Umkhonto
Ylipäällikkö
Armeija ryhtyy kouluttamaan varusmiehistä myös kaatuneiden huoltomiehiä
Kuolemasta puhuminen on myös psyykkistä valmennusta tositilannetta varten, sanoo kenttärovasti Timo Waris.
SA-kuvan kuvatekstin mukaan kuvassa on KEK:sta lähteviä arkkuja rautatievaunussa Torniossa 1944. (KUVA: Kim Borg / SA-kuva)
Jukka Harju HS
Julkaistu: 21.10. 2:00 , Päivitetty: 21.10. 6:24
Puolustusvoimat on aikeissa ryhtyä kouluttamaan varusmiehiä kaatuneiden huoltomiehiksi osana Koulutus 2020 -hanketta.
Tällaisen koulutuksen saaneen sotilaan tehtävä on huolehtia taistelussa kaatuneen sotilaan ruumiista. Koulutukseen kuuluu muun muassa vainajan haltuunotto, evakuointi ja kenttähautaaminen.
Kaatuneiden huoltomiehen koulutuksen voi saada huoltopalvelualan kuuden viikon erikoiskoulutusjaksolla, jolla kaatuneiden huoltomiehen kurssi kestää viikon. Koulutus alkaa joukko-osastoissa vuonna 2021.
Kaatuneiden huoltomies koulutetaan huolehtimaan ruumiista. Siihen kuuluu ruumiin säilöminen, kuljettaminen ja hautaaminen.
Kyse on varusmiesten erikoiskoulutuksesta, johon valitaan vain pieni määrä varusmiehiä jokaisesta saapumiserästä, sanoo Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen kenttärovasti Timo Waris Tampereelta.
Hänen mukaansa kenenkään varusmiehen ei tarvitse pelätä joutuvansa kaatuneiden huoltomieheksi, sillä siihen valitaan vain sellaisia varusmiehiä, jotka siihen haluavat ja soveltuvat.
”Kaikkiin tehtäviin valitaan henkilöt soveltuvuuden mukaan. Ei tarvitse pelätä, että sellaiseen joutuu tahtomattaan”, Waris sanoo.
”Siihen voivat hakeutua sellaiset varusmiehet, jotka tuntevat ammatillista kiinnostusta vainajan käsittelyyn ja jotka esimerkiksi ovat tekemisissä vakavien onnettomuuksien kanssa.”
Jatkossakin vainajista huolehtisivat poikkeusoloissa ammatti-ihmiset esimerkiksi hautaustoimistoista, mutta Wariksen mukaan ajatus on nyt leventää myös varusmiesten tietopohjaa.
”Pääsääntöisesti ammattilaiset hoitavat yhä tätä tehtävää sodanajan joukoissa. Sitä ei voi harjoitella muualla kuin hautaustoimistoissa. Emme voi ottaa varusmieskoulutuksessa sitä riskiä, että varusmies traumatisoituisi.”
Surevien omaisten kohtaaminen on edelleen sotilaspappien tehtävä.
Kaatuneiden huoltoon tehtiin uusi ohje vuonna 2015, ja kaatuneiden huoltokoulutus on nyt jatkoa tälle kehitykselle. Oppaasta ilmenee, että Suomen armeija varautuu suuriin henkilötappioihin mahdollisessa sodassa. Puolustusvoimat on arvioinut, että kiivaassa taistelussa taisteluosaston tappiot ovat 10–20 prosenttia vuorokaudessa.
SA-kuvan alkuperäisessä kuvatekstissä kerrotaan kaatuneen arkkuunpanosta Kaatuneiden evakuoimiskeskuksessa (KEK). Kuva on Lieksasta syyskuulta 1941. (KUVA: E.Rinne / SA-kuva)
Uuden koulutuksen listaaminen osaksi varusmiesten koulutusmahdollisuuksia kertoo ainakin jonkinlaisesta ajatustavan muutoksesta Puolustusvoimissa. Sodassa kuolemisesta puhutaan nykyään armeijassa enemmän kuin vielä vaikkapa 1980- ja 90-luvuilla, jolloin sen saatettiin katsoa olevan joukkoja demoralisoivaa.
”Puolustusvoimissa ei joskus takavuosina saanut puhua kuolemasta ollenkaan. Nyt se on osa koulutusta, koska se on samalla psyykkistä valmennusta tositilannetta varten”, Waris sanoo.
Huomiota herätti sekin, kun Puolustusvoimat pari vuotta sitten ilmoitti hankkivansa tuhansia ruumispusseja. Wariksen mukaan nämä pussit ovat varalla myös siviilipuolen suuronnettomuuksia varten, ja niitä käytetään nyt harjoituksissa.
Kaatuneiden huoltomiehen tehtävänä on hoitaa ruumiin matka ruumispussissa taistelusta kaatuneiden evakuointikeskuksen kautta kotiseudun hautausmaalle.
Jo nykyisinkin osana taistelukoulutusta kerrotaan, miten menetellä kaatuneen taistelutoverin kanssa, Waris kertoo. Koulutuksessa opitaan muun muassa vainajan evakuointi, ruumispussin käyttö, lomakkeen täyttö sekä kaatuneen tunnistuskorttien ja tuntolevyn käyttö. Vääpelin tehtävä on koota jäämistöstä paketti omaisille
Samoin opitaan merkitsemään väliaikaisen kenttähaudan tai ruumiskätkön sijainti niin, että sen voi myöhemmin löytää. Puolustusvoimien mukaan kaatuneiden huollon päämääränä on ihmisarvon kunnioittaminen, viimeisen palveluksen tekeminen kaatuneelle ja omaisten surutyön helpottaminen.
”Tavoite on aina se, että kaatunut saatetaan kotiseudun multiin. ”
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006279793.html
Kuolemasta puhuminen on myös psyykkistä valmennusta tositilannetta varten, sanoo kenttärovasti Timo Waris.
SA-kuvan kuvatekstin mukaan kuvassa on KEK:sta lähteviä arkkuja rautatievaunussa Torniossa 1944. (KUVA: Kim Borg / SA-kuva)
Jukka Harju HS
Julkaistu: 21.10. 2:00 , Päivitetty: 21.10. 6:24
Puolustusvoimat on aikeissa ryhtyä kouluttamaan varusmiehiä kaatuneiden huoltomiehiksi osana Koulutus 2020 -hanketta.
Tällaisen koulutuksen saaneen sotilaan tehtävä on huolehtia taistelussa kaatuneen sotilaan ruumiista. Koulutukseen kuuluu muun muassa vainajan haltuunotto, evakuointi ja kenttähautaaminen.
Kaatuneiden huoltomiehen koulutuksen voi saada huoltopalvelualan kuuden viikon erikoiskoulutusjaksolla, jolla kaatuneiden huoltomiehen kurssi kestää viikon. Koulutus alkaa joukko-osastoissa vuonna 2021.
Kaatuneiden huoltomies koulutetaan huolehtimaan ruumiista. Siihen kuuluu ruumiin säilöminen, kuljettaminen ja hautaaminen.
Kyse on varusmiesten erikoiskoulutuksesta, johon valitaan vain pieni määrä varusmiehiä jokaisesta saapumiserästä, sanoo Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen kenttärovasti Timo Waris Tampereelta.
Hänen mukaansa kenenkään varusmiehen ei tarvitse pelätä joutuvansa kaatuneiden huoltomieheksi, sillä siihen valitaan vain sellaisia varusmiehiä, jotka siihen haluavat ja soveltuvat.
”Kaikkiin tehtäviin valitaan henkilöt soveltuvuuden mukaan. Ei tarvitse pelätä, että sellaiseen joutuu tahtomattaan”, Waris sanoo.
”Siihen voivat hakeutua sellaiset varusmiehet, jotka tuntevat ammatillista kiinnostusta vainajan käsittelyyn ja jotka esimerkiksi ovat tekemisissä vakavien onnettomuuksien kanssa.”
Jatkossakin vainajista huolehtisivat poikkeusoloissa ammatti-ihmiset esimerkiksi hautaustoimistoista, mutta Wariksen mukaan ajatus on nyt leventää myös varusmiesten tietopohjaa.
”Pääsääntöisesti ammattilaiset hoitavat yhä tätä tehtävää sodanajan joukoissa. Sitä ei voi harjoitella muualla kuin hautaustoimistoissa. Emme voi ottaa varusmieskoulutuksessa sitä riskiä, että varusmies traumatisoituisi.”
Surevien omaisten kohtaaminen on edelleen sotilaspappien tehtävä.
Kaatuneiden huoltoon tehtiin uusi ohje vuonna 2015, ja kaatuneiden huoltokoulutus on nyt jatkoa tälle kehitykselle. Oppaasta ilmenee, että Suomen armeija varautuu suuriin henkilötappioihin mahdollisessa sodassa. Puolustusvoimat on arvioinut, että kiivaassa taistelussa taisteluosaston tappiot ovat 10–20 prosenttia vuorokaudessa.
SA-kuvan alkuperäisessä kuvatekstissä kerrotaan kaatuneen arkkuunpanosta Kaatuneiden evakuoimiskeskuksessa (KEK). Kuva on Lieksasta syyskuulta 1941. (KUVA: E.Rinne / SA-kuva)
Uuden koulutuksen listaaminen osaksi varusmiesten koulutusmahdollisuuksia kertoo ainakin jonkinlaisesta ajatustavan muutoksesta Puolustusvoimissa. Sodassa kuolemisesta puhutaan nykyään armeijassa enemmän kuin vielä vaikkapa 1980- ja 90-luvuilla, jolloin sen saatettiin katsoa olevan joukkoja demoralisoivaa.
”Puolustusvoimissa ei joskus takavuosina saanut puhua kuolemasta ollenkaan. Nyt se on osa koulutusta, koska se on samalla psyykkistä valmennusta tositilannetta varten”, Waris sanoo.
Huomiota herätti sekin, kun Puolustusvoimat pari vuotta sitten ilmoitti hankkivansa tuhansia ruumispusseja. Wariksen mukaan nämä pussit ovat varalla myös siviilipuolen suuronnettomuuksia varten, ja niitä käytetään nyt harjoituksissa.
Kaatuneiden huoltomiehen tehtävänä on hoitaa ruumiin matka ruumispussissa taistelusta kaatuneiden evakuointikeskuksen kautta kotiseudun hautausmaalle.
Jo nykyisinkin osana taistelukoulutusta kerrotaan, miten menetellä kaatuneen taistelutoverin kanssa, Waris kertoo. Koulutuksessa opitaan muun muassa vainajan evakuointi, ruumispussin käyttö, lomakkeen täyttö sekä kaatuneen tunnistuskorttien ja tuntolevyn käyttö. Vääpelin tehtävä on koota jäämistöstä paketti omaisille
Samoin opitaan merkitsemään väliaikaisen kenttähaudan tai ruumiskätkön sijainti niin, että sen voi myöhemmin löytää. Puolustusvoimien mukaan kaatuneiden huollon päämääränä on ihmisarvon kunnioittaminen, viimeisen palveluksen tekeminen kaatuneelle ja omaisten surutyön helpottaminen.
”Tavoite on aina se, että kaatunut saatetaan kotiseudun multiin. ”
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006279793.html