Museo kirjoitti:Mutta entäs se jälkiviisastelu? Miksi Paasonen hehkuttaa omissa muistelmissaan joitakin la résistancé hengessä suoritettuja tapaamisia amiraali Canariksen kanssa kun taas muusta yhteistyöstä natsi-Saksan viranomaisten kanssa ei mainita juuri mitään? Mieshän kai piti Sonderkommando Nordiin yhteyttä vielä 1945.
Vai olisiko sittenkin niin että suhdanteet muuttuvat ja myöhemmin historioitsijoiden selkeinä tapahtumakulkuina esittämät asiat olivat aikalaisille hyvinkin epäselviä? Pitäisi hahmottaa ne MURROSAIKOJEN SUURET KEHITYSLINJAT eikä keskittyä vatvomaan jotain mikrohistoriallisia tapahtumia.
Näin on..ja siksi pitääkin aina koettaa perehtyä mahdollisimman moneen lähteeseen ja koettaa sitä kautta muodostaa mahdollisimman objektiivinen käsitys niistä suurista kehityslinjoista. Eli siis perehtyä mahdollisimman moniin mikrohistoriallisiin tapahtumiin ja vetää niistä yhteenvetona johtopäätöksiä.
Omalta osaltani olen mm. Mannerheimin kohdalta pyrkinyt juuri niin tekemään. kun häntä, hänen tekemisiään ja tekemisten vaikuttimia, sekä hänen persoonaansa arvioi tuota kautta, on minulle muodostunut hänestä sellainen kuva kuin on aikaisemmin mm. Susi1:sen keskusteluissa käynyt ilmi. Se kuva ei ole lähellekään sellainen kuin mikä on "virallinen totuus" Mannerheimista. Mutta se on sitten jo oman keskustelunsa paikka se.
Sen kuitenkin sanon, että kaiken muun hyvän ja huonon lisäksi, Mannerheim on kiitettävän hyvä jälkiviisastelija ja "ennustaa" tulevaisuutta varsin hyvin vuosia "ennustettujen" tapahtumien jälkeen. No, eipä siinä sinänsä mitään väärää ole että analysoi tapahtumia jälkeenpäin niitä edeltävän ajan näkökulmasta. Sen vain voi tehdä korottaen itsensä suuren visionäärin ja ennustajan asemaan..TAI..sitten vain analysoida asioita kylmän viileästi. Siinä Mannerheimilla on mm. muistelmissaan ja monissa, monissa muissa yhteyksissä ollut tekemistä..eikä hän kyllä siinä ole onnistunutkaan, vaan sortuu toistuvasti silkkaan jälkiviisasteluun.
Toisaalta voi tietysti olla niinkinpäin, että hänet on helppo tuomita jälkiviisasatelijaksi..samoilla perusteilla kuin häntä äsken leimasin jälkiviisasatelijaksi. Mehän myös tiedämme tänä päivänä mitä on tapahtunut..todennäköisesti jopa paremmin ja laajemmin kuin Mannerheim aikanaan, joten siinä mielessä on helppo nähdä joku toinen jälkiviisastelijana.
Oli miten oli, niin minusta hän kuitenkin siis on sortunut useissa yhteyksissä ja toistuvasti jälkiviisasteluun ja tehnyt siten itse itsestään suuren visionäärin.