Itse voin ihan avoimesti myöntää epäuskoni. Mun on vaikea käsittää miten 230 000 ihmistä saa suojeltua yli viittä miljoonaa ihmistä kun sotaa käydään koko maan alueella. Lisäksi Suomessahan ei olisi kyseessä sekasorto-militia vaan Suomi vs. Venäjä. Lisäksi, aika tehokkaasti Jugoslaviassakin ja muissakin konflikteissa on pitänyt ottaa huomioon sekasorto-militia joukot. Maajoukkojen lähettämistä on harkittu moneen kertaan ennen kuin heitä on lähetetty keskelle kaaosta. Olen myös sitä mieltä että väestöltään pienessä maassa kuten Suomessa pitäisi olla koko kansan armeija, eikä ketään tule sulkea ulkopuolelle. Jos muodostuu tilanne jossa armeija aidosti eristäytyy muusta väestöstä ja saa aikaan ilmapiirin että vain armeija on tärkeä ja lopulla väestöllä ei ihan ole ihan oikeasti yhtään mitään väliä niin, se syö maanpuolustustahtoa ja viimekädessä kaatuu armeijan niskaan. Tässä on myös väestön itsepuolustus näkökulma, seisotko tumput suorana katsomassa kun vihollinen raiskaa tyttäresi ja ampuu perheesi silmiesi edessä vai oletko mies ja edes yrität suojella heitä. Itse todella toivon että sotatilanteessa armeija ehtii joka paikkaan ja sota ei millään tavalla kosketa siviilejä mutta minä en laske sen varaan vaan olen ihan avoimesti militia-huru-ukko, pidän perus sotavarusteeni ja taitoni kunnossa. Itseään puolustava siviiliväestö ei millään tavoin ole pois armeijalta vaan jos halutaan niin, heistä voi olla jopa hyötyä.
Kritiikkini kohdistui tuohon ehdotelmien mukaiseen ideaan varustaa joku joutilaiden miesten lauma tarkkuuskivääreillä, niinkuin se olisi jotenkin sotilaallisesti varteenotettava pelote, millään tavalla kustannustehokasta tai järkevääkään. Näitä möläyttelevien soisi mielummin paukuttavan nyrkkiä pöytään PV:n rahoituksen puolesta, sillä tuommoiset epärealistiset ideat syövät vain uskottavuutta siltä oikealta asialta. PV _EI_ ole mikään pylväspyhimysten etäinen instanssi, jolla ei ole niin väliä vaan loppupeleissä on kyse JOKAISEN SA-vahvuuteen kuuluvan selviytymisestä sodan tullessa ja ensisijaisesti maan selviytyminen sodassa riippuu siitä, kuinka suorituskykyiset Asevoimat meillä on. (tämän lisäksi kaiken muunkin pitää tietysti olla kunnossa, mutta toimivalla vedenjakelulla tai katkeamattomalla kylmäketjulla ei desanttia tapeta.) Ihmisten pitää ymmärtää, että maa ei pysähdy sodan ajaksi ja kaikkia niitä sijoittamattomia kyllä pääasiassa tarvitaan omilla työpaikoillaan, jotta homma ei lopahda alkutekijöihinsä.
Missään tapauksessa en vastusta oma-alotteista varustautumista, harjoittelua tai valmistautumista, sillä näin tekemällä kieltäisin ennenkaikkea ITSENI. En myöskään jaa sitä näkökantaa, että yksilöllä ei olisi oikeus puolustaa itsensä ja muiden henkeä, sekä omaisuutensa koskemattomuutta kaikin käytettävissä olevin keinoin maahaan hyökkäävältä viholliselta.
Sitä epäuskoa PV:n kykyyn tositilanteessa puolustaa maata en taas suoraan ymmärrä, mutta pystyn järkeilemään miksi näin joku ajattelee. Maata ei käsittääkseni kumminkaan ole suunniteltu puolustettavan ripottelemalla jokaiselle neliökilometrille jätkää sen yksinäisen Suomalaisen siviilin kaveriksi, vaan SA-vahvuus koostuu tietyiltä osin liikehtimiskykyisistä, iskukykyisistä ja tulivoimaisista joukkokokonaisuuksista, joita voidaan käyttää joustavasti siellä, missä vihollinenkin on. Tarkastelemalla todennäköisen vihollisemme miesmäärää ja joukkoja tulen ainakin itse siihen tulokseen, että SA-vahvuus on mielestäni suht hyvin tasapainossa uhkakuvan, rahoituksen ja muiden realiteettien kanssa. Jotenkin tuntuu, että tiettyjen poliitikkojen lisäksi useimpien ihmisten kuvitelmat ovat hyvin tiukkaan YYA-aikaan juuttuneita. Kylmän sodan, tai saatika sitten Toisen Pelin aikaisia loputtomia panssarilauttoja ei ole enää tiedossa, edes mahdollisessa 1:1 erillissodassa, osaltaan myös siksi että Rajantakaisen työkalupakissa on niin paljon järkevämpiäkin työkaluja haluamansa lopputuloksen tavoitteluun. Useimpiin näistä ei pysty vastaamaan 1 000 000:n miehen Puku/kivääri/reppu-varustetulla kevyellä jalkaväkiarmeijalla ja tuollaisen vahvuuden ylläpito rajallisin resurssein vain ja ainoastaan syö resursseja niiden oikeasti tehokkaiden joukkotyyppien, keinojen, varusteiden ja toimintatapojen alta.
Ukrainan konfliktista ja Ukrainan asevoimista ei myöskään kannata oikeasti vetää yhtään mitään yhtäläisyysmerkkejä niiden ja Suomen Raskaan välille. Tämän tajuaminen tosin vaatii hieman insightia Sotilaalliseen toimintaan. Perustavaa laatua olevia eroja löytyy jokaiselta tasolta, lähtien joukkojen kokoonpanoista, toimintatavoista, -malleista ja -kulttuurista, organisaation toimivuudesta, siviiliyhteiskunnan tilasta, sotavarustuksen laadusta ja määrästä yms yms, pääosin kotimaisen hyväksi.
Näin on, siviileiden aseistariisuntaa kannattavat vain ne henkilöt jotka haluavat raiskata ja murhata siviileitä. On valitettavaa että meilläkin on ihan Eduskunnassa kansanedustajia ministereitä myöten ja Puolustusvoimissa upseereita, joilla on tälläinen ihmisoikeuksien vastainen näkemys.
Samaa mieltä. Teen tosin selvän eron ylläolevan ja SA-toimintaan liittyvän sekoilun välillä.
Aika pitkälti olen samaa mieltä, mutta jotta asiat ei menis noin niin olisko hyvä jos perustetuilla paikallisjoukoilla olisi mahdollisuus ottaa riveihinsä esim. noita huru-ukkotarkka-ampujia?
Niin kauan kun mennään pääasiassa taiteen sääntöjen ja lakien mukaan niin miksei? Siis ei-sijoitetut, toimintakykyiset ja taistelukelpoiset yksilöt. Mutta vain ja ainoastaan, jos niistä on jotain oikeaa hyötyä toiminnassa ja ne saadaan liitettyä lailliseksi osaksi joukkoa. SA-joukot eivät ole kenenkään tai minkään harrastekerho, vaan joukossa toimitaan käskyjen mukaisesti ja yhteisen tavoitteen eteen.
Tässäkin todellisuus lienee se, että suurin osa näistä on edelleen kiinni jokapäiväisessä elämässään, eli tekee työtä ja pitää kansantalouden rattaat pyörimässä.
Myöskin hyvää tunnetta aiheuttava kokemus oli kovan painekäsikranaatin heitto. Siinä hitusen ns. jänskätti!
Tätä en ymmärrä. Reaktiosi on ihan sama kuin muillakin varusmiehillä. Miksi ihmeessä käsikranaatti on niin ihmeellinen kapistus että sitä pitäisi pelätä? Kuitenkin KÄKR on Jalkaväen perusase jota jaetaan 4-6 per taistelija ja joka on tärkeämpi jokaisen hallita kun vaikkapa sen KES:n käyttö. Mielestäni KÄKR on RK:n ja KK:n jälkeen JV-taistelijan tärkein ase. Onko syynä ne julkisuuteen tulleet muutama onnettomuus (jossa kukaan ei edes kuollut, toisin kun vaikkapa onnettomuuksissa RSKRH:llä) jotka ovat saaneet meidän varomääräykset naurettavalle tasolle ja jotka mm. estävät TSTKÄKR:n käytön osana taisteluammuntoja jolloin niihin "totuta"?
Ihan totta. Varmasti jos noita olisi saanut enemmän heitellä olisi se tullut ihan normaaliksi toiminnaksi. Nyt kun p-kaudella sen yhden heitti, niin tilanne oli tämä.
Myöskin yhden KESsin ampuminen ei riitä mihinkään, ei vaan riitä. Meillä taisi olla jopa niin surkea tilanne, että taisi olla mm. yksi sinkopartion johtaja joka ei ampunut yhtään kovaa Apilasta koko palveluksen aikana... Kun ampumismääristä oli aiemmin puhe.
Tässä nousi vähän vahingossa esiin mielestänikin ihan oikea epäkohta JV-koulutuksessa. Olen samaa mieltä CV:n kanssa, KÄKR on aivan keskeinen JV-taistelijan väline. Nyt se loistaa poissaolollaan. Koulutettavien näkökulmasta asiaa tarkasteltaessa juttu on kenties hieman selvempi, kuin KHENK:n näkökulmasta: P-kaudella heitetään se yksi kova ja harjoitusheite(?) ja harjoitellaan hieman käsittelykäkrillä heittoharjoittelua. Muutenhan heitteet jäävät suurimmalle osalle joukoista täysin tuntemattomiksi savuja ja TOPpeja lukuunottamatta, eikä niitäkään suurin osa pääse edes käpistelemään. Edes käsittelykäkrejä ei kanneta taisteluvarustuksessa! Olemmeko kenties tässä identifioineet selkeän tarpeen: toimiva, edullinen ja turvallinen harjoituskäkri, joka muistuttaa mahdollisimman pitkälle kovaa toimintatavaltaan ja rakenteeltaan. Tulenosoituspanokset ovat toki jo pitkään olleet käytössä, mutta eivät ole optimaalinen ratkaisu varsinkaan, kun eivät muistuta oikeita käkrejä mitenkään.
Harjoituskäkrihän ei ole mikään uusi juttu millään tavalla ja PV:lläkin tällaisia on. Yhden kotimaisen olen heittänyt, mutta sen tarkemmin en ole tutustunut siihen: Voisiko sitä käyttää TOPin tavoin taistelukoulutuksessa?
@CV9030FIN Veikkaan että ei, joten esim. paperimassa- tai hajoamatonrunkoinen pamahtava harjoitusheite lienisi tervetullut lisä koulutuskalustoon. Kovien käsittely ja käyttö taisteluammunnoissa kieltämättä parantaisi taistelijan ampumakoulutuksen laatua entisestään.
