WW2 Hävittäjät

ki-43_clip.jpg

Nakajima KI-43, Oscar
Hayabusa, ensimmäinen tuotantoversio Ki-43-Ia, 14-syl. 980 hp Ha-25 Type 99- tähtimoottori, yksinopeuksinen turboahdin. Nopeasti kiintelapaisen potkurin tilallalle asennettiin säädettävä kaksilapainen metallipotkuri. Siipien kärkiväli 11.43 metriä ja siiven ala 22 m2. Aseistus 7.7 mm type 89 kk 2* koneen nokassa. Kun uudet 12,7 mm Ho-103 kk:t tulivat saataville, toinen 7.7 mm kk korvattiin 12,7 mm:n kk:lla.
Kun Tyynenmeren taistelut alkoivat joulukuussa 1941, joukoille oli ehditty jakaa vain 40 konetta. Varhaisten Hayabusien siipisalkojen heikkous saatiin vain osittain korjattua, siipi saattoi murtua oikaistessa nopeasta syöksystä. Ki-43-I-mallia rakennettiin 716 kappaletta.

Liittoutuneet sekoittivat alussa varsin samannnäköiset Hayabusan ja Zeron.

KI-43-II viisi ensimmäistä protyyppiä toimitettiin helmikuussa 1942.
Tästä myöhemin lisää.
 
ki-43_clip.jpg

Nakajima KI-43, Oscar
Hayabusa, ensimmäinen tuotantoversio Ki-43-Ia, 14-syl. 980 hp Ha-25 Type 99- tähtimoottori, yksinopeuksinen turboahdin. Nopeasti kiintelapaisen potkurin tilallalle asennettiin säädettävä kaksilapainen metallipotkuri. Siipien kärkiväli 11.43 metriä ja siiven ala 22 m2. Aseistus 7.7 mm type 89 kk 2* koneen nokassa. Kun uudet 12,7 mm Ho-103 kk:t tulivat saataville, toinen 7.7 mm kk korvattiin 12,7 mm:n kk:lla.
Kun Tyynenmeren taistelut alkoivat joulukuussa 1941, joukoille oli ehditty jakaa vain 40 konetta. Varhaisten Hayabusien siipisalkojen heikkous saatiin vain osittain korjattua, siipi saattoi murtua oikaistessa nopeasta syöksystä. Ki-43-I-mallia rakennettiin 716 kappaletta.

Liittoutuneet sekoittivat alussa varsin samannnäköiset Hayabusan ja Zeron.

KI-43-II viisi ensimmäistä protyyppiä toimitettiin helmikuussa 1942.
Tästä myöhemin lisää.
Varmasti aivan mahdotonta erottaa niitä taistelussa. Kyllä nuo niin saman näköisiä ovat. Kauniita koineita, kummatkin.
OT:n uhallakin, Raikulipojat lennossa -sarja, kolkuttaako kenenkään muistia? Kovaa kamaa 80-luvulla, vaikkei ne oikeita Zeroja olleetkaan.
 
Varmasti aivan mahdotonta erottaa niitä taistelussa. Kyllä nuo niin saman näköisiä ovat. Kauniita koineita, kummatkin.
OT:n uhallakin, Raikulipojat lennossa -sarja, kolkuttaako kenenkään muistia? Kovaa kamaa 80-luvulla, vaikkei ne oikeita Zeroja olleetkaan.

Olikos se englanniksi sama sarja kuin "Black Sheeps"?
 
Olikos se englanniksi sama sarja kuin "Black Sheeps"?
Sinä suurin piirtein ikätoverina, kuuntele tuo biisi ja tunnelmoi!
Juuri sama. Teki kyllä nuoreen poikaan suureen vaikutuksen. Ettei jopa ollut maanpuolustushenkeä luomassa, ainakin kiinnostusta sotahistoriaan. Noihin aikoihin olin
hylännyt unelmani autonkorjaajan ammatista (Aku Ankan propagandaa) ja minusta piti tulla lentäjä...
 
Itse olin myös pikkupoikana varsinainen fani, ja tietysti ilmoitin että tämä junnu menee isona USMC palvelukseen. :) Pisteenä ii:n päällä oli se että rääkkäsin vanhempiani haluamalla samanlaisen koiran :D
Aivan loisto sarja kerrassaan, katsoin sen taas kerran tuossa talvella. :solthum:
 
Itse olin myös pikkupoikana varsinainen fani, ja tietysti ilmoitin että tämä junnu menee isona USMC palvelukseen. :) Pisteenä ii:n päällä oli se että rääkkäsin vanhempiani haluamalla samanlaisen koiran :D
Aivan loisto sarja kerrassaan, katsoin sen taas kerran tuossa talvella. :solthum:
Hankin itselleni dvd:nä tämän sarjan. Olen niitä myös tunnelmoinut tovin jos toisenkin.:)
 
Sinä suurin piirtein ikätoverina, kuuntele tuo biisi ja tunnelmoi!
Juuri sama. Teki kyllä nuoreen poikaan suureen vaikutuksen. Ettei jopa ollut maanpuolustushenkeä luomassa, ainakin kiinnostusta sotahistoriaan. Noihin aikoihin olin
hylännyt unelmani autonkorjaajan ammatista (Aku Ankan propagandaa) ja minusta piti tulla lentäjä...


Noh, musta lammas viela menee... mutta tan leffa uusintaa voi olla vahan vaikea perustella Ylen kanavilla nykypaivana - elokuvasta "The Dambusters":



Sorry ei ole havittajia vaan pommareita... mutta kovat tappiot oli noilla keikoilla, ja karut seuraamukset saksalaisille siviileille vastaanottavassa paassa. Paskamaista toi maailmansota..
 
ki43iiir_7.jpg

Nakajima KI-43, Oscar, kuvassa KI-43-II
Japanin armeijan ilmavoimien käytössä ollut Hayabusa. Laivaston ilmavoimat lensi 2AM Zerolla.
Koneessa oli perhos-taistelusiivekkeet, Fowler-siivekket, jotka antoivat kevyelle koneelle hämmästyttävän tiukan kaartosäteen.
KI-43-II:ssa oli uusi optinen tähtäin, lentäjälle lisättiin vaatimaton panssarointi, jäähdytystä parannettiin ja siiven kärjet suunniteltiin uudelleen. Heikkoa siipeä vahvennettiin ja siiven alla saattoi kuljettaa joko lisäpolttoainesäiliöitä tai pommeja. Aseistus 2* 12,7 mm Ho-103 type 1 kk:ta, joille kummallekin 250 patruunaa.
Moottoriksi tuli 1130 hp:n Nakajima Ha-115 jossa kaksivaiheinen ahdin. Potkuri oli kiinteä kolmilapainen. Polttoainesäiliön suojaksi laitettiin kumipäällyste.

Hayabusa nousi kuin enkeli ja kääntyi kuin paholainen. Sen päävastustaja P-40 oli kuin kuorma-auto. P-40 nousi huonosti ja lento-ominaisuudet huononivat yläkorkeuksissa. Mutta koneen paino antoi sille hämmästyttävän syöksynopeuden. 14- Ilma-armeijan komentaja Claire Chennault kehitti P-40:n lentäjilleen Kiinassa taktiikan, joka hyödynsi koneen vahvuuksia - nopeutta, vankkutta ja tulivoimaa- ja koetti häivyttää heikkoudet. Viiltosyöksy läpi vihollismuodestelman ja nousu uuteen hyökkäykseen.
Kaartotaistelu Hayabusan kanssa oli tuhoon tuomittu yritys.

P-40:n 6 karkeaa Browning kk:ta olivat ratkaiseva etu, Oscarissa 12,7 mm:n konekivääreitä oli vain kaksi. Aseistuksen suhteen alivoimainen Hayabusan lentäjä tarvitsi ylivoimaisia ampujan taitoja pudottaakseen vastustajansa.

Hayabusan eräs heikkous oli lentäjän takana olleet korkeapainehappisylinterit. Niillä oli paha tapa räjähtää osumista, mikä repi Hayabusan kappaleiksi.

Lopputulos oli kuitenkin tämä: Yksikään Hayabusan lentäjä ei olisi vaihtanut konettaan P-40:een ja vaikka olisikin, ei yksikään Warhawk-lentäjä olisi tahtonut luopua omasta koneestaan.

A6M3_Zero_N712Z_1.jpg

A6M3 Zero. Kyllähän ne kovin paljon Hayabusan kanssa toisiaan muistuttaa.
 
Sinä suurin piirtein ikätoverina, kuuntele tuo biisi ja tunnelmoi!
Juuri sama. Teki kyllä nuoreen poikaan suureen vaikutuksen. Ettei jopa ollut maanpuolustushenkeä luomassa, ainakin kiinnostusta sotahistoriaan. Noihin aikoihin olin
hylännyt unelmani autonkorjaajan ammatista (Aku Ankan propagandaa) ja minusta piti tulla lentäjä...

1157_PICT0800_201483016430.JPG

Hieman Ot, vaan asian vieressä. En ymmärrä, miten tulin missanneeksi poikasena tuon Black Sheep sarjan.
Kiinnostus ilmailuun ja ilmasotahistoriaan lienee allekirjoittaneella syttynyt noista Korkkareista. Ja nimenomaan Ilmojen Korkeajännitys sen olla piti.
Ammattilentäjäksi yritin minäkin vaan en onnistunut läpäisemään Ilmasotakoulun pääsykokeita, Tilkassa 3 päiväiset testit. Olin varusmiehenä testeissä, joten yrityskerta jäi ainoaksi. Varusmiespalveluksen jälkeen se ovi on kiinni.
Ilmailukipinä ei helpottanut ja kouluttauduin ultra-lentäjäksi. Harrastushan se on minulle. Huonompiakin harrastuksia on, etenkin ilmailukipinän omaaville.
 
Ruukinmatruuna luokittelee lentoharrastajia. :)

http://takkirauta.blogspot.fi/2015/07/harrasteilmailun-ihmistyypit.html
Harrasteilmailun ihmistyypit

Harrasteilmailu vetää puoleensa outoja ihmisiä, ja ruukinmatruuna on outo ihminen. Mutta millaisia? Kas tässäpä lyhyt esittely harrasteilmailun stereotyypeistä.

Moottorilentäjät: Tämän ryhmän tunnusomaiset edustajat ovat tyypillisesti joko viidenkympin villitystä tai kuudenkympin kullitusta kärsivät upporikkaat porhot tai sitten todella hardcore-ilmailunörtit. Olennaista on, että on a) rahaa ja b) rahaa. Toinen moottorilentäjien ryhmä koostuu entisistä tai nykyisistä ammattilentäjistä tai sellaiseksi haluavista, tai sitten Ilmavoimien henkilöstöstä.

Purjelentäjät: Ne ihmiset, joilla on liikaa tolkkua laskuvarjohyppääjiksi mutta liian vähän lentääkseen mopua; tai sitten ne, kenellä on liian vähän a) ikää tai b) fyrkkaa moottorilentoon. Purjelento vaatii tiettyä reikäpäisyyttä, sillä kuka kaheli haluaa lentää ilman voimanlähdettä termiikkien armoilla - tietäen, että on vain yksi mahdollisuus laskeutua [jonka on parasta onnistua kerralla] eikä mahdollisuutta läpäriin ja uuteen ylösvetoon ole - ja se laskeutuminen tuntuu kuin vetäisi kottikärryillä 100 km/h ?

Moottoripurjelentäjät: Ne ihmiset, jotka eivät osaa päättää, lentääkö purjekoneella vai moottorilla. Mopussa yhdistyvät moottorilennon määräykset, byrokratia ja rahanmeno purjekoneen hitauteen ja laiskaan liikehdintään.

Ultrakevytlentäjät: Pääsääntöisesti niitä, joilla ei ole varaa täyteen moottorizettiin tai niitä, jotka haluavat Ressun tavoin olla ensimmäisen maailmansodan hävittäjä-ässiä ja lentää jollain ensimmäisen maailmansodan kangaspuiden replikalla. Ultrakevyellä himmelillä lentäminen on suunnilleen yhtä hengelle hupaa puuhaa kuin purjelentokin, mutta purjekoneessa on parempi liitosuhde.

Experimental-lentäjät: Näissä piloteissa yhdistyvät nörttien älykkyys, purjelentäjien reikäpäisyys ja moottorilentäjien lompakko. Experimental-koneista ei ikinä tiedä, kestävätkö ne platalta ilmaan asti, ilmasta kynnykselle ja kynnykseltä takaisin platalle vai ei. Ja rahaa palaa.

Laskuvarjohyppäjät: Niitä ihmisiä, jotka ilman ilmailua olisivat joko narkomaaneja tai vuorikiipeilijöitä. Miksi kukaan haluaa hypätä ulos täysin toimintakuntoisesta lentokoneesta? No koska joku oli jättänyt oven auki. Toisin kuin ilmailussa yleensä, dropzonella ei haise raha eikä testosteroni. Siellä haisee adrenaliini. Tyypillisesti heillä on kolmen tuuman reikä päässä muttei yhtään ehjää niveltä kropassaan.

Varjolentäjät: Jos mopulentäjät ovat jotain moottori- ja purjelentäjän välillä, niin varjolentäjät ovat sitten laskuvarjohyppääjän ja ultrakevytlentäjän väliltä. Tämä on eräänlainen ilmailun James Bond -laji. Nörtteily yhdistyy rämäpäisyyteen tässä lajissa.

Riippuliitäjät: Ah, taas näitä välimuotoja ja tällä kertaa purjelennon ja laskuvarjohypyn välillä. Tai niin, että riippuliito alkaa kyllä purjelentona, mutta sillä on suuri riski muuttua laskuvarjohypyksi jossakin kohden matkaa. Tässä lajissa on iso riski tehdä niin kova lasku ettei ole tosikaan.

Ilmapalloilijat: Hiukan eksentrisiä herrasmiehiä, jotka tykkäävät yhdistää seikkailun ilmailuun. Kuumailmapallolla kun lentäminen on aina seikkailua - siinä kun ollaan täysin säiden armoilla eikä ikinä voida tietää, että mihin laskeudutaan ja miten.

Lennokkiharrastajat: Nörttejä, joilla ei ole a) rahaa b) ikää c) rohkeutta d) terveyttä siirtyä itse sauvan taakse. Tai sitten niitä, jotka haluaisivat lentää Mustangia, mutta kun P-51:kkösiä ei ole Suomessa ensimmäistäkään ja ainoa tapa lentää warbirdiä on tehdä se skaalassa 1:4.
 
OT: Tiedän, mutta muistan penskana katselleeni ihmeissäni elokuvan "The Final Countdown" vuodelta 1980. Juoneltaan elokuva on täyttä kuraa. Moderni tukialus USS Nimitz mystisesti palaa takaisin ajassa joulukuuhun 1941 juuri ennen japsien Pearl Harborin hyökkäystä. Aluksen komentaja joutuu sitten pähkäilemään käyttääkö moderneja F-14 Tomcat -hävittäjiä vaiko ei. Joka tapauksessa ihan viihdyttävää aivot narikkaan viihdykettä ilmailuharrastajille. PS: Zerot taitavat olla modattuja T-6 Texaneja.

 
OT: Tiedän, mutta muistan penskana katselleeni ihmeissäni elokuvan "The Final Countdown" vuodelta 1980. Juoneltaan elokuva on täyttä kuraa. Moderni tukialus USS Nimitz mystisesti palaa takaisin ajassa joulukuuhun 1941 juuri ennen japsien Pearl Harborin hyökkäystä. Aluksen komentaja joutuu sitten pähkäilemään käyttääkö moderneja F-14 Tomcat -hävittäjiä vaiko ei. Joka tapauksessa ihan viihdyttävää aivot narikkaan viihdykettä ilmailuharrastajille. PS: Zerot taitavat olla modattuja T-6 Texaneja.


Tämän minäkin muistan. Ensiluokkaista kuraa.
 
Tuoretta ohjaamokuvaa Mersulla lentämisestä.


Bf 109 G-4 Biggin Hillin näytöksessä Englannissa. Kunpa vaan edes kerran Suomessa nähtäisiin vielä kerran toisen maailmansodan Mersu lentonäytöksessä...
 
Tuoretta ohjaamokuvaa Mersulla lentämisestä.


Bf 109 G-4 Biggin Hillin näytöksessä Englannissa. Kunpa vaan edes kerran Suomessa nähtäisiin vielä kerran toisen maailmansodan Mersu lentonäytöksessä...

Onko myös Daimler-Benzin kone? Ilmailumuseossa on näytillä ehjä, ja saksalaiset yrittivät sitä takavuosina polvillaan ostaa, mutta museo ei myynyt. Minusta olisivat voineet, koska saksalaiset olisivat antaneet samanlaisen, mutta rikkinäisen tilalle. Väliäkö sillä, toimiiko se vai ei, kun se vain nököttää lavetin päällä esillä.

Runkoja on helpompi löytää kuin ehjää moottoria.
 
Onko myös Daimler-Benzin kone? Ilmailumuseossa on näytillä ehjä, ja saksalaiset yrittivät sitä takavuosina polvillaan ostaa, mutta museo ei myynyt. Minusta olisivat voineet, koska saksalaiset olisivat antaneet samanlaisen, mutta rikkinäisen tilalle. Väliäkö sillä, toimiiko se vai ei, kun se vain nököttää lavetin päällä esillä.

Runkoja on helpompi löytää kuin ehjää moottoria.

Jos nyt en ihan persiilleen muista, niin homma menee jotenkin näin:

Tikkakoskella on kaksi DB-605-mottia:

Yksi Bf-109 G-6 MT-507:n nokalla

ja

toinen DB-605 on VL Pyörremyrskyn nokalla.

Vantaalla Suomen ilmailumuseolla on ainakin yksi täysin hapettunut DB-motti.
 
Finnairin eläkkeellä oleva lentäjä (aktiivina Virtuaalilentäjäyhdistyksessä) väitti keväällä käydessäni, että moottori olisi puhdistettu ja että periaatteessa heidän näkemyksensä on, että se on toimiva. Tuossa se on pukilla.

5539557909_0bb9a5cfb4_m.jpg

Niin ja yksi täysin ehjä Daimler-Benz -moottori lepää Utin Mersun, eli MT-452:n nokalla.

MUTTA, yhtäkään enemmän tai vähemmän lentokunnossa olevaa Mersun moottoria ei tässä maassa olla valmiita luovuttamaan muille. Muistelen, että mm. ruotsalainen ilmailuguru Mikael Carson on jo lupaillut kautta rantain suorittaa ilmavoimien 100-vuotispäivänä 6.3.1918 lennon Uumajasta Vaasaan Thulin typ D. -koneella vastineeksi aidosta Mersun moottorista.
 
Niin ja yksi täysin ehjä Daimler-Benz -moottori lepää Utin Mersun, eli MT-452:n nokalla.

MUTTA, yhtäkään enemmän tai vähemmän lentokunnossa olevaa Mersun moottoria ei tässä maassa olla valmiita luovuttamaan muille. Muistelen, että mm. ruotsalainen ilmailuguru Mikael Carson on jo lupaillut kautta rantain suorittaa ilmavoimien 100-vuotispäivänä 6.3.1918 lennon Uumajasta Vaasaan Thulin typ D. -koneella vastineeksi aidosta Mersun moottorista.

Kova himo niihin on. Mutta eikös se ollut Tikkakosken mersu, joka kokeeksi käynnistettiin vielä 1970-luvulla, ei Utin mersu? Mutta varmaan siinäkin on motti kunnossa. Joku mittari siitä puuttuu, ja sitä on kyselty, jos lojuisi jonkun kotona.

Pitää tarkistaa, mutta luulen, että ne ovat maailman ainoat Daimler-Benzit jäljellä.

Ymmärrän museokoneen mittaamattoman arvon, mutta se erillismylly olisi joutanut. Olisi kyllä komeaa, että edes yksi mersu maailmassa lentäisi alkuperäisellä moottorilla. Museossa sitä vain ihmetellään lavetin päällä että jaha, moottori, ja kävellään ohi.
 
Back
Top