vm78 kirjoitti:
veffeade kirjoitti:
Miten ton kanssa saapi ees menemään aikaan nuin paljon nykyään :a-shocked:?: Paljon on muuttunut mun ajoista...:doh:
Tuollaista se meininki oli ainakin 90-luvun lopulla: asetta puhdistettiin joka välissä ja pitkään, mutta ammunnat oli varsin minimaalisia edes räkäpäillä. Toistui jokaisen aseen kohdalla. Naureskeltiinkin, että kriisitilanteessakin meidät varmaan olisi viety johonkin metsän keskelle vain aseita purkamaan ja kokoamaan. KvKK:n "koulutettiin" meille tyylillä "pura-kokoa-3 LatHaPpia vyötä; no niin, teille on nyt koulutettu KvKK jota kykenette käyttämään tehokkaasti tarpeen tullen".
Niin se Suomenmaa opetti poikiansa sotimaan... :dodgy:
Tuota touhua ei kannata yleistää. Minun aikanani 95-96 ainakin sekä Rk että Kvkk:n huolto tehtiin perusteellisesti tutuksi ja silti kävi niin ettei taisteluammunnoissa eräät osanneet toimia oikein RK:n vinosyötön, nallihäiriön tai Kvkk:n lataushäiriön tapahtuessa. Miten olisi käynyt taistelutilanteessa? Siellä ei olisi ollut ammunnanvalvojaa hyysäämässä ja perään katsomassa. Kuolema korjaa jos ei pysty itseään puolustamaan.
Tuolla aseen rankalla nysväämisellä ja toistoilla on sama tarkoitus kun kaikella muullakin rastikoulutusperiaatteella: saada henkilöille satoja toistoja jotta perus tst-välineillä päästäisiin varusaikana edes rutiinitasolle. Kun asiat sitten reservissä unohtuu väistämättä jonkin verran, pystytään asiat palauttamaan mieleen helposti kun pohjakoulutus on hyvä. Tästä on kyse aseiden kanssa pelaamisessa eikä ajan kuluttamisesta turhaan.
Meille ainakin opetettiin tuon Rk:n kanssa purkamista ja kasaamista uudelleen ja uudelleen ja kun asiat sujuivat koulutustavoitteen mukaan (30 sek. kenttäpurku ja kasaus asennon kautta käytynä), alettiin reenaamaan samaa selällään maaten ja ase vatsan päälle laitettuna. Koko homma tehtiin selällään maaten ja samaten silmät sidottuina. Tavoiteaika oli muistaakseni 1 min. Eipä onnistunut enää kovin helposti! Niille jotka eivät ole kenttäpurkua tehneet silmät sidottuina edes polvi-asennosta, voi asia kuullostaa yksinkertaiselta. Asia perusteltiin hyvin mielestäni sillä ettei taistelutilanteessa aina voi nousta selvittämään toimintahäiriötä korkeaan polviasentoon. Samaten aina ei taistella päiväsaikaan. pimeässä käytävässä tulitaistelussa ja vihollistulen alla täytyy taistelijan pystyä selvittämään yksinkertainen toimintahäiriö ilman valoa ja suojassa ollen. Samaten ase täytyy pystyä puhdistamaan ja huoltamaan hyvin huonoissakin olosuhteissa. Miten käy jos sitä ei opetella kunnolla edes kasarmi-olosuhteissa?
Muilla lienee samoja muistoja, mutta en tiedä miten on asiat nyt. Onko koulutuksen lyhyys tai muu ajanut tällaisten asioiden edelle. Nähdäänkö nykyään oman "morsmaikun" tunteminen ja käsittely tarpeettomana ajan haaskauksena?
Lähes kaikki aseen käsittelyharjoitukset ovat tarpeellisia Intissä, koska valta-osa varusmiehistä ei ole ennen asepalvelusta edes nähnyt rynkkyä kuin kuvissa, eikä nää tai käsittele aseita loppuelämänsä aikana kuin satunnaisia kertoja jos sitäkään.
Tässä putsausasiassa pitää nähdä taas se "big picture" eikä harmitella sitä jos itse aseharrastajana kokee aseen puhdistamisen ja käsittelyn turhaksi, ylimääräiseksi ajan haaskaukseksi.