Excel olisi kieltämättä parempi, täytyy pistää itsellekin harkintaan. Tuo T-72A pisti myös silmään, luulisi että nuo olisi poistettu muusta kuin harjoituskäytöstä, mutta tuolla ne on listattu ihan vakikalustoksi. Taisteluun niillä ei juuri ole asiaa, paitsi ehkä Ukrainan juuri saamia T-72M1 vastaan. Paitsi että niissäkin taisi olla (osassa) paremmat pimeänäkölaitteet + lämppäri. Tuossa olisi jo ironiaa.
Mutta hyvää pohdintaa taas, ja paljon on varmasti nähty vaivaa numeroiden etsimiseen. Tosiaan tuo modernisoitavien runkojen määrä on kyllä eurooppalaisella mittapuulla edelleen kova. Toisaalta Venäjän parhaimmatkaan modernisoinnit eivät toistaiseksi ole kuin tuoneet alustat suorituskyvyltään korkeintaan länsimaisten vaunujen tasolle. Perusratkaisuihin he eivät ole kyenneet mitään parannusta tekemään. Muistaakseni joskus luin projektista, jossa latausautomaatin ammuskuljetin olisi siirretty tornin takaosaan. Jo pelkästään tämä voisi parantaa vaunujen selviytymistä huomattavasti ja tehdä niistä käyttökelpoisempia.
Tuosta arviosta modernisoitavista alustoista voi myös parhaassa tapauksessa raapaista 155kpl pois. Tanknetin arveluiden mukaan -BVM-modernisointi tehdään nimenomaan T-80BV rungoille. T-80U määrät ilmeisesti niin pieniä ettei kannata, ja ilmeisesti muitakin pieniä eroja on jotta modernisointi -BVM standardiin ei ole ihan "plug-and-play"-tyyppistä.
90-luvulla kun Uralvagonzavod ja Omsk olivat molemmat löysässä hirressä talouden osalta (Omsk selvästi huonommassa tilassa) niin molemmilla oli erilaisia tutkimusprojekteja joita yrittivät myydä pääasiassa ulkomaisille ostajille. Uralvagonzavod teki T-72 modernisointeja joten heillä ei ollut ihan niin suurta hätää ja erityisesti Intian isot tilaukset 2000-luvun alussa pelastivat firman uhkaavalta konkurssilta. T-90A syntyi niiden kauppojen myötä, kuulemma yksi vaikuttava tekijä tornin hitsaamiselle oli se että olivat menettäneet kyvyn valmistaa noin isoja valettuja teräsosia. Valssatusta panssariteräksestä valmistettu torni on suojausarvoltaan valettua parempi, joten siinä voi olla myös selitys uudelle tornille (tosin osuman jälkeen hitsaussaumat voivat revetä, kun taas valettu torni pitää muotonsa).
Omskin yksi tuote oli vuonna 1996 esitelty object 640 eli se kuuluisa "Black Eagle" josta valmistettiin pari demonstraattoria, käytännössä T-80 rungon päälle tehty puinen mock-up -torni. Siinä oli tornia jatkettu taaksepäin ja kaavailtu sinne ainakin nuoliammusten säilytystä. Ilmeisesti HEAT olisi ollut edelleen rungossa normaalissa automaattilaturissa.
Venäjän valtio tuki tuon jatkokehitystä, mikä piti Omskin suunnittelukonttorissa valot päällä vielä hetken aikaa ja johti Burlak-torniprojektiin, suunnittelivat sitä ainakin 2005-2009. Tarkoitus oli tuottaa ns. universaali torni jonka olisi voinut asentaa T-64, T-72, T-80 ja T-90 vaunuihin "helpohkosti". Tästä löytyy 3D-malleja ja muistaakseni on valmistettu muutama oikea prototyyppi teräksestä, tosin en ole varma onko siellä kaikki sisuskalut toimivia. Pian tuon jälkeen Omskin suunnittelutoimisto yhdistettiin Uralvagonzavodin kanssa ja arvaisin että tuosta on otettu jotain linjoja T-90M vaunujen torniin, siinäkin on selvä ero kun vertaa perinteisiin Neuvostoliiton torneihin tai jopa T-90A hitsattuun torniin.
Iso syy tornin jatkolle oli tarve ottaa käyttöön pidempiä nuoliammuksia. Muistaakseni - varoitus, tämä tulee ulkomuistista - heidän perinteiset automaattilaturit rajoittivat nuoliammuksen maksimipituudeksi 600-650 mm ihan pelkästään fyysisten mittojen takia. Tämä siitä huolimatta että ammus on laturissa kahdessa osassa: varsinainen nuoli ja sen ajopanos sitten omana pakettina. Nuoliammuksella käytännössä läpäisykyky on suoraan verrannollinen nuolen pituuteen, tosin sen rakenne vaikuttaa siihen miten reagoi esim. raskaaseen ERA:n tai kerrospanssariin tms. Tornin takaosaan tuleva ammusvarasto ja sille oma automaattilaturi mahdollistaisi siis pidempien nuoliammusten käytön. Muistaakseni T-90A vaunuissa olisi tehty jotain muutoksia automaattilaturiin jonka ansiosta voisivat käyttää aavistuksen perinteistä pidempi nuolia, mutta en ole varma.
Tuon jälkeenkin siis tietty osa ammuksista (pääasiassa HEAT mutta myös muita) varastoitaisiin normaalilla paikallaan tornin alapuolella rungossa, koska tornin takaosaan ei mahdu suurta määrää ammuksia. Jos mentäisiin miehistön turvallisuus edellä, niin olisi mahdollista poistaa kokonaan se rungon ammusvarasto ja käyttää vain tornin takaosaa, jolloin ne olisi omassa osastossaan ja miehistön suojana panssarilevy sekä blow-out paneelit vaikka tornin katossa. Ammuskuorma jää tällöin pienemmäksi, joten valintojen maailma. Näihin torneihin on haettu ideaa mm. M1 Abrams ja Leclerc vaunuista, tosin olen melko varma että kylmän sodan aikana Neuvostoliitolla olisi ollut joku prototyyppi tai edes hahmotelma tällaisesta vaunun tornista. Heillä oli yleensä ainakin kynällä paperille hahmoteltu kaikki mahdolliset ja mahdottomat layoutit, joten en olisi yllättynyt vaikka Omskin suunnittelu 90-luvulla olisi perustunut johonkin vanhempaan ideaan.
HUOM: muistaakseni tätä Burlak-tornia tarjottiin tuossa 2005-2009 aikavälin tienoilla Venäjälle vaan hylkäsivät sen liian kalliina. Uralvagonzavod puolestaan esitti T-72B2 Rogatka versiota vanhojen T-72B vaunujen uudeksi modernisoinniksi vuoden 2006 tienoilla eli heti T-72BA modernisointiohjelman päättymisen jälkeen (1998-2005) mutta sekin hylättiin liian kalliina. Jatkojalostivat siitä karvalakkimallin T-72B3 joka tuli tuotantoon 2011. Jopa venäläiset kommentaattorit ovat moittineet sitä hyvin laiskaksi modernisoinniksi ja vasta 2016 tuli vakavampi, parempi ja kalliimpi versio T-72B3 vaunusta.
Tuosta saa aika näppärän aikajanan Uralvagonzavodin toiminnalle, kun mietitään Venäjän modernisointeja sekä vaunujen uustuotantoa kylmän sodan päättymisen jälkeen (nämä siis vaunut mitkä tuli heidän omalle armeijalle, ei ulkomaan myyntiä tässä):
1992-1998: T-90 obr 1992, yhteensä 120 kpl
1998-2005: T-72B modernisoinnit, tulos T-72BA joissa on eroja riippuen missä valmistuserässä on tehty. Wolskin arvio: kaikkinensa 750 kpl
2004-2006: ensimmäiset T-90A vaunut, yhteensä 32 kpl
2006-2012: parempi versio T-90A vaunuista mm. ranskalaiset lämpötähtäimet, 337 kpl
2011-2015: T-72B modernisointi, tulos T-72B3 joissa jonkin verran eroja taas riippuen milloin on valmistunut. Wolskin mukaan 1st series: 220 kpl, sen jälkeen 600 kpl
2016 --> T-72B modernisointi, tulos T-72B3 obr 2016, edelleen Wolskin arvio 382 kpl
2019 --> T-90 ja T-90A modernisointi, tulos T-90M joita valmistettu toistaiseksi 65 kpl (yhden lähteen mukaan näistä 55 kpl vanhojen modernisointia ja 10 kpl uustuotantoa, kuka tietää....)
Olen myös aika vakuuttunut että Venäjä ei olisi ostanut T-90A vaunuja jos Algeria ja Intia eivät olisi tilanneet niitä. Intia tilasi 2001 alkaen valmiita vaunuja, kittejä kokoonpantavaksi sekä lisenssin omalle tuotannolle. Algeria taas tilasi valmiita vaunuja 2006 alkaen. Jos eivät olisi löytäneet vientimenestystä, olen melko varma että T-72BA tyyliset modernisoinnit olisivat jatkuneet ainakin tuonne 2010 vuoden tienoille.
MUOKKAUS: ai niin, muistin missä ketjussa ollaan. Jos tämä sidotaan Ukrainan sotaan niin Venäjä on tosiaan menettänyt isolla kädellä parhaimpia vaunujaan ja myös vanhempia modernisoituja. Tuosta yllä olevasta näkee että ovat useampaa kertaan hylänneet hyvän modernisointi-idean liian kalliina ja hankkineet mieluummin isomman määrän halvempia modernisointeja. Ennustan että tämä sodan seurauksena heidän armeijan panssariaseen syömähammas on kulutettu vähintään 5 vuodeksi ellei pidemmäksikin aikaa. Voi jopa käydä niin että hylkäävät aikaisemman periaatteen ja ostavat jatkossa pienemmän määrän selvästi kalliimpia mutta laadukkaampia modernisointeja. Lähtisivät siis vihdoin länsimaisemmalle tielle vaunujen osalta.
