Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Tsekki työkaveri kysyi äsken että miksi Suomi ei kuulu Natoon, olipa kiva selvittää että Suomalaiset päättäjät pelkäävät liittyä Natoon, ihmetteli että mitä ne pelkää, sanoin että Putinia, kaveri oli hetken hiljaa ja kysyi sitten että onko se kaikki paska puhetta mitä hän on lukenut Talvisodasta ja urheasta kansasta.. Menin sanattomaksi..
 
Hyvä uutinen oli, että kansaäänestyksestä on käsittääkseni luovuttu. Jos SDP vielä kääntyisi hakemuksen puolelle, niin olisi kyllä hyvä. Voihan tämä vielä kääntyä. Ruotsilta toki pitää kysyä myös. Kyllä liittyminen pitäisi tehdä minun mielestä yhdessä.

Ukrainassa alkaa kyllä näyttämään pahalta.Nyt alkaa tuntemaan todellista fyysistä pahoinvointia sen maan ihmisten puolesta...
 
Yhteenvetona:
Selvitetään, instituutio jne. jargonia
Eli vaatii presidentin(instituutio) vetämään ja kansalaisaloitteilla ei tehdä turvallisuuspolitiikkaa.

2031 aikaisintaan..
Siis mitä vittua?

Ensin Sale sanoo, ettei ole kansan tukea. Sitten kun on kansan tuki, niin todetaan ettei tästä kansa voi huutoäänestää vaan pitää lähteä presidentistä. Presidentistä, joka juuri sanoi televisiossa suu mutrussa, että ”sittenhän se kansa vissiin niin haluaa”.

Homma on selvä. Niinistö pelkää Venäjää, mutta ei sano sitä ääneen. Kansa on väärää mieltä. Sanoisi nyt vittu mikä on hänen mielestään oikea mielipide ja MIKSI.

Nato-keskustelua ei edelleenkään käydä. Puhutaan Natosta kyllä vai ei -tasolla, mutta ei oikeasti tehdä analyysia hyödyistä, haitoista, uhista tai mahdollisuuksista. Sitten pyöritellään silmiä kun kansa on (taas) väärää mieltä. Puhu ja johda presidentti ******* äläkä puristele munia!

Niinistä a-studiossa puhui jotain ”vastatoimista” ja ”hybridistä”. Ilmeisesti se on jotain niin suurta paskaa, että meidän kannattaa kokeilla kepillä jäätä käykö niin kuin Ukrainalle.

Ukrainan silmittömällä pommituksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että se haikaili EU:ta tai Natoon 10 vuotta sitten. Ukraina on esimerkki alistamisesta, varoittava esimerkki, mafiatyylinen teloitusyritys ja törkeä ryöstö.

Mistä tämä 2031 tulee? Putinin oletettu kuolinpäivä?
 
Ensinnäkin kukaan puoluejohtajista ei sitä erikseen maininnut että erikoisesti sellaisen haluaisi ja Orpo ainakin sanoi suoraan, että ei kannata kansanäänestystä asiasta. Marin sanoi saman asian vähän kierrellen. Tottakai aloite eduskunnassa käsitellään, mutta eihän se eteenpäin mene, jos ei löydy kannatusta. Ja hyvä niin. Mun mielestä kansanäänestys on riski ja turha asia muutenkin.
 
Täällä laajemmin.



Valtiojohdolla on vastuu silloinkin, jos Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä. Sekin on päätös Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Suomessa on myös kehitelty ajatusta, että Nato kutsuisi Suomen ja Ruotsin jäsenikseen. Eli Suomen ei tarvitsisi ensin itse hakea jäsenyyttä, vaan Nato olisi aloitteellinen. Suomen valtiojohto tuskin kutsua odottaa. Nato on kertonut oven olevan auki. Siitä pitää itse kävellä sisään, jos sotilasliittoon haluaa.

Kutsumenettely tai Suomen oma jäsenhaku ei edes muuttaisi perustilannetta. Nato odottaa mahdollisen jäsenvaltionsa haluavan sotilasliiton jäseneksi, valtiojohdon haluavan viedä maansa sotilasliittoon ja kansan tukevan jäsenyyttä jotenkin mitattuna riittävästi. Pyöritteli asiaa miten päin tahansa, lopulta Suomen on itse päätettävä, hakeako vai ollako hakematta.
 
Kyllä Suomessa asioista vaikeita tehdään. Täällä ihan oikeasti aiotaan odottaa sitä, että Venäjän mielenkiinto (en sano Putinin) kohdistuu tänne päin ja joukkojen keskittämiset alkaa rajalle. Mutta tuotahan se on ollut jo vuosikymmenet. Tutkikaan, mietitään, selvitään, vähän keskustellaan, perustetaan työryhmä. Ehkä tulee valmista, ehkä ei tule. Vaikeita päätöksiä on Suomessa erittäin vaikea saada aikaiseksi. Nato päätöksen luulisi olevan helppo kun suurin este eli kansa itse on jo pois tieltä. Nyt täytyisi lähettää vain hakemus ja sen jälkeen aloittaa neuvottelut jos hakemus hyväksytään.

Puolustusvoimien Ylipäälliköstä on kuoriutunut todellinen pelkuri. Enkä sano tätä pahalla vaan näkeehän sen, että mies pelkää. Rohkea "Putin kuiskaaja" on paljastunut nössöksi ja itselle herää ainakin epäillys (kuten aiemmin sanoin), että kuka mahtaa todellisuudessa kenenkin korvaan kuiskutella.
 
Voisin sanoa, että Suomea ei varmastikaan tulla tämän hallituksen aikana natossa näkyvän. Edes hakemusta ei laiteta sisään. Seuraavissa vaaleissa voi sitten äänestä ehdokasta ja puoluetta jotka ovat avoimen nato myönteisiä. Ennen ei muutosta tule.

Suomen vuosikymmenien turvallisuuspolitiikka on romuttunut ja täällä ei edes sitä voida tunnustaa. Se jos mikä on jopa suurempi riski kuin se että haemmeko natoon vai emme.
 
Kyllä Suomessa asioista vaikeita tehdään. Täällä ihan oikeasti aiotaan odottaa sitä, että Venäjän mielenkiinto (en sano Putinin) kohdistuu tänne päin ja joukkojen keskittämiset alkaa rajalle. Mutta tuotahan se on ollut jo vuosikymmenet. Tutkikaan, mietitään, selvitään, vähän keskustellaan, perustetaan työryhmä. Ehkä tulee valmista, ehkä ei tule. Vaikeita päätöksiä on Suomessa erittäin vaikea saada aikaiseksi. Nato päätöksen luulisi olevan helppo kun suurin este eli kansa itse on jo pois tieltä. Nyt täytyisi lähettää vain hakemus ja sen jälkeen aloittaa neuvottelut jos hakemus hyväksytään.

Puolustusvoimien Ylipäälliköstä on kuoriutunut todellinen pelkuri. Enkä sano tätä pahalla vaan näkeehän sen, että mies pelkää. Rohkea "Putin kuiskaaja" on paljastunut nössöksi ja itselle herää ainakin epäillys (kuten aiemmin sanoin), että kuka mahtaa todellisuudessa kenenkin korvaan kuiskutella.

"Suomessa on vuoden mittaan käyty kiivasta keskustelua pandemiasta. Ja nyt, aiheellisesta syystä, turvallisuuspolitiikka nousee puheisiin.

Erimielisyyttä ei pidä kavahtaa. Haasteellisiin tilanteisiin voi ajatella vastattavan monella eri tavalla. Mielipiteiden esiin tuominen kuvastaa toimivaa demokratiaa. Mutta ei pidä lakata haluamasta ymmärtää, että joku toinen voi ymmärtää asian toisin. Muuten voi syntyä syvää eripuraa. Kansakunnalle repivä eripura saattaa olla vaarallisempaa kuin tuo varsinainen haaste itsessään."

"
Konflikti Ukrainan rajoilla on syvenemisen partaalla. Euroopan turvallisuuden kannalta tunnelmat ovat kiristyneet. Muutos on ollut nopea. Vielä viime kesänä, presidentti Bidenin Euroopan matkan tuloksena, huolet näyttivät kohdistuvan ennen muuta Kiinaan. Presidenttien Biden ja Putin Geneven-tapaamisen jälkeen Yhdysvaltain ja Venäjän arvioitiin rakentavan keskusteluyhteyttä. Kohtelias isäntä, Eurooppa, oli lähinnä kuulolla.

Nyt on toista ilmaa. Venäjän joulukuussa esittämät ukaasit Yhdysvalloille ja Natolle koskevat Eurooppaa. Ne ovat ristiriidassa Euroopan turvallisuusjärjestyksen kanssa. Etupiirit eivät kuulu 2020-luvulle. Kaikkien valtioiden täysivaltainen tasa-arvoisuus on keskeinen perusperiaate, jota kaikkien tulee kunnioittaa.

Viime kädessä maltti, vastuullisuus ja dialogi ovat ainoat tiet eteenpäin. Aseellisella voimalla tai muulla väkivallalla uhkaamisella ei ole mahdollista rakentaa kestävää tulevaisuutta. Venäjän vaatimuksiin onkin vastattu vuoropuhelua tarjoamalla. Dialogia on myös Suomi pyrkinyt edistämään ja osaltaan käymään.

Pitää kuitenkin olla tarkkana siitä mistä ja keiden kanssa puhutaan. Moni eurooppalainen on kysynyt, eikä ensimmäistä kertaa: puhutaanko meistä meidän yli? Vaikka haaste on esitetty Yhdysvalloille ja Natolle, Eurooppa ei nyt voi olla vain kuulolla. Useamman jäsenmaan, myös Ruotsin ja Suomen, suvereniteettia on unionin ulkopuolelta kyseenalaistettu. Tämä tekee EU:sta asianosaisen. EU ei saa tyytyä vain tekniseen pakotekoordinaattorin rooliin.

* * *

Kansainväliset jännitteet herättävät myös monissa suomalaisissa huolta. Euroopan turvallisuudessa on kyse Suomenkin turvallisuudesta. Keskustelulle ja erilaisille mielipiteille, niin tilanteen vaaroista kuin niiltä suojautumisesta, on avoimessa yhteiskunnassa aina tilaa.

Yhtä mieltä voimme olla siitä, että tilanne on vakava
. Yhdistävästä tekijästä, Suomen turvallisuudesta, ei soisi tulevan repivän riidan lähdettä. Yritetään edelleen ymmärtää, että joku toinen voi ymmärtää asian toisin.

Suomen osalta tilanne on mielestäni selvä. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on vakaa. Se on rakennettu kestämään vaikeitakin aikoja. Nopearytmisessä maailmassa on entistäkin arvokkaampaa tietää, milloin kiiruhtaa, milloin malttaa.

Kansallinen turvallisuus, itsemääräämisoikeus ja liikkumatila ovat pienille aivan yhtä arvokkaita kuin suurille. Niistä huolehtimalla puolustetaan samalla Suomen kansainvälistä asemaa.

Ja todettakoon taas kerran: Suomen liikkumatilaan ja valinnanmahdollisuuksiin kuuluu myös mahdollisuus liittoutua sotilaallisesti ja hakea Nato-jäsenyyttä, jos niin itse päätämme. Naton asia on niin sanottu avoimien ovien politiikka, jonka jatkuminen on Suomelle toistuvasti julkisestikin vahvistettu.

Presidentit Biden ja Putin puhuivat jälleen keskenään toissa päivänä. Tammikuun puolivälissä olemme ehkä viisaampia, kun näemme mitä Venäjän, Yhdysvaltain ja Naton neuvottelukosketuksesta seuraa. Suomelle on tärkeää, että mukana tapaamisten sarjassa on myös Etyj.

Toivoa on syytä pitää yllä, mutta pelkkään toiveajatteluun ei pidä sortua. Näinä aikoina palaavat mieleen myös Henry Kissingerin opit. Hänen kyynisen lausumansa mukaan silloin, kun sodan välttäminen on ollut joidenkin valtioiden ylimpänä tavoitteena, on kansainvälinen järjestelmä ollut armottomimman jäsenensä armoilla. Tätäkin saatetaan mitata tammikuun toisella viikolla alkavassa dialogissa.

* * *

Kuulun sotien jälkeisiin sukupolviin. Niihin, joiden olot ovat aina käyneet vain paremmaksi. Sen tietäen päätyy katsomaan itseään: jos olet paljon saanut, et voi jättää vähän."
 
No tuota mieltä kaikki tervepäiset ovat. Ajattelin vaan, oliko jotain valtioneuvoston osaa myös tämän takana.

Marinhan sanoi, että asiat hoidetaan instituutioiden kautta, eikä mielipidekyselyjen perusteella. Olihan se aika suora kommentti sen suuntaan, että Natoon mennään eduskunnan näkemysten perusteella, ei kansanäänestyksen.

Tuo presidentti kyllä on melkoinen jokerikortti Naton suhteen. Kokoomuslainen mahdollisena jarrumiehenä, en olisi ikinä uskonut.
 
Back
Top