Tämähän meni taas, ikäänkuin lihasmuistista niin, ettei osannut olla seuraamatta. Vaikka Helsingissä asuvana, äänivaltaa ei ollut. Ainakin itselleni jäi useampikin tämän poliittisen kompromissineuvottelun tuoma, hyvinvointialueisiin (sanapelit!) olennaisesti liittyvä kysymys täysin avoimeksi:
-onko palkkaharmonisoinnin rahoitus budjetoitu ylipäätään? Arvioita tästä kuluerästä per vuositaso, on esitetty 500-1000 miljoonaa välille. Siis vuosittain tulevana uutena menoeränä. Samanaikaisesti huoltosuhteen joka tapauksessa vääjämättömästi muuttuessa haastavampaan suuntaan jo kuluvan vuosikymmenen aikana.
-jos ajatellaan, kuten nyt käytäntö on ollut, että eriävyydet palkkauksessa heijastelevat eri alueiden asumiskustannuksia (se yksilön kannalta olennaisin menoerä), voidaanko enää ilman yleistason nostoa, käyttää tätä. Työvoiman saatavuuden suhteen tuo olisi melko "mielenkiintoinen" tulos uudistuksesta.
-eräs keskeisiä elementtejä motiivissa siirtyä uuteen järjestelmään, oli tehokkuuden kasvu liittyen perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon siirtymisessä. Poliittisia keskusteluja seuranneena, tämä on aivan arvauksissa, millä tavoin toteutuu tai ei. Ylipäätään, väestön ikääntyessä SOTE-puolen kustannusten laskeminen, laadun lisääntyessä pluspuolisesti, oli uuden järjestelmän ydinmotiivi. Hanketta perusteltaessa, uudestaan ja uudestaan käytetty syy muutokselle.
-nyt uuden järjestelmän tuomassa alueellisessa (osittaisessa) autonomiassa, valtion määrittämän budjetin kautta. Mikä on toimintamalli esim. alibudjetoinnissa. Sairaalat kiinni. Moitetta asianosaisille ja karttakepillä näpeille. Mitä?
-yksi uhkakuva voisi olla politisoitumisen kautta tapahtuva "autonomisten alueiden" muutos, kulloisellekin vaalikaudelle kannatuksen motivoimana, ilman näkemystä pitkän aikavälin kehityskulusta. Vaalikausi on aivan liian lyhyt aika, pitkälle suuntautuvien rakenteiden rationaalista muutosta ajamaan. Varsinkaan poliittisista motiiveista lähtien.
-osalla uusiin vaaleihin osallistuvista puoluejohtajista, tuntui olevan melko huikeita visioita, siitä laajasta tasosta, missä SOTE-puolella kohennusta tarvittaisiin. Mikäli näitä utopioita aletaan toteuttamaan, myös alasajo tulee olemaan hintavaa.
-muodostuuko tästä "liian lähellä vastuuta", olevaa poliittista peliä. Nyt tilanne on se, että melkoinen osa vajeesta milloin mistäkin kunnan alueella olevasta puutteesta, on voitu sysätä ainakin osittain valtion päätösten taakse.
Tuossa vain joitakin, askarrusta herättäviä kysymyksiä. Vaikka olen kohtuu tiiviisti tätä seurannut, vaikutelma siitä että päättäjät itsekään tietäisivät mihin ovat ryhtymässä, on melko heikoissa kantimissa.
Mikäli foorumilaisilla on tarkemman seurannan kautta näihin ylläoleviin vastauksia, mielelläni näitä kuulisin.
