Tämä sääntö on edelleen voimassa. Se, joka lyö ensin ja oikein, yleensä voittaa.
Mitä tulee otsikossa mainittuun aseen riistoon, vastustajan arvioiminen on kaiken perusta. Onko vastapuolesta ampumaan tai käyttämään veistä tms 'instant'? Vasta kokemus tekee tappajan, monet epäröivät joutuessaan siihen tilanteeseen ja silloin heiltä otetaan ase pois helposti.
Tämä toimii myös toisinpäin, jos et ole valmis käyttämään asetta, niin älä uhkaile tai yritä kiristää uhkaamalla. Epävarmuus näkyy ja tunnistetaan ja ase vain otetaan pois jos vastassa on vähänkään asiantunteva kaveri.
Minua niin maan perkeesti mietityttää tämä juttu että oletetaan että tilanteessa epäröinti on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja jotenkin minusta tuntuu että asiaa lähestytään turhan yksipuoliselta kannalta. Kun itse olen jo pitkään erottanut erilleen HETINYT-tilanteen ja KOHTA-tilanteet.
Seuraa pari esimerkkiä HETINYT-tilanteista.
-Lehmä puski minut ballistiselle radalle rynnätessään päälle, jo ilmassa tajusin että se juoksee minun yli kun osun maahan. Sivuun kierähdys heti kun osuin maahan pelasti minut sairaalareissulta, elukka meni 20 sentin päästä siitä mihin iskeydyin maahan.
-Perheen kanssa tulossa kaupasta, auto lähtee peruuttamaan päälle (ohjaaja ei peilistä nähnyt että me ilmestyttiin taakse tai jotakin). Minä kaapaan välittömästi perheen 2 vuotiaan kainaloon ja huusin että muutkin alta pois. Tämä siis siitä hetkestä kun tajusin että parkkivalot välähti ja auto lähti liikkeelle.
-Perhe kävelylenkillä, jäinen keli, perheen 2 vuotias sylissä. Tapahtuu luiskahtaminen. Tajuntaan iskee että lapsi sylistä lähti juuri vapaaseen pudotukseen kohti kovaa jäätiköä samalla kun itsekin tipun jäätä kohti. Kesken oman vapaan pudotuksen työnnän käden lapsen yläselkään ja niskaan tuojatakseni päätä ja niskaa iskulta (kaikki tämä tiedostettuna). Ja vaikka itse mäisäkähdän todella kipeästi jäätikölle (en iske kuitenkaan päätä) niin lapsi selvisi säikähdyksellä.
Yhteenkään tilanteeseen en ole saanut mitään koulutusta koskaan, kuitenkin tilanteen iskiessä päälle osasin reagoida tilanteisiin nopeasti. Ainakin joillakin varmaan ainakin hirvi on juossut auton eteen siten että se vaatinut välittömiä toimenpiteitä ja kuinka moni jäi arvailemaan mitä tekisi? Ainakaan itse en ole koskaan. Toki sitten kun se hirvi on jossakin tien varrella seisomassa ja tilanne ei ole (vielä) uhkaava niin silloin sitä ehtii prosessoida kaikenlaista turhaa. Toisaalta tilanteen ennakoiminen taas sitten johtaa epäröintiin ja jopa jäätymiseen. Tämä on omalta kohdalta koettu muutamia kertoja.
Ja vähän sama koskee sitten noita kamppailulajien tekniikoita. Miten hitossa tositilanteessa toimiminen voi olla vaikeaa kun esim tuollainen oman ilmalennon aikainen tippuvan lapsen suojaaminen kädellä onnistuu? Onko niin että omien harjoitus-/ ottelukokemusten valossa arvellaan liikaa ihmiset kyvyttömyydestä
TOSIPAIKASSA ? Ei sillä että kamppailu-urheilua väheksyisin, mutta aika usein tulee mieleen että tarkastelunäkökulma on liian ahdas jos pelkkä kisaaminen/sparraaminen on oman näkökulman kivijalka.
En väitä ettäkö asia olisi ablsouuttisesti näin, mutta omat kokemukset on vahvistaneet tätä näkemystä viimevuosien aikana. Siis tuon epäröinnin suhteen ja että missä tilanteissa sitä yleensä esiintyy.
Yksi aika mielenkiintoinen juttu aikanaan oli kun testasin yhtä nettipelattavaa tietokonepeliä (Chivalry: Medieval warfare) joka keskittyi juuri kamppailuun jossa refleksit merkitsi hemmetin paljon mutta lähikamppailun säännönalaisuudet pätivät niin ajoituksen kuin etäisyydenhallinnan ja hyökkäyslinjojen suhteen. Torjuntoja ja omia iskuja oli muutamia, voisi verrata perusnyrkkeilyyn. En väitä että tekniikat olisivat yhtä vaativia kuin esim suoran tai koukun lyöminen, eivät alkuunkaan koska kyseessä oli vain hiiren manipuloimalla saatavia liikkeitä, mutta suurin piirtein saman verran oli liikevalikoimaa.
Onnistuin virittämään hermoston jollakin tapaa taistele-tilaan. Parin tunnin harjoittelulla(=pelaamisella) onnistuin menemään pistesijojen kärkeen säännöllisesti joka ottelussa jossa oli PALJON kokeneempia pelaajia. Tuon prosessin aikana tuhosin yhden tuolin jolla istuin (eli pelasin koko kropalla) ja vedin oman hermostoni/kropan niin kiihtyneeseen tilaan että en kyennyt oikein nukkumaan koko yönä eli kroppa kävi todella kovilla kierroksilla.
Koskaan minkään kovankaan urheilutreenin tai edes kisan vuoksi en ole tuollaiseen tilaan joutunut! Ja urheiluun viitaten voisin sanoa että tuollainen pelisessio syö jo suorituskykyä aika paljon, kroppa ei jaksa puristaa tehoja irti seuraavina päivinä jos tehokkaampia treenejä pitää tehdä. Eli todella kuluttava kokemus kaikkineen.
Pari kertaa olen onnistunut tuon tekemään että olen aloittelijana pessyt paljon kokeneempia vastustajia ja aina minulla on ollut juuri tuollainen kropan virittyminen todella äärimmilleen, muuten olen pelaajana lähinnä keskitasoa siis peleissä joista minulla on kohtuullisen paljon kokemusta. Aloittelijana olen aika lailla aina pistetilastojen pohjalla.
