Antautumisen "taito"

[Kustaanmiekka]

Katselin kerran TVstä dokumentin entisistä Ranskalaisista, Hollantilaisista ja Belgialaisista vastarintaliikkeen jäsenistä WWII:sen ajalta.
Muistan kun Ranskalainen vastarintaliikkeen jäsen vanhana pappana kertoi eräästä tapauksesta.
Oli juuri valmistelemassa jäynää saksalaisille, kun saksalaispartio yllätti hänet. Tilanne näytti toivottomalta. Hän muisteli, että koulutuksessa oli kerrottu, että jos saa noin 50m etäisyyttä viholliseen, niin osuminen mutkittelevasti juoksevaan maaliin vaikeutuu huomattavasti. Noh, kaveri pinkasi karkuun.
Sai kuitenkin yhden luodin kylkeen mutta pystyi jatkamaan karkumatkaa saksalaiset takana seuraten.
Verenvuodon takia voimat alkoivat cähitellen vähentymään ja tilanne näytti heikolta. Kaveri oli kuitenkin saapunut pellolle jonka vierestä alkoi metsä.
Hän ajatteli, että todennäköisin piiloutumispaikka olisi metsikkö jonne takaa-ajajatkin tulisivat. Hän heittäytyi peltoon paikalleen makaamaan. Saksalaiset menivät tietenkin metsään ja eivät löytäneet häntä. Koko yön oli pellossa paikoillaan ja vasta aamulla jatkoi matkaansa.
Kun ihminen makaa maassa, niin eihän se kovin korkea ole. Ehken tuollaiset 30-40cm ellei ole sitten isoa kaljamahaa ;-)
Jos on aluskasvillisuutta ja peitteistä maastoa, niin ihmistä on vaikea löytää muutoin kuin kävelemällä aivan kohti tai juuri ja juuri vierestä.
Tähän perustuu myös se, että metsään kadonnutta ihmistä etsivät joukot kävelevät erittäin tiheässä rivissä. Etsijöiden väli taitaa olla vain 5 metriä.
Jos takaa-ajajilla on mukana koira, niin sittenhän tilanne on pakoonpyrkijältä paljon hankalampi.
Viime vuonnahan lapissa Kemihaaran alueella katosi pariskunta jotka olivat asuntoautoltaan lähteneet hieman tutustumaan lapin luontoon lähemmin. Eksyivät. Mies löydettiin hypotermiaan kuolleena maastosta läheltä parkkipaikkaa. Emännän ruumista ei vissiin ole vieläkään löydetty. Niin on ihminen loppuen lopuksi pieni ja vaikeasti havaittava kohde suomalaisessa luonnossa.

 

[Shadowmon]

Eikä tarvi olla edes sota.

Pari vuotta sitten oli harjoitus, jossa maalimiehen piti esittää loppuun väsynyttä vihollissoturia. Idea oli, että kun aluepartio lampsii tietä pitkin, kohdehenkilö juoksee tien yli ja "piiloutuu" tien viereen harvaan männyn taimikkoon. Siitä sitten pitäisi käskyttämällä saada ukko haltuun. Homma menikin persiilleen, partio kyllä huomasi tien yli juoksevan kohdehenkilön, mutta kun tämä meni "piiloon" metrin mittaisen männyn taimen taakse, lampsi aluepartio ketjussa ohi kohteen, lähimmän kävellessä alle metrin päästä. Keskellä kirkasta päivää. Taimikossa, joka oli käytännössä aukeaa, taimien väli oli useita metrejä. Missä maassa makaavan miehen näki yhdellä silmäyksellä vähintään kolmenkymmenen metrin päästä.

Jälkeenpäin tuumittiin, että jonkinlaisesta putkinäöstä lienee ollut kysymys.

Miettii tähän vielä sen että kohdetta ei osata etsiä. Tosiana uskon kyllä että melko helpolla voi onnistua piiloutumaan, kannattaa todellakin ainakin yrittää.

 

[Rajajääkäri]

Katselin kerran TVstä dokumentin entisistä Ranskalaisista, Hollantilaisista ja Belgialaisista vastarintaliikkeen jäsenistä WWII:sen ajalta.
Muistan kun Ranskalainen vastarintaliikkeen jäsen vanhana pappana kertoi eräästä tapauksesta.
Oli juuri valmistelemassa jäynää saksalaisille, kun saksalaispartio yllätti hänet. Tilanne näytti toivottomalta. Hän muisteli, että koulutuksessa oli kerrottu, että jos saa noin 50m etäisyyttä viholliseen, niin osuminen mutkittelevasti juoksevaan maaliin vaikeutuu huomattavasti. Noh, kaveri pinkasi karkuun.
Sai kuitenkin yhden luodin kylkeen mutta pystyi jatkamaan karkumatkaa saksalaiset takana seuraten.
Verenvuodon takia voimat alkoivat cähitellen vähentymään ja tilanne näytti heikolta. Kaveri oli kuitenkin saapunut pellolle jonka vierestä alkoi metsä.
Hän ajatteli, että todennäköisin piiloutumispaikka olisi metsikkö jonne takaa-ajajatkin tulisivat. Hän heittäytyi peltoon paikalleen makaamaan. Saksalaiset menivät tietenkin metsään ja eivät löytäneet häntä. Koko yön oli pellossa paikoillaan ja vasta aamulla jatkoi matkaansa.
Kun ihminen makaa maassa, niin eihän se kovin korkea ole. Ehken tuollaiset 30-40cm ellei ole sitten isoa kaljamahaa ;-)
Jos on aluskasvillisuutta ja peitteistä maastoa, niin ihmistä on vaikea löytää muutoin kuin kävelemällä aivan kohti tai juuri ja juuri vierestä.
Tähän perustuu myös se, että metsään kadonnutta ihmistä etsivät joukot kävelevät erittäin tiheässä rivissä. Etsijöiden väli taitaa olla vain 5 metriä.
Jos takaa-ajajilla on mukana koira, niin sittenhän tilanne on pakoonpyrkijältä paljon hankalampi.
Viime vuonnahan lapissa Kemihaaran alueella katosi pariskunta jotka olivat asuntoautoltaan lähteneet hieman tutustumaan lapin luontoon lähemmin. Eksyivät. Mies löydettiin hypotermiaan kuolleena maastosta läheltä parkkipaikkaa. Emännän ruumista ei vissiin ole vieläkään löydetty. Niin on ihminen loppuen lopuksi pieni ja vaikeasti havaittava kohde suomalaisessa luonnossa.

Ja kun liikkumattomalla soturilla on lisäksi asusteena maastopuku, ei ole helppo huomata.

 

[Kustaanmiekka]

Nimenomaan liike paljastaa. Ja maastopuku tekee löytämisestä vielä hankalampaa. Ja jos vihulainen ei nyt edes vartavasten ole haavoittunutta/piiloutujaa etsimässä.
Tilanne muuttuu tietysti hankalammaksi siinä vaiheessa jos he erityisesti alkavat etsimällä etsiä ja jos heillä on käytössä IR-laitteita ja/tai koiria.

 

[Kapiainen]

Tästä piiloutumisesta/etsimisestä vielä:
Jos tilanne on se, että kahakka alkaa olemaan selvä, joku mahdollinen haavoittunut ehkä jäi johonkin, niin kovin kauaa ei taida into riittää etsiskelyyn ilman jotakin erityistä syytä.
Peruskuvio on kuitenkin se että näkyvät/muuten paikallistetut kaatuneet ja lähialue tsekataan turvallisuuden varmistamiseksi ja se on siinä. Tämä kun on tehty, on se etsimisintokin tupannut laantumaan. Ja miksei olisi? Tilanne on ohi, tehtävä todennäköisesti kesken/saatiin valmiiksi ja lähialue todettu turvalliseksi. Silloin on muitakin asioita mielessä kuin mahdollisen piilottelijan pitkäksi venyvä etsintä.
Toki sitten on tilanteita, joissa saattaa se etsintä olla jopa päätehtävä.

 

[baikal]

Haavoittuneena tai tarpeeksi sairaana on hankala selvitä -omille- ja tuolloin voi olla inhimillisesti paras arvanheitto antautua. Hyvällä tuurilla saa hoitoa ja selviää, huonolla kuolee kuitenkin. Ja voi se sisukin olla heikkoa, jos on pari rumaa reikää nahkoissa, jalka poikki tai jotain.

Etummaiset hyökkäysjoukot eivät varmaan pesää tee alueelle, kyllä niillä on tavoitteet ja aikataulut ja tod.näk. kiireen kierääkin.

 

[Vonka]

Isäukko pakeni kesällä 1944 Sykiälästä. Hän jäi jälkeen, piileksi ja laski panssareita. Urat ja aukeat olivat venäläisten hallussa. Kun hänet huomattiin, hän juoksi lähimpään lepikkoon ja sai osuman jalkaan juuri metsän reunassa. Hän linkutti sitten metsiä pitkin Vammeljärvelle ja kahlasi Vammeljoen yli, löysi omalle puolelle.

Pataljoonankomentaja oli hukannut miehensä jo aiemmin. Hän kokosi kirjavan joukon hortoilijoita, jonka toi pois. Haavoittuneet, jotka koottiin erään kiviaidan viereen ja jätettiin siihen, venäläiset ampuivat.

Vankejakin ottivat. Paavo Lehtola kertoo samasta taistelusta kirjassaan Leijonalipun komppania: Ehdittiin vain hiukan koulun oh, kun mutkan takaa tuli näkyviin jono venäläisiä panssarivaunuja mäen harjanteella. Sadan metrin päästä avattiin meitä kohti konekiväärituli. Yksi pojista haavoittui ja kaksi kaveria lähti häntä raahaamaan suojaan. Me loput makasimme ojassa uskaltamatta nostaa päätämme sarjojen pyyhkiessä ylitsemme. Käskin tien takana makaavia yrittämään pakoon ennen kuin vaunu avaisi tulen. Painuin entistä matalammaksi. Vaunu laukaisi tykin pakenevien perään, kolmituumaisen räjähdys muutaman metrin päässä tuntui lyövän aivot pellolle. Takki jatkoi pysähtymättä takoen tietä konekiväärillään tunnustellen näin, oliko tie miinoitettu. Tankin mentyä syöksyin tielle ja sen toisella puolella olevaan notkelmaan. Takana tullut tankki ampui mutta ei jäänyt katsomaan kuinka minun kävi vaan rynnisti johtovaunun perään. Kolmen muun vaunun mentyä ohitseni mutta viimeinen jäi sahaamaan tien suoralle, lopulta se katosi mutkan taakse. Silloin nousin pystyyn mutta tilaisuuteni pelastautua oli myöhäistä. Minua kohti sojotti kolme neljäkymmentä aseen piippua. Vangitsijoilla oli kiusaus apua minut kuten kävi haavoittuneelle toverilleni hetken kuluttua. Häntä ammutttiin kylmästi päähän.

 

[SJ]

Eikä tarvi olla edes sota.

Pari vuotta sitten oli harjoitus, jossa maalimiehen piti esittää loppuun väsynyttä vihollissoturia. Idea oli, että kun aluepartio lampsii tietä pitkin, kohdehenkilö juoksee tien yli ja "piiloutuu" tien viereen harvaan männyn taimikkoon. Siitä sitten pitäisi käskyttämällä saada ukko haltuun. Homma menikin persiilleen, partio kyllä huomasi tien yli juoksevan kohdehenkilön, mutta kun tämä meni "piiloon" metrin mittaisen männyn taimen taakse, lampsi aluepartio ketjussa ohi kohteen, lähimmän kävellessä alle metrin päästä. Keskellä kirkasta päivää. Taimikossa, joka oli käytännössä aukeaa, taimien väli oli useita metrejä. Missä maassa makaavan miehen näki yhdellä silmäyksellä vähintään kolmenkymmenen metrin päästä.

Jälkeenpäin tuumittiin, että jonkinlaisesta putkinäöstä lienee ollut kysymys.

Veikkaisin, että joka ukko oletti maalihenkilön jatkaneen pidemmälle ja siksi katseet oli kohdistettu kauemmas, eikä "lähelle".

 

[SJ]

Isäukko pakeni kesällä 1944 Sykiälästä. Hän jäi jälkeen, piileksi ja laski panssareita. Urat ja aukeat olivat venäläisten hallussa. Kun hänet huomattiin, hän juoksi lähimpään lepikkoon ja sai osuman jalkaan juuri metsän reunassa. Hän linkutti sitten metsiä pitkin Vammeljärvelle ja kahlasi Vammeljoen yli, löysi omalle puolelle.

Pataljoonankomentaja oli hukannut miehensä jo aiemmin. Hän kokosi kirjavan joukon hortoilijoita, jonka toi pois. Haavoittuneet, jotka koottiin erään kiviaidan viereen ja jätettiin siihen, venäläiset ampuivat.

Vankejakin ottivat. Paavo Lehtola kertoo samasta taistelusta kirjassaan Leijonalipun komppania: Ehdittiin vain hiukan koulun oh, kun mutkan takaa tuli näkyviin jono venäläisiä panssarivaunuja mäen harjanteella. Sadan metrin päästä avattiin meitä kohti konekiväärituli. Yksi pojista haavoittui ja kaksi kaveria lähti häntä raahaamaan suojaan. Me loput makasimme ojassa uskaltamatta nostaa päätämme sarjojen pyyhkiessä ylitsemme. Käskin tien takana makaavia yrittämään pakoon ennen kuin vaunu avaisi tulen. Painuin entistä matalammaksi. Vaunu laukaisi tykin pakenevien perään, kolmituumaisen räjähdys muutaman metrin päässä tuntui lyövän aivot pellolle. Takki jatkoi pysähtymättä takoen tietä konekiväärillään tunnustellen näin, oliko tie miinoitettu. Tankin mentyä syöksyin tielle ja sen toisella puolella olevaan notkelmaan. Takana tullut tankki ampui mutta ei jäänyt katsomaan kuinka minun kävi vaan rynnisti johtovaunun perään. Kolmen muun vaunun mentyä ohitseni mutta viimeinen jäi sahaamaan tien suoralle, lopulta se katosi mutkan taakse. Silloin nousin pystyyn mutta tilaisuuteni pelastautua oli myöhäistä. Minua kohti sojotti kolme neljäkymmentä aseen piippua. Vangitsijoilla oli kiusaus apua minut kuten kävi haavoittuneelle toverilleni hetken kuluttua. Häntä ammutttiin kylmästi päähän.

Yksi huomio haavoittuneiden antautumisesta: Ei kannata jos vihollisella on kiire muualle!

 

[Sardaukar]

Yksi huomio haavoittuneiden antautumisesta: Ei kannata jos vihollisella on kiire muualle!

Venäläisillä oli ainakin 2. maailmansodassa saksalaisten kanssa periaate, että jos et pystynyt kävelemään, niin lopetettiin siihen.

 

[Leaderdog]

^Monet Venäläiset ratkaisivat kiperän tilanteensa käsikranaatilla, jottei joutuisi finskifasistin käsiin....

 

[EK]

Jos vaihtoehtona on joutua haalarissa väkivaltapornon pääosanesittäjäksi jonkun ääriliikkeen kidutus/tappovideolle niin se itsensä räjäyttäminen tai viimeisen kuulan varaaminen omaan nuppiin tuntuu melko selkeältä ratkaisulta. Mikäli joskus toimisin konfliktialueella jossa vangiksi joutuminen olisi mahdollista, tuo olisi yksi niistä asioista mistä pyrkisin käymään päänsisäiset kamppailut ennen varsinaista tekemistä jolloin jos joudun sellaiseen tilanteeseen tarvitsee enää toimia sen pohjalta. Tähän tietty vaikuttaa yleinen tilanne, se miten aiemmin vihollinen on kohdellut vankejaan yms mutta lähtökohtaisesti vangiksi jääminen on melkoista riskipeliä ja oman käden kautta voi olla tosiaan monessa kohtaa parempi vaihtoehto kuin esim elää täysin kyvyttömänä normaaliin elämään traumatisoituneena mieleltään sairaana vaikka siitä vangitsemisesta selviäisi fyysisesti elossa. Noin olen itse asiaa miettinyt, joku voi olla ihan toistakin mieltä perustellusti.

Tämän vuoksi meikäläisten pitäisikin mahdollisen konfliktin sattuessa muistaa noudattaa niitä sodan sääntöjä. Jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että yksi merkittävä syy sille, että miehet kävivät epäinhimilistä taisteluhautasotaa oli, että pelättiin antautumista yrittävien kokevan tylyn lopun. Ja tämä piti paikkansa. Sekä saksalaiset että liittoutuneet olivat sangen nihkeitä ottamaan vankeja ja tämä tiedettiin. Siispä taisteltiin loppuun saakka. Mikäli esim. saksalaiset joskus vuoden 1917 jälkeen, syksystä 1918 puhumattakaan, olisi saatu yksilötasolla vakuutettua antautumisen kannattavan, sota olisi voinut loppua aiemminkin. Ja tietysti joskus 1916 sama toisinpäin, etenkin ranskalaisten kohdalla. Nyt harjoitettu linja vain lisäsi väkivaltaisuutta, kun haluttiin kostaa todelliset ja kuvitellut vääryydet. Tarkemmin tästä esim. Ferguson Julma sota -teoksessaan.

Saksalaisten ja venäläisten toiminta toisen maailmansodan lienee kaikille tuttua, joten sitä tuskin tarvitsee pahemmin käsitellä enää. Kuitenkin esim. kanadalaisia pidettiin joukkoina, joille saksalaisten ei kannattanut edes yrittää antautua ja yhdysvaltalaisten toiminta Tyynellämerellä selittää osaltaan sitä, miksi japanilaiset taistelivat niin fanaattisesti loppuun saakka. Välillä niitä vankeja ei edes otettu tai sitten saatuja vankeja kohdeltiin ikävällä tavalla. Sodan loputtua jenkit kohtelivat saarilla kaltoin myös paikallisväestöä. Suomalaisista kannattaa muistaa, että Lapissa saksalaiset hyökkäysvaiheessa -41 ihmettelivät, että eikö aseveljet ota vankeja ollenkaan. Eli mikään aate tai kansallisuus tms. ei sinänsä pelasta törttöilyltä, muttei toisaalta myöskään pakota automaattisesti kohtelemaan vankeja huonosti.

Siispä omalta kohdalta vangiksi jättäytyminen riippuisi sekä tilanteesta yleisesti että tiedoista opponentin toiminnasta. Jos kenttäarmeija antautuu, niin silloin antautuu EK:kin. Riittävän toivottamassa tilanteessa varmaan antautuisin muutenkin, jos toiveita henkiinjäämisestä olisi. Sen sijaan jos tiedossa olisi takuuvarmaa kidutusta ja kuolemaa, niin sitten varmaan en. Ja tuo huomio siitä, mille porukalle yrittää antautua oli hyvä. Panssarikärki tai tiedustelupumppu ei varmaan kuljettele hirveästi vankeja mukanaan, mutta kohtaamistaistelun jälkiä siivoava jv-osasto jo vähän varmemmin.

Joskus täälläkin on keskusteltu vankien kohtelusta mahdollisen konfliktin sattuessa ja sangen radikaalejakin toimenpiteitä on kannatettu. Itse toivoisin kovasti meikäläisten noudattavan sitä Geneven-linjaa.

 

[Kustaanmiekka]

YLE:n Elävästä arkistosta löytyy mielenkiintoinen palkittu dokumentti Suomalaisten sotavankien kohtaloista:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/...malaisten-ja-venalaisten-sotavankien-kohtalot

(Talvi- ja jatkosodan aikana puna-armeija otti vangiksi noin 4 500 suomalaista, suomalaiset puolestaan ottivat samana aikana vangiksi noin 70 000 neuvostoliittolaista.)

Muutenkin tuolta YLEn Elävästä arkistosta suosittelen kuuntelemaan autenttisia Suomalaisten sotilaiden haastatteluja heidän kohtaloistaan.

https://yle.fi/aihe/elava-arkisto -> laita hakukenttään hakusanoiksi: sotilaiden äänet

https://haku.yle.fi/?q=sotilaiden äänet 1&category=Elävä arkisto&language=fi

 

[JR49]

Kuka antautuu, niin pitäköön mielessä, että tuolla ei ihmisoikeuksia vangeilla ole, jos katsovat, että sinulla on tietoja joita pitää puristaa irti.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201802152200747280_ul.shtml

Asianajaja näki uransa pahimmat kidutuksen jäljet Viktorin selässä - vankilalääkäri kuittasi venäläisaktivistin vammat vain pieninä
Venäjällä pidätetyn aktivisti Viktor Filinkovin lakimies kertoo Iltalehdelle, ettei ole aiemmin nähnyt yhtä rajuja kidutusjälkiä.

• Venäjällä on tammikuun lopulla pidätetty niin sanottujen Navalnyin toimintapäivien yhteydessä lukuisia aktivisteja, joista osa on edelleen tutkintavankeudessa.
• Iltalehden haastatteleman todistajan, asianajajan sekä ihmisoikeuskomission edustajien mukaan Pietarissa tutkintavankeudessa olevia aktivisteja on kidutettu.
• Aktivistit on otettu kiinni epäiltyinä terroristiseen toimintaan osallistumisesta.

Viktor Filinkov on edelleen tutkintavankilassa. (KUVAKAAPPAUS OVDINFO.ORG-SIVUSTOLTA)


Aktivisti Viktor Filinkov on edelleen tutkintavankeudessa Pietarissa. Jos asian tutkinta pitkittyy, joutuu hän odottamaan jopa kuusi kuukautta vangittuna asian etenemistä oikeuteen.
Iltalehti kertoi Filinkovin tapauksesta 3. helmikuuta.
Filinkovin asianajaja Vitali Cherkasovin mukaan kyseessä on niin sanottu old school -vankila, eli se on peruja Neuvostoliiton ajan turvallisuuspalvelu KGB:ltä, sittemmin Venäjän FSB:ltä. Virallisesti vankila ei ole turvallisuuspalvelun hallinnoima, mutta asianajajan mukaan käytännössä samanlainen kuin ennenkin.
Cherkasov tapasi Filinkovin viimeksi keskiviikkona. Tapaamisissa oli viikon tauko, ja Cherkasov pelkäsi, että tuona aikana Filinkovia olisi painostettu tunnustamaan asioita, joiden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
Toinen pidätetty aktivisti Igor Shishkin on tehnyt painostuksen ja kidutuksen myötä sopimuksen viranomaisten kanssa.

Intensiivistä kidutusta
Cherkasovin huoli Filinkovista oli aiheellinen, koska heti pidätyksenä jälkeen tammikuun lopulla Filinkovia oli kidutettu julmasti. Cherkasov on antanut oikeudellista apua kidutuksen uhreille 14 vuoden ajan. Filinkovin kidutuksen seurauksena saamat jäljet olivat pahimmat, joita asianajaja on uransa aikana nähnyt.
- Kidutus on kestänyt kauan ja ollut intensiivistä, Cherkasov kertoo videoyhteyden välityksellä Pietarista käsin keskiviikkona.
- Hänen kehossaan on suuria alueita täynnä punaisia jälkiä. Aivan kuin ampiaislauma olisi käynyt hänen kimppuunsa, asianajaja jatkaa.
Vankilan lääkäri on todennut Filinkovin vammat vain päällisin puolin. Asianajaja kertoo, että viranomaisten taholta asiakirjoihin on merkitty ”vain pieniä vammoja”.
Cherkasov näyttää videoyhteyden kautta kuvia, joihin on merkinnyt Filinkovin kidutuksesta saamat vammat. Sen mukaan sähköshokeista tulleita polttojälkiä on Filinkovin koko kehossa, erityisesti selän ja reisien alueilla.
Nyt noin kolme viikkoa kidutuksen jälkeen osa jäljistä on edelleen nähtävillä.
Pietarin ihmisoikeuskomission edustajat ovat todenneet ja kirjanneet vastaavat vammat Filinkovin kehossa.


Sekä Viktor Filinkovilla että Igor Shiskinillä on runsaasti polttamalla tehtyjä jälkiä ympäri kehoa. (PIETARIN IHMISOIKEUSKOMISSION ASIAKIRJA)


Pietarin ihmisoikeuskomissio kirjasi ylös Viktor Filinkovin kidutuksesta saamia vammoja. (PIETARIN IHMISOIKEUSKOMISSION ASIAKIRJA)

Epäilyt terrorismista
Viktor Filinkov ja Igor Shishkin otettiin kiinni Pietarissa. Heidän lisäkseen ainakin kolmas henkilö on pidätettynä Pietarissa samankaltaisin syyttein. Heitä epäillään osallistumisesta terroristiseen toimintaan.
Pietarin pidätysten yhteydessä esille nousee yhtenään niin sanottu Penzan tapaus viime vuoden lopulta. Penzan kaupunki sijaitsee noin 600 kilometriä Moskovasta kaakkoon.
Penzassa alkoi tapahtua loka-marraskuussa 2017. Tuolloin Venäjän turvallisuuspalvelu FSB otti kiinni kuusi miestä epäiltyinä terrorismijärjestön perustamisesta. Järjestön nimeksi on mainittu сеть eli Verkosto.
FSB:n mukaan kyseisen järjestön jäsenet suunnittelivat pommi-iskuja Venäjän presidentinvaalien aikana maaliskuussa sekä iskuja jalkapallon MM-kilpailuihin kesä- ja heinäkuussa. Iskujen tavoitteena olisi ollut FSB:n mukaan Venäjän poliittisen tilanteen epävakauttaminen ja aseellisen kapinan käynnistäminen.
Viisi miehistä on edelleen tutkintavankilassa Penzassa, yksi kotiarestissa.
Pietarissa pidätetyiltä Filinkovilta ja Shishkiniltä sekä todistajana kiinniotetulta Ilja Kapustinilta on kuulusteluissa yritetty saada tunnustusta, että he ovat yhteydessä Penzan tapahtumiin. Pietarissa toimivan ihmisoikeuskomission mukaan Shishkin on kidutuksen seurauksena tehnyt viranomaisten kanssa jonkinlaisen sopimuksen. Komissiolla ei ole toistaiseksi tarkempia tietoja sopimuksen sisällöstä.
Asianajaja Cherkasovin mukaan Filinkov ei aio tehdä sopimusta asioista, joiden kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä. Hän on sanonut asianajajalleen, että on valmis istumaan maksimirangaistuksen 10 vuotta.
Kapustin on tällä hetkellä vapaana.
Lue Kapustinin tapauksesta täältä.

Yhteys löytyy
Cherkasov näkee Penzan ja Pietarin tapausten välillä jonkinlaisen yhteyden. Tapaukset sinällään ovat hänen arvionsa mukaan erillisiä, mutta yhteys maan sisäpolitiikkaan löytyy molemmista. Cherkasov hengittää syvään ja puhaltaa ilmaa ulos pitkään ennen kuin vastaa kysymykseen tapausten yhteydestä.
- (Putinin) hallinto haluaa näyttää, ettei ole sodassa vain lännen kanssa vaan myös sisäinen vihollinen on olemassa, hän toteaa.
Cherkasov ei myöskään usko, että toisinajattelijoiden vaino päättyy maaliskuussa pidettäviin presidentinvaaleihin.
- Samat talousvaikeudet jatkuvat (Venäjällä). On edelleen suunnattava ihmisten katseet muualle vaikeuksista.
- Vallan väline on luoda ”terroristiryhmiä”, Cherkasov hymähtää.
Hän jatkaa, että meneillään olevan kehityksen taustalla ovat muun muassa Venäjän vastaiset pakotteet ja edelleen Venäjän asettamat vastapakotteet, joiden myötä esimerkiksi valtion virkamiehiä on kielletty matkustamasta ulkomaille.
- Ihmisten tyytymättömyys kasvaa, Cherkasov toteaa.

 

[Teme]

Kuka antautuu, niin pitäköön mielessä, että tuolla ei ihmisoikeuksia vangeilla ole, jos katsovat, että sinulla on tietoja joita pitää puristaa irti.

Jos Venäjällä oman maan kansalaisia kohdellaan näin rauhan aikana voitte kuvitella mitä tapahtuu vihollismaan asukkaille sodan aikana...

https://www.amnesty.org/en/latest/n...-prisoners-tortured-and-killed-amid-conflict/

 

[Rannari]

Venäläisten vankeinhoidollisiin kuulustelukeinoihin voi perehtyä vaikka katsomalla mitä Baltian sodanjälkeisen sissisodan johtajille KGB:n kynsissä tapahtui. Tarina ei kerro kaivettiinko silmät päästä ennen vai jälkeen kuohitsemisen mutta keinot olivat perinteisiä ja suoraviivaisen tehokkaita. Jos oikein muistan niin sairaalassa vammat todettiin vielä itse aiheutetuiksi.

 

[SJ]

Venäläisten vankeinhoidollisiin kuulustelukeinoihin voi perehtyä vaikka katsomalla mitä Baltian sodanjälkeisen sissisodan johtajille KGB:n kynsissä tapahtui. Tarina ei kerro kaivettiinko silmät päästä ennen vai jälkeen kuohitsemisen mutta keinot olivat perinteisiä ja suoraviivaisen tehokkaita. Jos oikein muistan niin sairaalassa vammat todettiin vielä itse aiheutetuiksi.

Ryssäläisen mafia -logiikan perusteella ne vammat olivatkin itseaiheutettuja. Eivät olisi pakottaneet KGB:tä tekemään moisia tekoja niin kaikki (vangeilta ei kysytä, kun ne eivät oikeastaan ole enää olemassa) olisi olleet tyytyväisempiä kun KGB olisi voinut siirtyä suoraan teloittamaan noita vankeja.

 

[Rannari]

Ryssäläisen mafia -logiikan perusteella ne vammat olivatkin itseaiheutettuja. Eivät olisi pakottaneet KGB:tä tekemään moisia tekoja niin kaikki (vangeilta ei kysytä, kun ne eivät oikeastaan ole enää olemassa) olisi olleet tyytyväisempiä kun KGB olisi voinut siirtyä suoraan teloittamaan noita vankeja.

En hämmästyisi vaikka olisivat suorastaan riemumielin vähän kidutelleet ihan silkasta silpomisen ilosta. En usko sellaisen ihmeukkelin kuin kiduttelijavirkamiehen olemassaoloon. Siis niin että tehdään vain ehdottoman välttämättömät työt ja muuten ollaan kuin ellun kanat. Kyllä niihin hommiin pitää olla ihan erityinen kutsumus.

 

[baikal]

Kyllä niihin hommiin pitää olla ihan erityinen kutsumus

Tätä asiaa on tutkittu ja pieni ullatus siinä piilee. Yhtälailla viulunsoittaja silpoo lähimmäistään kuin raaka linnasta kaivettu vinksahtanut rikollinenkin. Tai ehkei -yhtä lailla- mutta onnistuu mainiosti.

Parikin testiä on jouduttu keskeyttämään, kun meno on yltynyt liian rajuksi, tästä on ollut mm. telkkaridokkari.

Muistellaanpas vaikka omien erikoisjoukkojemme hiukka lapasesta lähtenyttä piikkileikkiä ihan samisten kesken.

Miksi Venäjällä pääsee julkiseksi näitä tapauksia? Koska halutaan pelotella alamaisia, siitähän tässä on kyse. Hieno kehityslinja siis ja kuka tietää mihin johtaa?

 

[SJ]

Tätä asiaa on tutkittu ja pieni ullatus siinä piilee. Yhtälailla viulunsoittaja silpoo lähimmäistään kuin raaka linnasta kaivettu vinksahtanut rikollinenkin. Tai ehkei -yhtä lailla- mutta onnistuu mainiosti.

Parikin testiä on jouduttu keskeyttämään, kun meno on yltynyt liian rajuksi, tästä on ollut mm. telkkaridokkari.

Muistellaanpas vaikka omien erikoisjoukkojemme hiukka lapasesta lähtenyttä piikkileikkiä ihan samisten kesken.

Miksi Venäjällä pääsee julkiseksi näitä tapauksia? Koska halutaan pelotella alamaisia, siitähän tässä on kyse. Hieno kehityslinja siis ja kuka tietää mihin johtaa?

Joo, veikkaan minäkin että kyse on pääasiassa siitä, että halutaan täyttää tehtävä tai ei nähdä että tehtävä voitaisiin jättää suorittamatta tai kesken, kun voidaan mennä askel pidemmälle sen tunnustuksen saamiseksi. Ja sitten vielä seuraava askel. Ja seuraava...

Ja sen jälkeen onkin muodostunut "toimiva" käytäntö.