Valtamedia ja ne muut

Sanomalehtiviikko alkaa viikon kuluttua – tunnistatko, onko uutinen totta vai tarua?
Perinteinen sanomalehtiviikko alkaa ensi viikolla. Tänä vuonna harjoitellaan oikean uutisen tunnistusta.

24ce8f7587d1475f8d48865ef470d51f.jpg

Sanomalehtiviikon on tarkoitus tukea mediakasvatusta kouluissa. (KUVA: Sirpa Räihä / HS)

Sanomalehtiviikkoa vietetään tänä vuonna 30.1.–3.2 eli ensi viikon maanantaista alkaen. Helsingin Sanomat ja Lasten uutiset tarjoavat viikon aikana kiinnostavia aiheita, joita voi käsitellä koulujen oppitunneilla.

Sanomalehtiviikkoa on vietetty helmikuussa säännöllisesti vuodesta 1995 alkaen. Viikon on tarkoitus toimia opetuksen ja mediakasvatuksen tukena.

Tällä kertaa Helsingin Sanomat haluaa tarjota koululaisille välineitä oikean uutisen tunnistamiseen. Mikä erottaa oikean uutisen väärästä? Onko se totta vai tarua?

Koululaiset pääsevät testaamaan tietämystään uutisista päivittäisten uutisvisojen ja -pelien avulla. Uudet visat löytyvät joka päivä osoitteesta HS.fi/lastenuutiset.

Viikon aikana lapset pääsevät myös itse ääneen uutisvirrassa. Lasten uutisten omat alakouluikäiset tubettajat Ella, Minea, Krisu ja Edvin julkaisevat viikon aikana sivuillamme omia videoitaan.

Lisäksi Lasten uutiset järjestää koululuokille uutisvideokilpailun, jossa tehtävänä on tuottaa oma video koululaisille tärkeästä aiheesta.

Parhaat videot näytetään uutislähetyksissä kevään aikana, ja suosituimman videon tekijä palkitaan vierailulla toimitukseen.

Koulut saavat viikon ajaksi lehtien koko sisällön ilmaiseksi käyttöönsä digitaalisena. Päivän lehden voi lukea verkossa joko näköislehtenä eli saman näköisenä kuin paperilehden, tai uudemmalla tavalla sovelluksen avulla.

Digitunnukset voi tilata osoitteesta HS.fi/koulussa.
http://www.hs.fi/paivanlehti/23012017/art-2000005056686.html?ref=rss
 
Niin, valtamedia kertoo meille vain ja ainoastaan totuuksia?
 
Niin, valtamedia kertoo meille vain ja ainoastaan totuuksia?

Väänneltyjä totuuksia. Kun uusi presidentti tekee uudet sivut (eikä halua käyttää edellisen presidentin sivuja) niin se käännellään näin:

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005055472.html
"Siinä silmänräpäyksessä Valkoisen talon sivuilta katosi ilmastonmuutos.
Väistyneen presidentin Barack Obaman kaudella Valkoisen talon verkkosivuilla oli oma alasivustonsa ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle. Nyt sivuston osoite näyttää virheilmoitusta."

Tietysti se katosi jos sivuja uusitaan. Tulee sinne jos on tullakseen. Miten typerä toimittaja voi olla?

Sivustot on muiltakin osin vaihdettu Trumpin näköisiksi.

Varmasti. Obaman sivutko siellä pitäisi olla? Jollain tapaa edellisen presidentin sivuista kopioitu versio että kukaan nyt vaan pahastu?

Asiat on esitetty presidentti Trumpin tosiasioiden vastaiseen tyyliin.

Helsingin Sanomat esittää tosiasiat omaan tyyliinsä. Eipä ole sitten 2015 monikulttuurisyksyn jälkeen saanut lukea yhtä asennevammaisia juttuja.

Aika huonosti alkoi perinteinen "sanomalehtiviikko". Olisipa kiinnostavaa tietää mitä Eljas Erkko ajattelisi siitä miten nykytoimittajat kiukuttelevat USA:n presidentistä (tietäen hyvin sen mitä Stalin oli). Olisiko hän puolustanut "toimittelunvapautta" vaiko ymmärtänyt sen että demokratiaan kuuluvat myös sellaiset vaalitulokset joista toimittaja ei välttämättä itse pidä mutta ne on hyväksyttävä. Sekä ymmärtänyt sen että olipa kuka tahansa USA:n presidenttinä niin Suomen asiaa ei aja se että suurin lehti mökeltää mitä sattuu.
 
Viimeksi muokattu:
Sekä ymmärtänyt sen että olipa kuka tahansa USA:n presidenttinä niin Suomen asiaa ei aja se että suurin lehti mökeltää mitä sattuu

Ukrainan sota, pakolaistapahtumat, brexit ja lopun viimein kirsikkana Trump-vaihe ovat paljastaneet ainakin minulle sen, missä metia menee. En ole koskaan lukenut metioita kuin körtti raamattua, mutta liikaa luotin sittenkin....

Oli aika rankka silmänavaus mm. se, kuinka some pysyi paremmin Ukrainan sodan vaiheissa kiinni kuin suuret metiatalot ml. jopa Yle, jolla sentään on resursseja vähintään tarpeeksi.

Kyse ei ole resursseista, vaan toimintatavoista. Ja siitä, että suurin osa toimittajista ei ole toimittajia vaan tyhjänlallattajia....saati sitten journalisteja.

Ymmärrän oikein hyvin, että päättäjillä on kova tarve patistaa kansalaisia ruotuun ja paheksua päivittäin sitä, että nämä harhautuvat ulos Totuusmetioiten monopolitarjonnasta. En väitä, että vaihtoehtometiat ovat yhtään sen kummempia. Mutta metioiten välinen ero on loppujen lopuksi melko pieni ja eron hahmottaminen jää kansalaisen omien asenteiden ja käsitysten varaan.....

Jännä on ollut huomata, kuinka kolossaaliset tutkintalaitokset ja metiatalot ovat ikäänkuin aivan hukassa tapahtumien vyöryssä, ei sillä, en ole ihmeitä odottanutkaan, mutta liikaa odotin sittenkin....
 
Mitähän tämä on?

Valemedia vs. perinteinen valemedia
23.1.2017 22:22 Reijo Tossavainen

Joka vuosi suomen kieleen tulee uusia sanoja. Yksi viimeisimmistä on valemedia. Sen on ottanut käyttöön ns. perinteinen media, joka pitää itseään puhtaana pulmusena. Se on levinnyt myös yleiseen kielenkäyttöön.

Perinteinen media haluaa tällä tavoin kertoa, että se on vapaa valheellisista uutisista ja mielipiteistä. Se on täyttä puppua.

Asian ymmärtäminen vaatii rautalankamalleja. Tässä muutama: Brexit, USA:n presidentin vaalit ja maahanmuutto.

Lähes poikkeuksetta media näki Brexitin hyvin epätodennäköisena ja kielteisenä. Vielä tänäänkin julkaistaan lähinnä kielteisiä uutisia.

Helsingin Sanomat lähetti jopa tähtitoimittajansa Saska Saarikosken jenkkeihin, jotta hän voisi paikanpäällä tehdä tarkkoja ja asiantuntevia havaintoja. Kyseinen toimittaja arvioi viime syksynä, että Trumpin mahdollisuudet tulla valituksi ovat tasan nolla prosenttia.

Entä maahanmuutto? Yksipuolisen uutisoinnin ja kommentoinnin näkee sokea Reettakin.

Halusin kertoa, että asioiden yksipuolinen, tosiasioita vääristävä uutisointi on valehteluun verrattavaa. Näin ollen mielestäni myös ns. perinteinen media ansaitsee valemedian nimityksen.

Samalla myönnän kernaasti, että myös ns. somen puolella on paljon parantamisen varaa, tosiasiat eivät ole aina kohdallaan. Uutisointi on usein jopa yksipuolisempaa kuin perinteisen valemedian puolella.

Tarvitsemme perinteistä mediaa ja uudempaa, vielä kovasti kehitysvaiheessa olevaa mediaa, jos haluamme saada oikean kuvan asioista. Silloin medialukutaito on erittäin tarpeellinen taito. Pitää kyetä näkemään mikä on totta ja mikä tarkoitushakuista soopaa.

Olen ollut poissa näiltä Uuden Suomen palstoilta kymmenisen kuukautta, sillä Uuden Suomen mielestä minulla oli vääriä mielipiteitä. Tänä aikana olen kirjoittanut lähinnä Facebookiin ja Twitteriin. Olen kokenut ne mielekkäinä, sillä oman mielipiteeni ilmaiseminen siellä on vapaampaa.

Lähiaikoina maassamme aloittaa uusi journalistisesti korkeatasoinen nettilehti. Näillä näkymin se tulee olemaan allekirjoittaneelle pääasiallinen kirjoituspaikka, sillä sinne voi kirjoittaa myös punavihreästä mukasuvaitsevasta "totuudesta" poikkeavia näkemyksiä.
http://reijotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230063-valemedia-vs-perinteinen-valemedia
 
Olen myös kuullut tuosta, huhujen mukaan sen nimi olisi niinkin ironinen kuin " aito media ". Ensimmäistä julkaisua kuulemma kaavailevat kuun loppuun. Mitään faktaa ei itselläni kuitenkaan ole.
 
Iltalehti lähestyy hyvää vauhtia MV-lehden tasoa. Kaikenlaisia juttuja ufoista ja puolen metrin peniksistä:
http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201701252200059728_ul.shtml
http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201701252200059519_ul.shtml

Iltasanomat ei eroa mitenkään, huuhaata otsikoissa:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000005060498.html
"Trumpin sisäpiirin vuotamia tietoja analysoiva New York Magazine menee niin pitkälle, että kuvailee Trumpia ”70-vuotiaaksi lapseksi, jonka televisionkatseluaikaa pitää rajoittaa tarkoin”

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000005060624.html
"Video Melania Trumpin ilmeestä leviää maailmalla – mitä tässä oikein tapahtuu?"
 
Iltalehti lähestyy hyvää vauhtia MV-lehden tasoa. Kaikenlaisia juttuja ufoista ja puolen metrin peniksistä:
http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201701252200059728_ul.shtml
http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201701252200059519_ul.shtml

Iltasanomat ei eroa mitenkään, huuhaata otsikoissa:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000005060498.html
"Trumpin sisäpiirin vuotamia tietoja analysoiva New York Magazine menee niin pitkälle, että kuvailee Trumpia ”70-vuotiaaksi lapseksi, jonka televisionkatseluaikaa pitää rajoittaa tarkoin”

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000005060624.html
"Video Melania Trumpin ilmeestä leviää maailmalla – mitä tässä oikein tapahtuu?"

Näiden iltapäivälehtien viihde sun muut "uutiset" ovat sitäluokkaa, että ne on parempi skipata yli - kunhan keräävät klikkejä, jotta saavat mainostajilta rahaa. Tietty on aivan aiheellista kysyä, että onko näillä lehdillä oikeutta arvostella vaihtoehto- ja vastamedian julkaisuja, kun itse osassa "uutisia" sortuvat tasan samaan soopaan.

Toimituksellisesti nämä viihdeuutiset ovat aivan kauheaa sontaa. En nyt niitä kovinkaan usein lue, toisinaan mielenkiinnosta nähdäkseni mikä taso (tai tasottomuus) siellä on ja jokainen kerta "silmät vuotaa verta" niiden juttujen tähden. Tämä ns. toimittaja kirjoittaa muutaman rivin, toisinaan yhden rivin otsikon lisäksi ja alle sitten video, jossa joku pölvästi kertoo kuinka joku ruoka pitää tehdä, tai millainen onnettomuus oli vähällä käydä - kaiken huippu on sitten se, että näiden videoin alussa on parhaimmillaan kymmenien sukunttien mainos. No enpä enää edes katso näitä viihdeuutisia, joissa epäilen olevan videon.

Sitten on nämä ulkomailta sellaisenaan kopioidut (ja google kääntäjällä käännetyt) jutut, joiden taso on mitä on ja jotka vilisevät virheitä kun tämä "toimittaja" ei tiedä asiasta tuon taivaallista, kunhan kääntää jutut ymmärtämättä sisältöä. Usein käännöksessä on jopa merkittäviä virheitä, kun se google translator nyt ei oikein hyvin osaa kääntää englannista suomeen, joten jo kielitaito on kehnohko, ei toimittaja tajua näitä virheitä. Joskus hauskutan itseäni ja luen näiden juttujen kommenttiosoita, joissa lukijat vittuilevat tietämättömälle toimittajalle. Sääliksi melkein käy näitä "toimittajia". Maksetaankohan niille mitään muuta kuin banaaneja?

vlad
 
näitä "toimittajia". Maksetaankohan niille mitään muuta kuin banaaneja?

Metiatalot ovat rahantekokoneita. Menetelmät ns. sisällöntuottamiseen sitä mukaa. Kustannukset alas, voitot ylös. Ei tarvitse ihmetellä yhtään, jos sisältö on välillä silkkaa tuhtaa. Eikä edes välillä....journalistisen helmen löytäminen on vaativa rasti.
 
Perusoletus aina kun Suomessakin media laulaa samaa laulua päivästä toiseen. Jotain muuta tehdään.

Huolestuttava ajatus: Yrittääkö Trump viedä muurikohkauksella huomiota pois jostakin muusta?
ULKOMAAT JULKAISTU 27.01.2017 08:03 http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/...uksella-huomiota-pois-jostakin-muusta/6286566

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin mediahallinta huolestuttaa suomalaisasiantuntijaa. Emeritusprofessori Markku Henriksson sanoi MTV:n Huomenta Suomessa, että esimerkiksi jatkuva puhe Yhdysvaltain ja Meksikon välisestä muurista voi olla yritys viedä huomiota pois jostakin muusta.
 
Perusoletus aina kun Suomessakin media laulaa samaa laulua päivästä toiseen. Jotain muuta tehdään.

Jokin tuossa muistuttaa syksystä 2015. Tarkalleen samassa tahdissa median laulut. Missä on orkesterinjohtaja? Viedäänkö huomiota pois esimerkiksi euroon liittyen? Sen suhteen on ollut kuin tyyntä myrskyn edellä.

Vai onko se vain sitä että median edustajat ovat niin samankaltaisia keskenään. Ehkä se on sitä koska sama mölinä on monissa muissakin maissa.
 
Viimeksi muokattu:
Trump-uutisointi kuin kreikkalaista kirjanpitoa

Vanhan median harjoittama Trump-uutisointi on luotettavaa kuin kreikkalainen kirjanpitäjä. Tässä tuleekin nyt hieman analyysia viime viikon journalistisista rimanalituksista.

Yleisradion toimittaja Risto Mattila kirjoitti 26.1.2017 Ylen nettisivuille laajaa kiinnostusta herättäneen jutun, jonka hän otsikoi sanoin ”Lehti: Yhdysvaltain kovin ja kokenein johto erosi, eivät halua palvella Trumpia” (katso kuvaa) antaen näin ymmärtää, että ulkoministeriön virkamiehet olisivat joukkoirtisanoutuneet protestiksi Trumpille.

Trumpankka%2B26.1.2017.JPG


Todellisuudessa lähteenä käytetty The Washington Post kirjoitti, että Trumpin hallinto korvaa diplomaattinsa uusilla. Menettely on tavanomainen Yhdysvalloissa, jossa presidentin vaihtuessa vaihdetaan yleensä myös korkein virkamiesjohto. Näin on luottamussyistä. Muutoin johtamisesta ei tulisi mitään.

Ylen toimittajan yritystä mustamaalata Donald Trumpia ei paranna se, että kirjoittaja myöhemmin peitteli valhettaan poistamalla otsikostaan maininnan ”eivät halua palvella Trumpia” (ks. linkkiä). Ihmiset eivät usein lue otsikkoa pitemmälle, ja otsikointi määrää lukijalle syntyvän yleiskuvan, joten kyse oli taaskin tietoisesta Trump-vastaisesta propagandasta, joka osoittaa, että median vihervasemmistolainen ja lukijoita ylenkatsova agenda jatkuu.

Valhe kertautui ja paisui vanhassa mediassa, kun sekä porvarillinen että sosialistinen media alkoivat jäljentää ja levittää Ylen kirjeenvaihtajan juttua. Aamulehti otsikoi juttunsa sanoin ”Lehti: USA:n ulkoministeriön virkamiesjohto erosi protestina Trumpille: ’Ennen kokematon joukkopako’”. Puoluelehti Demokraatti puolestaan otsikoi: ”Protesti Trumpille – The Washington Post: Yhdysvaltain ulkoministeriön korkein virkamiesjohto erosi”.

Sanoma-konserniin kuuluva Ilta-Sanomat valehteli tapahtuneesta, kunnes korjasi valettaan jutun loppuun lisätyllä maininnalla ”Päivitys 26.1. klo 22.37: Lisätty, että CNN:n mukaan virkamiehet erosivat, koska heitä oli kehotettu tekemään niin.” Savon Sanomat jätti valheen voimaan jutussaan ”Washington Post: USA:n ulkoministeriön virkamiesjohto erosi vastalauseena Trumpille”. Rehellisyydestä tätä lehteä voi kiittää vain sikäli, ettei se antautunut sensuroimaan omia valeitaan.

Politiikan tutkimukseen perustuva totuus asiassa on, että vaalien jälkeen yhdysvaltalaiset virkamiehet jatkavat tehtävissään vain, jos uusi presidentti sitä pyytää. Mutta nyt ei pyydetty, vaan Obaman alaiset poistuvat buildingista kalossin kuva takapuolessaan.


Kun oppositona on media

En ota sen kummemmin kantaa Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan, mutta paheksun suomalaisen median tapaa antaa Yhdysvaltain asioista vääristelty kuva. Irtisano(utu)minen oli ”laajaa” vain siksi, että Obaman kahdeksan vuotta kestäneen valtakauden aikana ulkoasianhallintoon oli päässyt pesiytymään samanlainen demariklikki kuin Suomenkin ulkoministeriöön.

Kuinka helppoa ja suorastaan välttämätöntä irtisanottujen virkamiesten on nyt pestä kasvojaan ja välttää häpeää sillä väitteellä, että he ”eivät halua olla mukana Trumpin hallinnossa”? Tämän ei kuitenkaan pitäisi tarjota Iltalehdelle aihetta kuvatekstiin, jonka mukaan ”Trump on joutumassa epäsuosioon ensimmäisellä viikolla virassaan”, sillä epäsuosioonhan on joutunut aiemman hallinnon virkamieskunta.

Kotimaista mediaa omistavien ja johtavien hallitusten kannattaisi sanoa irti kyseisissä tiedotus- ja toitotusvälineissä askaroiva sossutoimittajien kuoro. Mitäpä he silloin kirjoittaisivat? Varmaankin suurin piirtein näin: ”Joukkopako valtamediasta: valheesta kiinni jääneet toimittajat jättävät tiedotusvälineet vastalauseena totuudelle!”

Suomen Pravdana tunnetussa Helsingin Sanomissa totuus vaihtuu kuin Orwellin ministeriössä. Lehden toimittaja Laura Saarikoski pahoitteli jutussaan 26.1.2017, että ”myös maan rajavartiolaitoksen johtaja ja pitkäaikainen FBI:n agentti Mark Morgan on jättänyt pestinsä. Morganin lähdön syistä ei toistaiseksi ole tietoa”.

Tosiasiassa tietoa oli, sillä toimittajan lähteekseen mainitsema Reuters kirjoitti kissan kokoisilla kirjaimillaan jo otsikossaan: ”U.S. Border Patrol Chief Mark Morgan has been asked to leave agency”, toisin sanoen syynä tähänkin tapaukseen oli irtisanominen – ei lähteminen omasta aloitteesta tai protestiksi.

Reutersin jutun mukaan Yhdysvaltain rajavartioston kenttäväen edustajat olivat kutsuneet Morgania ”häpeäksi rajavartiostolle” hänen vetämänsä välinpitämättömän ja vastuuttoman maahanmuuttolinjan vuoksi. Reutersin mukaan Morgania ei arvosteta senkään vuoksi, että hän tuli rajavartiostoon ”Obaman nimittämänä ulkopuolisena”. Helsingin Sanomat jättää mainitsematta myös sen, että rajavartijoiden ammattiliitto tuki Trumpin presidenttikampanjaa ja kritisoi Morgania hänen pyrkimyksestään suojella laittomasti maassa oleskelevia ulkomaalaisia karkotukselta, joten irtisanomiseen oli päivänselvä syy.

Ei ole mikään ihme, että Trump on neuvonantajansa kanssa yhtä mieltä siitä, että maan pääasiallinen ”oppositiopuolue on media”. Näin näyttää olevan myös Suomessa, jossa vanha media on menettänyt kaiken luottamuksensa niin Yhdysvalloista, maahanmuutosta, Euroopan unionista, rahaunionista kuin pakolaisongelmista ja ulkopolitiikasta kertoessaan. Sen sijaan vanha media sättii kansanvallan paluuta jostakin käsittämättömästä ”populismista”, joka ei oikeasti ole mitään muuta kuin kansallisen itsemäärämisoikeuden palauttamista ja kansainvälispoliittisen tilanteen tervehtymistä.


Hyvä alku Trumpin kaudelle

Trump on onnistunut käärimään hihansa erinomaisesti. Hän on antanut ensi töikseen määräyksiä ja aloitteita, jotka ovat parasta, mitä tiedän politiikassa tapahtuneen pitkään aikaan. Viipymättä jatkuva Meksikon rajamuurin rakennustyö auttaa rajoittamaan pakolaistulvaa tilanteessa, jossa tulijat eivät muutoin ymmärrä pysyä omassa maassaan. Yhtä kannatettava on Yleisradion paheksuma määräys, jolla Trump rajoittaa syyrialaisten ja muiden muslimienemmistöisten maiden kansalaisten maahantuloa.

Yhdysvaltain talous- ja sisäpolitiikassa merkittävä päätös oli jatkaa Alaskan öljyputken rakentamista siitä huolimatta, että se kulkee ”intiaanireservaattia hipoen”. Pyörtäessään Obaman tekemän keskeytyspäätöksen Trump osoitti, että kansallisesti tärkeitä ratkaisuja, joilla turvataan energiansaanti ja 25 000 työpaikkaa, ei pidä rajoittaa liito-oravien papanoiden tapaisilla rihkama-argumenteilla eikä taikauskoon perustuvalla rikkalapiopolitikoinnilla.

Perusteltu ja analyyttinen oli myös Trumpin kannanotto, jonka mukaan Euroopan unionilta on ollut suuri virhe ottaa massoittain pakolaisia Lähi-idästä, ja sen sijaan olisi pitänyt kerätä pakolaiset Syyrian rajoilla oleville turvavyöhykkeille (safe zones), joilta myös paluumatka takaisin on lyhyempi, kun tilanne on rauhoittunut.

Suhteessa Eurooppaan Trump on onnistunut vakuuttamaan liittolaisiaan. Theresa Maylla oli tuomisinaan Trumpin tapaamisesta päätelmä, jonka mukaan ”Trump antoi sataprosenttisen tukensa Natolle” ja että ”kansoillamme on edessämme hienot ajat”!

Vaikka Suomi ei Natoon kuulukaan poliittisen vasemmiston tekemien ulko- ja sotilaspoliittisten virheiden vuoksi (mutta kuuluu kaikeksi harmiksi Euroopan unioniin), voi myös Suomi päästä hyötymään Trumpin avaamasta uudesta ulkopolitiikasta.

Luotettavan kansainvälisen median jutut (CNN, MSNBC, Reuters) Venäjä-pakotteiden purkamisesta ydinaseriisunnan vastineeksi voivat sysätä Suomen ulkomaankaupan ennennäkemättömään nousuun, sillä pitkään jatkunut lama johtuu nimenomaan idänkaupan hyytymisestä, mikä on saatellut monet suomalaiset yritykset konkurssin partaalle.

Pakotteista luopumisen arvostelu onkin ollut sikäli vastuutonta, että todellisuudessa pattitilanteen pitkittyminen muodostaa uhan maailmanrauhalle, ei jään sulaminen. Oikea aika muutoksen tekemiselle on presidentin vaihtuessa, sillä uutta johtoa eivät rasita aiemmat arvovaltakiistat ja -asetelmat.

Hyvä suhde Venäjän kanssa ei ole Suomelle huono asia. Sen sijaan täydellinen joustamattomuus on haitallista niin ulkopolitiikassa kuin esimerkiksi feminismissä. Tässä mielessä myös Sauli Niinistön Ylen Ykkösaamussa esittämät kannanotot , joilla hän vastusti ehdottomasti Venäjä-pakotteiden purkamista, puolusti euroa ja halveksui kansallismielisiä ihmisiä, osoittivat huonoa harkintaa Niinistön muutoin onnistuneessa ulkopolitiikan hoidon kokonaisuudessa.

Nähdäkseni Trump on antanut loistavaa esimerkkiä jokaiselle Euroopan maalle osoittamalla, että valtioiden poliittisen johdon pitää ajaa ensisijaisesti oman kansakuntansa etua. Kansainvälinen yhteistyö ei saa olla väestöjen vaihtoa ja virtaamista maasta toiseen, taloudellisten resurssien jakoa ulkopuolisille ja valtiollisen turvallisuuden perustamista oletukseen, että joku toinen sen hoitaa.

Sen sijaan kansainvälisen osallistumisen peruslähtökohtana pitää olla kansallisen itsemääräämisoikeuden, rajojen ja valtiollisen suvereniteetin keskinäinen kunnioitus. Näiden periaatteiden ylläpito on kansallisvaltioiden tehtävä, mikäli ette sattuneet tietämään, ja vain niiden varaan voidaan perustaa todellinen yhteistyö. Tämä pitäisi ymmärtää myös jokaisessa naapurimaassa ja etäisemmässäkin maassa.
http://hankamaki.puheenvuoro.uusisu...i-luotettavaa-kuin-kreikkalainen-kirjanpitaja

STT:n "pää" levittää samaa..ja infosotatohtori jakaa..
https://mobile.twitter.com/HolopainenMinna/status/824670988814184448
 
Viimeksi muokattu:
Mitä ihmettä lltasanomat väittää. Trumpin muslmikieltoko??
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000005065544.html
"Trumpin muslimikielto kauhistuttaa – tukijoilla raha menee kaiken muun edelle"

Kyse ei ole uskonnon perusteella tapahtuvasta kiellosta vaan maiden. Asian voi todeta esimeriksi Saudi-Arabian kohdalla. Se on hyvin islamistinen maa ja sieltä pääsee vaikka turistimatkalle USA:han.

Joten Iltasanomat valehtelee.
http://www.ustraveldocs.com/sa/
https://sa.usembassy.gov/
Valehtelee.
Vaikken ole mitään Trumpin ihailija, olen sitä mieltä että jotain tolkkua "pakolais"tulvaan on saattava. Trump teki rohkean teon, koska ymmärtää että ihmisoikeudet ovat myös kantaväestöllä, toisin kun jotkut hysteeriset ihmisoikeuspuolustajat. Ehkä hän on heitä paremmin perehtynyt esim somalien työllisyyslukuihin esim Suomessa.
 
Jussi Niinistön puheet Ylestä muuttuivat oudon uhkaaviksi – Purkaus näyttää, miten mediasta tuli Trump-ajan helppo vihollinen
Mistä puolustusministerin Yle-haukuissa on kyse? Lausuntojen sarja kertoo paljon siitä, miten vallankäyttäjät julkisuuden nyt näkevät, kirjoittaa HS:n uutispäällikkö Jussi Pullinen.

9ea36f19f2eb43ef8adeb1c1ff966e80.jpg


Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) on viime päivinä kiertänyt mediassa haukkumassa yhtä mediaa, Yleä.

Muutama esimerkki:

Niinistö STT:llä: ”Tässä voi olla kyse informaatio-operaatiosta, jolla syötetään tarkoituksella virheellistä tietoa varteenotettavan median kautta.”

Niinistö MTV3:lla: ”Yle on tätä uutisankkaansa käyttämällä aiheuttanut vahinkoa Suomen ja Venäjän suhteisiin.”

Niinistö oman puolueensa Suomen Uutisissa: ”Tämän tyyppistä valeuutisten julkaisua, jossa Yle on nyt kunnostautunut, on Venäjällä käytetty esimerkkinä Suomessa asuvien venäläisten huonosta kohtelusta”

Ja sitten lausunto, joka jo todella ihmetyttää.

Niinistö Iltalehdessä: ”Ylen kirjoittelu on pakko saada muuttumaan, sen on pakko ottaa toinen ääni kellossa. Ei tällä tavalla voi jatkaa.”

Tämä kuulostaa joko kiukuttelulta tai oudon uhkaavalta.

Mutta mitä tässä oikein tapahtuu?

Katsotaan tarkemmin, sillä lausuntojen sarja kertoo paljon siitä, miten vallankäyttäjät julkisuuden nyt näkevät.

Ensinnäkin Niinistö syyttää Yleä ”valeuutisten” julkaisemisesta.

Oikaisupyynnöt juttuihin ovat tavallisia, ja niihin reagointi on toimituksissa arkipäivää. Virheitä sattuu useimmissa isoissa medioissa päivittäin, ja ne korjataan – tämä on luotettavan journalismin perusta.

Niinistö ei näytä kuitenkaan puhuvan tästä.

Termi ”valeuutinen” on viime aikoina julkiseen kielenkäyttöön hiipinyt termi, jolla yleensä viitataan selvästi keksittyyn tai ainakin erittäin vääristeltyyn tekstiin, joka on laadittu muistuttamaan sosiaalisen median ”tavallisia” uutisia.

Valeuutisia tehtaillaan esimerkiksi rahasta: HS vieraili joulukuussa makedonialaiskaupungissa, jonka teinit keräsivät pieniä omaisuuksia takomalla vääristeltyjä uutisia.

Toisilla taas on poliittinen motiivi.

The New York Times taas esitteli tammikuussa valeuutisten kirjoittajan, joka keksi kokonaan päästään tarinan Hillary Clintonin ”vaalivilpistä”, joka levisi miljoonien tietoon. Suomessa valeuutisia tehtailtiin erityisesti pakolaiskriisin aikana, jolloin sosiaalisessa mediassa levisi uutisiksi puettuja huhuja, joista moni osoittautui perättömäksi.

Tästä käsite on venynyt lähelle perinteistä propagandan käsitettä. Esimerkiksi kovimmat Venäjän vastustajat puhuvat valtiollisista, Venäjän näkökulmaa voimakkaasti korostavista Sputnik- ja RT-julkaisuista valeuutisina, vaikka osuvampi käsite voisi olla valtiollinen propaganda tai valikoitu totuus.

Nyt populistipoliitikot venyttävät käsitettä vielä laajemmalle, vakiituneisiin mediatoimijoihin saakka.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on kutsunut sekä The New York Timesia että CNN:ää ”fake news”iksi, siis valeuutisiksi. Tällä Trump ei ilmeisesti tarkoita, että julkaisut kertoisivat keksittyjä tai epätotuudenmukaisia asioita vaan sitä, että julkaisut esittävät Trumpin ratkaisuista puolia, jotka esittävät ne väärässä tai liian negatiivisessa valossa – Trumpin mielestä.

Lopputulos on, että raja propagandan ja vakiintuneita journalistisia käytäntöjä noudattavien viestinten välillä hämärtyy. Kun Trump leimaa suuret mediatoimijat samanlaisiksi valeuutisiksi kuin mikä tahansa muukin sivusto, hän nostaa alan pelisääntöjen ulkopuolella toimivat ”mediat” vakiintuneiden viestinten rinnalle.

On totta, että viestinten linjoissa on vinoumia, ja rajusti jakautuneessa Yhdysvalloissa nämä vinoumat ovat esimerkiksi eri tv-kanavia katsellessa selkeitä. Valtamediakaan ei ole yksi möhkäle, vaan sen sisällä asiat voidaan esittää eri näkökulmista. Vapaassa mediassa näin pitääkin olla.

Yleensä medioilla on kuitenkin yhteisiä pelisääntöjä, esimerkiksi Suomessa Julkisen sanan neuvoston Journalistin ohjeet. Näkökulmat vaihtelevat, mutta yhteinen pohja pysyy.

Valemedioilta tämä pohja usein puuttuu.

Vaihtoehtomedioissa, blogeissa ja somessa on paljon laadukkaita toimijoita, mutta myös erittäin paljon propagandaa, joka toteuttaa vastustajia harhauttavia informaatio-operaatioita – siis juuri niitä, jollaiseen Niinistö epäili Ylen sortuneen.

Niinistö esikuntineen siis näyttää olevan hämärtämässä rajaa nyt Suomessakin.

Niinistön lisäksi Ylestä valeuutisina puhui tämän avustaja Petteri Leino, joka twiitissään viittasi Yleen suoraan Trumpilta reväistyllä tunnisteella #FakeNewsMedia. Olisiko Leino viitannut samalla tunnisteella vaikkapa radiokanavaan, jota yritti ostaa Johan Bäckman – ja jonka kaupat Supo esti?

Niinistöllä ja Leinolla on luonnollisesti oikeus vaatia oikaisua, jos uutisjutuissa on virheitä (tätä kirjoitettaessa Yle ei ollut vastannut Puolustusvoimien oikaisupyyntöön).

Se, mikä erottaa Ylen ja muun mediakentän varsinaisista valeuutisista on kuitenkin juuri se, että vaatimus ylipäänsä on mahdollinen – ja että viestin käsittelee sen asianmukaisesti.

Niinistö ja Leino tietävät tämän, ja juuri siksi sanavalinnat tuntuvat poliittisesti tarkoitushakuisilta.

Toiseksi Niinistö viittaa Suomen ja Venäjän välisten suhteiden tilaan.

Tällaisella puheella on vankka kytkös kylmään sotaan ja suomettumisen aikaan. Tuolloin suomalaiset viestimet varoivat kirjoittamasta Neuvostoliitosta asioita, jotka vaarantaisivat Suomen aseman idän ja lännen välissä. Päätoimittajat ymmärsivät median osaksi virallista ulkopolitiikkaa, jonka linjasta ei ollut sallittua poiketa – erityisesti idänsuhteissa.

Kylmän sodan jälkeen suomalainen media siirtyi selkeämmin länsimaisiin käytäntöihin.

Niiden mukaan viestimillä on vastuu ensi sijassa lukijoilleen ja tilaajilleen, ei esimerkiksi valtiolle tai sen kulloisenkin hallituksen tai presidentin linjalle. Näin ajatellen viestinten nimenomaan onkin syytä kertoa epäkohdista, jotka kohdistuvat esimerkiksi kaksoiskansalaisiin – joita lukijoissakin on paljon.

Myös tätä rajankäyntiä panee nyt uusiksi Trump-ilmiö.

Yhdysvaltain presidentin käsitys viestimistä on jonkinlainen megafoni, jonka pitäisi toistaa Trumpin linjaa. Tämä näkemys ei ole uusi – myös Barack Obaman hallinnon mediasuhde oli ajoin vaikea – mutta Trump käyttää siihen poikkeuksellisen paljon energiaa.

Joskus viestimet voivat ajatella, että jonkin tiedon – esimerkiksi armeijan tai poliisin operaation – julkaisu vaarantaisi suoraan ihmishenkiä, ja se jätetään siksi kertomatta. Kaksoiskansalaisuusasia ei ole tällainen.

Jos uutisen painoarvoa mitattaisiin hallituksen käsityksellä vieraiden valtioiden reaktioista, edessä häämöttäisi suomettumisen suo.

Kolmanneksi Niinistö puhuu suoraan kannattajilleen, ja se luo houkutuksen luoda mediasta poliittisia pisteitä tuottava viholliskuva.

Suomenkin hallituspoliitikot ovat viime aikoina omaksuneet linjan, jossa he kommunikoivat suoraan kannattajilleen. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja ulkoministeri Timo Soini (ps) ovat innokkaita bloggaajia, jotka julkistavat kantansa eri asioihin mieluiten omassa blogissaan. Myös Niinistö kertoi kaksoiskansalaissuunnitelmistaan omassa blogissaan.

On hyvä, että poliitikot lähestyvät äänestäjiään suoraan.

Sosiaalinen media on muuttanut politiikkaa avoimemmaksi, ja uudenlaiset somesta nousevat kansanliikkeet vain kohentavat demokratiaa. Suomessakin on entistä enemmän poliitikkoja, joille sosiaalinen media on perinteistä mediaa tärkeämpi väylä tavoittaa äänestäjät.

Tämä kuvio muuttaa julkisuuden mekanismeja hitaasti mutta perustavanlaatuisesti.

Kun poliitikko puhuu kannattajilleen suoraan, viestinten kriittiset kysymykset voivat alkaa tuntua toissijaisilta. Miksi antautuisin niille, kun kannattajilleni voin kertoa oman tarinani – sen, jonka he haluavat kuulla? Ja eivätkö päätösteni ikävät puolet olekin vain tuon median tuottamaa vääristelyä?

Eikös tuo olekin nyt tuota #FakeNewsMediaa: kuunnelkaapa, miten asiat oikeasti ovat, minä kerron sen teille.

Median kuluttajan kannalta kuvio ei ole helppo vaan erinomaisen sekava.

Jos vallanpitäjätkin väittävät suosituimpien tiedonlähteiden olevan epäluotettavia, mihin median kuluttaja sitten enää voi luottaa?

Tutkijat ovat pitkään puhuneet postmodernista ajasta, jossa totuudet murtuvat ja tilalle tulevat tarinat. Tällaisessa yhteiskunnassa kukin sitten valitsisi median, jonka tarina tuntuu itsestä sopivimmalta, ja seuraisi sitä. Samalla murtuisivat viimeisetkin rippeet yhtenäisestä suomalaisesta kulttuurista.

Tilanne ei kuitenkaan ole viestimille pelkkä uhka.

Monen lehden ja televisiokanavan käytännöt ovat peräisin ajalta ennen internetiä – usein siksi, että päätuotteetkin ovat usein yhä perinteisiä. Tämän vuoksi viestimet edes Trumpin Yhdysvalloissa eivät ole täysin sopeutuneet aikaan, jossa julkkikset ja vallanpitäjät ajavat median uutissyklin ohi sosiaalisen median kautta. Tässä maailmassa viestimet jäävät kankeiksi toimijoiksi, jos ne eivät osallistu keskusteluun, avaa omaa toimintaansa ja perustele ratkaisujaan.

Jos yhtenäinen, kansallinen media halutaan säilyttää, on mediankin itsensäkin kyettävä tarkastelemaan itseään uusin silmin.

Aivan ensiksi peilin eteen kannattaisi kuitenkin marssia puolustusministeri Jussi Niinistön. Aivan varmasti suomalaiset yhdistävä media näet katoaa, jos yhtenäisyyttä alkaa ampua alas Suomen poliittinen johto.

Ja se olisi informaatio-operaatioista kaikkein hulppein.
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005072063.html
 
Trump kiehtoo myös opiskelijoita – media saa huutia Kalevan lukiossa
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/tru...a-media-saa-huutia-kalevan-lukiossa-24249391/

Pari lainausta jutusta:
– Suomalainen media mustamaalaa Trumpia suhteessa ( Hillary ) Clintoniin. Suomalaisille nuorille ja muillekin suomalaisille syntyy vääränlainen kuva, sanoo Pekki.

– En sano, että Trump olisi parempi presidentti kuin Clinton, mutta kuitenkin asiasta tuli väärä kuva.

Lehdiltä lukiolaiset toivovat Trumpin suhteen asiaa ja puolueettomuutta.

– Että asioista puhuttaisiin mahdollisimman objektiivisesti eikä värittyneesti, Pekki sanoo.

– Voitaisiin kirjoittaa negatiivisen lisäksi myös positiivista. Viime aikoina Trumpista on kirjoitettu tosi negatiivisesti, ei haluta nähdä kokonaiskuvaa tietyistä asioista, esimerkiksi taloudellisista vaikutuksista, Huhtala sanoo.

Juttu keskittyy uutisointiin Trumpista, mutta kertoo jotain myös tiedotusvälineiden ongelmasta yleisesti. Nykyaikana on käytettävissä medioita ympäri maailman, joten tietoa ja mielipiteitä saa lukuisista lähteistä ja vertailu on helppoa. Yksipuolinen lähestymistapa ei enää vakuuta lukijoita. Itsekin olen silloin tällöin lähettänyt oikaisupyyntöjä havaittuani virheitä, tai kun kirjoitus on hämärtänyt mielipiteen ja uutisen rajaa.

Hyvä huomata ettei mediakriittisyys ole nuorilta kadonnut. Toivottavasti kritiikki menee perille ja objektiivisuus lisääntyy.
 
Back
Top