Uusi taistelijan ase

baikal kirjoitti:
Mä luulen, että Tvälupsin näkemys pohjaa hänen taustaansa. Oletan vahvasti, että hän on niitä harvoja tällä palstalla, joilla on käsitys asejärjestelmän yksittäisen kalun ominaisuuksista, koko järjestelmän ylläpidosta, kouluttamisesta jne.jne. Eli koko siitä retelistä, jonka pienin osa on yksittäinen ase ja sitten siitä eteenpäin elinkaaren loppuun asti.

Tällä haavaa otaksun, että joukot tulevat tarvitsemaan aiempaa monipuolisemman aseistuksen eli pelkkä rynnäkkökiväärin hankinta ei ole SE juttu, hankitaan todennäköisesti kk:tä, pistooleja, kr-ammuntamahdollisuuksia, ta-kivääreitä, lyhyitä versioita ajoneuvoihin ja sitten sitä rynkkyä. Eli seuraava kierros ei ole "vain" rynkkykierros. Ja sitten kun tuo nimikemäärä alistetaan Millogin hoivaan niin ottaa satanen kyytiä.


Ehkä silloin järki jo voittaa. Esim kranaattipistooleita voisi oikeasti hankkia kaikille joukoille. Helvetin yksinkertainen ase ja varmasti halpa, lisähankinta on kiinni asenteista ja tahdosta, ei mistään muusta.

Tosin tämä asenteellisuus on vaivannut puolustusvoimia aina. Olivathan panssarinyrkitkin hirveän salaisia aseita joista sai kertoa vain harvoille ja kouluttaa käyttö vieläkin harvemmille. Samoin on käynyt kranaattipistoolien suhteen. Maailmalla tosin ajatellaan toisin.
 
Erillinen krpist ei taida olla kovin käyttökelpoinen ase, kun siirtomaakurituksia lukuunottamatta siitä tuntuu luovutun. Kun taistelijan pääase kevenee, niin siihen voi liimata piipun alle putken. Minusta krenatöörikonsepti on kovinkin koeteltu ja vakiintunut nykyään - eikä Suomi varmasti eroa tässäkään asiassa.

Mutta asevelvollisuusarmeijan oloissa tuo elinkaarikustannus ja luolan perällä makaavat, olemassa olevat AK-konstruktiot varmasti pysyvät pitkään pelissä mukana. Vartiomiehen ja muun vain tarvittaessa taistelevan sotilaan aseena oikein mainio.
 
Totetustavasta voidaan olla montaa mieltä mutta tuollainen ase olisi kyllä tervetullut laajempaankin käyttöön. Itse en koskaan kokunut erillistä pistoolia mitenkään huonoksi järjestelyksi. Molemissa lienee omat puolensa.
 
Sanookas miksi tuo on nimetty nimenomaan pistooliksi. Noin äkkiseltään ei tule mieleen muita kieliä, joissa kranaattipistooli nimitystä käytettäisiin kuin suomi ja saksa.
 
Suomessa suurin osa sotilassanastosta menee saksan mallin mukaan - sattuneesta syystä, eli jääkäripataljoona 27, sen jälkeinen saksalaissuuntaus ja suomen aseistaja 40-luvulla.
 
adam7 kirjoitti:
Suomessa suurin osa sotilassanastosta menee saksan mallin mukaan - sattuneesta syystä, eli jääkäripataljoona 27, sen jälkeinen saksalaissuuntaus ja suomen aseistaja 40-luvulla.

Tosin tässä tapauksessa saattaa olla Saksan peruja siksi, että sieltä nuo hankittiin...

Eikös ne ole käytettynä hankittuja? Voisi selittää, miksi juuri tuollainen erillinen hankittiin, eikä piipunalaista. Joskin taisi olla juttua joskus, että ne kivääriin kiinnitettävät olivat epätarkempia.
 
SJ kirjoitti:
Eikös ne ole käytettynä hankittuja? Voisi selittää, miksi juuri tuollainen erillinen hankittiin, eikä piipunalaista. Joskin taisi olla juttua joskus, että ne kivääriin kiinnitettävät olivat epätarkempia.

Jos ovat käytettyjä, niin eiköhän se selitä hankinnan: olivat varmaankin siten halvempia, kuin uusien UBGL-heittimien hankinta kaikkine kiinnityshässäköineen. Banskulippainen RK ei varmasti toimi kunnolla ainakaan M203-mallin kanssa, mutta olisihan noita muitakin ollut (esim. Arsenalin 40x46mm AKM-kopsuihin suunniteltu). Tarkkuushöpinät on varmaankin taas sitä tuttua suomituubaa kun mistään tarkkisaseesta ei ole kuitenkaan kyse ja takuuvarmasti noilla piipunalaisilla osuu samalla lailla maaliin yhtä lailla; ei kai niitä muuten koko maailma käyttäisi.
 
Kranaattipistoolin, -heittimen tai -laukaisijan tarkkuus on puhtaasti kiinni siitä osaako käyttäjä arvioida matkan oikein ja täten käyttää oikeaa korkeusasetusta. Etäisyyksien arviointi on aina haastavaa, tähän on lääkkeenä etäisyyksien arvioinnin harjoittelu. Tosin kun kyseessä on esim. H&K:n tekele lienee syytä myös treenata etusormen puristusvoimaa koska laukaisu on erittäin jäykkä!

RK:ssa ja AK:ssa on täysin samanlainen lippaankiinnitysmekanismi ja lippaat käyvät ristiin vaikka jotkut lippaat istuvat tiukemmin ja toiset löysemmin johtuen standardien puutteesta. M203:n kiinnittäminen näihin aseisiin ja lippaanvaihdon jouhevuus on kiinni käyttäjästä ja siitä miten lähelle lipasta ko. heitin on päätetty kiinnittää ja tähän vaikuttaa valittu/rakennettu adapteri. Mitä kauempana lipasta heitin on sitä helpompaa on lippaanvaihto jos käyttäjä ei ole treenannut tarpeeksi lippaanvaihtoja eli tekee hieman eri tavalla joka kerta lippaanvaihdon. Toisaalta mitä edemmäksi heitin tuodaan sitä etupainoisempi aseesta tulee joka esim. RK95:ssa jo ilman heitintä on suuri ongelma.
 
Irotnaisena tuo asehan on lähinnä yksinkertaisinta takaaladattavaa asemallia mitä voi olla. Käytännössä tekniikka on ison kertalaukeavan lippaattoman haulikon tai valopistoolin tekniikkaa. Kumpiakin on Suomessa valmistettu ajan sivu. Tosin ei taideta valmistaa enää. Uuden tuotantolinjan pystyyn pistäminen on tietenkin aina kallista, mutta kuinkahan suri tilaus pitäisi tulla, jotta moisen valmistus kannattaisi aloittaa. Aseeseen kiinntettynä tietenkin tulee lisänä adapteri/kiinnitysjärjestelmä, joka ei sekään suurinta mahdollista teknistä osaamista luultavasti vaadi. Nykyiselläänhän ovat joissain maissa kytössä mallit, joita voi käyttää joko irtoaseena tai perän poistamalla kiinnittämään henkilökohtaiseen aseeseen. Olsiiko mahdollista tehdä noita niin, että kiinnitysjärjestelmä/adapteri olisi vaihdettavissa tai sellaisenaan sovitettavissa lähes mihin tahansa asemalliin mikä aikanaan rk:n tilalle valitaankin. Pääsääntöisestihän ei omaa tuotantoa ole kustannustehokasta ja järkevää aloittaa (etenkään vähänkään monimutkaisilla laitteilla) jos jo on tarjolla valmis toimiva vapaasti markkinoilta ostettavissa oleva. Tässä ideanani olisi nimenomaan tuo monikäyttöisyys, jota ei tällä hetkellä ole tarjolla.
 
Tuotannon aloittaminen ei ole tuonkaltaisessa aseessa suuri ongelma ja sitäpaitsi maailma on täynnä yrityksiä jotka tekevät jo pienin muutoksin käyttökelpoisen UBGL:n ja alihankintana voi vaikka rakentaa tuomiopäiväkoneen osaset jotka sitten joku pätkätyöläinen kokoaa työnvuokrafirman kautta.... Nykyään 3D-tietokonemallinnusten aikaan on aika helppo ottaa riski ja aloittaa tuotanto jo pelkästään piirusten pohjalta ennen ainoatakaan aseen prototyyppiä. Näin kai meneteltiin mm. AR-10:n uusiovalmistuksen suhteen vai muistanko väärin?

Periaatteessa kranaatinheittimen voi kiinnittää piippuun tukeutuvilla pannoilla aivan kuten esim. monet kiskojärjestelmät kiinnittyvät kalashnikoveihin joten monimutkaista järjestelmää ei tarvita, riittää että poistetaan muovikahvat RK:sta. Kiinnitys ei siis poikkeasi juuri normaalin kiikaritähtäimen asennuksesta mutta koska kuitenkin heittimellä on enemmän massaa olisi kiinnitysjärjestelmässä hyvä olla "rekyylivastin" joka ei kyllä paljon vaadi ylimääräistä metallia että se voitaisiin järjestää esim. etutukin kiristettävää "rinkulaa" ja laatikkoa vasten tukeutumaan. Periaatteessa helpoin ratkaisu olisi tehdä alumiininen kiskoetutukki RK62/95:lle johon sitten heitin voitaisiin asentaa kiinni. Kiskojärjestelmän etuna olisi mahdollisuus hyödyntää UBGL-kanta tulevaisuudessa valittavaan uuteen aseeseen. Myöskin kranaatinheittimien kiskojärjestelmät mahdollistavat juuri näiden jälkiasenteisten perien, pistoolikahvojen ja tähtäinten asentamisen. Plussaa olisi tietysti sekin että vihdoin RK:oohon saataisiin etukahva vaikkei se kovin tarpeellinen olekaan. Tietysti sitä mukavampi on kantaa (vaikkei välttämättä ampua) etukahvan kanssa.

Tekniset ongelmat ovat ratkaistavissa helposti, rahakirstun eivät.
 
SJ kirjoitti:
adam7 kirjoitti:
Suomessa suurin osa sotilassanastosta menee saksan mallin mukaan - sattuneesta syystä, eli jääkäripataljoona 27, sen jälkeinen saksalaissuuntaus ja suomen aseistaja 40-luvulla.

Tosin tässä tapauksessa saattaa olla Saksan peruja siksi, että sieltä nuo hankittiin...

Eikös ne ole käytettynä hankittuja? Voisi selittää, miksi juuri tuollainen erillinen hankittiin, eikä piipunalaista. Joskin taisi olla juttua joskus, että ne kivääriin kiinnitettävät olivat epätarkempia.

Kyllä ne minusta aika iskemättömiltä näyttivät varusteineen päivineen.
 
MG3:t tulivat käytettyinä saksalaisen perushuollon jäljiltä (seassa jopa harakkaleimattua osaa).

MP5 ja KRPIST2002:t olivat uusia, tullessaan.
 
Tvälups kirjoitti:
MP5 ja KRPIST2002:t olivat uusia, tullessaan.
Minähän en asiasta mitään tiedä mutta oma arvaukseni oli että HK69 valittiin koska pirullisen ovelina penninvenyttäjinä tvällärit odottivat pääsevänsä taas hakemaan varastohallikaupalla Saksassa poistettavaa varustusta.

Tiedä sitten montako niitä erikoisille joukoille hankittu tähän mennessä?
 
Onhan niitä, ihan kymmeniä kappaleita, "ämpäreitä" ihan kolmatta sataa. ns. harmaassa vaiheessa tilataan sitten lisää.
 
baikal kirjoitti:
Onko tuo harakkaleima se mitä epäilen eli ihan aatunaikaisia osia?

Jo vain! MG1 oli vain 762nato kaliiperille muunnettu MG42 ja MG3 on sen modernisoitu versio.
Osien yhteensopivuus on vallan soivaa sortimenttia ja saksmanni jos kuka osaa kierrättää.
 
Saksassa ja yleensä Keski-Euroopassa ei valmisteta tavaraa varastoihin. Esim. Glockin tehtaalla ei ole tukkuvarastoa vaan pistoolit valmistetaan tilausten perusteella ja lähetetään valmistuttuaan asiakkaalle. H&K toimii samoin.
 
Tvälups kirjoitti:
Saksassa ja yleensä Keski-Euroopassa ei valmisteta tavaraa varastoihin. Esim. Glockin tehtaalla ei ole tukkuvarastoa vaan pistoolit valmistetaan tilausten perusteella ja lähetetään valmistuttuaan asiakkaalle. H&K toimii samoin.

Eli ne tuli suoraan H&K:lta eikä BW:n varastosta?
 
En tiedä mistä tulivat, mutta asevalmistus on pitkälle nykyään käsittääkseni kaikkialla samanlaista. Kauppiaat tilaavat esim. marraskuussa aseita, joita ei ole edes olemassa. Kun tilukit on tehtaalla sanotaan tammikuun alkuun niin alkaa vääntö, ylimääräisiä kappaleita ei tehdä juuri lainkaan. Tuotteita valmistetaan rykäys kerrallaan todellisten tilausten pohjalta, puskureita ei ole kenelläkään ja jos onkin niin määrät ovat pieniä.

Amerikkalaiset ja britit ovat aloittaneet määrävälein sodan persianlahdella, kummallakin kerralla on törmätty samaan asiaan: mieskohtaisia varusteita on etsitty kissojen ja koirien kanssa pitkin Tellusta. On ollut liivipulaa, ammuspulaa, miinapulaa ja kenkäpulaa. Toisen karkelon aikana Usan kiväärinpatruunat kävivät jo niin kapeloksi, että sikäläiset valmistajat joutuivat raapimaan ensin laarinpohjat ja toiseksi Usan Armyn ensiosto-oikeus otettiin käyttöön ensi kertaa sitten Korean Sodan.

Varastoja vaan ei enää entisessä mielessä ole. Ainoa mitä meilläkin on ihan hirveesti on reserviläiset.
 
Back
Top