Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
En ymmärrä miksi täytyy väen vängällä yrittää löytää ongelmia varsinkin kun ne löydetyt ongelmat ovat aivan yhtä valideja vaikka jättäytyisimme Naton ulkopuolelle. Silloin ne vain voisivat olla vielä kertaluokkaa suurempia.

Sitten tuo muistetaan aina mainita, että venäjä lisäisi sotilaallista läsnä oloa rajojemme lähellä. Se on jo tällä hetkellä varmasti suurimpia alueita mitä tulee sotilas voimaan. Kaikkea löytyy aina ydinaseisiin asti. Eikä tänä päivänä ole kyse siitä missä sotilaat ovat rauhan aikana.. Ukraina on osoittanut, että Venäjällä on kyky projisoida ilman liikekannalle panoa merkittävä määrä sotilasvoimaa mihin tahansa Venäjällä. Ei se vaadi tukikohtia itsessään. Suomen rajojen läheisyydessä tiestö ja moni muukin asia on toisin kuin tuolla Ukrainan suunnalla niin huoltokaan ei Venäjän puolella välttämättä olisi niin huonoissa kantimissa.

Nato keskustelu on nyt kuitenkin ja nähtävästi edennyt vaiheeseen jossa pyritään niitä huonoja puolia löytämään ja keksimään syitä miksei Natoon kannattaisi mennä
Joku sotatieteiden professorikin oli sitä mieltä, että olisi huono homma jos Suomi menisi mutta Ruotsi ei. Kun Baltian puolustus jäisi Suomelle. Toki Nato hyötyisi strategisesti siitä, että Suomi olisi jäsen. Mutta miksei Nato saisi hyötyä Suomen jäsenyydestä? Hyötyyhän Suomikin siitä saamalla turvatakuut ja näin matalamman riskin joutua Venäjän kanssa kriisiin. Käytännössä se poistaisi kokonaan riskin joutua Venäjän kanssa hippasille kahdestaan. Tuo on mielestäni aika iso asia.
 
💡Emme tiedä millaiseksi Nato muuttuu tai mikä presidentti tulee jenkkeihin.
Tulevaisuutta ei tiedä Natossa tai Naton ulkopuolella. Yhdysvaltojen presidenttien pitkän ajan keskiarvo on ollut Suomen kannalta myönteinen.

💡Meillä ei ole turvatakuita haun ajaksi, emmekä tiedä mihin vastatoimiin Venäjä ryhtyy.
Ei tietenkään ole, siksihän sinne ollaan menossa. Venäjällä on nyt sota, joten tuskinpa saman mittaluokan vastatoimia nähdään. Vähemmät kestetään ja jos joku ei ole sattunut huomaamaan, niitä on jo nyt. Ilmatilan loukkauksia, hybridivaikuttamista, infosotaa, kyberiskuja, rajalle rahdattuja pakolaisia, syytteitä lasten aiheettomasta huostaanotosta ja muuta paskaa tämän tästä. Kaikki pysyy siis ennallaan.

💡Tulisi keskustella muistakin vaihtoehdoista kuin Natosta.
Mitähän nämä muut vaihtoehdot ovat, joista ei olisi jo keskusteltu tai tehty selvityksiä. Tietääkseni mitään uutta puolustusliittoa ei ole muodostunut. Eikö Tuomiojalla ole ollut aikaa harkita tätä...

💡Puolustusliiton raja tulisi silloin itärajallemme.
Näin on ja tätähän me juuri toivomme. On se jo Norjan ja Baltian maiden itärajalla. Väitän pokkana, että kaikista Venäjän naapureista Suomi on mukavin maa heille. Myös Natossa, vaikka aluksi tietysti mutisevat. Mut se on totta, me olemme kivoja ihmisiä ja venäläiset tykkäävät matkailla Suomessa. Kyllä se tästäkin taas joskus aikanaan rauhoittuu.

💡Natolla on ydinaseiden arsenaali joka silloin kattaisi Suomenkin.
Kylmässä sodassa molempien osapuolten ydäreitä oli kaavailtu ammuttavan Suomeen, nyt vain toisen osapuolen. 50% parannus siihen verattuna...

💡Jos liittyimme Natoon Venäjä varustaisi voimakkaasti lähialueitamme.
Venäjä on varustanut lähialueet. Ja niin kauan kuin pysyvät rajan takana, hehän saavat pitää aseitaan missä lystäävät, koska se on heidän maansa. Siksi sinne Natoon mennään, että ne aseet myös pysyvät rajan takana.

💡Viides artikla edellyttää, että hyökkäyksen tullen autamme vaikkapa Espanjaa.
Jos Espanja joutuu vastaavan oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi kuin Ukraina, on moraalinen velvollisuus, oikeus ja kohtuus auttaa Espanjaa. Luultavasti auttaisimme heitä ilman Natoa. Paitsi jos pitää olla ärsyttämättä Venäjää, sekin kynnys madaltuu Natossa. Jos ihmisoikeudet ovat vain puhetta sotun ja liikennemerkkien sukupuolettomuudesta, voimme lopettaa arvopuheen jos emme tee mitään kun siviilejä teloitetaan, lapsia palaa koteihin, 1v lapsia ja naisia raiskataan osana sodankäynnin menetelmiä, miehiä pakkovärvätään, termobaarisia aseita käytetään ja siviilien koteja miinoitetaan.

Sanon aivan yksiselitteisesti: Turkkia, Portugalia, Espanjaa ja kaikkia muitakin NATO- ja EU-maita kuuluu auttaa ilman mitään muka hauskoja mutinoita oliiveista, villasukista tai lumiauroista. Suomen kuuluu lähettää rahaa, ei-tappavaa ja tappavaa apua sekä mahdollisesti vapaaehtoisiakin - osana Naton puolustussuunnitelmia ja 4. artiklan mukaisten neuvottelujen eli Naton puiteissa, tilanteen ja arvion mukaan. Tähän mennessä kv-operaatioihin on ollut paikkoihin nähden moninkertainen määrä halukkaita vapaaehtoisia.
 
Olen kanssa muuten pohtinut tuota, että mitä muita vaihtoehtoja todellisuudessa olisi kuin Nato? Kamalan paljon ei muilla mailla ole ollut kiinnostusta lähteä takaamaan yksipuolisesti Suomen turvallisuutta ja näillä mailla on itsellään Naton turvatakuut. Suomea varten tuskin lähdetään luomaan mitään uusia rakenteita kun Suomella on mahdollisuus liittyä Natoon vaikka se täällä todella monelle vastenmielistä onkin. Meinaan se, että me voisimme joutua auttamaan muita ja emme olisi vain saama puolella. Lisäksi monelle olisi todella kamalaa, että Suomeen mahdollisesti voisi olla jopa järkevää perustaa Naton tukikohta pysyviä joukkoja varten. Se olisi keskisen Euroopan puolustuksen kannaltakin aika oleellista, että pohjoinen sivusta pystyisi sitomaan mahdollisimman paljon joukkoja ja toisaalta etäisyys Venäjän strategisille alueille olisi lyhyt. Venäjä ei luonnollisesti ja ensisijaisesti pidä siitä, että siltä vietäisiin mahdollisuus vaikuttaa Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan.

On jotenkin huvittavaa ajatella itseasiassa tuota asiaa. Venäjähän on monen kansalaisen ja poliitikon pään sisällä juuri vaikuttamassa näihin tahoihin. Ollaan valmiita luopumaan omasta edusta toisen eduksi, Venäjän eduksi. Eikö Venäjä tuolloin ole vaikuttanut Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan?? Mitä enemmän ihmiset ja valtio itsessään antaa narua niin sen kapeammaksi sen mahdollisuudet tulevat tehdä oman ja kansakunnan edunmukaista politiikkaa. Jossain vaiheessa Venäjä voi rohkaistua ajamaan asioitaan Suomessa aseellisesti kuten Ukrainassa kun saa tarpeeksi paljon itseluottamusta.
 

Tuossa nähdään se Bäckmanin hyödyllisyys Venäjälle. Suomessa hänet tunnetaan pelkkänä pellenä ja valehtelijana, mutta ei hänen harhaiset valheensa ole meille tarkoitettu. Venäjän televisiossa häntä myydään arvovaltaisena suomalaisena asiantuntijana, joka kertoo sisäpiiritietoa lännestä.
 
Itse näen Nato jäsennyyden hakemisen seuraavasti:

Vuonna 1968 kun Neuvostoliitto miehitti Tsekkoslovakian Suomen vaihtoehdot turvallisuutensa varmistamiseksi oli vähäiset. Neuvostoliitto hallitsi alueita lähes Tanskan salmiin asti ja seläntakana oli meri ja ruotsalaiset , jotka olisivat pidättäytyneet kaikissa olosuhteissa Naton takaamassa puolueettomuudessaan. Suomen osaksi jäi nöyryyttävä tila N-liiton myötäilijänä. Näin saavutettiin kuitenkin se turvallisuus jolla selvisimme kylmänsodan loppuvaiheesta.
Nyt kun Naton raja menee Narvajoessa ja Ruotsinkin kanssa yhteistyö on syvää on meillä kaksi vaihtoehtoa. Toinen vaihtoehto on nöyrtyä jälleen Venäjän poliittiseen mielistelyyn tai liittyä Natoon. Muita vaihtoehtoja ei mielestäni ole ja siksi kannatan liittymistä Natoon.
 
Tuossa nähdään se Bäckmanin hyödyllisyys Venäjälle. Suomessa hänet tunnetaan pelkkänä pellenä ja valehtelijana, mutta ei hänen harhaiset valheensa ole meille tarkoitettu. Venäjän televisiossa häntä myydään arvovaltaisena suomalaisena asiantuntijana, joka kertoo sisäpiiritietoa lännestä.
Jos samanlaisia "asiantuntijoita" on käytetty kertomaan Putlerille, kuinka ukrainalaiset haluavat kiihkeästi osaksi Venäjää, niin nykytilanne on kyllä paremmin selitettävissä.
 
Marin ei sortunut runollisiin soperruksiin vaiheessa jossa Natojunaa vasta käynnistettiin.

Oppositio moittii Marinin Nato-kommenttia virheeksi, Marin: Lausuntoni oli realistinen, kyse ylitulkinnasta​

Pääministeri Sanna Marin totesi Reutersin haastattelussa, että Suomen liittyminen Natoon tällä hallituskaudella on "hyvin epätodennäköistä".
 
Sellainen tunne, että vasta loppuvuoden retoriikka, nimenomaan marraskuuta lähestyessä kertoo sen, että liittyykö Suomi Natoon vai ei. Varsinkin marraskuun alun jälkeinen aika tulee olemaan jännittävää seurattavaa.

Suomen ja Yhdysvaltojen todellisuudella on valovuosien ero. En jaksa uskoa, että se on vahinko.

And so it begins.

 
Itse koin sodan alussa ainakin surkuhupaisana miten ylipäällikko oli selleästi pelokkaan näköinen esiintymisissään, vaikka käytännön asiat teki kunnialla. Nyt on ryhti onneksi tullut takaisin.

Ehkä Niinistö näki sen, mitä saattaa olla edessä, kuten Ukrainalla nyt. Valtiomies myös otti huomioon, että Ukrainan tilalla olisi voinut olla Suomi.

Ennenkuin joku kysyy, että MISSÄ TODISTEET, kysyn itse että olisiko tuo ollut täysin poissuljettu vaihtoehto? Ehkä ei todennäköinen tuossa mittakaavassa, mutta merkkejä on ollut paljon ilmassa siihen suuntaan, että ei meidän erityissuhteemme olisi ollut täysin vedenpitävä. Ei ole vieläkään.
 
Taas vahvistus, miten kansa luki Nato-option kuten se jo pari vuosikymmentä on sinne kirjattu - ja nyt totesi että olosuhteet lopullisesti muuttuneet: yksi lunastettu Nato-optio, kiitos.


Puhutaanko tulevaisuudessa NATO-optio-politiikasta yhtä hartaasti ja pyhää kunnioittaen kuin aikoinaan puhuttiin Paasikiven-Kekkosen-linjasta?

Sillehän voisi vaikka pystyttää patsaan Helsinkiin. Talvisota-patsaan viereen laitettaisiin helpottuneena hymyilevä hahmo, jota ei olisi lainkaan läpiammuttu. Katse kohti länttä, leuka rohkeasti pystyssä. Ehkä myös peukku.

Vaikeina aikoina meidät pelasti pettuleivän lisäksi (lunastettu) NATO-optio. Siihen tartuttiin kun muuta ei enää ollut.
 
Back
Top