AA-ryhmä

Sinulla on käynyt vain huono tuuri, ja tapasit typeriä ihmisiä. Minun tuttavani meni A-klinikalle joskus 1990-luvulla, ja he lähettivät hänet välittömästi katkaisuhoitoon ja sieltä matka jatkui kuukaudeksi Nukariin Myllyhoitoon. Tuttavani oli vasta 28-vuotias, mutta hänet määriteltiin alkoholistiksi ensimmäisessä tapaamisessa. Tosin se johtui varmaan siitä, että puhalsi nolla promillea mutta joutui tärinältään istumaan lattialla, kun ei olisi muuten pysynyt tuolilla.
Jotkut kaartaa A-klinikoita koska pelkävät saada leimän. Alkoholisteja on monenlaisia. Jotkut heistä kuvittelee että tämä juominen joskus itsestään vähenee kunhan tapahtuu tämä ja tämä, samalla eivät tietää mistä ja miten saa apua. Moni kätkee alkoholisminsa taitavasti viimeiseen asti, koska tuntee häpeän. Tälläiset kontrollin vangit ovat huonommassa asemassa, koska heidän avun hakeminen viivastyy. Mutta alkoholismia kukaan tiedääkseni voi piilottaa täydellisesti ja loputtomasti, vaikka kuin taitava olisi.

Olen kuullut jopa sanontan ettei ole kahta ihan täydellisen samanlaista juomaria. Yhteisiä piirteitä kyllä löytyy.
Ja aina on hyvä että löytyy ystävä joka päättää auttaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kylläpä sinne ehtii. Elämässä kaikki tehdään juuri silloin, kun aika on kypsä. Nyt on aika viinin ja laulun. Kerran on maksettava laulujen lunnaat. Näin sanoo laki laivaston.
Tarkoittako tämä että kerran itkettävä itkut pitkästä ilosta? :cool:

Jotkut ovat niin onnekkaita että joutuvat maksamaan useamman kerran, erissä. Varmaan pitää olla erityisen lahjakas ja Jumalan suosikki.

Kun kaverini kärsinyt keuhkoahtautuma taudista, hän kyllä kertoi ettei häntä harmittaa eletty elämää. Hän saanut elää hyvä elämää, enkä epäile tätä. Siihen kuului kyllä alkoholiakin ihan riittammin -me tavattiin AA:ssa. Hän jaksoi nauraa pitkään koko sairaudelle, vaikka se yhä enemmään kävi voimille. Hän tiesi että kohta se saa hänestä kiinni lopullisesti, kertonut kuinka kaksi hänen kaveria jo nukkuneet pysyvästi istumaasennossa.

Sitten hänelle tuli tieto syövästä, liian myöhään, paskiaiset lääkärit mokasi. Tutkineet mutteivät huomanneet mitään kontrollikuvista. Vasta yksi lääkäri näki syövän seuraavassa vuosikontrollissa, lääkäri kertoi "ettei pesäke ei laajentunut eikä suurentunut".
"Siis mitä?!"- kysyi kaverini vaimo, - "emme koskaan kuulleet koko pesäkkeestä mitään!". Että tälläistä. Vaimo oli itse sairaanhoitaja.

Jostain syystä juuri tämä ihana pariskunta käy mielessäni viime aikoina.
Ihmettelin hänen positiivista asennetta, hän ei osannut, ei kenties jaksanut vihatakaan mokanneita läkäreitä. Hänen mielestä lähtö olisi joka tapauksessa. Keuhkohtauma ei olisi antanut periksi ja yksi syöpä sinne sun tänne..väliäkö. Tärkeintä että hän oli onnellinen, hän osasi olla onnellinen eläessään. Ne olivat hienot ihmiset. Molemmat. Hänen vaimo lähti pois tästä maailmasta pian M.kuoleman jälkeen. Haimasyöpä. Se oli salaman nopea lähtö, kolmessa kuukaudessa. Hän rakasti viineja ja tupakoinut paljon, muttei ollut alkoholisti. Pahuksen karsinogeeniset nautintoaineet, kirotut lääkärit jotka eivät huomaa syöpä rentgenkuvasta ja antavat sen leviää. Lopulta M:lle se levisi aivoihin.

Tälläistä ajatusten virtaa. Ai niin pitää elää kuten AA:ssa sanotaan "päivä kerrallaan". Siellä tämä motto on hyvin tärkeä.

Kun tämä on nyt AA:ryhmä niin minun pitää olla kiitollinen että elännyt raittina niin pitkään, ja olen yhä hengissä.

Päivä kerrallaan, ja pitää luottaa Jumalaan apuun. Minun on pilkottava tämä päivä kerrallaan osiohin jolloin otetaan kipulääkkeitä tähän kurkkukipuun jotta ruoka menisi sitä, ja muistaa vielä yksi mistä on kerrottuu AAssa ja myöhemmin adventisti ystäväni- mitään asia ole Jumalalle liian suuri tai vaikea, hän voi vaikka mitää. Ja häneltä voi rukoilla apua ja jopa paranemisihmettä.
 
Viimeksi muokattu:
Tarkoittako tämä että kerran itkettävä itkut pitkästä ilosta? :cool:

Jotkut ovat niin onnekkaita että joutuvat maksamaan useamman kerran, erissä. Varmaan pitää olla erityisen lahjakas ja Jumalan suosikki.

Kun kaverini kärsinyt keuhkoahtautuma taudista, hän kyllä kertoi ettei häntä harmittaa eletty elämää. Hän saanut elää hyvä elämää ja minä en epäile tätä. Siihen kuului kyllä alkoholiakin ihan riittammin -me tavattiin AA:ssa. Hän jaksoi nauraa pitkään koko sairaudelle, vaikka se yhä enemmään kävi voimille. Hän tiesi että kohta se saa sitä kiinni lopullisesti, kertonut kuinka kaksi hänen kaveria jo nukkuneet pysyvästi istumaasennossa.

Sitten hänelle tuli tieto syövästä, liian myöhään, paskiaiset lääkärit mokasi. Tutkineet mutteivät huomannnet mitään kontrollikuvista. Vasta yksi vuoden päästä toinen lääkäri näki vuosikontrollissa, lääkäri kertoi "ettei pesäke ei laajentunut eikä suurentunut".
"Siis mitä?!"- kysyi kaverini vaimo, - "emme koskaan kuulleet koko pesäkkeestä mitään!". Että tälläistä.

Jostain syystä juuri tämä ihana pariskunta mieleeni viime aikoina.
Ihmettelin hänen positiivista asennetta, hän ei osannut, ei kenties jaksanut vihata mokanneita läkäreitä. Hänen mielestä lähtö olisi joka tapauksessa. Keuhkohtauma ei olisi antanut periksi ja yksi syöpä sinne sun tänne..väliäkö. Tärkeintä että hän oli onnellinen, osasi olla onnellinen eläessään. Ne olivat hienot ihmiset. Molemmat. Hänen vaimo lähti pois tästä maailmasta pian M.kuoleman jälkeen. Haimasyöpä. Se oli salaman nopea lähtö, kolmessa kuukaudessa. Hän rakasti viineja ja tupakoinut paljon, muttei ollut alkoholisti. Pahuksen karsinogeeniset nautintoaineet, kirotut lääkärit jotka eivät huomaa syöpä rentgenkuvasta ja antavat sen leviää. Lopulta M:lle se levisi aivoihin.

Tälläistä ajatusten virtaa. Ai niin pitää elää kuten AA:ssa sanotaan "päivä kerrallaan". Siellä tämä motto on hyvin tärkeä.

Kun tämä on nyt AA:ryhmä niin minun pitää olla kiitollinen että elännyt raittina niin pitkään, ja olen yhä hengissä.

Päivä kerrallaan, ja pitää luottaa Jumalaan apuun. Minun on pilkottava tämä päivä kerrallaan osiohin jolloin otetaan kipulääkkeitä tähän ja muistaa mistä on kerrottuu - mitään asia ole Jumalalle liian suuri tai vaikea, hän voi vaikka mitää. Ja häneltä voi rukoilla apua ja jopa paranemisihmettä.

Sinä olet hyvä nainen, kuka oletkin.
 
Esim pakkourheilulla on tosin hieman haastavaa pilata elämänsä ja terveytensä ...
Niinpä.
Mutta alkoholilla ja tupakalla on sen verrattuna elämän pilamisen mahdollisuudet ovat valtavat. Ennen kun keuhkot tai sydän tai maksa alkaa oireilla pahimmillaan voi olla monikin elämän asia ihan pilalla. Ei tienetkään kaikilla.

Minusta alkoholismin muotoja on niin monenlaisia kun ihmisiä, jokainen juomari on yksilö. Kuten ei ole kahta samanlaista sormenjälkiä, niin ei ole kahta identtista alkoholistia. Yhteisiä piirteitä kyllä löytyy - mm alkoholin käyttö ei ole normaali ja aiheuttaa kärsimystä juovalle itselleen myös, ei ainoastaan läheiseille.
 
Back
Top