Ampumaharjoittelusta

YJT

Majuri
Laitetaan tähän ketjua koskien ampumaharjoittelua. En sen enempää rajaa keskustelua muuten, kuin että tässä ei ole tarkoitus keskustella nimenomaan tai yksinomaan ampumaurheilusta, vaikka toki eri lajejakin voidaan käsitellä.
 

YJT

Majuri
Kun asetta kannetaan työtehtäviä varten, mikä on riittävä taitotaso ja mihin harjoittelussa tulisi keskittyä?

Erotuksaena ampumarataharjoittelusta, esim. "tunnista maali ja varmista tausta" saa aivan erilaisen painoarvon. Maalin tunnistaminen ei tarkoita pelkästään no shoot -taulujen erottamista ammuttavista tauluista, vaan kohdehenkilön tunnistaminen kohdehenkilöksi, ja ylipäätään sen tunnistaminen että kyseessä on (edeleen) aseenkäyttötilanne. Taustan varmistaminen ei tarkoita pelkästään sitä, että ampuu turvallisen ampumasektorin sisällä, vaan ylipäätään turvallisen ampumasektorin määritteleminen. Mitä on kohdehenkilön ja aseenkäyttäjän välissä, kohdehenkilön sivuilla, onko kohdehenkilön takana astettä joka pysäyttää luodit ja jos ei ole, mihin luodit sitten päätyvät, ja niin edelleen.

Myös stressin taso on aivan eri luokkaa, vaikka kilpailukaan ei ole stressitön ympäristö.

Mitkä asiat ovat työtehtävissä tärkeimpiä aseenkäytön suhteen?

Varmasti ainakin aseenkäsittelyn varmuus ja turvallisuus on tärkeää, erityisesti koska aseenkäyttötilanteet ovat luonteeltaan stressaavia. Myös oman taitotason tunteminen on tärkeää, eli tieto siitä, pystyykö osumaan näissä olosuhteissa; luotihan osuu aina jonnekin joten on tärkeää paitsi osua aiottuun kohteeseen, myös olla osumatta mihinkään muualle.

Pistoolista puhuttaessa on tärkeämpää pystyä ampumaan kohtuullisen nopeasti kohtuullisen tarkkoja laukauksia kohtuulliselta etäisyydeltä kuin pyrkiä suureen tarkkuuteen rauhassa tähtäämällä, mikä on enemmän kiväärin (ja miksei myös konepistoolin) aluetta. Toki myös pistoolilla tulee pystyä ampumaan tarkasti, mutta mihinkään kympin tappamiseen ei pidä harjoittelussa lähteä. On paljon tärkeämpää että kaikki laukaukset osuvat taulun A-alueelle, ja painopiste pidetään siinä että tarkkuus/varmuus ei kärsi liikaa kun nopeutta ja/tai etäisyyttä lisätään.

Lisäksi harjoittelussa tulee huomioida kaikenlaiset olosuhdemuuttujat kuten suojan takaa ampuminen, valaisimen käyttö, käskyttäminen, liikkuminen, käsineet ja/tai talvitakki päällä ampuminen, jne.

***

IPSC on alunperin ollut tositilannetta simuloivaa harjoittelua/kilpailua. Laji on sittemmin muokkautunut kilpaurheiluksi, mutta IDPA on ikään kuin ottanut sen alkuperäisen idean. IDPAssa on myös mahdollisuus kilpailla nk viranomaissarjassa, eli virkakamoissa.

Vaikka laji olisi kuinka realismiin tähtäävä tahansa, niin aina on silti mahdollista oikoa sääntöjen puitteissa. Jos tämän pystyy välttämään, niin hyvä. Kilpailu on hyvä, mutta jos yrittää liian kovasti voittaa, se voi opettaa huonoja toimintamalleja.

Massad Ayoob sanoo: "every time you fire a bullet, something should ride on it", eli että ampumista ei pitäisi ikinä harjoitella, vaan kaikki harjoittelu pitäisi olla kilpailua; ts aina pitäisi olla jokin panos joka luo paineita suorittajalle.
 

YJT

Majuri
 

g21.45acp

Luutnantti
Kun asetta kannetaan työtehtäviä varten, mikä on riittävä taitotaso ja mihin harjoittelussa tulisi keskittyä?

Erotuksaena ampumarataharjoittelusta, esim. "tunnista maali ja varmista tausta" saa aivan erilaisen painoarvon. Maalin tunnistaminen ei tarkoita pelkästään no shoot -taulujen erottamista ammuttavista tauluista, vaan kohdehenkilön tunnistaminen kohdehenkilöksi, ja ylipäätään sen tunnistaminen että kyseessä on (edeleen) aseenkäyttötilanne. Taustan varmistaminen ei tarkoita pelkästään sitä, että ampuu turvallisen ampumasektorin sisällä, vaan ylipäätään turvallisen ampumasektorin määritteleminen. Mitä on kohdehenkilön ja aseenkäyttäjän välissä, kohdehenkilön sivuilla, onko kohdehenkilön takana astettä joka pysäyttää luodit ja jos ei ole, mihin luodit sitten päätyvät, ja niin edelleen.

Myös stressin taso on aivan eri luokkaa, vaikka kilpailukaan ei ole stressitön ympäristö.

Mitkä asiat ovat työtehtävissä tärkeimpiä aseenkäytön suhteen?

Varmasti ainakin aseenkäsittelyn varmuus ja turvallisuus on tärkeää, erityisesti koska aseenkäyttötilanteet ovat luonteeltaan stressaavia. Myös oman taitotason tunteminen on tärkeää, eli tieto siitä, pystyykö osumaan näissä olosuhteissa; luotihan osuu aina jonnekin joten on tärkeää paitsi osua aiottuun kohteeseen, myös olla osumatta mihinkään muualle.

Pistoolista puhuttaessa on tärkeämpää pystyä ampumaan kohtuullisen nopeasti kohtuullisen tarkkoja laukauksia kohtuulliselta etäisyydeltä kuin pyrkiä suureen tarkkuuteen rauhassa tähtäämällä, mikä on enemmän kiväärin (ja miksei myös konepistoolin) aluetta. Toki myös pistoolilla tulee pystyä ampumaan tarkasti, mutta mihinkään kympin tappamiseen ei pidä harjoittelussa lähteä. On paljon tärkeämpää että kaikki laukaukset osuvat taulun A-alueelle, ja painopiste pidetään siinä että tarkkuus/varmuus ei kärsi liikaa kun nopeutta ja/tai etäisyyttä lisätään.

Lisäksi harjoittelussa tulee huomioida kaikenlaiset olosuhdemuuttujat kuten suojan takaa ampuminen, valaisimen käyttö, käskyttäminen, liikkuminen, käsineet ja/tai talvitakki päällä ampuminen, jne.

***

IPSC on alunperin ollut tositilannetta simuloivaa harjoittelua/kilpailua. Laji on sittemmin muokkautunut kilpaurheiluksi, mutta IDPA on ikään kuin ottanut sen alkuperäisen idean. IDPAssa on myös mahdollisuus kilpailla nk viranomaissarjassa, eli virkakamoissa.

Vaikka laji olisi kuinka realismiin tähtäävä tahansa, niin aina on silti mahdollista oikoa sääntöjen puitteissa. Jos tämän pystyy välttämään, niin hyvä. Kilpailu on hyvä, mutta jos yrittää liian kovasti voittaa, se voi opettaa huonoja toimintamalleja.

Massad Ayoob sanoo: "every time you fire a bullet, something should ride on it", eli että ampumista ei pitäisi ikinä harjoitella, vaan kaikki harjoittelu pitäisi olla kilpailua; ts aina pitäisi olla jokin panos joka luo paineita suorittajalle.

Ampuma-asetta työkseen kantavien lisäksi keskustelua koulutuksesta ja harjoittelusta pitäisi herättää myös ainakin ensimmäisten käskytyserien reserviläisten ampuma- ja aseenkäsittelytaidosta tilanteissa joissa ampuma-asetta voidaan joutua käyttämään omien kansalaisten keskuudessa, normaaliolojen lainsäädännön ja toimivaltuuksien puitteissa
Väitän ettei pelkkä SRA tai muutkaan practicallajit eivät opeta sitä, vaan asia pitäisi ottaa aktiivisemmin koulutuksen aiheeksi. Kadulla tai suojattavan kohteen ulkokehällä ei ole kukaan piirtämässä sektoreita, ei ole tuomaria antamassa komentoja, vaan asetta kantava joutuu todennäköisesti itse reagoimaan tilanteeseen ja toimimaan sen mukaan.
 

YJT

Majuri
Kuivaharjoittelu on oleellinen osa ammuntaharjoittelua. Jotkut sanovat, että (sitten kun perusteet ovat hallussa), ampumaharjoittelusta 75% (tai jopa 90%, sanojasta riippuen) tulisi olla kuivaharjoittelua. Laitoin blogille arvostelun eräästä kuivaharjoittelun apuvälineestä:
 

MeriTJ

Eversti
Lahjoittaja
Väitän ettei pelkkä SRA tai muutkaan practicallajit eivät opeta sitä, vaan asia pitäisi ottaa aktiivisemmin koulutuksen aiheeksi. Kadulla tai suojattavan kohteen ulkokehällä ei ole kukaan piirtämässä sektoreita, ei ole tuomaria antamassa komentoja, vaan asetta kantava joutuu todennäköisesti itse reagoimaan tilanteeseen ja toimimaan sen mukaan.
Komppaan, ainoastaan IDPA antaa vähän perusteita tuohon, mutta SRA vähän voi vetäjästä riippuen pinnallisesti hipaista tai ei kosketa ollenkaan. Practical ei käytännössä edes hipaise aihetta. MPK:n taktiset kurssit antaa parhaiten lääkkeitä noihin reserviläiselle oman kokemukseni valossa niissä hommissa mihin voi vapaaehtoisesti suunnata.
 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Terveisiä Israelista:

 

g21.45acp

Luutnantti
Komppaan, ainoastaan IDPA antaa vähän perusteita tuohon, mutta SRA vähän voi vetäjästä riippuen pinnallisesti hipaista tai ei kosketa ollenkaan. Practical ei käytännössä edes hipaise aihetta. MPK:n taktiset kurssit antaa parhaiten lääkkeitä noihin reserviläiselle oman kokemukseni valossa niissä hommissa mihin voi vapaaehtoisesti suunnata.

IDPA:sakin saa tutustua stageen etukäteen, joten siinä ei tule yllätyksenä se, mikä on uhka ja mikä ei ammuttava maali.
 

MeriTJ

Eversti
Lahjoittaja
IDPA:sakin saa tutustua stageen etukäteen, joten siinä ei tule yllätyksenä se, mikä on uhka ja mikä ei ammuttava maali.
Jep, tuo on noiden urheilulajien perisynti. Pistää harjoittelunkin uusiksi kun pitää tunnistaa ennen kuin ammut ihan päivänvalossakin. Sitten kun laitetaan vähän muuttujia ideaaliasetelmaan vaikka valon suhteen niin touhusta tulee suorastaan toinen laji.
 

KIM

Majuri
Minulla on ollut joskus rakennuksen sisällä paukkupatruunoilla harjoitellessa tilanne jossa vahtimaani käytävään ei pitänyt enää tulla omia, vaan ainoastaan vastapuolen taiteilijoita. No siihen pukkasi ensin tuomareita joita ei ollut erotettu muuten kuin, että niillä ei ollut aseita. Tällaiset tilanteet on hyviä harjoitteita ja testejä. Jotain tuollaista momenttia kaipaisin useamminkin harjoituksiin.
 

g21.45acp

Luutnantti
Jep, tuo on noiden urheilulajien perisynti. Pistää harjoittelunkin uusiksi kun pitää tunnistaa ennen kuin ammut ihan päivänvalossakin. Sitten kun laitetaan vähän muuttujia ideaaliasetelmaan vaikka valon suhteen niin touhusta tulee suorastaan toinen laji.
Poistamalla etukäteistutustumisen, jos säännöt sen sallivat, voi noiden toimminnallisten lajien varjolla treenata muutakin. Vielä kun saisi käyttää 3D maaleja.
 

MeriTJ

Eversti
Lahjoittaja
Poistamalla etukäteistutustumisen, jos säännöt sen sallivat, voi noiden toimminnallisten lajien varjolla treenata muutakin. Vielä kun saisi käyttää 3D maaleja.
SRA taitaa olla tuon suhteen suhteellisen helppo sääntöjen osalta, maalit voi olla muutakin kuin peruspahvit kunhan se kerrotaan ennalta.
 

Ottoville

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Poistamalla etukäteistutustumisen, jos säännöt sen sallivat, voi noiden toimminnallisten lajien varjolla treenata muutakin.

Tässä tuo ”betonikorsu” oli pimeä osuus. Rastikuvauksessa oli kaaviokuva, mutta muuten siihen ei tutustuttu etukäteen.
Samoin on ollut pimeähuone, jossa taulujen (taulu ja N/S) paikat vaihdettiin aina ampujan jälkeen.
Vaikeutena on se että suoritukseen pitäisi olla tasapuolinen kaikille (tieto ei saa levitä).

Eikä rasti saa muuttua liikaa.
 

Vääpeli

Ylipäällikkö
Nyt tulee jyrkkiä yleistyksiä. Mutta kovapanosammunta auttaa vain rekyylinhallintaan (ja myös henkiseen puoleen). Mutta näitä kaikkia voi harjoitella video/pc peleissä missä FF päällä. Tai sit Airsoftaamassa.
Paras olisi PV tst-ammunat, missä ei ole SRA tiukkoja sääntöjä ase max 90” taulusta, koska ei sitä kukaan laske oikeassa elämässä. Esim toi betoni bunkkerissa ammuskelu, mikä on turvallinen joka suuntaan.
 

Ottoville

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Paras olisi PV tst-ammunat, missä ei ole SRA tiukkoja sääntöjä ase max 90” taulusta, koska ei sitä kukaan laske oikeassa elämässä. Esim toi betoni bunkkerissa ammuskelu, mikä on turvallinen joka suuntaan.

Mutta kun betonikorsulla ei ole mitään merkitystä.

PV:n varo alue lasketaan ”tasaisen maan mukaan” ampuma-alueilla.
SRA säännöt eivät rajoita niin tiukasti.
PV:n ampuma alueella on vaikea sioitta 12 rastia.
Koska ampuma suuntaan niiden väli pitää olla useita kilometrejä (kaliberitta riippuen). Alue kasvaa vielä jos taulu/maali on alle 25.m päässä
(on jotain 170 astetta ampumasuunnatta 1,5 -3,5 km)









Ps, ”ase max 90” missä tällainen sääntö on?

Yleensä ampujalle kerrotaan että käsittely sektori on 90 astetta oikealle,vasemmalle,alas ja ylös.
Koska se on helppo ja selkeä määritellä aseen turvallinen suunta.
Usein myös tämä sektori kulkee ampujan matkassa (kuten videosta huomaat).
Mutta sitä ei ole määrätty säänöissä ja se voi olla mitä muuta tahansa.



Tällainen ammuta ei olisi pv:n ampuma alueella mahdollinen ja radalla se vaatisi vallin joka on täysin suljettu.
 

YJT

Majuri
Yksi tapa luoda 360 asteen maailman illuusiota radalle missä on vain yksi turvallinen ampumasuunta on kahdeksikkoharjoitus:

Harjoitus perusmuodossaan on sellainen, että ampuja kävelee kahdeksikkoa radan sivusuunnassa (ampumalinjalla), ja ampumakomennosta hakee maalin ja ampuu.

Harjoitusta voi jalostaa lisäämällä useita maaleja, maalin tunnistamiselementin (esim. Ammutaan vaaleatukkainen mies jolla on tumma paita), suojia joiden käyttäminen on pakollista, sijoitellaan tauluja muutenkin kuin riviin siten että ampujan on haettava turvallinen ampumasektori, lisätään myös muiden voimankäyttövälineiden (esim patukka, OC) käyttö mikäli se kuuluu kohderyhmän harjoitteluun, tehdään kaikki hämärässä tai pimeässä, otetaan esiin ponnahtavia maaleja joihin ampujan on reagoitava itsenäisesti, tehdään maaleista reagoivia joita on ammuttava kunnes saadaan aikaan näkyvä vaikutus, siirretään kahdeksikko kulkemaan edestä taakse tai kulmittain ampumalinjan yli, tekemällä harjoitus pariharjoituksena, jne.
 

Ottoville

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Harjoitus perusmuodossaan on sellainen, että ampuja kävelee kahdeksikkoa radan sivusuunnassa (ampumalinjalla), ja ampumakomennosta hakee maalin ja ampuu.
Kaikkea voidaan tehdä. Kysymys on siitä, millä tasolla turvallisuus halutaan pitää.
Olisi kyllä kiva nähdä miten tuossa ( 8 ) ladattu ase pysyy siten ettei sillä osoitella kaveria, katsojia tai toimitsijoita.
Ja miten tätä valvotaan toiminnan aikana.
 

YJT

Majuri
Position SUL?
28693
...tai vaihtoehtoisesti ase voipi olla kotelossa ihan samalla tavalla kuin se on oikeassakin 360 asteen ympäristössä joka on täynnä no shoot -kohteita.

Toki on selvää, että kahdeksikkoharjoitus ei ole perusharjoittelua vaan edellytyksenä on, että turvallinen aseenkäsittely ei ole pelkästään hanskassa vaan selkärangassa.
 

YJT

Majuri
Laitoin blogille ohjeet reagoivan taulun rakentamisesta:
 

g21.45acp

Luutnantti
Kaikkea voidaan tehdä. Kysymys on siitä, millä tasolla turvallisuus halutaan pitää.
Olisi kyllä kiva nähdä miten tuossa ( 8 ) ladattu ase pysyy siten ettei sillä osoitella kaveria, katsojia tai toimitsijoita.
Ja miten tätä valvotaan toiminnan aikana.

Juurikin niin kuin YJT kirjoitti, turvallinen aseen käsittely pitää olla selkärangassa, tasolla jolla se pitäisi olla kaikilla jotka liikkuvat ladatun aseen kanssa yleisellä paikalla.
Tosin se pitäisi olla sillä tasolla myös jokaisella ressulla, joka voi joutua tehtävään aseen kanssa NO-aikana, mieluiten kaikilla.
 
Top