Asiantuntijan lausunto aselain muutoksesta

#41
VIERASKYNÄ

Demokratia ja sananvapaus ovat heikentyneet

Lainvalmistelusta on tullut teatteria, jossa etukäteen sovittu poliittinen paketti viedään läpi omatekoisella kiireellä, asiantuntijoiden vastustuksesta piittaamatta.

25.7.2010

Jukka Kekkonen Kirjoittaja oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Helsingin yliopistossa.


Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu akateemisten asiantuntijoiden roolista poliittisten päätösten valmistelussa. Tutkijat ovat pitäneet ongelmallisena sitä, ettei osapuolten välillä ole todellista vuoropuhelua: akateemisia asiantuntijoita käytetään vain pintasilauksen antajina etukäteen lukkoon lyödyille poliittisille ratkaisuille. Toisaalta on ihmetelty, miksi tutkijat niin harvoin osallistuvat julkiseen talous- ja yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun.

Nämä kaksi teemaa, vuoropuhelun puutteellisuus ja tutkijoiden passiivisuus, voidaan hyvin niputtaa yhteen. Itse asiassa ongelmat ovat vieläkin laajempia ja moniulotteisempia. Ne koskettavat syvältä suomalaisen demokratian perusteita, aina sananvapauden rajoihin saakka.

Lainvalmistelun käytännöt – voisi puhua valmistelukulttuurista – ovat muuttuneet olennaisesti tämän ja viime hallituksen aikana. Tärkeintä näyttää olevan hallitusohjelmaan kirjatun tai muuten poliittisesti tavoitellun ratkaisun aikaansaaminen nopeasti ja tehokkaasti. Päätökset tehdään riippumatta erilaisista näkemyksistä ja käydystä keskustelusta, joka kuuluu demokratiaan elimellisesti.

Itse tuotetusta kiireestä on tullut lainvalmistelussa pysyvä olotila. Halutaan kuitenkin antaa sellainen kuva, että uudistusten suunnittelussa on kuultu runsaasti eri osapuolia. Ulospäin näyttää hyvältä, jos ja kun asian valmistelussa on ollut mukana kymmeniä tai jopa satoja asiantuntijoita ja intressitahojen edustajia. Näin saadaan epäilemättä esille laaja mielipiteiden kirjo. Mutta vaikuttaako asiantuntijoiden kuuleminen esitysten sisältöön käytännössä?

Valitettavasti näin ei yleensä näytä käyvän. Monista ja usein ristikkäisistä mielipiteistä huolimatta pysytään tiukasti ennalta lukkoon lyötyjen, poliittisesti sovittujen ratkaisujen takana. Kuulemisten jälkeen voidaan aina sanoa, että asiantuntijoiden mielipiteet erosivat toisistaan ja valittu ratkaisulinja vastaa osan – siis käytännössä esitystä puoltavien – mielipidettä.

Vain hiukan kärjistäen voidaan sanoa lainvalmistelusta tulleen teatteria, jossa eri tahojen kuuleminen näyttäytyy hidasteena, eräänlaisena prosessiin kuuluvana välttämättömänä pahana. Muutos tähän suuntaan on merkinnyt myös lainvalmistelun laadun selvää heikkenemistä, kun asiantuntijoiden painavillakaan lausumilla ei ole vaikutusta, elleivät ne myötäile annettuja esityksiä. Lainvalmistelun tason heikkenemiseen ovat kiinnittäneet huomiota asiantuntijat laidasta laitaan.

Viime vuosilta voi mainita kaksi erityisen hyvää esimerkkiä päätöksistä, joissa etukäteen pakettina sovittu ratkaisu on ajettu läpi kohtuuttomalla kiireellä ja vasta-argumenteista piittaamatta: vuonna 2009 valmistunut yliopistolakipaketti sekä tuore periaatepäätös lisäydinvoiman rakentamisesta.

Edellisessä tapauksessa opetusministeriön valmistelema esitys sisälsi vakavia valtiosääntöoikeuteen liittyviä puutteita. Suurimmat oikeusongelmat korjattiin perustuslakivaliokunnan lausunnon ansiosta eduskunnassa, joskin rimaa hipoen: toteuttamalla välttämättömät korjaukset minimitasolla. Silti opetusministeriön lainvalmistelu sai tässä tapauksessa melkoisen näpäytyksen.

Ydinvoimapäätöksen yhteydessä sekä kriittiset äänet että asian valmisteluun mahdollisesti liittyneet juridiset ongelmat, kuten esteellisyydet, sivuutettiin lähes kokonaan. Lisäksi prosessi nosti esille asiantuntijoiden sananvapauteen liittyviä kysymyksiä.

Eduskunnassa kuultu valtiollisen tutkimuslaitoksen tutkija sai varoituksen työnantajaltaan, koska hän oli lausunut asiantuntijana eduskunnassa ja myös mediassa työnantajansa linjasta poikkeavia näkemyksiä ydinvoiman lisärakentamisesta. Tapauksen pitäisi panna hälytyskellot soimaan.

Eduskunnassa kuultavalta asiantuntijalta ei voida vaatia, että hän seuraisi työnantajansa mielipidettä. Tutkimuslaitoksen virkamiehen lojaaliusvaatimuksen ulottaminen näin pitkälle antaa yleisemminkin erittäin vaarallisen signaalin sananvapauden rajoista.

Osaavat ja tarvittaessa kriittiset asiantuntijat palvelevat julkisessa hallinnossa ja päätöksenteossa suomalaista demokratiaa. Lisäksi heillä on tietenkin kansalaisina oikeus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Tutkijoiden sananvapauden korostaminen on erityisen tärkeää nykyisessä, yliopistolain uudistuksen jälkeisessä tilanteessa. Uudistuksen johdosta yliopistojen ja Suomen Akatemian tutkijoiden virkasuhde muuttui työsuhteeksi, mikä heikensi selvästi tutkijoiden työsuhdeturvaa sekä itsenäistä ja riippumatonta asemaa. Sen vuoksi on pelättävissä, että tutkijoiden valmius ja into esittää kriittisiä mielipiteitä ja käydä demokratiaan kuuluvaa keskustelua vähenee entisestään.

Päättäjät ovat kuitenkin vuosien mittaan useasti vaatineet lisää keskustelua niin akateemisilta asiantuntijoilta kuin tavallisilta kansalaisiltakin. Voi kysyä, onko päättäjien harjoittama politiikka tarjonnut mahdollisuuksia kriittiseen asiantuntija- ja kansalaiskeskusteluun.


http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Demokratia+ja+sananvapaus+ovat+heikentyneet/1135258813606/?cmp=tm_etu_paakirjoitus
 

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
#42
Suomeen lanseerattiin -90-luvun alusta lähtien "yhden totuuden" käsite ja tämä totuus eittämättä rönkäistään kulloisenkin hallituksen suulla ilmoille. "ei ole vaihtoehtoja"...."näin on pakko menetellä"...."emme voi muuta kuin" jne.jne. näistä ollaan saatu nauttia pari kymmentä vuotta.

SE valtion virasto, jota ajoittain vaatimattomalla persoonallani palvelen, siinäkin on ollut tapauksia, joissa tutqija tai muu virkailija on pantu ylemmän johdon toimesta hiljaiseksi, koska joku on erehtynyt möläyttämään jotain virallisesta pravdasta poikkeavaa. Mm. ilmastonmuutos ja muutamat meikäläiseen metsätalouteen liittyvät jututhan ovat tabuja, niitä koskevat viralliset totuudet ovat koskemattomia.

Tutkijajoukot ovat myös riippuvaisia hanke- yms. rahoituksesta. Ja kas, maksaja määrittelee pitkälle sen, mitä tutkitaan. Ja välillä aivan selvästi rahoitusta käytetään vahvistamaan virallista totuutta. Mitähän siitäkin tulee pitkässä juoksussa? Kaikki kaakattavat samaa virttä ja vahvistavat nykyistä käsitystä, kritiikin esittäjät ja kyseenalaistajat pannaan sivuraiteelle....ei tarvi ihmetellä, että kehitys on seis ja flegmaattinen pysähtyneisyys on astunut toimeliaisuuden ja innovatiivisuuden sijaan.
 

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
#43
Mosuri kirjoitti:
VIERASKYNÄ

Demokratia ja sananvapaus ovat heikentyneet

Lainvalmistelusta on tullut teatteria, jossa etukäteen sovittu poliittinen paketti viedään läpi omatekoisella kiireellä, asiantuntijoiden vastustuksesta piittaamatta.

25.7.2010

Jukka Kekkonen Kirjoittaja oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Helsingin yliopistossa.



Eduskunnassa kuultu valtiollisen tutkimuslaitoksen tutkija sai varoituksen työnantajaltaan, koska hän oli lausunut asiantuntijana eduskunnassa ja myös mediassa työnantajansa linjasta poikkeavia näkemyksiä ydinvoiman lisärakentamisesta. Tapauksen pitäisi panna hälytyskellot soimaan.

Eduskunnassa kuultavalta asiantuntijalta ei voida vaatia, että hän seuraisi työnantajansa mielipidettä. Tutkimuslaitoksen virkamiehen lojaaliusvaatimuksen ulottaminen näin pitkälle antaa yleisemminkin erittäin vaarallisen signaalin sananvapauden rajoista.


http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Demokratia+ja+sananvapaus+ovat+heikentyneet/1135258813606/?cmp=tm_etu_paakirjoitus
Tässä tapauksessa menee kyllä pieleen. Kysehän oli siitä, että yksittäinen tutkija esitti oman mielipiteensä tutkimuslaitoksen tutkittuna näkemyksenä. Omissa nimissään voi toki esittää mitä tahansa.

Muilta osin juttu on ihan järjellinen. Ensin määritellään poliittinen linja ja sitten kyhätään linjaa tukeva tutkimus. Jos tutkimusta ei millään onnistuta kääntämään ajettua politiikkaa tukevaksi, pyyhitään tutkimuksella persettä. Näinhän kävi Anttilan teettämälle tutkimukselle ruuan kalleuden syistä. Päätyi kassakaapin perukoille heti Tiitisen listan viereen. :D
 

AKE-ukki

Kenraali
Lahjoittaja
#44
Poliitikkoon luottaa harva suomalainen
26.7.2010 3:00
A A Helsingin Sanomat

Vain yksi kymmenestä suomalaisesta luottaa poliitikkoihin, ilmenee Valittujen Palojen teettämästä tutkimuksesta. Kansan vankinta luottamusta nauttivat lentäjät, palomiehet, apteekkarit, sairaanhoitajat ja poliisit. Poliitikkoihin luotetaan suunnilleen yhtä paljon kuin autokauppiaisiin ja toimittajiin.

On luonnollista, että ihmiset luottavat lentäjiin, pelastajiin, hoitajiin ja lääkkeiden myyjiin. Lentomatkustajien henki on lentäjän ammattitaidon varassa, ja pelastus- ja hoitohenkilöstö takaavat sen, että onnettomuuden sattuessa tai sairauden iskiessä ammattitaitoista apua on saatavilla.

Heikko ja yhä heikentyvä luottamus poliitikkoja kohtaan on vakava asia, sillä poliitikot säätävät lakeja sekä päättävät rahoituksesta ja koulutuksesta myös niille aloille, joilla työskenteleviä ammattilaisia kohtaan kansalaiset tuntevat luottamusta. Jos ylintä lainsäädäntövaltaa käyttäviin ihmisiin ei luoteta, poliitikkojen itsensä kannattaa miettiä, mikä siihen on syynä.
Yksi syy on varmasti poliitikoissa itsessään. Viime aikojen vaalirahasotkut ja niistä annetut vaihtuvat selitykset ovat omiaan romuttamaan luottamusta. Pahimmillaan on vaikuttanut siltä, että suuri osa kansanedustajista ja ministereistä potee vakavaa ja poikkeuksellisen nuorena alkanutta muistisairautta.
Muisti näyttää pätkivän monilla valikoidusti ainakin silloin, kun keskustelu kääntyy vaalirahoitukseen, ja toisaalta silloin, kun puhutaan ennen vaaleja annetuista lupauksista.

Luottamusta horjuttaa varmasti myös se, että varsinaiset suuret päätökset tehdään hyvin pienessä piirissä politiikan valtaeliitissä. Päätösten sisältöön vaikuttavat puolueiden johdon lisäksi myös poliittiset valtiosihteerit ja virkamiehet, joita ei ole vaaleilla valittu hoitamaan yhteisiä asioita. Se, että kansanedustaja painaa nappia eduskuntaryhmän puheenjohtajan ohjeen mukaan, ei kaikkia kansalaisia tyydytä.

Vaikutusmahdollisuuksiinsa ja luottamuksen puutteeseen on pettynyt myös osa kansanedustajista, sillä moni nykyisistä edustajista on ilmoittanut, ettei lähde ehdolle ensi kevään vaaleihin.

Luottamuspulasta kärsivät myös kunnallispoliitikot, joiden pitäisi päättää kuntalaisille tarjottavista palveluista. Paikallispoliitikoilla ei juuri ole pelivaraa rahanjaossa, sillä suurin osa kuntien talousarvioiden rahoista kuluu lakisääteisten palveluiden – opetuksen ja päivähoidon sekä sosiaali- ja terveystoimen – pyörittämiseen.

Kuntapoliitikkojen valtaa käyttävät tosiasiallisesti pitkälle virkamiehet, joiden laskelmiin perustuvia esityksiä osa-aikapäättäjien on vaikea kumota. Harvalla yksityissektorilla työskentelevällä kuntapoliitikolla on riittävästi aikaa opiskella ja perehtyä suuriin talouskysymyksiin.

Politiikka tuntuu viihteellistyvän. Niiden poliitikkojen määrä, joiden asiakysymyksistä lausutut kannanotot noteerataan, vähenee kaiken aikaa.

Suomalaisten heikko luottamus poliitikkoihin ei ole Valittujen Palojen tutkimuksen mukaan mitenkään erikoisen heikko. Euroopan maissa poliittisiin päättäjiin luottaa keskimäärin kahdeksan prosenttia väestöstä.

Suurinta kannatus on Ruotsissa ja Sveitsissä, joissa joka viides sanoo luottavansa poliitikkoihin. Pienintä se on Tšekissä, jossa päättäjiin luottaa vain yksi kansalainen sadasta. Luottamus poliitikkoihin on yhteydessä ihmisten yleiseen tyytyväisyyteen ja turvallisuudentunteeseen.

Heikoksi käyneen luottamuksen uudelleen rakentaminen on poliitikoille vaikea tehtävä. Ehkä kannattaisi aloittaa rehellisyydestä.
 
#45
baikal kirjoitti:
Suomeen lanseerattiin -90-luvun alusta lähtien "yhden totuuden" käsite ja tämä totuus eittämättä rönkäistään kulloisenkin hallituksen suulla ilmoille. "ei ole vaihtoehtoja"...."näin on pakko menetellä"...."emme voi muuta kuin" jne.jne. näistä ollaan saatu nauttia pari kymmentä vuotta.
90-luvun alusta..... :a-lipsrsealed: :a-laugh: Ruahahahahaaa
 

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
#46
chigeen kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Suomeen lanseerattiin -90-luvun alusta lähtien "yhden totuuden" käsite ja tämä totuus eittämättä rönkäistään kulloisenkin hallituksen suulla ilmoille. "ei ole vaihtoehtoja"...."näin on pakko menetellä"...."emme voi muuta kuin" jne.jne. näistä ollaan saatu nauttia pari kymmentä vuotta.
90-luvun alusta..... :a-lipsrsealed: :a-laugh: Ruahahahahaaa
Tarkoitatko, että yhden Totuuden teema on wanhempaa perua, viittaatko peräti -40-luvulle? Olihan kuitenkin suomettuneisuudenkin synkimpinä vuosina toisinajattelijoita, jotka saivat äänensä kuuluviin ja palstatilaa lehdistössä ja omissa piireissään suitsutusta ja myrhaa, kunniaa ja Glooriaa. Eli Totuus pysyi hengissä tästä myötämielisyydestä johtuen.