Minä toivon, että ensi vuonna juhlinta saa jopa uusia muotoja, vapaata meininkiä enemmän ja sitä rataa, että myös nuoriso löytää tavat juhlistaa itsenäisyyttä.
Toivomuskirjeen jumalille olen jo laittanut. Toivon, ettei mitkään ääriryhmät perseile liikaa, pieni perseily tuskin haittaa ketään. Metia voisi harkita, millaista julkisuutta näille tarjoilee?
Toivon, että maahanmuuttajien osalta hyväksytään tosiasiat ja koetetaan keksiä keinoja, miten aidosti kotouttaa tulijat....ne, joille myönnetään oikeus jäädä. Jatkossa pitää päästä siihen, että mitään hirmupiikkejä ei enää synny.
Paneudutaan toden totta siihen, että mahdollisimman harva putoaa yhteiskunnan ja elämän kelkasta ulos. Kansalaisvälittäminen ja lähimmäisen huomiointi on saatava parempaan kuosiin. Väristä, uskonnosta, kansallisuudesta, iästä, sukupuolesta ym. riippumatta.
Ymmärretään lopulta se, että suomalaiset ovat ihan jees. Meidän ei tarvitse erikseen pokkuroida ketään huonommuudentunnetta potien. Satavuotias Suomi-sisko on kokenut kaikenlaista ja menestystarinahan tämä on, luvalla sanoen.
Kirjeen loppuosaa lähestyttäessä toivon, että sisällissodan haudat ja kummitukset jätetään jo puheissa ja pöhinöissä rauhaan. Ne asiat on vatveloitu jo tarpeeksi hyvin ja aika on parantanut haavat. Propagandatarkoituksissa käännellyt kalmot ja tapahtumat olkoot jo historian tomuhuoneissa.
Herraonni saisi olla parempi, mutta siihen vaikutuskeinona on äänestäminen. Kremlille tai Brysselille emme luovuta tätä valintatapahtumaa. Siinä pitää saada munia itse, jotta voimme vaipua välillä itsesääliin, joka kuuluu kansanluonteeseen aivan kuin tyrä nivuseen.
Minun kirjeeni päättyy siihen toivomukseen, että viime vuonna nähty ja koettu puheiden ja jopa tekojen kärjistyminen on saavuttanut kulminaationsa ja korjausvaihe on hyvä aloittaa.
Vailla sarkasmia ja vain rippunen sentimentaalisuutta on tuossa kirjoituksessa.
Hieno kirjoitus, kyllä. Tällaisin ajatuksin olisi hienoa juhlia satavuotisia. Yritetään.
En olisi halunnut olla paskaketjun aloittaja mutta minkäs teet.
