Koska hyökkäykset erilaisiiin rakennuksiin ja tilaisuuksiin ovat lisääntyneet olisi ehkä syytä tarkastella mitä voisimme tehdä asian korjaamiseksi. Yleensähän on keskitytty teon tehneen ihmisen mielentilaan ja/tai tekovälineen saatavuuden heikentämiseen. Asiassa on luonnollisesti tiettyjä ongelmia. Ensinnäkään tekovälineiden saatavuuden hallinta ei ole patenttiratkaisu kuin aivan muutamissa poliisivaltiossa joissa elintaso on hyvin matala ja mitään henkilökohtaista vapautta ei ole esim. Pohjois-Korea. On myös täysin mahdotonta esim. lupapolitiikan avulla tai lannoitteiden typpipitoisuutta laskemalla estää esim. koulutettua kemistiä rakentamasta pommia. Loputtomasti tiukentuvalla kontrollilla on myös haittavaikutuksia. Ihmiset saattavat katkeroitua ja suunnata kaiken tarmonsa yhteiskuntaa vastaan. Usein suomessa unohdetaan, että ilmiö on mahdollinen myös hyvin kontrolloiduissa yhteiskunnissa. Esimerkiksi Stasi ei saanut koskaan hävitettyä skinhead liikettä DDR:stä. Ihmisten mielenterveyttä taas emme voi luotettavasti ennustaa. Lähtisin tätäkin asiaa lähestymään eri näkökulmasta kuin suomalaisen byrokraatin näkökulmasta joka näkee joko teknisen valvontalaitteen, kieltämisen tai lääkärin leiman patenttilääkkeeksi kaikkeen. Yhteiskunnan on myös tehtävä parhaansa oikeudenmukaisuuden eteen. Esimerkiksi 90-luvun lamassaa syrjäytyi pysyvästi yhteikunnasta 200 000 -250 000 ihmistä joukossa oli mm. elinkelpoisia yrityksia pyörittäneitä yrittäjiä. Se, että yhä vaikenemme esim. Koiviston konklaavista ja muista ajan epäoikeudenmukaisuuksista ei helpota katkeroituneiden ihmisten asemaa ollenkaan. Jokaisella yhteiskunnallisella kriisillä on oma pitkä varjonsa.
Otetaan ensimmäiseksi tarkasteluun vaikka mahdollisuus, että joku henkilö hyökkää esim. johonkin julkiseen rakennukseen tai laitokseen. Ilmiö sinällänsä ei mitenkään uusi ja hyökkäyksiä erilaisiin hallintorakennuksiin ja temppeleihin on tehty jo antiikin ajalla. Ensimmäinen kouluammuskelu tapahtui 1764 Pennsylvaniassa kun kouluun hyökänneet intiaanit tappoivat yhdeksän lasta.
Tähän mennessä Suomessa on ajateltu ettei se kuitenkaan voi tapahtua täällä. Ja jos jotain tapahtuu niin "ei sille kukaan mitään mahda". Kyseinen ajattelutapa on kuitenkin täysin väärä ja hyödytön.
Usein unohdetaan, että hyvin pienellä harjoittelulla ja ennakkovarautumisella voidaan tuhoja huomattavasti pienentää. Esimerkiksi Saksassa 2002 tapahtuneessa kouluammuskelussa uhrien määrä olisi ollut huomattavasti suurempi jos vahinkoja rajoittavia järjestelyjä ei olisi toteutettu. Heti kun todettiin, että hyökkäys on alkanut kyseisessä koulussa oli annettu kätketty hätäkuulutus koulun kuulutusjärjestelmän kautta (tässä tapauksessa kuulutettiin"Rva XXXXXXX tulisitteko kansliaan"). Opettajat lukitsivat luokkien ovet ja veivät oppilaat luokkien turvallisimpaan paikkaan.
Julkisissa rakennuksissa voidaan toteuttaa myös monia muita turvallisuutta parantavia toimenpiteitä. Esimerkiksi monien virastojen, laitosten ja koulujen auloista löytyy vartijan tai vahtimestarin koppi, josta voidaan seurata tilojen tapahtumia kameroista ja usein myös ohjata ovien lukituksia etänä. Tuon tilan tulisi olla luodinkestävä tai ainakin siinä tulisi olla mahdollisuus paeta tilaan joka on luodeilta sekä tunkeutumiselta suojattu ja josta on mahdollisuus käyttää kamera ja valvontajärjestelmiä, kuulutuslaitteita sekä ohjata tilojen lukituksia. Tilassa on myös oltava vähintään kaksi "linjaa" kommunikointiin ulkomaailman kanssa esim. lankapuhelin ja kännykkä. Kyseisen valvontapisteen puhelinnumeron tulee olla poliisin tiedossa kuten myös pisteen muiden järjestelyjen. Toimenpiteiden hinta jää myös kohtuulliseksi mikäli se toteutetaan rakennusvaiheessa.
Myös muita rakenteellisia ratkaisuja voidaan käyttää. Esimerkiksi kulku rakennuksiin voidaan järjestää niin, että esim. rakennuksessa vierailevat ihmiset joutuvat kulkemaan aulan vartijoiden ohi, mikä helpottaa kulunvalvontaa alueelle. Myös alakerrosten ikkunat tai vähintään ovilasit tulisi kalvottaa murto/sirpalekalvolla tunkeutumisen estämiseksi. Metallinpaljastimiin en usko. Ensinnäkin aseita ja räjähteitä on helppo salakuljettaa alueelle poislukien ehkä eduskunta ja lentokentät. Lisäksi esim. haulikon saa helposti ilmaisemen ohi ampumalla pisteellä työskentelevän vartijan.
Laitosten turvallisuushenkilökunta on myös koulutettava tälläisten harvinaisten mutta erittäin tuhoisien tapahtumien varalta. Esimerkiksi helsinkiläisissä kouluissa on nykyään kouluisäntiä joiden murheena on kuitenkin lähinnä vissiin lamppujen vaihto tms. tehtävät. Todellisuudessa on yhteiskunnan ja yhteisöjen tahtotilasta kiinni saataisiinko tarpeen tullen aulaan myös ihan oikea turvallisuusalan ammattilainen. Kyllä se maksaa rahaa mutta niin maksaa myös esim. kolme siivoajaa, sihteeri ja koulun välinehuoltaja.
Toki myös turvallisuushenkilökunnan valintaan on kiinnitettävä huomiota. Nykyisin esim. julkisten laitosten vartijana voi toimia esim. vaikka kesätöissä 40 tunnin koulutuksen saanut teinipissis (tosi ammattilainen jonka meriittinä on kestohymy ja se, että esim. yleisavaimen saa ilman kyselyitä lainaan) tai Aune 45 vee kolmen lapsen yh-äippä joka ei voi ottaa juoksuaskelia ja jonka työkkäri pakotti vartija- tai virastomestarikurssille. Tietyissä kohteissa myös vartijoiden aseistamista on harkittava. Kylmä fakta on se, että kun talossa liikkuu aseistettu tappaja niin uhrimäärä jää sitä pienemmäksi mitä nopeammin tappaja kohtaa päättäväistä vastarintaa.
Poliisin olisi myös järjestettävä yhteistoimintaharjoituksia ainakin laitosten ja yritysten kanssa jotka ovat kaikista riskialttiimpia. Esimerkiksi voitaisiin samana päivänä jona järjestetään palo/poistumisharjoitus harjoitella myös yhteistoimintaa paikan valvomon kanssa ja tarkastettaisiin poliisin tietokannassa säilytetyn pohjapiirrustuksen paikkansapitävyys. Toiminta on myös nivellettävä osaksi muuta turvallisuustoimintaa, esim. palohälytystä voidaan käyttää esim. uhrien ohjaamiseksi parkkipaikan kokoontumispaikalle missä on pommi tai sala-ampuja odottamassa.
Poliisien käyttämään taktiikkaan on myös kiinnitettävä huomiota. Suomessahan on vihdoinkin kahden joukkomurhan jälkeen todettu, että järkevintä on aikainen sisäänmeno ja ampujan kohtaaminen. Tuo tietenkin vaati tavalliselta rivipoliisilta yhä enemmän. Tuskin kukaan voi kuvitella vaativampaa tilannetta kuin mennä sisään rakennukseen josta kuuluu laukauksia ja lattialla on jo aulassa ruumiita vastassa. Poliiseiksi on ehkä tulevaisuudessa valittava enemmän luonteeltaan "taistelijoita" kuin "sinisiä sosiaalityöntekijöitä". Joka tapauksessa sisään on mentävä vaikka timanttimuodostelmassa heti kun kaksi partiota on saatu paikalle. Speed is life. Poliisin pitäisi myös kylmästi raakata riveistään paskahousut joiden naama menee valkoiseksi jo tilanteessa missä vastassa on vihainen juoppo tai pari vihaista näpistyksestä kiinnijäänyttä romaninaista.
Suomessa vaaditaan jo nykyisinkin järjestelyitä tulipalojen, onnettomuuksien ja poikkeusolojen varalle. Vuosikymmenessä ihmiset kyllä tottuisivat näihinkin asioihin ja ne olisivat osa normaalia varautumista vaaratilanteisiin. Muutosvastarinta on kuitenkin valtavaa "en minä halua elää sellaisessa yhteiskunnassa" ja "ei sovi poliisin rooliin". Yhteiskunta kuitenkin muuttuu ja niin muuttuvat uhkatkin.
Otetaan ensimmäiseksi tarkasteluun vaikka mahdollisuus, että joku henkilö hyökkää esim. johonkin julkiseen rakennukseen tai laitokseen. Ilmiö sinällänsä ei mitenkään uusi ja hyökkäyksiä erilaisiin hallintorakennuksiin ja temppeleihin on tehty jo antiikin ajalla. Ensimmäinen kouluammuskelu tapahtui 1764 Pennsylvaniassa kun kouluun hyökänneet intiaanit tappoivat yhdeksän lasta.
Tähän mennessä Suomessa on ajateltu ettei se kuitenkaan voi tapahtua täällä. Ja jos jotain tapahtuu niin "ei sille kukaan mitään mahda". Kyseinen ajattelutapa on kuitenkin täysin väärä ja hyödytön.
Usein unohdetaan, että hyvin pienellä harjoittelulla ja ennakkovarautumisella voidaan tuhoja huomattavasti pienentää. Esimerkiksi Saksassa 2002 tapahtuneessa kouluammuskelussa uhrien määrä olisi ollut huomattavasti suurempi jos vahinkoja rajoittavia järjestelyjä ei olisi toteutettu. Heti kun todettiin, että hyökkäys on alkanut kyseisessä koulussa oli annettu kätketty hätäkuulutus koulun kuulutusjärjestelmän kautta (tässä tapauksessa kuulutettiin"Rva XXXXXXX tulisitteko kansliaan"). Opettajat lukitsivat luokkien ovet ja veivät oppilaat luokkien turvallisimpaan paikkaan.
Julkisissa rakennuksissa voidaan toteuttaa myös monia muita turvallisuutta parantavia toimenpiteitä. Esimerkiksi monien virastojen, laitosten ja koulujen auloista löytyy vartijan tai vahtimestarin koppi, josta voidaan seurata tilojen tapahtumia kameroista ja usein myös ohjata ovien lukituksia etänä. Tuon tilan tulisi olla luodinkestävä tai ainakin siinä tulisi olla mahdollisuus paeta tilaan joka on luodeilta sekä tunkeutumiselta suojattu ja josta on mahdollisuus käyttää kamera ja valvontajärjestelmiä, kuulutuslaitteita sekä ohjata tilojen lukituksia. Tilassa on myös oltava vähintään kaksi "linjaa" kommunikointiin ulkomaailman kanssa esim. lankapuhelin ja kännykkä. Kyseisen valvontapisteen puhelinnumeron tulee olla poliisin tiedossa kuten myös pisteen muiden järjestelyjen. Toimenpiteiden hinta jää myös kohtuulliseksi mikäli se toteutetaan rakennusvaiheessa.
Myös muita rakenteellisia ratkaisuja voidaan käyttää. Esimerkiksi kulku rakennuksiin voidaan järjestää niin, että esim. rakennuksessa vierailevat ihmiset joutuvat kulkemaan aulan vartijoiden ohi, mikä helpottaa kulunvalvontaa alueelle. Myös alakerrosten ikkunat tai vähintään ovilasit tulisi kalvottaa murto/sirpalekalvolla tunkeutumisen estämiseksi. Metallinpaljastimiin en usko. Ensinnäkin aseita ja räjähteitä on helppo salakuljettaa alueelle poislukien ehkä eduskunta ja lentokentät. Lisäksi esim. haulikon saa helposti ilmaisemen ohi ampumalla pisteellä työskentelevän vartijan.
Laitosten turvallisuushenkilökunta on myös koulutettava tälläisten harvinaisten mutta erittäin tuhoisien tapahtumien varalta. Esimerkiksi helsinkiläisissä kouluissa on nykyään kouluisäntiä joiden murheena on kuitenkin lähinnä vissiin lamppujen vaihto tms. tehtävät. Todellisuudessa on yhteiskunnan ja yhteisöjen tahtotilasta kiinni saataisiinko tarpeen tullen aulaan myös ihan oikea turvallisuusalan ammattilainen. Kyllä se maksaa rahaa mutta niin maksaa myös esim. kolme siivoajaa, sihteeri ja koulun välinehuoltaja.
Toki myös turvallisuushenkilökunnan valintaan on kiinnitettävä huomiota. Nykyisin esim. julkisten laitosten vartijana voi toimia esim. vaikka kesätöissä 40 tunnin koulutuksen saanut teinipissis (tosi ammattilainen jonka meriittinä on kestohymy ja se, että esim. yleisavaimen saa ilman kyselyitä lainaan) tai Aune 45 vee kolmen lapsen yh-äippä joka ei voi ottaa juoksuaskelia ja jonka työkkäri pakotti vartija- tai virastomestarikurssille. Tietyissä kohteissa myös vartijoiden aseistamista on harkittava. Kylmä fakta on se, että kun talossa liikkuu aseistettu tappaja niin uhrimäärä jää sitä pienemmäksi mitä nopeammin tappaja kohtaa päättäväistä vastarintaa.
Poliisin olisi myös järjestettävä yhteistoimintaharjoituksia ainakin laitosten ja yritysten kanssa jotka ovat kaikista riskialttiimpia. Esimerkiksi voitaisiin samana päivänä jona järjestetään palo/poistumisharjoitus harjoitella myös yhteistoimintaa paikan valvomon kanssa ja tarkastettaisiin poliisin tietokannassa säilytetyn pohjapiirrustuksen paikkansapitävyys. Toiminta on myös nivellettävä osaksi muuta turvallisuustoimintaa, esim. palohälytystä voidaan käyttää esim. uhrien ohjaamiseksi parkkipaikan kokoontumispaikalle missä on pommi tai sala-ampuja odottamassa.
Poliisien käyttämään taktiikkaan on myös kiinnitettävä huomiota. Suomessahan on vihdoinkin kahden joukkomurhan jälkeen todettu, että järkevintä on aikainen sisäänmeno ja ampujan kohtaaminen. Tuo tietenkin vaati tavalliselta rivipoliisilta yhä enemmän. Tuskin kukaan voi kuvitella vaativampaa tilannetta kuin mennä sisään rakennukseen josta kuuluu laukauksia ja lattialla on jo aulassa ruumiita vastassa. Poliiseiksi on ehkä tulevaisuudessa valittava enemmän luonteeltaan "taistelijoita" kuin "sinisiä sosiaalityöntekijöitä". Joka tapauksessa sisään on mentävä vaikka timanttimuodostelmassa heti kun kaksi partiota on saatu paikalle. Speed is life. Poliisin pitäisi myös kylmästi raakata riveistään paskahousut joiden naama menee valkoiseksi jo tilanteessa missä vastassa on vihainen juoppo tai pari vihaista näpistyksestä kiinnijäänyttä romaninaista.
Suomessa vaaditaan jo nykyisinkin järjestelyitä tulipalojen, onnettomuuksien ja poikkeusolojen varalle. Vuosikymmenessä ihmiset kyllä tottuisivat näihinkin asioihin ja ne olisivat osa normaalia varautumista vaaratilanteisiin. Muutosvastarinta on kuitenkin valtavaa "en minä halua elää sellaisessa yhteiskunnassa" ja "ei sovi poliisin rooliin". Yhteiskunta kuitenkin muuttuu ja niin muuttuvat uhkatkin.
