Fasismi oli yleiseurooppalainen liike, joten luonnollisesti sillä oli kannattajansa Suomessa, kuten myös esimerkiksi Ruotsissa, Britanniassa ja Ranskassakin (jossa syntyivät muuten ensimmäiset liikkeet!). Fasismissa haettiin puhtaimmillaan kolmatta tietä sosialismin ja kapitalismin välimaastosta, jonkinlaista korporatistista työtä tekevien nationalismia. Mussolini pääsi toteuttamaan sitä ohjelmallisesti vallassa. Muualla on vain piirteitä (Franco Espanjassa, Perón Argentiinassa, Pinochet Chilessä)
Monet hengasivat fasismin kanssa. Esimerkiksi runoilija Ezra Pound kannatti Mussolinia julkisesti. Kun sitten Italia lähti Hitlerin liittolaiseksi, Pound menetti arvostuksensa lännessä. Fasismia on vaikea määritellä ja rajata, koska se on aina ollut teoreettisesti ja käytännöltään hyvin hajanainen, muuttuva ja paikallisesti sitoutunut ilmiö, eikä se pohjaudu mihinkään ideologiseen perusteokseen.
Yleistä teoriaa ei ole olemassa. Fasismin "minimit" ovat väitetysti antimarxismi, antiliberalismi, antikonservatismi, johtajaperiaate, puoluevalta ja totalitarismi.
Ranskassa fasismi oli lukuisten pienliikkeiden toimintaa. Koska se kuului voittajavaltioihin, ne jöivät marginaaliin. Toisinkin olisi voinut mennä. Italian taloudelliset ongelmat taas suorastaan tilasivat fasismin kannatuksen. Vuonna 1922 ammattiliitot julistivat Italiaan yleislakon ja maan hallitus erosi. Mussolinille uskolliset miehet marssivat Roomaan.
Norjassa Quisling johti Kansallista liittoa ja johti Norjaa miehityksen aikana. Hänet teloitettiin sodan jälkeen. Itse asiassa häntä myös kidutettiin ennen kuin ammuttiin Akershusissa.
