Jugoslavia, Irak, Libya, Syyria ja Ukraina ovat saman palapelin paloja. Länsi kaataa Venäjän liittolaisia ja pyrkii kampeamaan näitä maita omaan leiriinsä. Jugoslavia ja Irak menivät ilman Venäjän pahempaa puuttumista. Libya aiheutti jo äänekkäitä vastalauseita. Syyriaa Venäjä ilmeisesti jo tukee jonkinlaisella aseavulla ja Syyrian rannikon edustalle on lähetetty Venäjän laivasto lippua näyttämään. Ukraina oli ilmeisesti viimeinen niitti ja nyt Venäjä osallistuu asevoimin.
Valtioita johtavat valkokaulusrikolliset käyvät taistelua luonnonvaroista, markkinoista ja veronmaksajista. Samanlainen sakki heiluttaa miekkaa idässä ja lännessä. Meidän ei kannata osallistua tai valita puolta. Jokin osapuoli on toki vuorollaan voitolla, mutta kaikki ne ovat samanlaisia roistoja ja asetelmat vaihtuvat. Parempi taipua tuulen suuntaan ja muutoin pitää hyvä hajurako.
Venäjä tulee aikanaan toipumaan nykyisestä alennustilastaan ja siinä vaiheessa Venäjä pyrkii nakertamaan läntistä leiriä. Yhdysvaltojen ja Saksan alamaisiksi heittäytyneet maat ovat siinä vaiheessa suuressa vaarassa päätyä suurvaltojen pelikentäksi.
Nyt Ukrainassa nähty kriisi on ensisijaisesti lännen agressiivisen toiminnan seurausta. Mitä ilmeisimmin lännen rahoittama ja organisoima vallankaappaus vedettiin arabikevään muotilla. Venäjän vastaus on ollut tähän mennessä lähinnä haparoiva. Aivan ilmeisesti Venäjän johto pelkää Syyrian kaltaisen sisällissodan toisintoa, johon länsi syöttää ulkopuolelta koulutettuja miehiä ja aseita. Tämän välttämiseksi Venäjä valitsi vastaavanlaisen räpellystaktiikan suoran intervention sijaan. Nyt on oikeastaan mielenkiintoista nähdä lännen vastaus. Venäjähän voi tällä tavalla aiheuttaa Ukrainalle pitkällisiä vaikeuksia, jotka kaatuvat ensisijaisesti lännen niskaan taloudellisina ongelmina. Sisällissodassa oleva maa ei tule vetämään investointeja.
Muistaakseni Jugoslaviassa oli ilkeä diktaattori nimeltä Tito, joka piti maan eri kansallisuuksia alistetussa asemassa. Ainoastaan serbit olivat muita paremmassa asemassa ja jos et ole koulun historian tunnilla nukkunut, muistanet Jugoslavian hajoamissodat. Näihin liittyi mm. Srebrenicassa tehty massamurha, jota YK:ta edustavat hollantilaiset rauhanturvaajat katselivat sormi jossain ruumiinaukossa. Kun sama alkoi toistua Kosovon albaanien osalta, länsimaat erityisesti Yhdysvaltojen johdolla päättivät toimia ja estää kansanmurhan. Venäjä vastusti toimintaa, mutta ei onneksi sitä voinut estää.
Muistaakseni Libyan ja Syyrian levottomuuksia edelsivät levottomuudet Tunisiassa, Algeriassa, Egyptissä ja Jemenissä. Kuten olet varmaan huomannut, jokaisessa arabimaassa on/oli autoritaarinen diktatuuri. Tunisiassa opiskelijat kyllästyivät maanisän presidentti Alin isälliseen hallintoon ja antoivat presidentille lähtöpassit. Sama uhkasi toistua Algeriassa, mutta oppositio leppyi vapaudenlupauksiin. Egyptissä pitkäaikainen diktaattori sai lähteä. Libyassa valtaa piti kaikkien rakastama diktaattori ja maineikkaan Vihreän kirjan kirjoittaja vanha eversti Gaddafi. Oppositio kuitenkin huomasi, että naapurimaissakin on valta vaihtunut, miksi siis ei meillä. Gaddafi ei ikävä kyllä tykännyt aiheesta ja sai aikaan täyden sisällissodan maassa. YK antoi luvan ilmaiskuihin ihmisoikeuksia rikkoneita hallituksen joukkoja vastaan ja inhottava länsi meni pommittamaan kaikkien rakastamaa Gaddafia ja hänen tukijoitaan. Syyriassa puolestaan valtaa pitää edelleen jo suoraan alenevassa polvessa varsinainen hyväsydämisyyden seetripuu herra al-Assad. Kansa ei ollut ymmärtänyt hänen isänsä eikä Basharin uhrautuvaisuutta, vaan käynnistivät muiden arabimaiden esimerkin innoittamana mielenosoitukset, joissa vaadittiin korruption kitkemistä ja poliittisia vapauksia. Basharin hyvyyttä ei jostain syystä ymmärretä pahassa lännessäkään, vaan Yhdysvaltalainen Freedom House -instituutti on arvioinut vuonna 2009, että poliittisten oikeuksien taso Syyriassa sijoittuu seitsenportaisella asteikolla alimpaan luokkaan ja yksilönvapauksien taso puolestaan toiseksi alimpaan. Onneksi hyvä Venäjä on ymmärtänyt Basharin pyyteettömät ja kloorinhajuiset pyrkimykset ja on saanut jarrutettua YK:ssa kaikkia Syyrian vastaisia toimia, jotka muiden jäsenvaltioiden mielestä ovat vaston mm. YK:n peruskirjaa. Vastineeksi hyvä Bashar on antanut Venäjän käyttöön Venäjän ainoan maan ulkopuolella sijaitsevan laivastotukikohdan, jonne Venäjän laivasto on lähetetty näyttämään lippua (tämä "laivasto" koostui aika pitkään yhdestä Ropucha-luokan maihinnousualuksesta...)
Kieltämättä vaatii jo jonkin verran luovuutta tajuta lännen loppumaton pahuus eri diktatuurien murtamisessa ja Venäjän jatkuvassa saartamisessa. Toisaalta länsi on ilmeisesti ollut varsin kykenemätön saartamaan Venäjää, kun kuluneen 25 vuoden aikana länsi ei ole saanut edes Ukrainaa vielä "pakotettua" Natoon. Onneksi Venäjällä onnistuu pakottaminen helpommin, kuten vaikkapa Krimillä...
Joko: "Venäjä tulee aikanaan toipumaan nykyisestä alennustilastaan ja siinä vaiheessa Venäjä pyrkii nakertamaan läntistä leiriä." => Hanski: "Kuinka jaksankaan odottaa tätä...!"
Aika monet varmaan sanoisivat, että Venäjä on juuri nyt valtansa huipulla. Tulemme vielä näkemään, mitä tarkoittaa Venäjän alennustila.
Ja hymiö kevennykseksi...
