Ampumakoulutus ja uudet? tuulet puhaltaa

[JaRi]

Minä kuvittelin että sellaiset pikkulaitokset kun USMC ja Bundeswehr olisivat saattaneet edes hiukan ajatella asiaa ennenkuin siirtyivät järjestelmään jossa on erilliset ampumakouluttajat. Perusteenaan nimenomaan että ampumis- ja aseenkäsittelytaito ovat sotilaan tärkeimmät ominaisuudet ja siksi niitä kouluttamaan halutaan paras väki.

Itse asiassa nousi tuosta vastauksestasi mieleeni muuan dilemma. Onko ammattisotilas välttämättä hyvä kouluttaja ja onko hyvä kouluttaja välttämättä hyvä sotilas. Suomessahan ei ole erillisiä kouluttajia ja erillisiä ammattisotilaita suuren maailman malliin vaan saman henkilön on kyettävä molempiin tehtäviin.

Niin omana mielipiteenäni sanoisin seuraavaa, että opettajatkin ovat erilaisia persoonia. Osalle soveltuu teoriaopetus, kun taas osalle käytännön taitojen vieminen soveltuu parhaiten. Hyvä persoona osaa ottaa joukon oikealla otteella mukaan ja innostaa sen oppimaan asiat tehokkaasti, niin teoria kuin käytännönkin puolella. Mielestäni kenttätehtävissä toimiva ammattisotilas on kuitenkin paras opettaja käytännön taitojen opettamiseen. Esikuntatehtävissä oleva henkilö voi olla sitten oiva opettaja teoriapuolen saloihin tutustuessa.

 

[Second]

Pitäisikö siis Suomessakin USMC:n mallin mukaan siirtyä erillisiin asekäsittely- ja ampumakoulutuksen pitäviin spesialisteihin? Heille saataisiin nopeasti opetettua aina uusimmat tavat ja koulutus yhdenmukaistuisi kertaheitolla.

Laajemmin ottaen ei, koska jos ammattisotilas on ammattisotilas, eikä "ammattisotilas", niin pitäähän hänen itsekin osata mm. sellainen sotilaan perusasia kuin aseenkäsittely..

Jos "spesialistikouluttajia" jossain tarvitaan, niin sitten ammattiin valmistavissa sotakouluissa..mutta toisaalta niissä on niitä spesialisteja eri aloille ollut jo iät ja ajat. Aseenkäsittelyyn ehkä ei, mutta monessa muussa asiassa kyllä.

Kuten sanoin, en näe oikein mitenkään realistisena sitä, että aseenkäsittelyopit..tai mitkään muutkaan opit..voitaisiin muuttaa hetkessä toisenlaiseksi. Se vie väkisin aina oman aikansa, armeijassa kun on kuitenkin aika paljon ja hyvinkin eri ikäisiä sotilaita erilaisin taustoin.

Ja kouluissa mielestäsi ei ole eri ikäisiä ja erilaisia opettajia erilaisin taustoin? Kuitenkin siellä pitää oåetussuunitelman muutos käytännössä toteuttaa alle vuodessa kautta maan.
Mutta olet todennäköisesti oikeassa. Minä kuvittelin että sellaiset pikkulaitokset kun USMC ja Bundeswehr olisivat saattaneet edes hiukan ajatella asiaa ennenkuin siirtyivät järjestelmään jossa on erilliset ampumakouluttajat. Perusteenaan nimenomaan että ampumis- ja aseenkäsittelytaito ovat sotilaan tärkeimmät ominaisuudet ja siksi niitä kouluttamaan halutaan paras väki.

Itse asiassa nousi tuosta vastauksestasi mieleeni muuan dilemma. Onko ammattisotilas välttämättä hyvä kouluttaja ja onko hyvä kouluttaja välttämättä hyvä sotilas. Suomessahan ei ole erillisiä kouluttajia ja erillisiä ammattisotilaita suuren maailman malliin vaan saman henkilön on kyettävä molempiin tehtäviin.

Pitääpäs palata vielä tähän. Itse vierastan systeemiä jossa joka asialle on oma spesialisii joka kouluttaa. Toki tämä kuvastaa systeemiä jossa se elää. Suomessa tosiasia on se että jokainen johtaja kouluttaa oman joukkonsa jotka voivat koostua joukosta jonka sotilaalliset taidot ovat jo suhteellisen ruosteessa, tuolloin olisi turha odottaa sitä ampumakoulutus-spesialstia nurkille vaan itse pitää ja joutuu kouluttamaan hyvinkin laaja-alaisesti.

Tosiasia on se että siinä missä meikäläinen sotaväki erikoistuu metsässä toimimiseen niin USMC erikoistuu ampumiseen. Meikäläinen ja heikäläinen ampumakoulutus on ihan eri tasoilla. USMC:n ideaalitilanne on se että jokaiselle ampumakoulutettavalle on oma henkilökohtainen ampumakouluttaja joka kouluttaa vain sitä yhtä koulutettavaa! Lähtökohdat on pikkuisen erillaiset ja niin on ampumakoulutksen rakennekin sekä tavoitteet. Ja sekin vielä sotkee vertailua että USMC tarjoaa alokaskoulutusta vain kahdessa fasiliteetissa jotka on juuri siihen tarkoitukseen kehitetty ja organisoitu. Suomessa alokaskoulutus tapahtuu lähestulkoon jokaisessa joukko-osastossa aina samaan aikaan. Käytännössä siis kaikki kouluttajat on jo nyt sidottu puhtaasti alokaskoulutustyöhön silloin kun alokkaat marssi portista sisään. Mistä revitään vielä erilliset ampumakouluttajat?

Ameriikkalaisilla kuten Kapiainen tuossa toi esille on se "rakenteellinen heikkous" että heillä on joukkuuen koluttajistossa hyvinkin rajallinen määrä kokemusta (poislukien alokaskoulutus jossa kokeneita kouluttajia on enemmän). Yleensä ainoa hieman enemmän kokemusta omaava kouluttaja on ns. Joukkueen Kersantti. Upseerit siirtyy varsin nopeasti uraputkessa eteenpäin. Ainakin 2000-luvulla sotiminen on aiheuttanut sen että joukkueesta ei välttämättä löydy ensimmäistäkään kokenutta kouluttajaa, koska kokeneita aliupseereita ei yksinkertaisesti ole kun miehet lähtee siviiliin ennenmmin kuin jää töihin sotaväkeen. Meillähän tilanne on pikkuisen toisenlainen, käsitääkseni perusrakenne hyvin pitkälle on se että joukkueessa on 2-3 kokenutta kouluttajaa.

En tiedä miten normaalia Suomessa on se että joku upseeri/aliupseeri kuuluu varuskunnan kouluttajakunnan kokoonpanoon ainakin sen vuosikymmenen verran. Tuntui että meilläkin joka joukkeesta löytyi ainakin yksi pitkän linjan veteraani-kouluttaja, sitten yleensä oli vielä toinen jolla oli vuosien kokemus kontollaan, sitten kokoonpanoon saattoi kuulua vielä joku varsin tuore ja kokematon kouluttaja. Ja tähän päälle sitten vielä kadettiupseeri. Siis rauhanajan koulutuksessa.

En sitten tiedä mikä on Budenswehrin rakenne koulutksessa. Käsitääkseni heikäläinen armeija nojaa tai on nojannut aika pitkällekin vakinaisiin joukkoihin jotka on miehitetty varusmiehillä joka muistuttaa rakenteeltaan enemmän ammattiarmeijaa kuin meikäläistä reserviläisarmeijaa. Eli kulloisena aikana palevevat aktiivijoukot muodostavat erittäin merkittävän osan sen hetken sodanajan vahvuudesta.