Alkoholiongelma

Raksaduunari

Alikersantti
BAN
Törmäsin eräällä nettisivulla tämmöiseen:

"Tuntuu pahalta kirjoittaa tätä. Oma lapseni teki itsemurhan tämän viikon alussa. Kukaan ei tietenkään usko. Lapsi oli vasta täyttänyt 16-vuotta. Lapsi ei ollut koskaan psyykkisesti terve, vaan kärsi neuropsykologisista ongelmista. Hän oli myös saanut FAS-diagnoosin. Ongelmat ovat syvällä työttömyydessä ja alkoholismissa. Olemme kotoisin Keski-Suomalaisesta syrjäkylästä nimeltään Konginkangas. Käytännössä suurin osa kyläläisistä on työttömiä alkoholisteja. Minäkin olen. Alkoholisti olen siinä mielessä, että juon 0,7 litraa noin 40% viinaa joka päivä. Alkoholin hintavuuden takia viinaa käydään hakemassa kylätoimikunnan yhteisellä kimppakyydillä Latvian Valgasta Alko1000 -nimisestä myymälästä. Myös pontikkaan keitetään paljon.

Käymisteitse tehtyä kotiviiniä olen myöskin juonut pakon edessä, kun rahat ovat olleet aivan loppu, eikä viinaa ole saanut velaksi mistään. Perustoimeentulotuesta menee viinaan 2/3 osaa. Tämä elämä on aivan hirveää ja olen monesti yrittänyt saada asuntoa ihmisten ilmoilta, se ei kuitenkaan onnistu tuosta vain. Tietysti koti on yhteiskunnan perusyksikkö ja sen pitäisi pystyä antamaan lapsille terve kasvupohja elämälle. Alkoholistivanhempina emme pystyneet tarjoamaan lapselle edes kunnollista alkua elämälle, vaan lapsi syntyi juomisen takia kehitysvammaisena. Tällä hetkellä olen yksin. Mies kuoli haimatulehdukseen reilusti yli neljä vuotta sitten. Lähetteen hakeminen katkaisuhoitoon on käynyt ajatuksena mielessä useasti. Olen kuitenkin juonut jo 24 vuotta, joten elimistö on tottunut alkoholiin ja saattaisin kuolla vieroitusoireisiin. Nämä ongelmat ovat syvällä yhteiskunnassamme. Siksi olen ajatellut alkaa pitämään blogia. Kertoisin siinä elämästäni Konginkankaalla ja avaisin alkoholismia sairautena.

Tällä kylällä ei ole kuin ongelmia. Asukkaita on varmaan lähemmäs tuhat ja viimeisten vuosien aikana kymmenkunta on tehnyt itsemurhan ja parisenkymmentä on juonut itsensä hengiltä. Rattijuoppoja liikkuu katsastamattomilla autoilla Salesta hakemassa krapulakaljaa, vaikka vieressä on koulu. Kyläläisten ainoa kohtaamispaikka on kylän ainoa baari. Sieltä saa viinaa vaikka olisit sammumiskunnossa.

Kaikenlaisia mielenterveysongelmista johtuvia väkivallantekoja on runsaasti eikä niistä suurin osa tule edes poliisin tietoon. Pari kyläläistä on ollut jo vuosia kateissa. Kaikki tietävät heidän molempien kuolleen viinavelkoihin. Kylällä on muutama ihminen joka yrittää pysyä järjissään. He ylläpitävät kotiseutumuseota ja tarjoavat aamiaismajoitusta sekä yrittävät pitää kahvilaa, joka ei tietenkään menesty talviaikaan, koska nelostien matkailijat pysähtyvät ostamaan kahvinsa Lintulahden Nesteeltä.

Joillekin hengellinen yhteisö on tuki ja turva. Liiallinen uskominen henkimaailmaan on käynyt monelle myöskin kohtaloksi. Useampi on viety ambulanssilla psykoosissa mielisairaalaan ja muutama on päättänyt päivänsä hirvikiväärillä tai haulikolla. Tuossakin yhteisössä juodaan viinaa, samoin kuin kotiseutumuseota pitävä rouvaporukkakin. Konginkankaalaiset naiset ovat kaappijuoppoja, jotka salaavat juomisensa. Jouten olo käy monelle liian raskaaksi, eikä juominen oikein auta siihen kaikilla.

Noin muuten tämä on hieno paikka. On upeat luontomaisemat vesistöineen. Töitä ei kuitenkaan ole ja Jyväskyläänkin on matkaa noin 70 km. Sielläkään työpaikkoja ei ole riittävästi tarjolla. Olisi varmasti parempi tehdä itsekin itsemurha, mutta en kuitenkaan uskalla. Olen yrittänyt. Pitää olla oikeasti paljon henkistä kanttia, ennenkuin pystyy riistämään hengen itseltään, eikä sitä minulla ole. Olen vain juoppoämmä jonka elämä perustuu juomiseen. Olen vajonnut niin alas, että olen käyttänyt seksiä vaihdannanvälineenä viinaa vastaan. Moni ei sitä usko, mutta olen antanut panna itseäni 0,5 litraista Suomi Viina muovipulloa vastaan. Sellainen maksaa Alkossa hieman yli 11 euroa."

-Voiko oikeasti elämä olla tuollaista? Olen syvästi järkyttynyt vaikken yleensä järkyty juuri mistään. Pitää vaimolle näyttää tämä kun pääsen kotiin asti. Ei varmaan sen jälkeen enää mukise parista saunakaljasta tai sitten kieltää ne kokonaan :D
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Alkoholistina ja PTSD-uhrina voin sanoa, että elämä voi olla juuri noin.
 
Viimeksi muokattu:

Hallinkorva

Ylipäällikkö
Rekisteröidyitkö maanpuolustusaiheiselle foorumille kirjoittaaksesi tämän? Mikäpä siinä, mutta käy myös muissa ketjuissa.

Kyllä tuo kuolevien kylien näkymä näyttää tuolta juopon silmin. Varmaan muutakin on. Mutta näkyyhän se 1500:n asukkaan kylässä, jos on 150-200 kroonista alkoholistia ja parisataa siinä rajoilla.

Kaveri kertoi, että kylässä on Sale-kauppa. Siellä on pitäjän sydäniskuri, defibrillaattori. Jyväskylään on matkaa.
 
Viimeksi muokattu:

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Vauva- foorumilla sama teksti. Seurataan vastauksia.

https://www.vauva.fi/comment/37546329

Loud Fart
163/196 |
klo 15:57 | 4.4.2019
Tuntuu pahalta kirjoittaa tätä. Oma lapseni teki itsemurhan tämän viikon alussa. Kukaan ei tietenkään usko. Lapsi oli vasta täyttänyt 16-vuotta. Lapsi ei ollut koskaan psyykkisesti terve, vaan kärsi neuropsykologisista ongelmista. Hän oli myös saanut FAS-diagnoosin. Ongelmat ovat syvällä työttömyydessä ja alkoholismissa. Olemme kotoisin Keski-Suomalaisesta syrjäkylästä nimeltään Konginkangas. Käytännössä suurin osa kyläläisistä on työttömiä alkoholisteja. Minäkin olen. Alkoholisti olen siinä mielessä, että juon 0,7 litraa noin 40% viinaa joka päivä. Alkoholin hintavuuden takia viinaa käydään hakemassa kylätoimikunnan yhteisellä kimppakyydillä Latvian Valgasta Alko1000 -nimisestä myymälästä. Myös pontikkaa keitetään paljon.
Käymisteitse tehtyä kotiviiniä olen myöskin juonut pakon edessä, kun rahat ovat olleet aivan loppu, eikä viinaa ole saanut velaksi mistään. Perustoimeentulotuesta menee viinaan 2/3 osaa. Tämä elämä on aivan hirveää ja olen monesti yrittänyt saada asuntoa ihmisten ilmoilta, se ei kuitenkaan onnistu tuosta vain. Tietysti koti on yhteiskunnan perusyksikkö ja sen pitäisi pystyä antamaan lapsille terve kasvupohja elämälle. Alkoholistivanhempina emme pystyneet tarjoamaan lapselle edes kunnollista alkua elämälle, vaan lapsi syntyi juomisen takia kehitysvammaisena. Tällä hetkellä olen yksin. Mies kuoli haimatulehdukseen reilusti yli neljä vuotta sitten. Lähetteen hakeminen katkaisuhoitoon on käynyt ajatuksena mielessä useasti. Olen kuitenkin juonut jo 24 vuotta, joten elimistö on tottunut alkoholiin ja saattaisin kuolla vieroitusoireisiin. Nämä ongelmat ovat syvällä yhteiskunnassamme. Siksi olen ajatellut alkaa pitämään blogia. Kertoisin siinä elämästäni Konginkankaalla ja avaisin alkoholismia sairautena.
Ylilauta. https://ylilauta.org/aihevapaa/97401361

Anonyymi APNro. 9740136115.51


Tuntuu pahalta kirjoittaa tätä. Oma lapseni teki itsemurhan tämän viikon alussa. Kukaan ei tietenkään usko. Lapsi oli vasta täyttänyt 16-vuotta. Lapsi ei ollut koskaan psyykkisesti terve, vaan kärsi neuropsykologisista ongelmista. Hän oli myös saanut FAS-diagnoosin. Ongelmat ovat syvällä työttömyydessä ja alkoholismissa. Olemme kotoisin Keski-Suomalaisesta syrjäkylästä nimeltään Konginkangas. Käytännössä suurin osa kyläläisistä on työttömiä alkoholisteja. Minäkin olen. Alkoholisti olen siinä mielessä, että juon 0,7 litraa noin 40% viinaa joka päivä. Alkoholin hintavuuden takia viinaa käydään hakemassa kylätoimikunnan yhteisellä kimppakyydillä Latvian Valgasta Alko1000 -nimisestä myymälästä. Myös pontikkaan keitetään paljon.

Käymisteitse tehtyä kotiviiniä olen myöskin juonut pakon edessä, kun rahat ovat olleet aivan loppu, eikä viinaa ole saanut velaksi mistään. Perustoimeentulotuesta menee viinaan 2/3 osaa. Tämä elämä on aivan hirveää ja olen monesti yrittänyt saada asuntoa ihmisten ilmoilta, se ei kuitenkaan onnistu tuosta vain. Tietysti koti on yhteiskunnan perusyksikkö ja sen pitäisi pystyä antamaan lapsille terve kasvupohja elämälle. Alkoholistivanhempina emme pystyneet tarjoamaan lapselle edes kunnollista alkua elämälle, vaan lapsi syntyi juomisen takia kehitysvammaisena. Tällä hetkellä olen yksin. Mies kuoli haimatulehdukseen reilusti yli neljä vuotta sitten. Lähetteen hakeminen katkaisuhoitoon on käynyt ajatuksena mielessä useasti. Olen kuitenkin juonut jo 24 vuotta, joten elimistö on tottunut alkoholiin ja saattaisin kuolla vieroitusoireisiin. Nämä ongelmat ovat syvällä yhteiskunnassamme. Siksi olen ajatellut alkaa pitämään blogia. Kertoisin siinä elämästäni Konginkankaalla ja avaisin alkoholismia sairautena.

Tällä kylällä ei ole kuin ongelmia. Asukkaita on varmaan lähemmäs tuhat ja viimeisten vuosien aikana kymmenkunta on tehnyt itsemurhan ja parisenkymmentä on juonut itsensä hengiltä. Rattijuoppoja liikkuu katsastamattomilla autoilla Salesta hakemassa krapulakaljaa, vaikka vieressä on koulu. Kyläläisten ainoa kohtaamispaikka on kylän ainoa baari. Sieltä saa viinaa vaikka olisit sammumiskunnossa.

Kaikenlaisia mielenterveysongelmista johtuvia väkivallantekoja on runsaasti eikä niistä suurin osa tule edes poliisin tietoon. Pari kyläläistä on ollut jo vuosia kateissa. Kaikki tietävät heidän molempien kuolleen viinavelkoihin. Kylällä on muutama ihminen joka yrittää pysyä järjissään. He ylläpitävät kotiseutumuseota ja tarjoavat aamiaismajoitusta sekä yrittävät pitää kahvilaa, joka ei tietenkään menesty talviaikaan, koska nelostien matkailijat pysähtyvät ostamaan kahvinsa Lintulahden Nesteeltä.

Joillekin hengellinen yhteisö on tuki ja turva. Liiallinen uskominen henkimaailmaan on käynyt monelle myöskin kohtaloksi. Useampi on viety ambulanssilla psykoosissa mielisairaalaan ja muutama on päättänyt päivänsä hirvikiväärillä tai haulikolla. Tuossakin yhteisössä juodaan viinaa, samoin kuin kotiseutumuseota pitävä rouvaporukkakin. Konginkankaalaiset naiset ovat kaappijuoppoja, jotka salaavat juomisensa. Jouten olo käy monelle liian raskaaksi, eikä juominen oikein auta siihen kaikilla.

Noin muuten tämä on hieno paikka. On upeat luontomaisemat vesistöineen. Töitä ei kuitenkaan ole ja Jyväskyläänkin on matkaa noin 70 km. Sielläkään työpaikkoja ei ole riittävästi tarjolla. Olisi varmasti parempi tehdä itsekin itsemurha, mutta en kuitenkaan uskalla. Olen yrittänyt. Pitää olla oikeasti paljon henkistä kanttia, ennenkuin pystyy riistämään hengen itseltään, eikä sitä minulla ole. Olen vain juoppoämmä jonka elämä perustuu juomiseen. Olen vajonnut niin alas, että olen käyttänyt seksiä vaihdannanvälineenä viinaa vastaan. Moni ei sitä usko, mutta olen antanut panna itseäni 0,5 litraista Suomi Viina muovipulloa vastaan. Sellainen maksaa Alkossa hieman yli 11 euroa.
 
Viimeksi muokattu:

Hallinkorva

Ylipäällikkö
Alkoholistina ja PTSD-uhrina voin sanoa, etä elämä voi olla juuri noin.
Vai oletko suurkuluttaja? Sellainen voi juoda jopa enemmän kuin alkoholisti joutumatta elämässään juodessaan syöksykierteeseen ja vakaviin vaikeuksiin.

Alkoholisti menettää yleensä lopulta aivan kaiken. Hän luo suhteen pulloon eikä muita suhteita enää ole. Lopulta hän ei juo pullosta, vaan pullo juo hänestä ja vie kaiken kunnian ja omanarvontunnon.

Alkoholisti on toki alkoholisti jo ollessaan matkalla kohti kroonista alkoholismia. Moni tunnistaa itsensä tuurijuoppona ja joku sattumus voi sitten luiskauttaa loppukiriin.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Vai oletko suurkuluttaja? Sellainen voi juoda jopa enemmän kuin alkoholisti joutumatta elämässään juodessaan syöksykierteeseen ja vakaviin vaikeuksiin.

Alkoholisti menettää yleensä lopulta aivan kaiken. Hän luo suhteen pulloon eikä muita suhteita enää ole. Lopulta hän ei juo pullosta, vaan pullo juo hänestä ja vie kaiken kunnian ja omanarvontunnon.

Alkoholisti on toki alkoholisti jo ollessaan matkalla kohti kroonista alkoholismia. Moni tunnistaa itsensä tuurijuoppona ja joku sattumus voi sitten luiskauttaa loppukiriin.
Se on ns. "in eye of beholder"...

Tuota kisaa voi käydä monella tavalla.

Kyllä sillä tavalla elämä on ollut hallussa...ihmissuhteet sitten vähemmän....
 
Kyllä sillä tavalla elämä on ollut hallussa...ihmissuhteet sitten vähemmän....
Jotkin uravalinnat onnistuvat vain ei-selvinpäin ja ennen onnistuivat kaikki.

Kerkesin työskennellä kymmenen vuotta juopon pellinmuuraajan kanssa. Aina kännissä ja loppuun asti talon paras hitsaaja. Katsottiin läpi sormien, koska 'mitään ei oo ikinä sattunu', 'entisen maailman mies' ja 'ei kukaa osaa niin hyvin'.
Yhtenä maanantaina (rankka viikonloppu tietysti takana) sitten oikaisi koipensa työnsä ääreen. Aamulla sanoi, että 'vittu jätkät, tänään en oo ottanut'. Silloin ei uskottu, mutta viimeisen vihellyksen jälkeen kylläkin.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Jotkin uravalinnat onnistuvat vain ei-selvinpäin ja ennen onnistuivat kaikki.

Kerkesin työskennellä kymmenen vuotta juopon pellinmuuraajan kanssa. Aina kännissä ja loppuun asti talon paras hitsaaja. Katsottiin läpi sormien, koska 'mitään ei oo ikinä sattunu', 'entisen maailman mies' ja 'ei kukaa osaa niin hyvin'.
Yhtenä maanantaina (rankka viikonloppu tietysti takana) sitten oikaisi koipensa työnsä ääreen. Aamulla sanoi, että 'vittu jätkät, tänään en oo ottanut'. Silloin ei uskottu, mutta viimeisen vihellyksen jälkeen kylläkin.
Mulla ei ole mitään vaikeutta tunnustaa alkoholiongelmaa.

Siitä paraneneminen onkin sitten eri asia....
 

Raksaduunari

Alikersantti
BAN
Olen rekisteröitynyt ja kirjoittanut tänne jo ennen tätä. Kirjoitus tuntuu uskomattomalta. Miltein litra viinaa päivittäin. En usko sitä. Ihminen kuolisi hyvin nopeaan sillä tahdilla. Todella raaka kirjoitus. Hyvin surullinen.
 

kimmo.j

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Olen rekisteröitynyt ja kirjoittanut tänne jo ennen tätä. Kirjoitus tuntuu uskomattomalta. Miltein litra viinaa päivittäin. En usko sitä. Ihminen kuolisi hyvin nopeaan sillä tahdilla. Todella raaka kirjoitus. Hyvin surullinen.
Sinä ja minä kuolisimme, kokenut rappioalkoholisti on harjoitellut kauan ja ankarasti. Siksi elimistö kestää, sen ajan kun kestää.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Sinä ja minä kuolisimme, kokenut rappioalkoholisti on harjoitellut kauan ja ankarasti. Siksi elimistö kestää, sen ajan kun kestää.
Olen joskus tavannut hepun jolla oli 6+ promillea...normityyppi kuolisi 5+ promillen tilassa...

Ja pahemmastakin oon kuullu....
 

Hallinkorva

Ylipäällikkö
Todella raaka kirjoitus. Hyvin surullinen.
Niin on.

En edes nuorena suhtautunut nokka pystyssä Hakaniemen torilla örveltävään kepin kanssa linkkaavaan spurguun, joka metsästi pois heitettäviä kaalinpäitä syödäkseen ja pummasi markkaa. Nyt vanhempana tajuan, miksi ymmärsin. Kyse on sairaudesta. Fyyisestä ja psyykkisestä, yhtaikaa.

Nykyisin ajattelen, että tuossa olen minä. Sillä erotuksella, että minulla kävi parempi armo. Osui luonteltaan vähän parempi akka kohdalle. Hyviä lapsia. Työpaikka oli vakaa ja turvallinen. Eivät ne minun sankariominaisuuksistani tai mestarillisista valinnoistani johtuneet.

Kukaan ei sanoisi syöpäsairaalle, että ryhdistäydy. Addiktiin taas ei aina auta hoitokaan. Joskus auttaa, joku järeä ja kallis hoito, Minnesota-tyyppinen. Todennäköisesti yhteiskunta tienaisi sen hoidon hinnan, jos 20%-30% saisi avun ja jatkaisi kuukauden intensiivihoidon jälkeen jossain AA:ssa.

Alkoholiin kuolee suoraan ja välittömästi 1500 ihmistä vuodessa. Siihen ei lasketa tapettuja, rattijuoppojen tappamia, alkoholistien itsemurhia, onnettomuuksia, sydämenpysähdyksiä, aivoinfarkteja ym. Valtavista sosiaalisista ongelmista puhumattakaan.

Lääkintöhallituksen entisen pääjohtajan Matti Ruokolan mukaan viina on ollut se oikea vakavin kansantauti, mutta nykyään on sallittua myydä lapsille karamelleja tai suklaata leikkiviinapullon kuoressa ja pahuuden metafora on tupakka.
 
Viimeksi muokattu:

Museo

Eversti
Sinä ja minä kuolisimme, kokenut rappioalkoholisti on harjoitellut kauan ja ankarasti. Siksi elimistö kestää, sen ajan kun kestää.
Kyllähän se nyt ihan alkoholin kulutustilastoja vilkaisemalla selviää että tästä maasta löytyy suurkuluttajia jotka kittaavat ihan hirveät määrät viinaa henkeä kohti vuodessa. Kun nyt ottaa huomioon että osa kansasta ei juo ollenkaan tai käyttää alkoholia hyvin vähän niin eivät ne minun kaltaiset viiniä ja olutta töiden jälkeen juovat tavalliset kansalaiset vaan mitenkään yksin pysty juomaan kaikkea sitä alkoholimäärää joka tilastojen mukaan tässä maassa kulutetaan.
 
Viimeksi muokattu:

Ingsoc

Ylipäällikkö

Ingsoc

Ylipäällikkö
Ai. Eli tuollainen joukko saa alkunsa kännissä ja läpällä?
Varmasti ainakin 3000. Päihteiden kanssa läträily on varmaan suurin yksittäinen syy vahingonlaukauksiin.

Kauheaa jälkeähän se alkoholi ja muut päihteet aiheuttaa. Toltakin naiselta on perhe menehtynyt viinan takia ja omaa persettäkin on joutunut myymään päihteiden takia. Sehän on yksilökohtaista kuinka syvällä pitää käydä, että se motivaatio lopettamiseen löytyy. Toistaiseksi varmaankin jatkaa "katkaisuhoito on luovuttajille" linjalla.

Kaupunkielämään kuuluu, että päivittäin näkee erilaisia päihdeongelmaisia. Siihen tottuu ja en mitenkään inhoa tai halveksi käyttäjiä. Toisaalta en myöskään sääli heitä. Noihin pätee hyvin lontoonkielinen ilmaisu victims & victimizers. Kun päihdehörhelö tunkeutuu jotenkin häiriköimään tai tuhoamaan omaa elämänpiiriäni, niin en epäröi laisinkaan, vaan laitan koko arsenaalin peliin aina hätävarjelusta häätöön.
 

inscout

Kenraali
Olin noin 30 vuotta sitten töissä lemppa-apinana isossa varastossa. Yksi työntekijä oli hyvin tunnettu happona. Oikein mukava mies mutta juonut kaiken, mikä oli nestemäisessä muodossa. Joku vitsinä kysäisi kerran: "Oletko xxx Lasolia koskaan juonut?" Vastaus: "En, kun siitä jää niin ikävä kalvo suuhun"!! Kuten arvata saattaa, tästä tuli lentävä lause porukassa.

No. Yhtenä päivänä tupakkapaikalla näimme sattumalta, että kaverilla oli taskussaan lasten pehmolelu. Siitä joku siten tietysti heitti pienen vitsin jota en enää muista. Kaveri vain hymyili eikä siinä sen kummempaa. Tauko alkoi loppumaan ja kaveri lähti hommiin. Tässä vaiheessa yksi kundi, joka tunsi miestä hieman "siviilin" puolelta kertoi lelun taustan. Kaveri oli haudannut vuosia aiemmin kaksi pientä lastaan parin vuoden välein. Perinnöllinen syöpä. Vaimo kuoli viinaan sitten joitain vuosia myöhemmin. Sitten alkoi brenkku maistumaan. Silloin tällöin kaveri vei lelun lastensa haudalle. Tupakkapaikalla oli hiljaista.

Jo nuorena tuo juttu osui. Nykyään, kun on omia mukuloita en pysty edes kuvittelemaan miten itselleni kävisi samassa paikassa. Mutta koskaan en ole juopon nähdessäni häntä mielessäni sen kummemmin haukkunut. Koskaan ei tiedä, mitä tarinaa taustalta löytyy, ja itse kunkin kannattaa muistaa vanha viisaus "toisen miehen saappaissa kävelemisestä".
 

Herman30

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ihmettelen työpaikan uutta keittäjää. Aloitti työt 4.3. Siinä ajassa ollut 2 työviikkoa poissa, viikko kerrallaan. Tänään loppui se toinen työviikko joka hän on poissa. Välissä oli kaksi viikkoa töissä. Henkilöä en tunne enkä mitään tiedä mutta eihän tämä normaalia ole että ensimmäisellä työkuukaudella on kaksi viikkoa poissa ja lähellä on epäillä että liittyy nestemäisiin aineisiin.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tässä vaiheessa yksi kundi, joka tunsi miestä hieman "siviilin" puolelta kertoi lelun taustan. Kaveri oli haudannut vuosia aiemmin kaksi pientä lastaan parin vuoden välein. Perinnöllinen syöpä. Vaimo kuoli viinaan sitten joitain vuosia myöhemmin. Sitten alkoi brenkku maistumaan. Silloin tällöin kaveri vei lelun lastensa haudalle. Tupakkapaikalla oli hiljaista
Joo, yksi oma heimonsa on tämä elämän särkemät. Ja jokaisella meillä on oma särkymispisteemme. Kun tulee tarpeeksi lunta tupaan ja jäitä porstuaan, niin kyllä ihminen särkyy. Näitä alkoholistiheimoja on kyllä useampia. Yksi läheinen holisoitui -viattomasti- alkaneeseen pikkutissutteluun. Aine vaan näytti tarttuvan nahkaan tiukasti ja suht helposti. Elämä ihan kunnossa, mutta niin vain alkoi rimputtelu ja noin 10 vuotta myöhemmin luiska oli valmis. Sitten on tää pentuna aloitettu - heimo. Puolison kanssa opeteltu yhdessä - heimo.

Syyttäminen ja syyllistäminen turhaa, niin on myös säälin tarjoaminen tai edes tunteminen. Kun esim. alko tuhoaa ihmisen, niin kyllä siinä sääliäkin tuntee ja harmittaa, turhauttaa ja kyrsii. Mutta heitäppä apuköysi? Kun toinen ei siihen tartu.

Olen Hallinkorvan kanssa samaa mieltä. Alko on pirullinen kansansairaus. Meissä on jotain samaa kuin itäisissä lajikumppaneissamme, sama mekanismi pelaa. Alkoon liittyy harvinaisen voimallinen kaksinaismoralistinen puolensakin, valtio hellii asiaa, koska verokertymä. Alko oli pitkään myös lieventävä asianhaara mille tahansa teolle, nyt siitä vähitellen on tullut pienempi lieventävä tekijä.

Alko hoitaa ennenaikaiseen turpeeseen niin herroja kuin narrejakin. Parempi ekososiaalinen asema pitää harjoittajan hengissä pidempään kuin asuntovaunuasukkaan, muutaman vuoden tosin ja tiedä sitten onko se edes siunaus, tuskin.
 
Olin noin 30 vuotta sitten töissä lemppa-apinana isossa varastossa. Yksi työntekijä oli hyvin tunnettu happona. Oikein mukava mies mutta juonut kaiken, mikä oli nestemäisessä muodossa. Joku vitsinä kysäisi kerran: "Oletko xxx Lasolia koskaan juonut?" Vastaus: "En, kun siitä jää niin ikävä kalvo suuhun"!! Kuten arvata saattaa, tästä tuli lentävä lause porukassa.

No. Yhtenä päivänä tupakkapaikalla näimme sattumalta, että kaverilla oli taskussaan lasten pehmolelu. Siitä joku siten tietysti heitti pienen vitsin jota en enää muista. Kaveri vain hymyili eikä siinä sen kummempaa. Tauko alkoi loppumaan ja kaveri lähti hommiin. Tässä vaiheessa yksi kundi, joka tunsi miestä hieman "siviilin" puolelta kertoi lelun taustan. Kaveri oli haudannut vuosia aiemmin kaksi pientä lastaan parin vuoden välein. Perinnöllinen syöpä. Vaimo kuoli viinaan sitten joitain vuosia myöhemmin. Sitten alkoi brenkku maistumaan. Silloin tällöin kaveri vei lelun lastensa haudalle. Tupakkapaikalla oli hiljaista.

Jo nuorena tuo juttu osui. Nykyään, kun on omia mukuloita en pysty edes kuvittelemaan miten itselleni kävisi samassa paikassa. Mutta koskaan en ole juopon nähdessäni häntä mielessäni sen kummemmin haukkunut. Koskaan ei tiedä, mitä tarinaa taustalta löytyy, ja itse kunkin kannattaa muistaa vanha viisaus "toisen miehen saappaissa kävelemisestä".
Juurikin näin. Ja kummasti niitä ensimmäisen kiven heittäjiä löytyy aina jonoksi asti.
 
Top