AA-ryhmä

Mutta moni alkoholisti ei myönnä olevansa alkoholisti. Tyyliin "ommä vetäny koskista pullon päivässä enkä oo alkkis ja voin lopettaa kun haluun"
 
Tuohon täysiraittiuteen en ole ikinä uskonut. Vain noin 2% ongelmakäyttäjistä on oikeasti addiktiosairaita. Heille ei auta kuin täysiraittuis. Muut ovat ongelmakäyttäjiä joille se kohtuukäytön opettelu on mahdollista. Monet toipuneet sanovat Minnesotassakin että vain täysiraittius auttaa,mutta Minnesotan ulkopuolella on kymmeniä tuhansia kohtuukäytön opetelleita ryyppääjiä. Heistä ei vain koskaan kuule mitään.
 
Kaikkien esille tuotujen faktojen jälkeenkin haluan tuoda esille -itseään armahtavampaa- asennetta myös a-ongelmaan. Minusta a-ongelman syntyminen ei ole mikään ihme, sitä on tarjolla, se ei ole kovin kallista, se on yht.kunnall. hyväksyttävää, se on seurusteluaineena käypää, se tuottaa tiettyyn tasaan asti hyvää mieltä ja -fiiliksiä, se koukuttaa, se turruttaa, hyvät jätkät ottavat viinaa ja kaljaa jne. Se on myös sosiaalinen liima-aine. Ei mulle tule yhtään kutsua minnekään, missä meinataan vetää aata kunnolla...olen siis sosiaalisesti syrjässä ja jos alkaisin vetää -niinkuin kunnon miehet- sosiaalinen elämäni moninkertaistuisi. Nää on de factoja ja vastaus aika monesti siihen, miks jeppe juo.

Ongelman syntymiselle on siis yhteiskunnassa mitä mainioin pohja. Ja emme olisi Suomessa, jos sitten emme osoittelisi sormella niitä, jotka eivät pysty pitämään ns. kohtuutta juomisessaan. Syyllistäminen, hups, taas kerran törmäämme tuohon kansalliseen ja aina niin mainioon polttoaineeseen. Ahkeran syyllistämisen perinne istuu meillä vahvana. Itseään tuskin tarvitsee enää sen päälle ruoskia.
 
Mutta moni alkoholisti ei myönnä olevansa alkoholisti. Tyyliin "ommä vetäny koskista pullon päivässä enkä oo alkkis ja voin lopettaa kun haluun"
Moni ei myönnä koskaan. Mutta myös paljon niitä jotka tajuavat että nyt mennyt alkoholin kanssa pieleen ja pahasti. Jotkut ovat itsekriittillisimpiä asian suhteen, vaikkei ympäristökään näe vielä mitään (osin yhdentekevä, kunhan ilmestyt töihin ja jos itsekontrolli hyvä, niin se voi jatkua vaikka kuin pitkään)

Itselläni on ollut myös niinkin paha muisto, kun kerran olin juomisen kartoitustapaamisessä. En muista tarkkaan enää näitä kysymyksiä, mutta vastasin "pullo-pari" kun virkailija kysyin ravintolaannoksista. Meille syntynyt melkein riita, kun kerroin etten ajo laskea päässä kuinka monta ravintoa-onnista mahtuu pullon viinia, vaikka kuin hän kertoisi mikä viinilasi ja mitä se on ravintolaanoksena edustaa, Olisi se viini tai olut. Sanoin että hän saa laskea minun puolestaan niitä ravintola-annoksia, en tila ravintoloissa mitään ravintola-annoksia, ja että kysymyksissä pitää olla muitakin vaihtoehtoja. Jos hän ei halua näin arvioda juodut määrät, niin voisi antaa minulle kalkulaattorin, laskisin itse, mutta pidän tätä ajanhukkana ja idiotismina. Sanon miksei tämä (oliko hän sos.virkailija tai kuka lienee) voisi ymmärttää yksinkertaisesta lausetta että "juon illassa melkein viinipullon" ja tämän jälkeen kun pohjassa on noin lasillinen tai sinnepäin, niin menen lähiravitolaan juomaan lisää, eikä minua aina estää vaikka seuraavana päivänä olisi aikainen nuoseminenkaan.

Sitten nainen jankutti vielä jotain, joka osoitti vaan ettei hän tiedä yhtään mitään koko päihderiippuvuudesta. Minulle tuli niin paha olo tästä köynisestä, että kirjoitin hänestä palaute johdolle, se että nainen vielä oli ärtyisä minulle kaiken päälle oli jo mielestäni aivan liika. Tämän palauten jälkeen minun asian hoiti joku ylemmän porran ihminen, joka oli pätevämpi. Ennen tätä minun puolesta hänelle myös sotettiin. Siis minua autettiin ko asiassa,

Mutta varjele jos pöihderiippuvuvainen hae apua ja avustajaksi ryhtyy joku vastaava, joka ei ymmärrä koko päideriipouvuudesta yhtään mitään. Mutta niitähän siellä siinä koneistossa on pilvin pimein, kaikki maailman sosiaalitantat yms.

Aika typerä arvioida päihderiippuvaista ihmistä myöskään ulkonäkön perustella. Tunsin suorastaan suuttumista kun tämä sama "arvioja" ja "päihdeongelmien kartoittaja" ryhtyi pohtimaan ääneen "sinä et näytä yhtään suurkuluttajalta". Johon vastasin etten ole mitään suurkuluttaja vaan alkoholisti. Siksi en näyttää suurkuluttajalta. Parempi jos en kuvaile verbaalisesti sitä katsetta mitä sain häneltä.

Siksi sellaista ammattiapua jos auttajalla ei ole henkilökohtaista kokemusta päihderiippuvuuden alalla tai todella erikoisosaamista asian kanssa en suosittele kenellekään. Voisi tulla suurtakin vahinkoa.

Siksi ymmärrän miksi AA:kerho on niin suosittu kun siellä ei ole niitä pätemihaluisiä "asiantuntioita" jotka luulevat tietävänsä jotain.
 
Viimeksi muokattu:
Olen kuullut että jotkut juo, kun ei ole muutakaan. Siis ei ole syytä olla juomattakaan. Ainahan sitä yhen ku ei tässä muutakaan ole ja niin edespäin..

Meitä on erilaisia ja mulla homma menee näin :
Mä en paljoa kaljottele ja syy on se että en kerkiä. Eilen olis tehny mieli terassilla ottaa enemmänkin ku ne pari, mutta ennen lähtöä terassille lupasin lapselleni että huomenna mennään aamusta sinne ja tänne > pitää olla kunnossa heti aamusta. Eikä mua just nyt yhtään harmita ettei ole krapulaa.
Tämmönen itsensä kiireisenä pitäminen toimii silloin kun pystyy pitämään jonkunlaisen kontrollin omassa käyttäytymisessä. Sit jos alkaa valehtelemaan ja keksimään syitä miksi nyt just ei tarviikkaan tehdä sitä luvattua asiaa, koska känni/ krapula, niin ollaan jo vaikeamman ongelman edessä. Sitte se kohtuukäyttö voi olla mahdotonta.
Mulla itteni ajokunnossa/ kiireisenä pito on menny jo sille asteelle, että välillä menee pitkiäkin aikoja että en ota ollenkaan. Ei oikeastaan tule edes mieleen ottaa ku on tarpeeksi kauan ollu ilman ja on kokoajan jotaki tekemistä.

Mut tsemppiä sulle asian kanssa, mun miestä oot jo pitkällä kun tajuat ongelman ja haluat siitä eroon!
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Itellä on pahimmillaan ja itseasiassa aika useasti nykyaikoina arkiviikkoina homma ollut sitä, että alkoo käytetään, töissä alkon käytöstä toivutaan. Viikkoon mahtunut se yks, hyvänä viikkona 2 päivää jolloin olo henkisesti ja fyysisesti normaali. Näinä päivinä ollutkin sitten hyvä suunnitella ja pedata seuraavaa juominkia ja perustella itelleen miks voin juoda. Mulla tuli ekat singnaalit läheisten ihmisten toimesta ja määhän sitä aikoinani ihmettelin kun hoidan juomisestani huolimatta työn, en rähjää/vittuile kännissä jne. Kauan meni että ite rupes miettimään onko touhussa mitään järkeä.
 
Fysiikka kyllä kestää tätä urheilua varmasti vielä pitkään. Henkinenpuoli ehkei niinkään. Alko on vaikuttanut mun elämänlaatuuni alentavasti jo pitkään. 5 vuotta ainakin. Siksi saan olla tänään juomatta.
 
Tuohon täysiraittiuteen en ole ikinä uskonut. Vain noin 2% ongelmakäyttäjistä on oikeasti addiktiosairaita. Heille ei auta kuin täysiraittuis. Muut ovat ongelmakäyttäjiä joille se kohtuukäytön opettelu on mahdollista. Monet toipuneet sanovat Minnesotassakin että vain täysiraittius auttaa,mutta Minnesotan ulkopuolella on kymmeniä tuhansia kohtuukäytön opetelleita ryyppääjiä. Heistä ei vain koskaan kuule mitään.
Olen kyllä aivan eri mieltä tästä sinun kanssa. On se pirullista kun näitä kymmeniä tuhansia kukaan ei statisoinut, ainakin alkoholivalmistajat mokasi pahasi

Jos ihminen on päässyt jo Minnesotaan malliin, niin hän on alkoholisti, eli sinne huvikseen mennään, eli hänellä on jo tosi pahoja ongelmia alkoholin kanssa. Lisäksi sinne mennesään monet ovat jo kokeilleet kaikkea: kohtukäyttöä, lopettamisia, ympäristön vaihtamista, eroa tai naimisiin menoa, työnvaihtoa, kuntoilua ja vaikka mitää, mutta ongelma vaan oli ja pysyi.

En tuonut tätä asia muistaakseni esille koskaan aikasemmin, kuten ei tapoihini kuuluu saaraminenkään, juominen on jokaisen henk.kohtainen asia, ja itse yleensä kerron vaan etten juo. Harvat tietää syytä miksen juo, mutta tavallisesti ihmiset eivät välitää pätkäänkään toisten juomisestä tai juomattomuudesta - ihmiset ajattelevat itseään vaan. Mutta jos törmään ihmiseen,joka on ahdistunut ja etsi apua alkoholiongelmaan, minun velvollisuus on kertoa esim AA:sta.

Mutta koska nyt kerroin tästä voin myös sanoa että kokemusta minulla on täällä saralla ja tunnen monia kohtalotovereita. Oli surullista nähdä miten esim yksi kaverini alkoi juoda 20 v raittiuden päälle, koska keksinyt että hän voisikin kokeilla nyt kohtuukäyttöä, tiettävästi joku aika se onnistui vaihtelevalla menestyksellä,mutta sitten hän hävisi moneksi vuosiksi, yhtäkkiä viime viikolla hän otti yhteyttä minuun ja kertoi vajoneensa aika alas, eikä enää usko nousevaankaan, sai rasvamaksan ja kaikki asiat sekaisin, häpeää omia jo aikuisia poikia, jotka eivät ikinä nahneet aitiä juovana koskaan, ongelmiä on joka puolella, ja masennusta, hän halusi vaan kuolla. Hän toisteli paljon "miksi minä rupesin uskottelemaan että voisin taas juoda normaalisti, miksi minä otin sen kirotun huikan kaverin synttäreillä".
 
Olen kyllä aivan eri mieltä tästä sinun kanssa. On se pirullista kun näitä kymmeniä tuhansia kukaan ei statisoinut, ainakin alkoholivalmistajat mokasi pahasi

Jos ihminen on päässyt jo Minnesotaan malliin, niin hän on alkoholisti, eli sinne huvikseen mennään, eli hänellä on jo tosi pahoja ongelmia alkoholin kanssa. Lisäksi sinne mennesään monet ovat jo kokeilleet kaikkea: kohtukäyttöä, lopettamisia, ympäristön vaihtamista, eroa tai naimisiin menoa, työnvaihtoa, kuntoilua ja vaikka mitää, mutta ongelma vaan oli ja pysyi.

En tuonut tätä asia muistaakseni esille koskaan aikasemmin, kuten ei tapoihini kuuluu saaraminenkään, juominen on jokaisen henk.kohtainen asia, ja itse yleensä kerron vaan etten juo. Harvat tietää syytä miksen juo, mutta tavallisesti ihmiset eivät välitää pätkäänkään toisten juomisestä tai juomattomuudesta - ihmiset ajattelevat itseään vaan. Mutta jos törmään ihmiseen,joka on ahdistunut ja etsi apua alkoholiongelmaan, minun velvollisuus on kertoa esim AA:sta.

Mutta koska nyt kerroin tästä voin myös sanoa että kokemusta minulla on täällä saralla ja tunnen monia kohtalotovereita. Oli surullista nähdä miten esim yksi kaverini alkoi juoda 20 v raittiuden päälle, koska keksinyt että hän voisikin kokeilla nyt kohtuukäyttöä, tiettävästi joku aika se onnistui vaihtelevalla menestyksellä,mutta sitten hän hävisi moneksi vuosiksi, yhtäkkiä viime viikolla hän otti yhteyttä minuun ja kertoi vajoneensa aika alas, eikä enää usko nousevaankaan, sai rasvamaksan ja kaikki asiat sekaisin, häpeää omia jo aikuisia poikia, jotka eivät ikinä nahneet aitiä juovana koskaan, ongelmiä on joka puolella, ja masennusta, hän halusi vaan kuolla. Hän toisteli paljon "miksi minä rupesin uskottelemaan että voisin taas juoda normaalisti, miksi minä otin sen kirotun huikan kaverin synttäreillä".

Kokemusta löytyy myös. Pysyn kannassani,että kymmenet tuhannet ongelmakäyttäjät jotka ovat huolestuneita alkoholinkäytöstä ovat oppineet kohtuukäyttäjäksi. Ongelma on että ne jotka eivät ole oppineet ovat ne jotka ovat äänessä. Lammin kuntoutuskeskuksen johtaja piti vuosia saman avauspuheen,jossa mainitsi että näette sitten tuletteko täysiraittiiksi vai opettelettko kohtuukäyttöön.
 
Jotkut ihmiset vain eivät ole luotuja käyttämään päihteitä ja tupakka kohtuudella. Se ei ole hyvä eikä paha asia, vaan se on elimiston ominaisuus. Jos näin on, pitää hyväksyä tosiasiat ja silloin eletään raittina ja savuttomana, eikä surra turhia. Ehän esimerkiksi mansikalle allerginen itkee ja rakvoa ettei voi syödä mansikkaa.

Tässä on paljon viisautta. Jostain syystä viinalle perso toivoo loppuun asti, että hän jonain päivänä olisi erilainen eikä olisikaan allerginen viinalle vaan kaikki menisi hyvin. Ja myös muut ihmiset yrittävät taivuttaa häntä siihen uskoon, että hän siihen joskus pystyisi.

Näitä haudataan joka vuosi 1000-1500 pelkästään Suomessa.
 
Kokemusta löytyy myös. Pysyn kannassani,että kymmenet tuhannet ongelmakäyttäjät jotka ovat huolestuneita alkoholinkäytöstä ovat oppineet kohtuukäyttäjäksi. Ongelma on että ne jotka eivät ole oppineet ovat ne jotka ovat äänessä. Lammin kuntoutuskeskuksen johtaja piti vuosia saman avauspuheen,jossa mainitsi että näette sitten tuletteko täysiraittiiksi vai opettelettko kohtuukäyttöön.

Tunnen Minnesota-mallin käyneitä raittiita alkoholisteja ja tunnen niitä, jotka ovat alkaneet sitten yrittää uudelleen "kohtuudella". En valitettavasti tunne yhtä ainoaa onnistunutta, jos on alkoholisti.

Suurkuluttajista tiedän paljon juomista vähentäneitä.

Muista hoitolaitoksista en voi kertoa edes mitään positiivista. Tervalammelta tunnen vain kaksi raitistunutta. Toinen hirtti itsensä siellä mäntyyn ja toinen hukkui Tervalampeen. Loput alkoivat ottaa / käyttää heti kun sieltä pääsivät.
 
Kokemusta löytyy myös. Pysyn kannassani,että kymmenet tuhannet ongelmakäyttäjät jotka ovat huolestuneita alkoholinkäytöstä ovat oppineet kohtuukäyttäjäksi. Ongelma on että ne jotka eivät ole oppineet ovat ne jotka ovat äänessä. Lammin kuntoutuskeskuksen johtaja piti vuosia saman avauspuheen,jossa mainitsi että näette sitten tuletteko täysiraittiiksi vai opettelettko kohtuukäyttöön.

"Kymmenet tuhannet ongelmakäyttäjät" - ketkä ne ovat? Missä ne ovat? Mainitset näin suuren ihmismäärän, mutta samalla kirjoitat "heitä ei kartoitettu, mutta on tiedossa että heistä tuli kohtuukäyttäjät." Miten jokin voi olla tiedossa muttei kartoitettu? Tiedossa mutte todisteita?

Kaikki suurkuluttajat eivät ole alkoholisteja, totta. Mutta minun korvissani "ongelmakäyttäjä" kuulostaa kuitenkin jo pahalta.
Jos ihminen alkaa myöntää että juomisesta tullut ongelma, siellä voi olla jo alulla oleva alkoholisoituminen. Miten nopeasti se etenee ja voiko sitä "parantaa" eli pysähtää ja jopa lopullisesti peruttaa, on varmaan askarruttanut tiedealan ihmisiäkin.

On olemassa sanonta "kerran alkoholisti, aina alkoholisti". Tietääkseni silloin aivoissa tapahtuu jokin muutos, ja vaikka ihminen lopettaa juomista, niin aivot voivat muistaa sitä suurenkin tauon jälkeen. Sitten ihminen ottaa yhden annoksen, ja samalla ei edes huomaa kun tyhjentää koko pullon. Tai sitten hän ottaa pari kertaa "onnistuneesti" alkoholia ihan kun kohtuudella, eikä tapahtuu mitään sen pahempaa, ei menee jatkolle kesken yötä, menee nukkumaan ja ehti jopa pestää hampaatkin. Mutta se kolmas kerta voi yllättää - herää puiston penkillä. Tai putkassa. Herääminen tälläisestä todellisuuteen voi olla raskasta, huomat ettei alkoholismi mihinkään hävinnyt sieltä.

Minusta on jotenkin loogikan vastaista jos ihminen on suurkuluttajana kuitenkin kohtuukäyttäjä, niin miksi hän hankiutuu ylipäänsä hoitoon? Eihän kohtukäytön pitää olla mikään syy hoitoon? Jotain tässä mättää. Kertokaa minulle, en minä ymmärrä.

Alkoholismista:
Kerran olen lukenut sellaistakin, että kuka tahansa voi alkoholisoitua, jos käyttää alkoholia liian usein ja liika, mutta sitten on olemassa tapaukset jotka kertoneet alkoholismin syntyneen melkein heti kun aloittaneet juomista. Juomisesta heille on tullut joku henkireikä. Näin oikeastaan melkein kaikille. Nuorista alkolismi kuitenkin kehytty vuodessa-parissa. Naiset alkoholisoituvat miehiä helpommin.
On mahdoton sanoa kenestä voi tulla alkoholisti ja kenestä ei, ja mikä on tämä luonnetyyppi joka altis juomiselle. Minulle tuli sellainen vaikutelma ettei tässä ole ole mitään sääntöä/kaava ja kuka tahansa voi alkolisoitua, missä iässä tahansa, missä tahansa yhteiskunnallisessa asemassa.
Minusta alkoholismi on ennen kaikkea sairaus, joka aiheuttaa sairastuneelle kärsimystä. Sitä ei todellakaan tarvitse tuntea häpeä.

Pidän kuitenkin rikollisena eräiden tahojen kuten A-klinikan käyttäytymistä alkoholismin sairastuneiden ja apua hakevien kohtaan. Heidän kertomuksia vähätellaan ja väristetään. Heille tuputetaan:vähentämistä ja koko systeemi pyörii sen ympärillä. Ties kenen vetämät ryhmät pöyrittävät tehottomat kusetus kokoontumiset teemana "juo (alkoholisti), mutta juo vähän". Niihin kutsutaan alkoholisteja, joiden paras hoito olisi juomattomuus.
Myös Naltrexonin määräys asiakkaille rikollista puuha, vaikka asiakkat ilmoittavat itse etteivät halua juoda enää, haluavat lopettaa kokonaan, silti heitä ei ohjata hoitoon, kuten myllyhoitoon.
(Tämä ei ole vain minun henk.kokemus, olen tavannut muitakin samoja kokeneita).

A-klinikan voi tulla töihin kuka tahansa. Sosiaalityöntekijällä, joka tekee kartoituksia, ei ole pientäkään käsitystä alkoholismista. Tälläisen kartoittajaan siis törmäsin itse, hän sai minua järkyntymään ja hän käyttäytyi minua kohtaan lopulta asiattomasti. Hän selvisi myöhemmin "tavalliseksi sosiaalityöntekijäksi muualta". Asia siis selvisi minulle koska joutuin tekemään hänestä palaute, koska nainen ei hyväksynyt rehellista ja avointa oma arvioitia juomisesta, vaan takertunut ravintola-annoksiin, hän uhkailut minua ettei tämä edisty mihinkään, jos en alkaa toimia kaavoijen mukaan, jonka seurauksena koko kartoitumista ei voi tehdä. Hän halusi että myötäilisin kaavojen määrät, vaikka sanonut ettei siellä ole minun juomiseen sopivia määriä. Oma suora arviointi tilastani ja nimenomaan alkoholismista hän mitätöinyt heti sanomalla "et sinä näytä alkoholistilla" (!) Asiakkaan siellä pitää olla tyhmä ja nöyrä, silmäpussit pitää olla, saa olla väsähtynyt. Huoliteltu naisasiakas voi herättää outioja tuntemuksia,

Kaavat ovat tarkoitettu niille, jotka pysyvät pienissä määrissä ja ovat huolissaan pienestä, niille, jotka itse kokevat juomista suurena ongelmana, ei niistä ole hyötyä. Mikä on jo sinänsä paradoksaalista. Mihin sitten kuuluvat suurkuluttajat?
Vaikutelmaksi jäi että koko A-kliinikka on rakennettu asiakkaiden juomisen vähättelyyn ja lässyttelyyn. Koska vähättelemällä ja vääristelemalla ne voi saada rahaa/palkat suurelle henkilökunnalle loputtomasti. Asiakkan terveys ja henki on toissijainen. Hyväkuntoiset ja vieläpä itsestään huolehtivat suurkuluttajat ovat heille kauhistus. Ne eivät halua uskoa heitä. Et saa tulla asiakkaksi, vaikka asiakas ei pyytä sairauslomaa, ei mitään pameja, ei ylipäänsä mitään paitsi apua.

Näin oli noin 18 v sitten. En tiedä onko mitään muuttunut.
 
Viimeksi muokattu:
Kokemusta löytyy myös. Pysyn kannassani,että kymmenet tuhannet ongelmakäyttäjät jotka ovat huolestuneita alkoholinkäytöstä ovat oppineet kohtuukäyttäjäksi. Ongelma on että ne jotka eivät ole oppineet ovat ne jotka ovat äänessä. Lammin kuntoutuskeskuksen johtaja piti vuosia saman avauspuheen,jossa mainitsi että näette sitten tuletteko täysiraittiiksi vai opettelettko kohtuukäyttöön.
Kohtuukäytön ongelmana on se, että sitä kiusausta pyöritetään nenän edessä. Absolutismissa siitä kiusauksesta pääsee selkeämmin eroon.

En väitä, etteikö semmoisia ihmisiä ole, jotka pystyvät tuota kiusausta välttämään, mutta henkilökohtaisesti on mennyt aika kevyesti yli vuosikymmen ilman pisaraakaan alkoholia kun otti selkeän linjan.
 
Vaikutelmaksi jäi että koko A-kliinikka on rakennettu asiakkaiden juomisen vähättelyyn ja lässyttelyyn. Koska vähättelemällä ja vääristelemalla ne voi saada rahaa/palkat suurelle henkilökunnalle loputtomasti. Asiakkan terveys ja henki on toissijainen. Hyväkuntoiset ja vieläpä itsestään huolehtivat suurkuluttajat ovat heille kauhistus. Ne eivät halua uskoa heitä. Et saa tulla asiakkaksi, vaikka asiakas ei pyytä sairauslomaa, ei mitään pameja, ei ylipäänsä mitään paitsi apua.

Jos A-klinikalla raitistuisi, kaikki raitistuneet kävisivät tietenkin siellä eivätkä esimerkiksi AA:ssa. A-klinikkasäätiön perustivat aikanaan Alko, Duodecim, Punainen Risti ja kunnat ym. vaikuttajat. Se on poliittinen säätelijä, jossa oma lehmä ojassa on tietenkin aika monella. Uskoisin sen työllä olevan yhteiskunnallista vaikutusta, ja saahan sieltäkin keskusteluapua. Toivottavasti parempia työntekijöitä kuin kuvasit.

Sinulla on käynyt vain huono tuuri, ja tapasit typeriä ihmisiä. Minun tuttavani meni A-klinikalle joskus 1990-luvulla, ja he lähettivät hänet välittömästi katkaisuhoitoon ja sieltä matka jatkui kuukaudeksi Nukariin Myllyhoitoon. Tuttavani oli vasta 28-vuotias, mutta hänet määriteltiin alkoholistiksi ensimmäisessä tapaamisessa. Tosin se johtui varmaan siitä, että puhalsi nolla promillea mutta joutui tärinältään istumaan lattialla, kun ei olisi muuten pysynyt tuolilla.

Hoidon jälkeen hän jatkoi kaiketi AA:ssa mutta klinikalta hän sai sen ohjauksen katkolle ja Myllyhoidosta AA:han. Hän törmäsi siis tavallista pätevämpään tyyppiin, joka tajusi että nyt välitön interventio tai tuo poika on vainaja 1-2 vuoden sisään. A-klinikkahan ei yleensä koskaan kehota menemään AA:han vaikka juuri siellä alkoholistin juominen kuitenkin loppuu, jos jossain on loppuakseen. A-klinikka taas on tavallaan kuin Alkon mainos: Alkon mielestä alkoholi kuuluu elämään, mutta sitä pitää juoda kohtuudella (ja tuoda verotuloja). Alkohan puhuu paskaa, ei etanoli elämään mitenkään välttämättä kuulu. Päihteillä vain lievitetään arkea, lääkkeeksi.

Alkoholistin on kuitenkin keksittävä muita keinoja kestää harmaa arkipäivä. Muuten edessä on yleensä jossin vaiheessa hauta, vankila tai mielisairaala.

Harmaan arkipäivän kestäminen, siitä pohjimmiltaan on aina kysymys. Kaikissa terapioissa. Kaikissa.
 
Kohtuukäytön ongelmana on se, että sitä kiusausta pyöritetään nenän edessä. Absolutismissa siitä kiusauksesta pääsee selkeämmin eroon.

En väitä, etteikö semmoisia ihmisiä ole, jotka pystyvät tuota kiusausta välttämään, mutta henkilökohtaisesti on mennyt aika kevyesti yli vuosikymmen ilman pisaraakaan alkoholia kun otti selkeän linjan.

Ongelmana on, että me alkoholistit hakeudutaan samanlaisten seuraan. Ja kierre jatkuu...
 
Tämähän onkin hieno ketju :D

Alkomaaaholisteja, sekopäitä ja muuten sekaisin. Tykkään tästä :)
 
Back
Top