Aliupseerien palvelus- ja sotilasarvosta

Kelmi

Korpraali
Muutama kysymys ammatti aliupseerien palvelus- ja sotilasarvosta sekä niiden käytöstä rauhan ja sodan aikana.

1) Jos ammattialiupseerilla on au-palvelusarvo, mutta hän on reservissä upseeri, toimiiko hän sota-aikana reservin arvossa vai palvelusarvossa?

2) Entä jos ammattialiupseeri on palvelusarvoltaan vaikkapa vääpeli, mutta reservin arvoltaan kersantti (ymmärtääkseni nämä reservin arvot usein laahaavat perässä), kumpi arvo on käytössä?

3) Eli kumpaa arvoa käytetään kriisiaikana, palvelus- vai sotilasarvoa, vai käytetäänkö säännönmukaisesti korkeampaa/matalampaa vai miten homma pelaa?

4) Entä ylenevätkö aliupseerin virassa ja palvelusarvossa olevat reserviupseerit reservissä vai pysyvätkö he ikuisesti vänrikkeinä? Ylentämisohjeiden mukaisesti käsittääkseni pitäisi aliupseerien palvelus- ja sotilasarvojen kulkea käsi kädessä, mutta res.upseerien tapauksessa tämä ei tietenkään ole mahdollista.

5) Koska käsittääkseni nämä reservin arvot laahaavat aliupseereilla perässä, miten käy, jos vaikkapa 15 vuotta ammattialiupseerina palvelleen vääpelin, joka on lähtenyt siviilihommiin ja hänet kutsutaan kertausharjoituksiin, jos häntä on res.arvoltaan vaikkapa alikessu? Ripustetaanko tuolloin kylmän viileästi alikersantin jämät kaulaan ja toimitaan arvon mukaisessa tehtävässä vaikkapa kivääriryhmän johtajana varusmiespalveluksessa kessun natsat saaneen reserviläisjoukkueenvarajohtajan alaisuudessa? Vai tuleeko palveluksesta eroavista esim. vääpeleitä evp, riippumatta reservin arvosta?

Kiitoksia tiedoista, jos joltakulta löytyy.
 
Mitäpä noilla arvoilla on merkitystä, kun SA-sijoitukset menevät ihan muun periaatteen mukaan, eli tehtävään sopivuuden ja sen mukaisen sijoituksen mukaan.
 
adam7 kirjoitti:
Mitäpä noilla arvoilla on merkitystä, kun SA-sijoitukset menevät ihan muun periaatteen mukaan, eli tehtävään sopivuuden ja sen mukaisen sijoituksen mukaan.

Ei kai niillä mitään merkitystä ole, mutta kun etsin tietoa itse asiasta.
 
Lieneekö tilanne korjaantunut 1990-luvulta. Silloin res alik/kers saattoi palvella ma-ylikersuna jopa kolme vuotta ilman, että reservin arvossa/tehtävässä tapahtui muutoksia.

Toisaalta kun järjestelmä ei ole huomioinut henkilöiden jatkokouluttautumista sotilasalalla; opistolle tuli ou-oppilaille kertauskutsuja ja virasta irtisanoutuneille saapuu kh-kutsuja vm-palveluksen aikaisen arvon ja tehtävän perusteella esim. eräs tvälläri (alil evp) sai kutsun pioneeriryhmänjohtajan toimeen...
 
Minkä ihmeen takia jos henkilö on vakinainen au ja arvoltaan vaikka vääpeli niin reserviarvo ei niinikään olisi vääpeli. Taitaa kummallisuuksia oli etenkin sah-aikaan (eli arvo oli sah vääpeli ja reservissä ylikessu). Taitaa olla näitä pv:n byrokratian kukkasia tällaiset järjettömyydet.
 
Juurihan se tuossa ylempänä tuli. Sijoituksen mukaan menee. Tässä juuri naureskeltiin taannoin, kun entisen työkaverin sijoitus on eri kuin duuni.

Lisätty sana.
 
Sitten voidaan kysyä että miksi ihmeessä henkilö ei tekisi työtään (siis jos kyseessä on kantaliupseeri) myös sodan aikana? Tehdänkä tväl-vääpelistä jääkärijoukkueen johtaja? Pelkkää byrokratiaa sanon minä.
 
Aika moni virkamies on eri hommissa poikkeusoloissa kuin syvässä rauhan tilassa. Eivät toki kaikki, mutta lienee ymmärrettävääkin tuo.

Ajatusleikkinä voi käyttää vaikkapa sitä, jos sillä tväl-vääpelillä olisikin yht'äkkiä käytettävissään kohortillinen nohevia reserviläisiä. Hommien luonne voisi muuttua?
 
Tvälups kirjoitti:
Lieneekö tilanne korjaantunut 1990-luvulta. Silloin res alik/kers saattoi palvella ma-ylikersuna jopa kolme vuotta ilman, että reservin arvossa/tehtävässä tapahtui muutoksia.

Toisaalta kun järjestelmä ei ole huomioinut henkilöiden jatkokouluttautumista sotilasalalla; opistolle tuli ou-oppilaille kertauskutsuja ja virasta irtisanoutuneille saapuu kh-kutsuja vm-palveluksen aikaisen arvon ja tehtävän perusteella esim. eräs tvälläri (alil evp) sai kutsun pioneeriryhmänjohtajan toimeen...

Eikös rvl:ssakin muuten ole ollut aika vikkeliä juttuja näissä? Pikkasen perässä laahanneita sijoituksia jne. ? Lie sitten korjaantunut tietokoneaikakaudella. Heh.

Sivukaneettina: rvl:n vihreän rajan miehet olivat oivallisia kouluttajia aivan riippumatta heidän res-arvostaan. Osasivat hommansa. Nyt tuo Vihreä osasto alkaa olla melko nirkoinen ja lasikoppimiehet vallanneet alaa.
 
Pitää paikkansa ja on edelleen "ongelma". Raja- tai merivartijan reservin arvo voi olla mitä vain alikersantista luutnanttiin, riippumatta siitä vaikka henkilö olisi rajavartiomestari (palvelusarvo) ja toiminut yli 10 vuotta varusmiesten kouluttajana...

Vihreän linjan ukot ovat katoavaa kansanperinnettä, passipoliisin, korjaan, -tarkistajan tehtävät ovat se kasvava ala muun valvonnan teknistymisen ohella. Merivartiopuolella onneksi on pitkän linjan merivartijoita, jotka ovat lasikoppikomennuksensa "kärsineet" yleensä uransa alussa. Meri on elementtinä armoton ja vaatii alalle perehtyneitä ja kokeneita tekijöitä.
 
koponen kirjoitti:
Aika moni virkamies on eri hommissa poikkeusoloissa kuin syvässä rauhan tilassa. Eivät toki kaikki, mutta lienee ymmärrettävääkin tuo.

Ajatusleikkinä voi käyttää vaikkapa sitä, jos sillä tväl-vääpelillä olisikin yht'äkkiä käytettävissään kohortillinen nohevia reserviläisiä. Hommien luonne voisi muuttua?


Miksi tuon esimerkin tulisi vaikuttaa mitnekään varsinaiseen sotilasarvoon? Suomessa (ainkaan vielä) sotilasarvo ja tehtävä eivät ole toisiinsa sidottuja.

Kummalta tuntuu ajatella että joku joka tekee ammatikseen tiettyä työtä tekisi jotain muuta samankaltaista työtä paremmin kuin varsinaista ammattiaan. Jos näin on niin jossain on vikaa.
 
Re: RE: Aliupseerien palvelus- ja sotilasarvosta

RDF kirjoitti:
Miksi tuon esimerkin tulisi vaikuttaa mitnekään varsinaiseen sotilasarvoon? Suomessa (ainkaan vielä) sotilasarvo ja tehtävä eivät ole toisiinsa sidottuja.

Kummalta tuntuu ajatella että joku joka tekee ammatikseen tiettyä työtä tekisi jotain muuta samankaltaista työtä paremmin kuin varsinaista ammattiaan. Jos näin on niin jossain on vikaa.

Tehtävä organisaatiossa on mielekästä täyttää jonkin hahlon sotilasarvolla, syistä jotka taitaa olla puitu moneen kertaan täällä eri ketjuissa. Sotilasjohtaminen teemana on omanlaisensa, erityisesti organisaationäkökulmasta.

Jos poikkeusolojen tehtävän pitäisi olla sama jota tekee, eikä sellainen mihin valmistautuu, niin aika hiljaista olisi sodan ajan armeijassa. Toki nyt puheena oleva ammattikunta on osin "omassa, erikoistuneessa tehtävässään", vaikka tehtävän luonne voikin saada uudet raamit. Läheskään kaikilla ei näin liene.

Eli vanhan kertauksena, ammattisotilaat muodostavat kenttäarmeijan rungon, ja siksi moni heistä valmistautuu rauhan ajan tehtävästään poikkeavaan sodan ajan tehtävään. Toki, mitä enemmän yhtymäkohtia, sen vähemmän tarvetta erikseen kouluttautua.

Tästä asiasta minulla ei muuta.
 
Sijoituksia tehdään kahdella tavalla:
  1. Tietokonealgoritmeilla, jotka joskus tuottavat yllätyksiä (esim. keittäjäksi asfaltinkeittäjä), mutta toimivat massassa. Pääosa sijoituksista tehdään näin. Meillä ei riitä pohtijoita funtsaamaan sijoitetanko Reiska Reserviläinen mustijoukkueen ammusmiesykköseksi vai ammusmieskakkoseksi. Näissä tietokantoihin merkityt sopivuudet ja sotilasarvot ovat osakriteerejä, muiden ohella.
  2. Manuaalisesti sijoittamamalla, eli että joku ihan oikea ihminen tekee tietokannasta hakuja ja valitsee tuloksista koulutuksen ja eri tietojen, varsinkin arvioiden, perusteella (ja/tai käyttää omia kokemuksiaan henkilöistä) tehtävään. Näissä se sotilasarvo ei välttämättä mene yksiin tehtävän kanssa. Näissä parikin upseerinarvoa alempi voi olla pomona.

Minusta tällainen sovinnaisten sotilasarvojen vastaisten käskysuhteiden tekeminen vain osoittaa että järjestelmä ei ole kivettynyt.

PS. Sijoitusten ja RA-tehtävän/ammatin vaikutus sijoitukseen menee jo mielestäni lähelle vyöhykettä, josta ei netissä hirveästi keskustella. Tässä se nyt ei vielä mielestäni ole mennyt kyseenalaiselle alueelle, vielä...
 
koponen kirjoitti:
Toki nyt puheena oleva ammattikunta on osin "omassa, erikoistuneessa tehtävässään", vaikka tehtävän luonne voikin saada uudet raamit. Läheskään kaikilla ei näin liene.

Käsittääkseni yhä suurempi osa nuorista kanta-alpoista toimii perusyksikkö tasolla kouluttajina. Missä suhteessa näitä sitten verrattuna erikoisalan osaajiin, en tiedä.
 
Mihin tehtäviin kanta-aliupseereita sijoitetaan? Esim. noita aiemmin mainittuja kouluttajia?

Omana sopimussotilasaikanani ainakin kapiukkojen sijoituksista puhuttiin ja ne muuttuivatkin joidenkin osalta. Yksi MARU-vänskä uudelleensijoitettiin vm-aikaisesta pst-joukkueenjohtajan tehtävästään tiedustelukomppanian varapäälliköksi ja muutenkin käsittääkseni kaikilla/useimmilla perusyksikön kapiaisilla oli sijoitus niissä jossain niissä joukoissa, joihin ko. perusyksikkö tuotti miehistöä. Itse en pelkkänä sopparina saanut mitään uutta sijoitusta, mutta myöhemmin minut sijoitettiin "käsinvalittuun" sa-joukkoon ilmeisesti soppariaikaisten arvioiden/suositusten perusteella. Se on kuitenkin puhtaasti reserviläisen sijoitus, eikä liity aiheeseen (joka sinänsä on polveillut alun toistaiseksi vastaamattomista kysymyksistä).

Näin varmastikin menetellään usein varusmiehiä kouluttavissa paikoissa, mutta miten sitten varikkojen, esikuntien ym. rauhanajan organisaatioiden henkilökunta?
 
Esikunnat jatkavat toimintaansa sodankin vallitessa. Varikot on kohta ulkoistettu (ja samaa tointa nekin SA-tilanteessa suorittaisivat, tosin osin hajautetusti)
 
koponen kirjoitti:
RDF kirjoitti:
Miksi tuon esimerkin tulisi vaikuttaa mitnekään varsinaiseen sotilasarvoon? Suomessa (ainkaan vielä) sotilasarvo ja tehtävä eivät ole toisiinsa sidottuja.

Kummalta tuntuu ajatella että joku joka tekee ammatikseen tiettyä työtä tekisi jotain muuta samankaltaista työtä paremmin kuin varsinaista ammattiaan. Jos näin on niin jossain on vikaa.

Tehtävä organisaatiossa on mielekästä täyttää jonkin hahlon sotilasarvolla, syistä jotka taitaa olla puitu moneen kertaan täällä eri ketjuissa. Sotilasjohtaminen teemana on omanlaisensa, erityisesti organisaationäkökulmasta.

Jos poikkeusolojen tehtävän pitäisi olla sama jota tekee, eikä sellainen mihin valmistautuu, niin aika hiljaista olisi sodan ajan armeijassa. Toki nyt puheena oleva ammattikunta on osin "omassa, erikoistuneessa tehtävässään", vaikka tehtävän luonne voikin saada uudet raamit. Läheskään kaikilla ei näin liene.

Eli vanhan kertauksena, ammattisotilaat muodostavat kenttäarmeijan rungon, ja siksi moni heistä valmistautuu rauhan ajan tehtävästään poikkeavaan sodan ajan tehtävään. Toki, mitä enemmän yhtymäkohtia, sen vähemmän tarvetta erikseen kouluttautua.

Tästä asiasta minulla ei muuta.

No eipä tämä nähdäkseni selitä mitenkään kahden eri arvojärjestelmän olemassaoloa. Sähen on sanomattakin selvää että tehtävät vaihtelevat rauhan ja sodan välillä niinkuin kaikilla. Ei siitä kadettiluutnantistakaan tule sodan syttyttä yhdessä yössä pataljoonankomentaajaa tai natsat vaihdu kapteeniksi.
 
Elämä on nyt vaan sellasta ettei kaikkea saada yhteen ruotuun ja omenaa ja appelsiinia saatikka sitten persutimosoinilippalakkimelonia voidaan vääntää samaan arvosteluasteikkoon.

Alikersantti Soini voi tarkentaa.

Tää ylennys/arvoasteikkosähläys on tuhansia vuosia vanha ajatusrakennelma, jota on pääosin seurattu samat tuhannet vuodet ja samalla on taas poikkeustapauksissa nostettu kyvykkäitä ja paljon enemmän kyvyttyömepiä virkaiän ohi.

Muistakaa, että Timo S. on jo saavuttanut jo yhden asteen korkeamman arvon kuin aatu.Kun aatu oli korpraali (gefreiter), Timo on jo alikessu !


----

Ja ZtH:lle.

Turha demonisoida kadiksen käyneitä.

Aikanaan tähänkin osaan valtionhallintoa ilmenee että LeMansin ajoissa pärjää paremmin pari kuukautta vuokrattu Porsche kuin 20 v. omistettu Lada 1600L. Eli kun vertausta käytetään, se kallis ulokopuolinen osaaminen voi tuoda enemmän kuin se...

Kyllä se PV:n zydeemillekin on selvää että romujen "tekeminen" tulee kalliiksi. En ole huolissani.
 
adam7 kirjoitti:
Elämä on nyt vaan sellasta ettei kaikkea saada yhteen ruotuun ja omenaa ja appelsiinia saatikka sitten persutimosoinilippalakkimelonia voidaan vääntää samaan arvosteluasteikkoon.

Alikersantti Soini voi tarkentaa.

Tää ylennys/arvoasteikkosähläys on tuhansia vuosia vanha ajatusrakennelma, jota on pääosin seurattu samat tuhannet vuodet ja samalla on taas poikkeustapauksissa nostettu kyvykkäitä ja paljon enemmän kyvyttyömepiä virkaiän ohi.

Muistakaa, että Timo S. on jo saavuttanut jo yhden asteen korkeamman arvon kuin aatu.Kun aatu oli korpraali (gefreiter), Timo on jo alikessu !

Soini taitaa olla ainoa eduskuntapuolueiden puheenjohtajista, jolla on aliupseerin sotilasarvo?
Loput on sitten res. upseereita, naisia, sivareita tai kruununraakkeja.
 
Poliittisissa tehtävissä en ryhtyisi leimaamaan naisia tai kruununraakeja. Sivareilla sitä vastoin on paljon todistettavaa. Vaikka en P. Haaviston päänäkemyksiä allekirjoita, hän on siitä nuotuuden sivariudesta edistynyt.

Ja mitä tulee Soiniin, näen yhtenä lisämiinuksena että hän ei mennyt aatua korkeammalle kuin yhtä astetta. Soinin inttiaikana käytiin koko reservialiupseerikoulu, eikä vaan puolta, RUKkiin lähtiessä. Silloin se ei ollut aukki, vaan raukki. Raukissa oli kyllä supliikkimiehiä.

Soinia arvioitiin raukissa kaksjapuol kk, eikä lähetetty Haminaan. Kertoo mulle paljon.

------

Ja kuten aiemmin oon esittänyt, mitä ***un väliä ne arvot on, vaikka nyt olen näennäisesti ristiriitainen Ison satusedän saavutusten osalta. EVVK.


(myönnän tosin että koska itsellä ei ole puutetta noista reservin ylennyksistä, saattaa olla eri näkemys monien näkemysten kanssa)
 
Back
Top