Afganistania hehkutetaan medioissa melkeinpä suurena isänmaallisena voittona Suomelle. Onnistumisen autuus kumpuaa evakuoinneista, mutta otsikot kirkuvat onnistumisia.
Isossa kuvassa Suomen hommat meni niin perseelleen kuin olla voi. Rahaa paloi miljardi + viime viikkojen tapahtumat ja niiden jälkihoito. Edes Haavisto ei pysty sanomaan mitä suomalaisten veronmaksajien rahoilla on saatu aikaiseksi. Miljardi meni, mutta kukaan ei tiedä mihin rahat käytettiin. Hyvää virkamiestyötä Suomesta. Ellei kaikkea rahaa olisi saatu käytettyä, seuraavan vuoden budjetteja supistettaisiin.
Puhutaan autetun tyttöjen ja naisten lukutaidon opiskelua. Totuus taitaa olla sen suuntainen että miljardista lukutaidon opetukseen on kulunut ykkösmiljoonia, jos senkään vertaa. Lukutaidon opettaminen on alkeisopetusta, joka ei ole kovin kallista missään. Yksi opettaja, yksi vuosi, 20-30 lasta. Afganistanin hintatason huomioon ottaen miljardilla olisi pitänyt pystyä opettamaan lukutaito koko afganistanille ja puolille iranilaisista. Korruptio, lähetystön kulut, turvamiehet, aseet, panssaroidut autot sun muut lienevät nielleet suurimman osan rahoista. Rahaa on jaettu YK:n kautta ja YK:n valtava organisaatio maksaa isoja rahoja. Ykiskään YK:n leivissä oleva työntekijä ei varmasti kärsi vilua eikä nälkää, eikä lennä sikaosastossa. Haavisto on itsekin ollut YK:n kirjekyyhkynä Helsingin ja New Yorkin välillä. Vaimonsa siitä ja ylettömästä lentelystä taannoin motkotti.