja kokeneita tappajia, ei mitään kiihkoilija-hörhöjä joita värvätään kertakäyttöperiaatteella iskuihin. Siitä huolimatta olivat vain marginaalinen kiusa joka ei kyennyt laajemmin vaikuttamaan yhteiskuntien toimintaan. Terroristeilla oli mittava tukiverkosto Neuvostoliiton ansiosta, mutta siitä huolimatta ne hajosivat kansan tuen puutteessa muutamissa vuosissa. Daesh kun on lyöty, islamisteilla on vieläkin heikommat mahdollisuudet toimia.

 

[kausaliteetti]

Kansallisia strategioita ei välttämättä kannata rakentaa kadunmiehen tietotaidon varaan. Voi tulla ikäviä yllätyksiä...

Jaa, mitäs ne vajaa miljoona enimmäkseen miespuolista henkilöä Suomessa reservissä ja varareservissä sitten ylipäätään tekevät, turhaa touhua. Ai niin, onhan niille varattu yksi tärkeä homma, kassien kannattelu...