Ampumaharjoittelusta

YJT

Kapteeni
#1
Laitetaan tähän ketjua koskien ampumaharjoittelua. En sen enempää rajaa keskustelua muuten, kuin että tässä ei ole tarkoitus keskustella nimenomaan tai yksinomaan ampumaurheilusta, vaikka toki eri lajejakin voidaan käsitellä.
 

YJT

Kapteeni
#2
Kun asetta kannetaan työtehtäviä varten, mikä on riittävä taitotaso ja mihin harjoittelussa tulisi keskittyä?

Erotuksaena ampumarataharjoittelusta, esim. "tunnista maali ja varmista tausta" saa aivan erilaisen painoarvon. Maalin tunnistaminen ei tarkoita pelkästään no shoot -taulujen erottamista ammuttavista tauluista, vaan kohdehenkilön tunnistaminen kohdehenkilöksi, ja ylipäätään sen tunnistaminen että kyseessä on (edeleen) aseenkäyttötilanne. Taustan varmistaminen ei tarkoita pelkästään sitä, että ampuu turvallisen ampumasektorin sisällä, vaan ylipäätään turvallisen ampumasektorin määritteleminen. Mitä on kohdehenkilön ja aseenkäyttäjän välissä, kohdehenkilön sivuilla, onko kohdehenkilön takana astettä joka pysäyttää luodit ja jos ei ole, mihin luodit sitten päätyvät, ja niin edelleen.

Myös stressin taso on aivan eri luokkaa, vaikka kilpailukaan ei ole stressitön ympäristö.

Mitkä asiat ovat työtehtävissä tärkeimpiä aseenkäytön suhteen?

Varmasti ainakin aseenkäsittelyn varmuus ja turvallisuus on tärkeää, erityisesti koska aseenkäyttötilanteet ovat luonteeltaan stressaavia. Myös oman taitotason tunteminen on tärkeää, eli tieto siitä, pystyykö osumaan näissä olosuhteissa; luotihan osuu aina jonnekin joten on tärkeää paitsi osua aiottuun kohteeseen, myös olla osumatta mihinkään muualle.

Pistoolista puhuttaessa on tärkeämpää pystyä ampumaan kohtuullisen nopeasti kohtuullisen tarkkoja laukauksia kohtuulliselta etäisyydeltä kuin pyrkiä suureen tarkkuuteen rauhassa tähtäämällä, mikä on enemmän kiväärin (ja miksei myös konepistoolin) aluetta. Toki myös pistoolilla tulee pystyä ampumaan tarkasti, mutta mihinkään kympin tappamiseen ei pidä harjoittelussa lähteä. On paljon tärkeämpää että kaikki laukaukset osuvat taulun A-alueelle, ja painopiste pidetään siinä että tarkkuus/varmuus ei kärsi liikaa kun nopeutta ja/tai etäisyyttä lisätään.

Lisäksi harjoittelussa tulee huomioida kaikenlaiset olosuhdemuuttujat kuten suojan takaa ampuminen, valaisimen käyttö, käskyttäminen, liikkuminen, käsineet ja/tai talvitakki päällä ampuminen, jne.

***

IPSC on alunperin ollut tositilannetta simuloivaa harjoittelua/kilpailua. Laji on sittemmin muokkautunut kilpaurheiluksi, mutta IDPA on ikään kuin ottanut sen alkuperäisen idean. IDPAssa on myös mahdollisuus kilpailla nk viranomaissarjassa, eli virkakamoissa.

Vaikka laji olisi kuinka realismiin tähtäävä tahansa, niin aina on silti mahdollista oikoa sääntöjen puitteissa. Jos tämän pystyy välttämään, niin hyvä. Kilpailu on hyvä, mutta jos yrittää liian kovasti voittaa, se voi opettaa huonoja toimintamalleja.

Massad Ayoob sanoo: "every time you fire a bullet, something should ride on it", eli että ampumista ei pitäisi ikinä harjoitella, vaan kaikki harjoittelu pitäisi olla kilpailua; ts aina pitäisi olla jokin panos joka luo paineita suorittajalle.
 

YJT

Kapteeni
#3
 
#4
Kun asetta kannetaan työtehtäviä varten, mikä on riittävä taitotaso ja mihin harjoittelussa tulisi keskittyä?

Erotuksaena ampumarataharjoittelusta, esim. "tunnista maali ja varmista tausta" saa aivan erilaisen painoarvon. Maalin tunnistaminen ei tarkoita pelkästään no shoot -taulujen erottamista ammuttavista tauluista, vaan kohdehenkilön tunnistaminen kohdehenkilöksi, ja ylipäätään sen tunnistaminen että kyseessä on (edeleen) aseenkäyttötilanne. Taustan varmistaminen ei tarkoita pelkästään sitä, että ampuu turvallisen ampumasektorin sisällä, vaan ylipäätään turvallisen ampumasektorin määritteleminen. Mitä on kohdehenkilön ja aseenkäyttäjän välissä, kohdehenkilön sivuilla, onko kohdehenkilön takana astettä joka pysäyttää luodit ja jos ei ole, mihin luodit sitten päätyvät, ja niin edelleen.

Myös stressin taso on aivan eri luokkaa, vaikka kilpailukaan ei ole stressitön ympäristö.

Mitkä asiat ovat työtehtävissä tärkeimpiä aseenkäytön suhteen?

Varmasti ainakin aseenkäsittelyn varmuus ja turvallisuus on tärkeää, erityisesti koska aseenkäyttötilanteet ovat luonteeltaan stressaavia. Myös oman taitotason tunteminen on tärkeää, eli tieto siitä, pystyykö osumaan näissä olosuhteissa; luotihan osuu aina jonnekin joten on tärkeää paitsi osua aiottuun kohteeseen, myös olla osumatta mihinkään muualle.

Pistoolista puhuttaessa on tärkeämpää pystyä ampumaan kohtuullisen nopeasti kohtuullisen tarkkoja laukauksia kohtuulliselta etäisyydeltä kuin pyrkiä suureen tarkkuuteen rauhassa tähtäämällä, mikä on enemmän kiväärin (ja miksei myös konepistoolin) aluetta. Toki myös pistoolilla tulee pystyä ampumaan tarkasti, mutta mihinkään kympin tappamiseen ei pidä harjoittelussa lähteä. On paljon tärkeämpää että kaikki laukaukset osuvat taulun A-alueelle, ja painopiste pidetään siinä että tarkkuus/varmuus ei kärsi liikaa kun nopeutta ja/tai etäisyyttä lisätään.

Lisäksi harjoittelussa tulee huomioida kaikenlaiset olosuhdemuuttujat kuten suojan takaa ampuminen, valaisimen käyttö, käskyttäminen, liikkuminen, käsineet ja/tai talvitakki päällä ampuminen, jne.

***

IPSC on alunperin ollut tositilannetta simuloivaa harjoittelua/kilpailua. Laji on sittemmin muokkautunut kilpaurheiluksi, mutta IDPA on ikään kuin ottanut sen alkuperäisen idean. IDPAssa on myös mahdollisuus kilpailla nk viranomaissarjassa, eli virkakamoissa.

Vaikka laji olisi kuinka realismiin tähtäävä tahansa, niin aina on silti mahdollista oikoa sääntöjen puitteissa. Jos tämän pystyy välttämään, niin hyvä. Kilpailu on hyvä, mutta jos yrittää liian kovasti voittaa, se voi opettaa huonoja toimintamalleja.

Massad Ayoob sanoo: "every time you fire a bullet, something should ride on it", eli että ampumista ei pitäisi ikinä harjoitella, vaan kaikki harjoittelu pitäisi olla kilpailua; ts aina pitäisi olla jokin panos joka luo paineita suorittajalle.

Ampuma-asetta työkseen kantavien lisäksi keskustelua koulutuksesta ja harjoittelusta pitäisi herättää myös ainakin ensimmäisten käskytyserien reserviläisten ampuma- ja aseenkäsittelytaidosta tilanteissa joissa ampuma-asetta voidaan joutua käyttämään omien kansalaisten keskuudessa, normaaliolojen lainsäädännön ja toimivaltuuksien puitteissa
Väitän ettei pelkkä SRA tai muutkaan practicallajit eivät opeta sitä, vaan asia pitäisi ottaa aktiivisemmin koulutuksen aiheeksi. Kadulla tai suojattavan kohteen ulkokehällä ei ole kukaan piirtämässä sektoreita, ei ole tuomaria antamassa komentoja, vaan asetta kantava joutuu todennäköisesti itse reagoimaan tilanteeseen ja toimimaan sen mukaan.
 
Top