Täytyy sanoa, että 80-90 -lukujen vaihde jäi mieleen aikana, jolloin uutisia tuli seurattua tavallistakin tarkemmin!
Minulla oli ensimmäinen kertausharjoitus keväällä 1989 ennen muurin murtumista, mutta aikana, kun Neuvostoliitto oli vielä voimissaan (ainakin ulospäin). Kertausharjoituksessa oli todellinen tunnelma, oli aivan selvää, että harjoituksessa oikeasti valmistauduttiin sotaan. Tämän jälkeen oli pitkä aika, jolloin kyllä harjoiteltiin, mutta tunnelma oli rauhanomainen ja pääpaino koulutuksessa. Vuonna 2017 kertausharjoituksissa tunnelma selvästi muuttui, jälleen harjoiteltiin selkeästi mahdollista sotaa varten.
Tuolloin 1989 harjoituksissa totta kai iltaisin spekuloitiin ressuveljien ja jossain määrin henkilökunnan kanssa maailman tilasta. Unkarissa rautaesirippu oli jo avautunut ja Trabit virtasivat länteen. Selvää oli, että koko itäblokki oli kaltevalla pinnalla, mutta kukaan ressuveljistä ei arvannut, että marraskuussa muuri murtuisi! Kaikki tiesivät Neuvostoliiton talouden olevan huonossa hapessa, mutta tuskin kukaan arvasi, kuinka huono tilanne käytännössä oli. Kyllä kuvitelma oli, että Neuvostollitto jatkaa oloaan, kansa siellä köyhistyy entisestään, mutta asevoima oli tuolloin edelleen erittäin vahva.
Baltian tilanne herätti huolta itsessä ja kaveripiirissä. Telkkarista tuli seurattua tarkkaan, miten laulujuhlissa Viron liput liehuivat ja Baltian halki muodostettu ihmisketju oli niin vahva viesti, että kaikki arvasivat Baltian irtautuvan varsin pian Neuvostoliitosta. Kaikki pelkäsivät todella pahaa verilöylyä ja tästä saatiin vuoden 1990 puolella esimakua. Helpotus oli todella suuri, kun Baltia pääsi irti varsin pienellä verenvuodatuksella.
Kesällä 1990 minulla oli mahdollisuus käydä Berliinissä. Muuri oli murtunut, mutta DDR oli vielä valtiona olemassa. Tunnelma ja ympäristö varsinkin itäpuolella oli yksiselitteisesti absurdi! Toisaalta oli aivan mahtavaa nähdä, miten iloisina ja tulevaisuuteenuskovina itäpuolen saksalaisväestö oli!
yle.fi
www.apu.fi
