Uutisia Venäjältä

Kova tekstiä The Moscow Times -lehdessä. En ennusta pitkää enlinikää ko. aviisille!

Russian Courts Make Mockery of Justice (Op-Ed)
5682-08-cartoon2139.jpg



The Russian justice system was in rare form this week. On one and the same day, Aug. 24, Russian courts granted an early release to former Defense Ministry property manager Yevgenia Vasilyeva — who had been serving five years in custody for misappropriating 3 billion rubles in state funds — and also sentenced Ukrainians Oleg Sentsov and Alexander Kolchenko to 20 years and 10 years respectively for allegedly forming a terrorist organization and planning terrorist attacks.

Prior to the trial, the 39-year-old Sentsov had gained prominence as a film director who had garnered awards from international film festivals, including several in Russia. On May 11, 2014, he was detained in Simferopol during a protest against Russia's annexation of Crimea. Almost immediately, Sentsov and several other suspects were transferred to the Federal Security Service detention facility in Moscow.

On May 30, the Russian authorities charged the filmmaker and several of his associates with planning terrorist attacks in Crimea. On June 6, 2014, the authorities denied Sentsov the right to meet with the Ukrainian consul on the grounds that Russia regards those holding dual Russian-Ukrainian citizenship as only Russians. Two other detainees in the case cut deals with investigators and received seven years in prison. Sentsov and Kolchenko pleaded not guilty and received a combined 30 years imprisonment in a penal colony.

When he finishes serving his 20-year sentence, Sentsov will have spent one-third of his life in prison.

I have no way of knowing whether the chargers against Sentsov were groundless, but I do know from my Soviet schooling that it is noble to fight for the freedom of one's occupied homeland. Sentsov was born in Crimea and might very well see Russia as just such an occupier.

No matter how few people in Russia share his point of view, the judges in this case might have taken a moment to consider how this country's actions appear to Sentsov and others in his position.

Perhaps the court held so much damning evidence against Sentsov that even any patriotic motives on his part would not have outweighed the court's verdict and its need to uphold Russia's national security interests.

The conviction "My country, right or wrong!" often leads people to condone the very terrorism that they would otherwise condemn. The assassination of Reinhard Heydrich in Prague in 1942 was unequivocally a terrorist attack according to German law of the time. However, the terrorists consider those who shot the residents of Lidice and sent them to concentration camps, and those who killed Heydrich as heroes of the resistance.

If you had said that to the Germans who were planning retaliatory action in Lidice after Heydrich's assassination, they would have called you crazy and made you regret your words. They also would have reminded you that the Sudetenland was German land and that Czechoslovakia did not even exist before 1918.

I do not mean to compare, but when the huge machinery of Russia's public prosecution takes aim at a film director, there is little chance that the trial will end with his acquittal.

The current Russian authorities have the same Soviet school background as I have, and so they can also reflect on these questions — if they so choose, of course. Sometimes the desire to carry out orders or contribute to the sacred cause of national security eclipses the desire to reflect.

Twenty years is a long time. The judge handing down such a sentence must have done the math and understood that Sentsov, who has already spent a year behind bars, would only walk free in 2034 at the age of 59.

Will the government that the judge supposedly defended by making that ruling still be in power, or will another have taken its place? To sentence a man to 20 years, the judge must have been positive that everything would be exactly the same two decades from now. In any case, he must have been very confident to sentence Sentsov to 20 years before hurrying home to buy imported detergent before that is also banned by another Russian counter-sanction.

This leads to the question of the court ruling granting parole to Yevgenia Vasilyeva. As with the Sentsov case, the public knows precious little about the evidence involved. It knows only that the authorities trumpeted the case on national television and newspapers as an example of their uncompromising struggle against corruption.

For months, the authorities claimed they would stop corrupt officials in their tracks, regardless of their seniority or standing — and that charade continued right up until someone spotted Vasilyeva in Moscow when she was supposedly serving time in a penal colony.

The corruption case against former Defense Minister Anatoly Serdyukov was politically motivated right from the start. In order to gloat over or, to the contrary, feel indignant over Vasilyeva's judicial misadventures, it is first necessary to get a clear understanding of what Serdyukov did at his post.

If the army was falling apart and Serdyukov was caught pocketing taxpayer money, then he and Vasilyeva should have been questioned as key suspects, and not only as witnesses. But if Serdyukov actually succeeded in strengthening the army and made tremendous efforts to stop the defense industry from milking government coffers in order to produce lower quality equipment at higher than ever prices, then it begins to resemble the situation with Heydrich and Lidice in which the criminals are actually heroes, and vice versa.

It is possible that someone managed to gain the ear of a senior official and convince them of this second version of the story. At that point, the official vice immediately relaxed its grip and Vasilyeva walked free.

However, she was not acquitted — simply released on parole. That is, the ruling was not reversed. Technically, she is still guilty, but for some reason the authorities decided that she need not go to jail. The Russian courts regularly refuse parole to hundreds of petitioners who are incarcerated for crimes far less serious than charges of bilking the government out of 3 billion rubles ($43.2 million).

However, Vasilyeva's appeal was instantly approved. And that is only because the people who feel that Serdyukov's military reforms were beneficial still have some influence at the top. Or else it is because the authorities no longer knew how to deal with the endless scandals over whether Vasilyeva was still in jail or not. She was simply released without any particular reason or justification. In the end, the authorities' impressive story about how they were bringing corrupt officials to justice regardless of rank simply fizzled out.

Vasilyeva's release communicates deep contempt for the Russian people — for all those citizens who demonstrated indomitable will in vanquishing high-handed officials and for the courts and investigators whose work was essentially washed down the drain, regardless of how well it was performed. At the same time, it demonstrated a clear arrogance on the part of leaders who effectively said, "If we want to imprison someone, we will, and if we want to pardon them, we can do that, too."

However, people do not like it when the authorities openly despise them. Although the Russian government does everything possible to demonstrate its contempt for the people, and although citizens display an almost limitless ability to endure such treatment, one day they will simply refuse to respond when leaders appeal to them for help.

One evening, some Kremlin functionary will bring the usual report showing the president's record-high ratings — roughly equal to the value of the ruble against the dollar. But the next morning, they will find masses of people lined up at exchange points to convert their nearly worthless rubles into dollars and euros. And among them might be the same judge who sentenced Sentsov to 20 years behind bars.

Ivan Sukhov is a journalist who has covered conflicts in Russia and the CIS for the past 15 years.
 
Kuvan nimestä napattu: HMS_Dragon_Escorts_Russian_Carrier_Admiral_Kuznetsov

Venäjän laivasto ruostuu rantaan
Pekka Mäkelä | 28.08.2015 | Artikkeli http://www.suomensotilas.fi/venajan-laivasto-ruostuu-rantaan/

HMS_Dragon_Escorts_Russian_Carrier_Admiral_Kuznetsov-1024x480.jpg

Venäjä uusi meripuolustusdoktriininsa näyttävin menoin heinäkuun lopussa: sen mukaan maa lisää läsnäoloaan Välimerellä ja vahvistaa Arktiksen sotilaallista käyttöö. Doktriinin mukaan “laajentumishaluisen” Naton kapasiteettiin tullaan vastaamaan. Uho on kova.

Totuus on kuitenkin rumempi: Venäjän laivasto ruostuu rantaan.

Venäjän laivaston kaikki suuremmat alukset ovat Neuvostoliiton perintöä. Venäjän laivaston suurin alus ja samalla ainoa lentotukialus Admiral Kuznetsov otettiin käyttöön juuri Neuvostoliiton hajottua 1991. Sen valmisti ukrainalainen telakka. Kun Kuznetsov lähtee merelle, sen laivasto-osastoon kuuluu hinaaja konerikkojen varalta. Huhutaan, että aluksen 2000 hengen miehistöllä on käytössään 25 toimivaa vessaa.

Kuluneen 23 vuoden aikana Venäjän laivastolle on valmistunut vain muutama sukellusvene, pienempiä fregatteja ja hävittäjiä. Näitäkään ei olisi voitu tehdä Sevmashin laivastotelakalla Valkoisen meren rannalla Severodvinskissä ilman ukrainalaisten asetehtaiden toimittamia osia.

Nyt osatoimitukset ovat Ukrainan sodan takia katkaistu.

Samalla ajanjaksolla Yhdysvallat on rakentanut keskimäärin kahdeksan sota-alusta vuodessa ja ydinkäyttöisen lentotukialuksen neljän – viiden vuoden välein.

Venäjä yritti ostaa laivasto-osaamista Ranskasta Mistral-projektin myötä. Venäläistelakka ei kuitenkaan onnistunut luomaan tarvittavaa tuotantokapasiteettia ja ensimmäisten alusten tuotanto jäi kokonaan Ranskalle. Nyt niidenkin kauppa on peruttu.


INS Vikramaditya, kuva: Indian Navy (2014)

Intia solmi Venäjän kanssa 2004 sopimuksen pienemmän neuvostoaikaisen Kiev-luokan lentotukialuksen modernisoinnista Intian laivastolle. Projektin hinnaksi arvioitiin miljardi dollaria. Vuonna 2012 “Vikramaditya” -nimen saanut lentotukialus hajosi testikäytössä: aluksen kahdeksasta höyrypainekattilasta seitsemän rikkoontui. Intian laivasto hyväksyi aluksen lopulta vasta vuonna 2014. Aluksen modernisointiin oli kulunut rahaa 2,3 miljardia dollaria.

Ilman ukrainalaistehtaiden osatoimituksia Venäjän telakkateollisuus on vielä huonommassa jamassa kuin kaksi vuotta sitten.

Avainsanat: Merivoimat, puolustusteollisuus, Ukraina, Venäjä
 
Ulkomaat Eurooppa
30 000–50 000 venäläistä sotilasta osallistunut Ukrainan sotaan
Moskovassa perustettu etujärjestö vaatii Ukrainassa taisteleville ”vapaaehtoisille” sosiaalietuja.
Teppo Tiilikainen
28.8.2015 14:05

Venäjällä on perustettu uusi järjestö, Donbasin vapaaehtoisten liitto, joka ajaa Itä-Ukrainan sotaan osallistuvien venäläissotilaiden etuja.

”Rekisteröinti on parhaillaan käynnissä”, järjestön johtaja Aleksandr Borodai sanoi Moskovassa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa venäläisen uutistoimisto Tassin mukaan. ”Aiomme pitää liiton ensimmäisen kongressin syyskuun lopulla.”

Borodai on Ukrainasta Venäjän tuella irtautuneen ”Donetskin kansantasavallan” entinen pääministeri. Hänet kutsuttiin vuosi sitten takaisin Moskovaan, kun Venäjä otti taktisista syistä etäisyyttä kapinallisin ja istutti pääministerin paikalle donetskilaisen sähköasentajan Aleksandr Zahartšenkon.

Myös monet muut Venäjältä Itä-Ukrainaan lähetetyt kapinapäälliköt korvattiin tuolloin paikallisilla johtajilla.

Borodai myöntää Tassin haastattelussa, että Donetskin ja Luhanskin alueilla käytyihin taisteluihin on osallistunut 30 000–50 000 ”vapaaehtoista” venäläissotilasta.

”Monet ihmiset ovat menettäneet terveytensä ja työpaikkansa”, Borodai sanoi. Hän korosti samalla, että monet vapaaehtoiset ovat perheellisiä.

Borodain mukaan vapaaehtoisten liitto pyrkii nyt painostamaan valtiota, jotta Itä-Ukrainan taisteluihin osallistuneille turvattaisiin samat sosiaaliedut kuin aikaisempien sotien veteraaneille.

Käytännön työtä johdetaan toimistoista, joita on tarkoitus perustaa sekä Ukrainan itärajan tuntumassa sijaitsevaan Donin Rostoviin että Krimille, jonka Venäjä valtasi Ukrainalta puolitoista vuotta sitten.

Venäjä on kiistänyt, että sen armeija osallistuisi millään tavoin Itä-Ukrainassa jatkuviin taisteluihin. Maan johto on myöntänyt aiemminkin, että alueella on ollut vapaaehtoisia venäläistaistelijoita, mutta he ovat joko ”lomalla” tai eronneet vakinaisesta palveluksesta.

Venäjä ei ole aikaisemmin antanut tarkkoja tietoja sotilaiden määrästä.

Tosiasiassa taisteluihin on osallistunut myös vakituisessa palveluksessa olevia sotilaita ja venäläisiä erikoisjoukkoja. Ukrainan armeija on onnistunut pidättämään useita sotilaita. Lisäksi kaatuneiden ja haavoittuneiden venäläissotilaiden perheille on maksettu korvauksia valtion varoista.

Mielipidemittausten perusteella puolet venäläisistä ei tiedä, että Venäjä osallistuu Ukrainan sotaan. Tutkimuslaitos VTsIOMin mukaan 65 prosenttia venäläisistä hyväksyy ”vapaaehtoisten” osallistumisen taisteluihin.

Minskissä käydyissä rauhanneuvotteluissa sovittiin jälleen keskiviikkona 26. elokuuta väliaikaisesta tulitauosta.

Ukrainan, Venäjän, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön sekä Venäjän tukemien kapinallisten muodostaman kontaktiryhmän neuvotteluissa sovittiin, että tulitauko tulee voimaan ensi tiistaina 1. syyskuuta, kun koulut alkavat.
 
30-50 tuhatta osallistunut, ja 2000 kuollut ja 5000 haavoittunut. Ihan turvallista ei ole naapurin pojilla ollut...
 
30-50 tuhatta osallistunut, ja 2000 kuollut ja 5000 haavoittunut. Ihan turvallista ei ole naapurin pojilla ollut...

Mutulla sanoisin, että haavoittuneita pitäisi olla paljon enemmän. Jos vertaa vaikka Irakiin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Irakin_sodan_tappiot_ja_siviiliuhrit. Jenkkejä oli kaatunut 2008 mennessä n.4000 ja kymmeniä tuhansia haavoittunut.
Tuollahan ei ole edes käytetty ilma-asetta vielä lainkaan, ja jenkeillä luulisi olleen varusteet viimeisen päälle.Jonkinmoinen taktiikka olisi tietysti "tulikastaa" mahdollisimman paljon porukkaa Itä-Ukrainassa.
 
Mutulla sanoisin, että haavoittuneita pitäisi olla paljon enemmän. Jos vertaa vaikka Irakiin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Irakin_sodan_tappiot_ja_siviiliuhrit. Jenkkejä oli kaatunut 2008 mennessä n.4000 ja kymmeniä tuhansia haavoittunut.
Tuollahan ei ole edes käytetty ilma-asetta vielä lainkaan, ja jenkeillä luulisi olleen varusteet viimeisen päälle.Jonkinmoinen taktiikka olisi tietysti "tulikastaa" mahdollisimman paljon porukkaa Itä-Ukrainassa.

Jenkkien kenttälääkinnän taso on niin kova, että vakavastikin haavoittuneet saadaan pidettyä hengissä. Yhtä kaatunutta kohti on ollut lukuisia vakavasti vammautuneita ja pysävästi invalidisoituneita, jotka toisenlaisissa olosuhteissa olisivat kaatuneet. Venäjällä taas ei välttämättä edes tehdä kaikkea tehtävissä olevaa haavoittuneiden pitämiseksi elävien kirjoissa.
 
Jenkkien kenttälääkinnän taso on niin kova, että vakavastikin haavoittuneet saadaan pidettyä hengissä. Yhtä kaatunutta kohti on ollut lukuisia vakavasti vammautuneita ja pysävästi invalidisoituneita, jotka toisenlaisissa olosuhteissa olisivat kaatuneet. Venäjällä taas ei välttämättä edes tehdä kaikkea tehtävissä olevaa haavoittuneiden pitämiseksi elävien kirjoissa.

Uudet suojavarusteet ja panssariajoneuvot siihen päälle. Kriittiset elimet säästyvät muutoin laajoista vammoista huolimatta. Vietnamissa käytetyllä kalustolla olisi viimeisimpien sotien tappiot nousseet kaatuneiden osalta moninkertaisiksi.

Tuo iivanan suhde tappioiden osalta kuulostaa perinteisemmältä 1900-luvun tasolta. Yhtä kupsahtanutta kohden pari haavakkoa.
 
Jenkkien kenttälääkinnän taso on niin kova, että vakavastikin haavoittuneet saadaan pidettyä hengissä. Yhtä kaatunutta kohti on ollut lukuisia vakavasti vammautuneita ja pysävästi invalidisoituneita, jotka toisenlaisissa olosuhteissa olisivat kaatuneet. Venäjällä taas ei välttämättä edes tehdä kaikkea tehtävissä olevaa haavoittuneiden pitämiseksi elävien kirjoissa.
Jenkkien viime sotien haavoittuneet ja kaatuneet:
https://en.wikipedia.org/wiki/United_States_military_casualties_of_war
Vietnam: kaatuneet + haavoittuneet: n. 211 000, joista haavoittuneet 153 000, suhde 1.4
Korea vastaavasti 128 000 / 98 000, suhde 1.3
Afganistan 21 000 / 18000, suhde 1.16
Irak 37000 / 32000, suhde 1.16
Jos nuo Ukrainan luvut Venäjän osalta ovat noinkin huonot kuin 7000 / 5000, suhde 1.4
Tällä tavalla tarkasteltuna kenttälääkintä liikkuu siellä Vietnamin sodan tasolla jos vertailukohteena on Usa. En ole onneksi joutunut Venäjällä lääkintää ottamaan vastaan, joten en pysty arvioimaan onko tuo taso suhdeluvulla laskien sitten oikea. Ehkä se kertoo siitä, miten taistelijaan noin yleisesti suhtaudutaan siellä suunnalla, kulutustavarana.
 
Mutulla sanoisin, että haavoittuneita pitäisi olla paljon enemmän. Jos vertaa vaikka Irakiin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Irakin_sodan_tappiot_ja_siviiliuhrit. Jenkkejä oli kaatunut 2008 mennessä n.4000 ja kymmeniä tuhansia haavoittunut.
Tuollahan ei ole edes käytetty ilma-asetta vielä lainkaan, ja jenkeillä luulisi olleen varusteet viimeisen päälle.Jonkinmoinen taktiikka olisi tietysti "tulikastaa" mahdollisimman paljon porukkaa Itä-Ukrainassa.

Tuossa haavoittuneiden määrässä on yleensä mukana myös sairaat, oletettavasti sellaiset sairaat, jotka ovat tarvinneet sairaalahoitoa. Ja muistelen, että se lukema oli suurin joukko, olikohan peräti yli 50% osuudella.
 
Joskus jotain häviääkin:
"Täysin murtovarmaksi mainostetusta Venäjän valtion Gokhranin arvotavaravarastosta on kadonnut miljoonien edestä raakatimantteja, NBCkertoo.
Asiasta uutisoi ensimmäisenä venäläinen Kommersant.
Gokhranin varasto toimii Venäjän valtiovarainministeriön alaisuudessa ja se on Venäjän valtion virallinen arvometallien ja jalokivien säilytyspaikka. Timantit kuuluivat valtion omistamalle Severalmaz-yhtiölle.
Yhtiö oli luovuttanut noin 30 kiloa timantteja arvioitavaksi Gokhraniin. Kun timantit palautettiin, paljastui, että neljä suurinta kiveä oli kadonnut. Niiden tilalla oli useita pienempiä timantteja.
Kadonneiden timanttien joukossa on muun muassa yksi peräti 23 karaatin suuruinen jalokivi.
NBC:n haastatteleman jalokiviasiantuntijan Sergei Gorjainovin mukaan kadonneiden timanttien arvo lasketaan miljoonissa dollareissa.
Sekä Severalmaz että Gokhran ovat kieltäytyneet kommentoimasta tapausta.
Gokhran rakennettiin alun perin varastoksi bolsevikkivallankumouksellisten Venäjän eliitiltä ja ortodoksikirkolta Venäjän vallankumouksen jälkeen takavarikoimille arvoesineille. Se valmistui vuonna 1920.
Vaikka Gokhrania pidetäänkin murtovarmana, mahtuu sen historiaan useita sisäpiirirötöksiä. Ensimmäiset varaston aarteisiin kajonneet teloitettiin jo vuosi sen perustamisen jälkeen. Vuonna 2001 neljä Gokhranin työntekijää anasti varastosta liki 170 miljoonan euron edestä arvotavaraa."
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/venajan_vm_hukkasi_miljoonien_timantit-40212
 
Joskus jotain häviääkin:
"Täysin murtovarmaksi mainostetusta Venäjän valtion Gokhranin arvotavaravarastosta on kadonnut miljoonien edestä raakatimantteja, NBCkertoo.
Asiasta uutisoi ensimmäisenä venäläinen Kommersant.
Gokhranin varasto toimii Venäjän valtiovarainministeriön alaisuudessa ja se on Venäjän valtion virallinen arvometallien ja jalokivien säilytyspaikka. Timantit kuuluivat valtion omistamalle Severalmaz-yhtiölle.
Yhtiö oli luovuttanut noin 30 kiloa timantteja arvioitavaksi Gokhraniin. Kun timantit palautettiin, paljastui, että neljä suurinta kiveä oli kadonnut. Niiden tilalla oli useita pienempiä timantteja.
Kadonneiden timanttien joukossa on muun muassa yksi peräti 23 karaatin suuruinen jalokivi.
NBC:n haastatteleman jalokiviasiantuntijan Sergei Gorjainovin mukaan kadonneiden timanttien arvo lasketaan miljoonissa dollareissa.
Sekä Severalmaz että Gokhran ovat kieltäytyneet kommentoimasta tapausta.
Gokhran rakennettiin alun perin varastoksi bolsevikkivallankumouksellisten Venäjän eliitiltä ja ortodoksikirkolta Venäjän vallankumouksen jälkeen takavarikoimille arvoesineille. Se valmistui vuonna 1920.
Vaikka Gokhrania pidetäänkin murtovarmana, mahtuu sen historiaan useita sisäpiirirötöksiä. Ensimmäiset varaston aarteisiin kajonneet teloitettiin jo vuosi sen perustamisen jälkeen. Vuonna 2001 neljä Gokhranin työntekijää anasti varastosta liki 170 miljoonan euron edestä arvotavaraa."
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/venajan_vm_hukkasi_miljoonien_timantit-40212

Arvaan ihan lonkalta, että tuo firma lähetti ne timantit tuonne vain siksi, että ulkomaille ei voinut viedä.
 
Arvaan ihan lonkalta, että tuo firma lähetti ne timantit tuonne vain siksi, että ulkomaille ei voinut viedä.
Varmaan niin. Epäilisin myös että joku on ottanut itselleen sopivan mukaanotettavan lompakon noiden kadonneiden kivien joukossa. Tuonkaltainen tuote lienee paljon esim. kiinteistöä tai yritystä kätevämpi omaisuusmuoto siellä näinä aikoina.
 
Varmaan niin. Epäilisin myös että joku on ottanut itselleen sopivan mukaanotettavan lompakon noiden kadonneiden kivien joukossa. Tuonkaltainen tuote lienee paljon esim. kiinteistöä tai yritystä kätevämpi omaisuusmuoto siellä näinä aikoina.

En usko, että se oli tuon varkauden takana. Voi olla, mutta Venäjä on jo muutenkin aika iso timanttien tuottaja, joten kai niitä edelleenkin sieltä saa jopa ruplilla.
 
Ainakin jahteja voi vielä hankkia:
"Venäläinen liikemies Andrei Melnichenko on tilannut 400 miljoonalla eurolla luksusjahdin. Hän on suunnittellut purjealuksen itse.
Summa ei tosin vaikuta niin valtavalta kun sitä vertaa Melnichenkon omaisuuteen, jonka arvioidaan olevan noin 8 miljardia euroa. Hän on perustanut EuroChemin, kivihiilituottaja Suekin ja sähköyhtiö SGK:n.
Uusi luksusalus Sailing Yacht A on 143 metriä pitkä ja painaa 14 224 tonnia, mikä tekee siitä suurimman yksityisomisteisen purjealuksen maailmassa. Aluksen miehistö tulee olemaan 54-henkinen.
Melnichenkon kanssa aluksesta ja sen sisältämästä huipputeknologiasta sekä kenties upeista näkymistä kahdeksalta kannelta nauttii hänen serbialainen mallivaimonsa Aleksandra.
Aluksesta kertoo Daily Mail."
http://www.talouselama.fi/uutiset/m...si+400+miljoonaa+euroa+luksusjahtiin/a2321370
EDIT, kuva lisätty:
2BB48D9F00000578-3214006-Sailing_Yacht_A_illustrated_will_be_the_world_s_largest_luxury_s-a-29_1440759355698.jpg
 
Kova tekstiä The Moscow Times -lehdessä. En ennusta pitkää enlinikää ko. aviisille!

Russian Courts Make Mockery of Justice (Op-Ed)
5682-08-cartoon2139.jpg



The Russian justice system was in rare form this week. On one and the same day, Aug. 24, Russian courts granted an early release to former Defense Ministry property manager Yevgenia Vasilyeva — who had been serving five years in custody for misappropriating 3 billion rubles in state funds — and also sentenced Ukrainians Oleg Sentsov and Alexander Kolchenko to 20 years and 10 years respectively for allegedly forming a terrorist organization and planning terrorist attacks.

Prior to the trial, the 39-year-old Sentsov had gained prominence as a film director who had garnered awards from international film festivals, including several in Russia. On May 11, 2014, he was detained in Simferopol during a protest against Russia's annexation of Crimea. Almost immediately, Sentsov and several other suspects were transferred to the Federal Security Service detention facility in Moscow.

On May 30, the Russian authorities charged the filmmaker and several of his associates with planning terrorist attacks in Crimea. On June 6, 2014, the authorities denied Sentsov the right to meet with the Ukrainian consul on the grounds that Russia regards those holding dual Russian-Ukrainian citizenship as only Russians. Two other detainees in the case cut deals with investigators and received seven years in prison. Sentsov and Kolchenko pleaded not guilty and received a combined 30 years imprisonment in a penal colony.

When he finishes serving his 20-year sentence, Sentsov will have spent one-third of his life in prison.

I have no way of knowing whether the chargers against Sentsov were groundless, but I do know from my Soviet schooling that it is noble to fight for the freedom of one's occupied homeland. Sentsov was born in Crimea and might very well see Russia as just such an occupier.

No matter how few people in Russia share his point of view, the judges in this case might have taken a moment to consider how this country's actions appear to Sentsov and others in his position.

Perhaps the court held so much damning evidence against Sentsov that even any patriotic motives on his part would not have outweighed the court's verdict and its need to uphold Russia's national security interests.

The conviction "My country, right or wrong!" often leads people to condone the very terrorism that they would otherwise condemn. The assassination of Reinhard Heydrich in Prague in 1942 was unequivocally a terrorist attack according to German law of the time. However, the terrorists consider those who shot the residents of Lidice and sent them to concentration camps, and those who killed Heydrich as heroes of the resistance.

If you had said that to the Germans who were planning retaliatory action in Lidice after Heydrich's assassination, they would have called you crazy and made you regret your words. They also would have reminded you that the Sudetenland was German land and that Czechoslovakia did not even exist before 1918.

I do not mean to compare, but when the huge machinery of Russia's public prosecution takes aim at a film director, there is little chance that the trial will end with his acquittal.

The current Russian authorities have the same Soviet school background as I have, and so they can also reflect on these questions — if they so choose, of course. Sometimes the desire to carry out orders or contribute to the sacred cause of national security eclipses the desire to reflect.

Twenty years is a long time. The judge handing down such a sentence must have done the math and understood that Sentsov, who has already spent a year behind bars, would only walk free in 2034 at the age of 59.

Will the government that the judge supposedly defended by making that ruling still be in power, or will another have taken its place? To sentence a man to 20 years, the judge must have been positive that everything would be exactly the same two decades from now. In any case, he must have been very confident to sentence Sentsov to 20 years before hurrying home to buy imported detergent before that is also banned by another Russian counter-sanction.

This leads to the question of the court ruling granting parole to Yevgenia Vasilyeva. As with the Sentsov case, the public knows precious little about the evidence involved. It knows only that the authorities trumpeted the case on national television and newspapers as an example of their uncompromising struggle against corruption.

For months, the authorities claimed they would stop corrupt officials in their tracks, regardless of their seniority or standing — and that charade continued right up until someone spotted Vasilyeva in Moscow when she was supposedly serving time in a penal colony.

The corruption case against former Defense Minister Anatoly Serdyukov was politically motivated right from the start. In order to gloat over or, to the contrary, feel indignant over Vasilyeva's judicial misadventures, it is first necessary to get a clear understanding of what Serdyukov did at his post.

If the army was falling apart and Serdyukov was caught pocketing taxpayer money, then he and Vasilyeva should have been questioned as key suspects, and not only as witnesses. But if Serdyukov actually succeeded in strengthening the army and made tremendous efforts to stop the defense industry from milking government coffers in order to produce lower quality equipment at higher than ever prices, then it begins to resemble the situation with Heydrich and Lidice in which the criminals are actually heroes, and vice versa.

It is possible that someone managed to gain the ear of a senior official and convince them of this second version of the story. At that point, the official vice immediately relaxed its grip and Vasilyeva walked free.

However, she was not acquitted — simply released on parole. That is, the ruling was not reversed. Technically, she is still guilty, but for some reason the authorities decided that she need not go to jail. The Russian courts regularly refuse parole to hundreds of petitioners who are incarcerated for crimes far less serious than charges of bilking the government out of 3 billion rubles ($43.2 million).

However, Vasilyeva's appeal was instantly approved. And that is only because the people who feel that Serdyukov's military reforms were beneficial still have some influence at the top. Or else it is because the authorities no longer knew how to deal with the endless scandals over whether Vasilyeva was still in jail or not. She was simply released without any particular reason or justification. In the end, the authorities' impressive story about how they were bringing corrupt officials to justice regardless of rank simply fizzled out.

Vasilyeva's release communicates deep contempt for the Russian people — for all those citizens who demonstrated indomitable will in vanquishing high-handed officials and for the courts and investigators whose work was essentially washed down the drain, regardless of how well it was performed. At the same time, it demonstrated a clear arrogance on the part of leaders who effectively said, "If we want to imprison someone, we will, and if we want to pardon them, we can do that, too."

However, people do not like it when the authorities openly despise them. Although the Russian government does everything possible to demonstrate its contempt for the people, and although citizens display an almost limitless ability to endure such treatment, one day they will simply refuse to respond when leaders appeal to them for help.

One evening, some Kremlin functionary will bring the usual report showing the president's record-high ratings — roughly equal to the value of the ruble against the dollar. But the next morning, they will find masses of people lined up at exchange points to convert their nearly worthless rubles into dollars and euros. And among them might be the same judge who sentenced Sentsov to 20 years behind bars.

Ivan Sukhov is a journalist who has covered conflicts in Russia and the CIS for the past 15 years.
Sentsovin ja Kolchenkon tuomio on liian rankka jopa venäläisin mittoin. Se muistuttaa "kansan vihollisten" stalinistisia tuomioita.
Mitään rikosta ei tapahtunut. "Aikomus räjäyttä Leninin patsas"ja kuviteltu "yhteys Oikean Sektoriin". Elokuvaohjaaja on toisen valtion kansalainen, ja hänet pidätetty aluella, joka koko maailma pitää Ukrainalle kuuluvana, eikä Venäjälle. Venäjän kansalaisen "status" näin heille annettu väkisin. Tuomari sanoi että heistä tuli auttomattisesti vanäläisiä anneksion jälkeen. Sen jälkeen kun tuomari luki tuomion, Sentsov ja Kolchenko laulaneet Ukrainan hymnin. Sentsovista on tehtyy terroristin Venäjän silmissä syyttämällä häntä symboolisesti Leninin patsan räjäyttämisen aikomuksesta. Leninin patsas ihan kun tarkoittaa koko Venäjää raschistien (=fasistien) sairaassa mielessä.
 
Varmaan niin. Epäilisin myös että joku on ottanut itselleen sopivan mukaanotettavan lompakon noiden kadonneiden kivien joukossa. Tuonkaltainen tuote lienee paljon esim. kiinteistöä tai yritystä kätevämpi omaisuusmuoto siellä näinä aikoina.

En usko, että se oli tuon varkauden takana. Voi olla, mutta Venäjä on jo muutenkin aika iso timanttien tuottaja, joten kai niitä edelleenkin sieltä saa jopa ruplilla.

Pidän hyvinkin mahdollisena, että @krd :n mainitsema syy voi olla taustalla, etenkin jos ajatuksissa on siirtää omaisuutta ulkomaille niin isokokoiset timantit ovat kuitenkin - ymmärtääkseni - haluttuja ja arvokkaita, joten muutaman sellaisen varastamalla on mahdollista siirtää ulkomaille (suojaan) kohtalainen omaisuus pahojen päivien varalle. Ja tällaisessa tapauksessa tilaisuus voi tehdä varkaan.

Toinen mahdollisuus mikä tuli mieleeni on se, että kyseessä on tilaustyö - joku muu on tiennyt suurikokoisista timanteista ja tämä joku muu haluaa sellaisen ja tässä tapauksessa varkaus on valikoitunut keinoksi saada timantteja haltuun. Jos taustalla on vielä vakuutuspetoksen mahdollisuus niin lopulta "kukaan ei häviä".

vlad.
 
Sentsovin ja Kolchenkon tuomio on liian rankka jopa venäläisin mittoin. Se muistuttaa "kansan vihollisten" stalinistisia tuomioita.
Mitään rikosta ei tapahtunut. "Aikomus räjäyttä Leninin patsas"ja kuviteltu "yhteys Oikean Sektoriin". Elokuvaohjaaja on toisen valtion kansalainen, ja hänet pidätetty aluella, joka koko maailma pitää Ukrainalle kuuluvana, eikä Venäjälle. Venäjän kansalaisen "status" näin heille annettu väkisin. Tuomari sanoi että heistä tuli auttomattisesti vanäläisiä anneksion jälkeen. Sen jälkeen kun tuomari luki tuomion, Sentsov ja Kolchenko laulaneet Ukrainan hymnin. Sentsovista on tehtyy terroristin Venäjän silmissä syyttämällä häntä symboolisesti Leninin patsan räjäyttämisen aikomuksesta. Leninin patsas ihan kun tarkoittaa koko Venäjää raschistien (=fasistien) sairaassa mielessä.

Aleksander Koltshenkon kohdalla esim. syyte fasismista tuntuu täysin älyttömältä (mitä nämä syytteet kokonaisuudessaan ovat), nimittäin Koltshenko oli toiminut Krimillä jo huomattavan kauan aikaa kansalaisaktivistien ryhmässä, jotka ovat antifasisteja ja jotka (väkivallattomasti) taistelivat jo Janukovitshin kaudella erilaisia ääriryhmiä vastaan, olivatpa ääriryhmät sitten ukrainalaisia äärinationalisteja tai vastaavia venäläismielisiä ryhmiä. Näiltäkin osin syyte fasismista on hyvin absurdi, ennemminkin toiminta viittaa siihen, että oli tarkoitus pidättää ja poistaa alueelta kansalaisoikeusaktivisti jonka tiedettiin jo aiemmin vastustaneen kaikenlaisia ääriryhmiä.

vlad.
 
Back
Top