Törmäsin eräällä nettisivulla tämmöiseen:
"Tuntuu pahalta kirjoittaa tätä. Oma lapseni teki itsemurhan tämän viikon alussa. Kukaan ei tietenkään usko. Lapsi oli vasta täyttänyt 16-vuotta. Lapsi ei ollut koskaan psyykkisesti terve, vaan kärsi neuropsykologisista ongelmista. Hän oli myös saanut FAS-diagnoosin. Ongelmat ovat syvällä työttömyydessä ja alkoholismissa. Olemme kotoisin Keski-Suomalaisesta syrjäkylästä nimeltään Konginkangas. Käytännössä suurin osa kyläläisistä on työttömiä alkoholisteja. Minäkin olen. Alkoholisti olen siinä mielessä, että juon 0,7 litraa noin 40% viinaa joka päivä. Alkoholin hintavuuden takia viinaa käydään hakemassa kylätoimikunnan yhteisellä kimppakyydillä Latvian Valgasta Alko1000 -nimisestä myymälästä. Myös pontikkaan keitetään paljon.
Käymisteitse tehtyä kotiviiniä olen myöskin juonut pakon edessä, kun rahat ovat olleet aivan loppu, eikä viinaa ole saanut velaksi mistään. Perustoimeentulotuesta menee viinaan 2/3 osaa. Tämä elämä on aivan hirveää ja olen monesti yrittänyt saada asuntoa ihmisten ilmoilta, se ei kuitenkaan onnistu tuosta vain. Tietysti koti on yhteiskunnan perusyksikkö ja sen pitäisi pystyä antamaan lapsille terve kasvupohja elämälle. Alkoholistivanhempina emme pystyneet tarjoamaan lapselle edes kunnollista alkua elämälle, vaan lapsi syntyi juomisen takia kehitysvammaisena. Tällä hetkellä olen yksin. Mies kuoli haimatulehdukseen reilusti yli neljä vuotta sitten. Lähetteen hakeminen katkaisuhoitoon on käynyt ajatuksena mielessä useasti. Olen kuitenkin juonut jo 24 vuotta, joten elimistö on tottunut alkoholiin ja saattaisin kuolla vieroitusoireisiin. Nämä ongelmat ovat syvällä yhteiskunnassamme. Siksi olen ajatellut alkaa pitämään blogia. Kertoisin siinä elämästäni Konginkankaalla ja avaisin alkoholismia sairautena.
Tällä kylällä ei ole kuin ongelmia. Asukkaita on varmaan lähemmäs tuhat ja viimeisten vuosien aikana kymmenkunta on tehnyt itsemurhan ja parisenkymmentä on juonut itsensä hengiltä. Rattijuoppoja liikkuu katsastamattomilla autoilla Salesta hakemassa krapulakaljaa, vaikka vieressä on koulu. Kyläläisten ainoa kohtaamispaikka on kylän ainoa baari. Sieltä saa viinaa vaikka olisit sammumiskunnossa.
Kaikenlaisia mielenterveysongelmista johtuvia väkivallantekoja on runsaasti eikä niistä suurin osa tule edes poliisin tietoon. Pari kyläläistä on ollut jo vuosia kateissa. Kaikki tietävät heidän molempien kuolleen viinavelkoihin. Kylällä on muutama ihminen joka yrittää pysyä järjissään. He ylläpitävät kotiseutumuseota ja tarjoavat aamiaismajoitusta sekä yrittävät pitää kahvilaa, joka ei tietenkään menesty talviaikaan, koska nelostien matkailijat pysähtyvät ostamaan kahvinsa Lintulahden Nesteeltä.
Joillekin hengellinen yhteisö on tuki ja turva. Liiallinen uskominen henkimaailmaan on käynyt monelle myöskin kohtaloksi. Useampi on viety ambulanssilla psykoosissa mielisairaalaan ja muutama on päättänyt päivänsä hirvikiväärillä tai haulikolla. Tuossakin yhteisössä juodaan viinaa, samoin kuin kotiseutumuseota pitävä rouvaporukkakin. Konginkankaalaiset naiset ovat kaappijuoppoja, jotka salaavat juomisensa. Jouten olo käy monelle liian raskaaksi, eikä juominen oikein auta siihen kaikilla.
Noin muuten tämä on hieno paikka. On upeat luontomaisemat vesistöineen. Töitä ei kuitenkaan ole ja Jyväskyläänkin on matkaa noin 70 km. Sielläkään työpaikkoja ei ole riittävästi tarjolla. Olisi varmasti parempi tehdä itsekin itsemurha, mutta en kuitenkaan uskalla. Olen yrittänyt. Pitää olla oikeasti paljon henkistä kanttia, ennenkuin pystyy riistämään hengen itseltään, eikä sitä minulla ole. Olen vain juoppoämmä jonka elämä perustuu juomiseen. Olen vajonnut niin alas, että olen käyttänyt seksiä vaihdannanvälineenä viinaa vastaan. Moni ei sitä usko, mutta olen antanut panna itseäni 0,5 litraista Suomi Viina muovipulloa vastaan. Sellainen maksaa Alkossa hieman yli 11 euroa."
-Voiko oikeasti elämä olla tuollaista? Olen syvästi järkyttynyt vaikken yleensä järkyty juuri mistään. Pitää vaimolle näyttää tämä kun pääsen kotiin asti. Ei varmaan sen jälkeen enää mukise parista saunakaljasta tai sitten kieltää ne kokonaan
"Tuntuu pahalta kirjoittaa tätä. Oma lapseni teki itsemurhan tämän viikon alussa. Kukaan ei tietenkään usko. Lapsi oli vasta täyttänyt 16-vuotta. Lapsi ei ollut koskaan psyykkisesti terve, vaan kärsi neuropsykologisista ongelmista. Hän oli myös saanut FAS-diagnoosin. Ongelmat ovat syvällä työttömyydessä ja alkoholismissa. Olemme kotoisin Keski-Suomalaisesta syrjäkylästä nimeltään Konginkangas. Käytännössä suurin osa kyläläisistä on työttömiä alkoholisteja. Minäkin olen. Alkoholisti olen siinä mielessä, että juon 0,7 litraa noin 40% viinaa joka päivä. Alkoholin hintavuuden takia viinaa käydään hakemassa kylätoimikunnan yhteisellä kimppakyydillä Latvian Valgasta Alko1000 -nimisestä myymälästä. Myös pontikkaan keitetään paljon.
Käymisteitse tehtyä kotiviiniä olen myöskin juonut pakon edessä, kun rahat ovat olleet aivan loppu, eikä viinaa ole saanut velaksi mistään. Perustoimeentulotuesta menee viinaan 2/3 osaa. Tämä elämä on aivan hirveää ja olen monesti yrittänyt saada asuntoa ihmisten ilmoilta, se ei kuitenkaan onnistu tuosta vain. Tietysti koti on yhteiskunnan perusyksikkö ja sen pitäisi pystyä antamaan lapsille terve kasvupohja elämälle. Alkoholistivanhempina emme pystyneet tarjoamaan lapselle edes kunnollista alkua elämälle, vaan lapsi syntyi juomisen takia kehitysvammaisena. Tällä hetkellä olen yksin. Mies kuoli haimatulehdukseen reilusti yli neljä vuotta sitten. Lähetteen hakeminen katkaisuhoitoon on käynyt ajatuksena mielessä useasti. Olen kuitenkin juonut jo 24 vuotta, joten elimistö on tottunut alkoholiin ja saattaisin kuolla vieroitusoireisiin. Nämä ongelmat ovat syvällä yhteiskunnassamme. Siksi olen ajatellut alkaa pitämään blogia. Kertoisin siinä elämästäni Konginkankaalla ja avaisin alkoholismia sairautena.
Tällä kylällä ei ole kuin ongelmia. Asukkaita on varmaan lähemmäs tuhat ja viimeisten vuosien aikana kymmenkunta on tehnyt itsemurhan ja parisenkymmentä on juonut itsensä hengiltä. Rattijuoppoja liikkuu katsastamattomilla autoilla Salesta hakemassa krapulakaljaa, vaikka vieressä on koulu. Kyläläisten ainoa kohtaamispaikka on kylän ainoa baari. Sieltä saa viinaa vaikka olisit sammumiskunnossa.
Kaikenlaisia mielenterveysongelmista johtuvia väkivallantekoja on runsaasti eikä niistä suurin osa tule edes poliisin tietoon. Pari kyläläistä on ollut jo vuosia kateissa. Kaikki tietävät heidän molempien kuolleen viinavelkoihin. Kylällä on muutama ihminen joka yrittää pysyä järjissään. He ylläpitävät kotiseutumuseota ja tarjoavat aamiaismajoitusta sekä yrittävät pitää kahvilaa, joka ei tietenkään menesty talviaikaan, koska nelostien matkailijat pysähtyvät ostamaan kahvinsa Lintulahden Nesteeltä.
Joillekin hengellinen yhteisö on tuki ja turva. Liiallinen uskominen henkimaailmaan on käynyt monelle myöskin kohtaloksi. Useampi on viety ambulanssilla psykoosissa mielisairaalaan ja muutama on päättänyt päivänsä hirvikiväärillä tai haulikolla. Tuossakin yhteisössä juodaan viinaa, samoin kuin kotiseutumuseota pitävä rouvaporukkakin. Konginkankaalaiset naiset ovat kaappijuoppoja, jotka salaavat juomisensa. Jouten olo käy monelle liian raskaaksi, eikä juominen oikein auta siihen kaikilla.
Noin muuten tämä on hieno paikka. On upeat luontomaisemat vesistöineen. Töitä ei kuitenkaan ole ja Jyväskyläänkin on matkaa noin 70 km. Sielläkään työpaikkoja ei ole riittävästi tarjolla. Olisi varmasti parempi tehdä itsekin itsemurha, mutta en kuitenkaan uskalla. Olen yrittänyt. Pitää olla oikeasti paljon henkistä kanttia, ennenkuin pystyy riistämään hengen itseltään, eikä sitä minulla ole. Olen vain juoppoämmä jonka elämä perustuu juomiseen. Olen vajonnut niin alas, että olen käyttänyt seksiä vaihdannanvälineenä viinaa vastaan. Moni ei sitä usko, mutta olen antanut panna itseäni 0,5 litraista Suomi Viina muovipulloa vastaan. Sellainen maksaa Alkossa hieman yli 11 euroa."
-Voiko oikeasti elämä olla tuollaista? Olen syvästi järkyttynyt vaikken yleensä järkyty juuri mistään. Pitää vaimolle näyttää tämä kun pääsen kotiin asti. Ei varmaan sen jälkeen enää mukise parista saunakaljasta tai sitten kieltää ne kokonaan
