Muistankohan väärin, mutta eikös suurin osa, ellei kaikki, virallisesti tehdyistä kätköistä palautettu kaikessa hiljaisuudessa tilanteen lauettua takaisin varikoihin. Oma lukunsa on sitten itsenäisesti tehdyt asekätköt sotasaalisaseista jne.
Asekätkennän ydinjoukko oli upseerien parhaimmistoa
- Viestiketjun aloittaja Umkhonto
- Aloitus PVM
Luoja yksin tietää.
Minä kun en ole luoja, niin en tiedä kokonaisuudesta yhtään mitään. Minulla on kuitenkin kohtalaisen vankka arvaus siitä, ettei kaikki kätköt tule koskaan julki. Minulla oli pikkupoikana herkkä vainu ja tarkat korvat.
Minä jos muistaisin ja kertoisin kaiken mitä olen luvattomista -44 asekätkentäaseista kuullut ja nähnyt, niin niistä jaettaisiin helposti nykypäivänä tuhatkunta vuotta häkkiä. Paitsi, että ansiolliset ovat jo enimmäkseen kuolleet.
chigeen'a
Kapteeni
Muistat väärin. Toiminnan aikana varastoitiin sk-piireihin aseet n. 35000 miestä varten. Tilastolukujen valossa näyttää, että kolmasosa kätketyistä materiaalista olisi teillä tietymättömillä, todella kateissa oleva tavaran määrä on kuitenkin pienempi. Kesällä 1945 kuljetettiin suuret määrät materiaalia pv:n varastoihin tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa.
Toisaalta, kuten tuolla jo aiemmin olen kertoillut, monet SMTE:n kuulustelemat kätkijät laskivat täyttä luikuria kätkettyjen aseiden määrästä. Näistä kuulusteluissa puristetuista tiedoista muodostettiin se kokonaiskuva jonka perusteella kätkettyjen ja löydettyjen aseiden "virallista" määrää verrattiin. Eli, ne kätköt jotka tuhottiin upottamalla järveen tai haudattiin maahan tms. eivät ole mukana lähestulkoonkaan koko kappale määrällään tunnustetuissa lukemissa. Kuten kommunisti kuulustelijoilla on tapana, totuus on sivuseikka, tunnustus riittää.
Valtaosa jäljellä olevista kätköistä on pääosin pienkätköjä joita tehtiin hajauttamalla "virallista" pääkätköä kun oli syytä epäillä mahdollista paljastumista. Jos kuulustelijat vaativat kätkijää näyttämään paikan, niin riitti yleensä se yksi. Loput oli toimitettu pv:n varastoihin tai sitten ei. Alunperin kätketyksi määräksi sitten merkittiin ne kätköstä löytyneet ja pv:n varastoon kirjaamat. Tämä mysterio puristi vanteen lailla Kekkosen ajan fascistin metsästäjien otsaa ja ponnahtaa traumana esiin vielä tänä päivänä jonkun Örkin puheissa aika ajoin.
Kun hirvenmetsästys alkoi laajemmassa mitassa 50-luvulla niin paikkakuntien asesepät porasivat ja piiputtivat 8 - 9.3 mm väljyyteen sekä uudelleen sarjoittivat näitä aseita monesti ex-suojeluskuntalais vallesmannin hiljaisella hyväksynnällä. Suomessa ei ollut mitään valtakunnallista aserekisteriä tuolloin. Ja täytyy muistaa että aseen osat itsessään olivat lupavapaita. Vasta toimiva ase vaati luvan.
Mutta siis kätköjä vielä on, joista suurimmat uskoisin kuitenkin olevan järven tai meren pohjassa. Järvimudan peitossa olleet pystykorvan raudat saa vielä jopa napshtamaan.
Erkki
Ylipäällikkö
Kyllä niitä "virallisiakin" kätköjä jäi purkamatta, jossain päin maata enemmän, jossain vähemmän. Kuvassa esimerkkinä Muhoksen suojeluskuntatalon kellarin sisältöä löydettynä vuonna 1987.
Joo niin se taisikin olla.
Vanha tarina joka eräs ”upseeri kertoi”.
Vanha veteraani oli tutkiskellut pihapiiriä aamupäivästä asti.
Maisemat olivat vain muuttuneet 39 vuoden aikana.
Vasta illalla ”paikka” löytyi joten sen kaivaminen päätettiin jättää aamuun.
Aamulla huomattiin että yöllä joku oli käynyt kätköllä osingoilla.
Hetken tuumattua päätettiin käydä paikkaällisen keräilijän juttusilla.
Hän kertoi vain avustaneensa virallista tahoa ja luovutti löytämänsä tavarat heille.
Kätköstä oli sitten pikku uutinen myös lehdessä.
Erkki
Ylipäällikkö
Ei nyt liity aivan aiheeseen, mutta liippaa kumminkin: Olin kerran kotiseutumatkalla rajantakaisessa Karjalassa, ja siinä hotellin pihassa maastoon lähtiessä pakkasin auton kyytiin metallinilmaisinta. Silloin tuli juttusille iäkäs hotellivieras, joka metallinilmaisimen nähdessään olisi halunnut minut mukaansa paikantamaan lähistöllä ollutta asekätköä. Hänen joukko-osastonsa kun oli ollut seudulla jatkosodan päättyessä, ja ennen kuin he lähtivät marssimaan kohti tynkä-Suomea, komppania oli jemmannut ylimääräisen aseistuksensa. Aseet rasvattiin, käärittiin telttakankaaseen, pakattiin laatikkoon ja kaivettiin maahan. Ainakin Suomi-kp, Emma sekä kivääreitä siinä miehen mukaan oli. Omien menojeni vuoksi en kuitenkaan tuon veteraanin mukaan ehtinyt, mutta olisihan tuo ollut mielenkiintoista nähdä, miten olisivat säilyneet. Olisin kyllä peittänyt ne takaisin monttuunsa, sillä niiden luovuttaminen Venäjän viranomaisille olisi tuntunut lähinnä irvokkaalta.
tulikomento
Supreme Leader
Tosijuttu 80-luvun lopulta. Muuan kotimainen sotilasmuseo oli juuri perustettu ja museokokoelmaa haalittiin kasaan. Tulee soitto eräältä maatilalta ja museovastaava lähtee tarkistamaan tilannetta. Kävi ilmi että eräs maanviljelijä itärajan pinnassa oli pitänyt jemmassa syksystä 1944 lähtien laatikollista saksalaisia panssarinyrkkejä. Olivat priimakunnossa ja käyttökunnossa. Museomies soitti paikalle PV:n pioneerit. Isäntämies totesi vaan, että: "Ne on ollu miulla pitkään jemmassa ja voin mie niistä nyt jo luopua kun näyttää tuo ryssäkin jo rauhoittuneen."
Hanski
Ylipäällikkö
Isoisäni oli mukana kätkemässä Helsingin suojeluskuntapiirin aseita ja auttamassa olivat koulupoikaikäiset setäni ja isäni. Tarkemmin en tiedä, missä Helsingin kätköjä oli, mutta materiaalia oli kuulemma "riittävästi". Isoisän jäämistöstä meille periytyi aikamoinen määrä kivääreitä, pistooleita ja panoksia pieneen kahakkaan. Vihdoin 1980-luvun lopulla isäni kävi luovuttamassa aseet paikalliselle poliisille, kun oli näitä "vapaan luovutuksen päiviä". Isäni oli todennut lakonisesti, että ehkä näistä voidaan jo luopua, kun näkyy tuo R....ä pysyvän rajojensa takana...
Hanski
Ylipäällikkö
Appiukko puolestaan on kertonut, että hän oli niinikään koulupoikana auttamassa isäänsä ja kylän miehiä kätkemään satakuntalaisen kylän aseita. Näistä yksi kätkö oli ollut appiukon kotitilan riihen perustuksissa.
Varmaan aika monen sukulaisista löytyy kätkemiseen osallistuneita!
Varmaan aika monen sukulaisista löytyy kätkemiseen osallistuneita!
Niin, olisiko huomattava, että kätkentää suoritti ensinnä -virallisen epävirallinen pv:n organisaatio, sitten oli vapaaehtoista kansalaistoimintaa monessa eri kerroksessa. Tiedän, että suojeluskunta-aktiivit jne. suorittivat kätkentää...mutta en tiedä, oliko se sitä virallisen epävirallista kätkentää. Olihan ainakin Helsingin ympyröissä myös asevelisosialistien suorituksia kätkennässä. Sitten oli ihan yksityisiä miehiä, jotka jemmasivat omia hlökoht. sotasaaliitaan.....näillä tietysti saattoi olla moniakin visioita siitä, mihin tarpeisiin ne oli -varattu-.....tunnen hyvin erään viljankuivaamon, jonka seinällä roikkui vielä kasarilla venäläinen puoliautomaatti.
Saattoihan niitä aseita olla sodan jälkeen jonnin verran Suomessa. Osa nakattiin myöhemmin järveen, lampeen, jokeen, myytiin tai käytettiin metsästyksessä tai teurastushommissa tai pidettiin tyynyn alla tai lipaston lootassa.
Saattoihan niitä aseita olla sodan jälkeen jonnin verran Suomessa. Osa nakattiin myöhemmin järveen, lampeen, jokeen, myytiin tai käytettiin metsästyksessä tai teurastushommissa tai pidettiin tyynyn alla tai lipaston lootassa.
D
Deleted member 2762
Guest
Kyllähän noita kiväärejä ja patruunoita kaivettiin meitinki vanhan kotitalon seinien purueristeistä kun purettiin 80-luvun lopulla. Muistaakseni oli 5kpl kiväärejä (sotasaalis) ja hyvä lähä patruunoita. Pistoolit oli pappalla ja hänen veljillään olleet teurastuskäytössä jne. Eli jokaselle sodan käyneelle löytyi se kivääri ja pistooli. ihan omatoimisesti kai olivat ne talteen laittaneet.
YliKoo
Greatest Leader
Löysin nöösipoikana vanhan navetan purkutöiden yhteydessä puulaatikollisen pystykorvan patruunoita, olisiko ollut 700 kpl. Vetäisin moottorisahalla 10 sentin päästä laatikosta.
Entinen (sic!) isäntä oli ollut suojeluskuntalaisia, mutta tarina ei kerro taustoista enempää. Kapinan aikana oli ollut aktiivi valkoinen ja naapuri punikki, joka Hennalassa tullessaan oli painanut reippaat 40 kiloa. Tilojaan pitelivät sitten loppuelämänsä rinnakkain, ja suurimmat taistelut käytiin perunasadon suuruudesta. Lähinnä siitä, kumpi kertoi oman satonsa ensin, toinen kun pääsi sitten vähän parantamaan.
ajs178
Respected Leader
Millaista jälkeä olisi NL:n miehittämässä Suomessa saatu 35 000 miehen sissiarmeijalla? Jotenkin tuntuu, että lähinnä se olisi ollut jatkuvaa kiusantekoa venäläisiä vastaan, mutta kosto olisi ollut karmiva siviiliväestöä kohtaan ja lopputuloksena olisi 30-40% väestöstä karkotettu Siperiaan. Eli Viron kohtalo.
chigeen'a
Kapteeni
Aseiden hajavarastointi oli ihan virallinen toimenpide joka toteutettiin normaalisti muistuttaen salassapidettävyydeltään monia valmisteluja välirauhan 40-41 aikana. Eli kun "aselepo" solmittiin ryssien kanssa 5.9.1944 ja vetkuttelun jälkeen rauha virallisesti 19.9. niin varastointiin täytyi suhtautua huomattavasti aiempia valmistautumisia varovaisemmin koska tällä kertaa tilanne oli mikä oli. Ryssä niskan päällä, Marskilla pressan hommat, siviiliväestön evakuonti, koko kenttäarmeija kotiutettavana ja saksalaiset tuupattava pois Suomesta. Näissä olosuhteissa on luonnollista ettei tätäkään operaatiota tarvinnut ohjata aktiivisesti ylimmältä taholta vaan homman suoritti parhaan kykynsä mukaan muutamat upseerit (Nihtilä ja Haahti) jotka tosin saivat valita tehtäviin parhaimmiston pv:n upseeristosta.
Monelle valitulle 2.ye-upseerille pikakäsky siirtyä "hoitamaan aluejärjestöjä koskevia asioita", oli erittäin vastentahtoinen ja koettiin outona alennuksena verrattuna aiempaan tehtävään. Kun sitten lyötiin kouraan Nihtilän ja Haahden käsky, alkoi tehtävän merkitys selvitä.
Päämaja; Operatiivinen osasto
Huolimatta siitä, että Suomen tarkoituksena on noudattaa kirjaimellisesti välirauhansopimusta, on mahdollista , että kun armeija demobilisoidaan, niin siinä yhteydessä jotkin vastuuttomat piirit käyttäen hyväkseen tätä sotilaallisesti erittäin arkaa ja vaarallista ajankohtaa yrittävät ryhtyä provokatiivisiin tekoihin tai sabotaasiin. Koska tällaiset teot voitaisiin tulkita osoituksena siitä, että haluamme poiketa rauhanehdoista ja ne voisivat aiheuttaa vastatoimenpiteitä, joista koituisi arvaamatonta vahinkoa maallemme, on ne ehdottomasti estettävä.
Tämän vuoksi siirretään kuhunkin sk.piiriin kotiutumisen ajaksi rintamapalveluksessa piirin perustamissa joukoissa pystyväksi johtajaksi osoittautunut upseeri, jonka arvovalta piirin väestön ja kotiin palaavien joukkojen keskuudessa näin ollen on riittävä tällaisen arkaluontoisen tehtävän suorittamiseen. Hänet määrätään piirin 2. ye-upseeriksi tehtävään:
- Mahdollisen sabotaasi- tai provokaatiovalmistelujen tarkkailu
- Kotiutuvien joukkojen ja piirin väestön mielialan tarkkailu
- Nopeiden vastatoimenpiteiden valmistelu niin, että havaitut yritykset voidaan alkuunsa tyrehdyttää.
-jne..
Tämän käskyn sisällön kun oivaltaa on jotensakin ymmärrettävää miksi juuri omat punikit vetivät herneen nenään. Valvontakomissiohan ei alkuunsa ollut tästä touhusta juurikaan ihmeissään.
Huomion arvoista on myös se seikka että nopeasti mutta huolella laadittu suunnitelma hajavarastonnista aktivoitui samalla päivämäärällä 29.10. kun valvontakomissio vaati suomalaisilta tiukempia otteita saksalaisten suhteen. Mikäli ei ryhdyttäisi todellisiin taisteluihin saksalaisia vastaan, Suomi uhattiin miehittää.
Zdanov valvontakomissioineen vaati rauhanehtojen noudattamista pilkulleen mutta silti samalla juuri noina päivinä kielsi mm. armeijamme miehistön kotouttamisen. Tällä täysin ristiriitaisella kiellolla ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin saada syy jonka mukaan Suomi ei noudattanut sopimusta. Maskirovaa sanotaa nykyisin. Samanlaisia umpikujaan ajamistempoiluja jatkui koko syksyn ajan. Miehitys näytti siis mitä todennäköisimmältä.
Kun loppusyksystä pahimmat kriisit oli ohitse ja joukot kotiutettu oltiin uudessa tilanteessa; miten järjestettäisiin kenttäarmeijan liikekannallepano tarvittaessa. Aikaisemmin suoritushenkilöstö oli tullut sk-järjestöstä, mutta sen tultua lakkautetuksi ei tämä enää ollut mahdollista. Tällöin syntyi ajatus että hajavarastointia voitaisiin käyttää hyväksi siten, että sen pohjalta perustettavat pataljoonat toimisivat liikekannallepanon suojajoukkona. Alkoi muotoutua ajatus, joka on hyvin lähellä nykyistä alueellista puolustusjärjestelmäämme.
Monelle valitulle 2.ye-upseerille pikakäsky siirtyä "hoitamaan aluejärjestöjä koskevia asioita", oli erittäin vastentahtoinen ja koettiin outona alennuksena verrattuna aiempaan tehtävään. Kun sitten lyötiin kouraan Nihtilän ja Haahden käsky, alkoi tehtävän merkitys selvitä.
Päämaja; Operatiivinen osasto
Huolimatta siitä, että Suomen tarkoituksena on noudattaa kirjaimellisesti välirauhansopimusta, on mahdollista , että kun armeija demobilisoidaan, niin siinä yhteydessä jotkin vastuuttomat piirit käyttäen hyväkseen tätä sotilaallisesti erittäin arkaa ja vaarallista ajankohtaa yrittävät ryhtyä provokatiivisiin tekoihin tai sabotaasiin. Koska tällaiset teot voitaisiin tulkita osoituksena siitä, että haluamme poiketa rauhanehdoista ja ne voisivat aiheuttaa vastatoimenpiteitä, joista koituisi arvaamatonta vahinkoa maallemme, on ne ehdottomasti estettävä.
Tämän vuoksi siirretään kuhunkin sk.piiriin kotiutumisen ajaksi rintamapalveluksessa piirin perustamissa joukoissa pystyväksi johtajaksi osoittautunut upseeri, jonka arvovalta piirin väestön ja kotiin palaavien joukkojen keskuudessa näin ollen on riittävä tällaisen arkaluontoisen tehtävän suorittamiseen. Hänet määrätään piirin 2. ye-upseeriksi tehtävään:
- Mahdollisen sabotaasi- tai provokaatiovalmistelujen tarkkailu
- Kotiutuvien joukkojen ja piirin väestön mielialan tarkkailu
- Nopeiden vastatoimenpiteiden valmistelu niin, että havaitut yritykset voidaan alkuunsa tyrehdyttää.
-jne..
Tämän käskyn sisällön kun oivaltaa on jotensakin ymmärrettävää miksi juuri omat punikit vetivät herneen nenään. Valvontakomissiohan ei alkuunsa ollut tästä touhusta juurikaan ihmeissään.
Huomion arvoista on myös se seikka että nopeasti mutta huolella laadittu suunnitelma hajavarastonnista aktivoitui samalla päivämäärällä 29.10. kun valvontakomissio vaati suomalaisilta tiukempia otteita saksalaisten suhteen. Mikäli ei ryhdyttäisi todellisiin taisteluihin saksalaisia vastaan, Suomi uhattiin miehittää.
Zdanov valvontakomissioineen vaati rauhanehtojen noudattamista pilkulleen mutta silti samalla juuri noina päivinä kielsi mm. armeijamme miehistön kotouttamisen. Tällä täysin ristiriitaisella kiellolla ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin saada syy jonka mukaan Suomi ei noudattanut sopimusta. Maskirovaa sanotaa nykyisin. Samanlaisia umpikujaan ajamistempoiluja jatkui koko syksyn ajan. Miehitys näytti siis mitä todennäköisimmältä.
Kun loppusyksystä pahimmat kriisit oli ohitse ja joukot kotiutettu oltiin uudessa tilanteessa; miten järjestettäisiin kenttäarmeijan liikekannallepano tarvittaessa. Aikaisemmin suoritushenkilöstö oli tullut sk-järjestöstä, mutta sen tultua lakkautetuksi ei tämä enää ollut mahdollista. Tällöin syntyi ajatus että hajavarastointia voitaisiin käyttää hyväksi siten, että sen pohjalta perustettavat pataljoonat toimisivat liikekannallepanon suojajoukkona. Alkoi muotoutua ajatus, joka on hyvin lähellä nykyistä alueellista puolustusjärjestelmäämme.
chigeen'a
Kapteeni
Virolaiset eivät tehneet vastarintaa 40-41 vaan suostuivat mukisematta kaikkeen ja siitä huolimatta väkilukuun suhteutettuna valtava määrä ihmisiä likvidoitiin lähestulkoon välittömästi. Yli 60 000 ihmistä ja suunnitelmat olivat valmiina 2/3 väestöstä siirtämiseen ja tuhoamiseen.
Olisihan se voinut olla aika tympeää.
Mutta riippuen milloin miehitys olisi tapahtunut, niin sen perusteella voisi miettiä miten hankalaa homma olisi ollut.
1944-1945 talvella miehitykseen Neuvostoliitolla olisi ehkä riittänyt joukkoja hyvin vähän. Liikenteen solmukohda, Helsinki jne olisi ehkä miehitetty. Muuten muu Suomi olisi saanut olla eristyksissä.
1945-1948 tilanne olisi ollut varmasti toinen. Jo hyökkäyksen yhteydessä olisi varmasti ollut mukana niin paljon joukkoja, jotta tilaa Etelä-Suomessa suomalaisille sisseille olisi voinut olla hyvin vähän.
Molemmissa tapauksissa liikekannallepanon onnistuminen olisi voinut lisätä sitten jonkin verran sissien määrää.
Toisaalta joskus lueskelin -Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisuja- että jossain sissisodassa olisi kaivattu jopa 10-15 sotilasta yhtä sissiä vastaan. Jotta sissien liike olisi saatu loppumaan. 35 000 sissiä olisi tarvinnut vain 350 000- 500 000 neuvostosotilasta vahtimaan itseään.
ajs178
Respected Leader
Toinen mielenkiintoinen vertailukohde voisi olla Kolumbian FARC-vasemmistosissit, joiden taistelu hallitusta vastaan jatkui käytännössä 50 vuotta, eikä hallitus kyennyt edes USA:n tuella saavuttamaan lopullista sotilaallista voittoa sisseistä. Tosin Kolumbian maasto ja maantieteellinen pinta-ala on ihan toista luokkaa kuin Suomessa (ainakin kolme kertaa Suomen kokoinen), joten siellä riittää viidakkoa, jonne kätkeytyä. Puiden latvustot ovat siellä niin tiheitä, että edes ylitse lentävä helikopteri ei näe puiden alla olevia sissejä. Toisaalta onhan Suomessakin erämaata. Sinne pitäisi leirit rakentaa ja siirtää niitä säännöllisesti ja sitten tehdä hit-and-run -iskuja kaupunkeihin, joissa venäläisten miehityshallintokohteet sijaitsisivat.