No mutta pantsiria ei olekkaan tarkoitettu matkustajakoneen alasampumiseen (toisin kuin buk ja s-300)
Azerbaijanilaiskone ammuttu? alas Groznyissa
- Viestiketjun aloittaja jalperi
- Aloitus PVM
Daavidin linkoa ei ole varsinaisesti tarkoitettu ballististen ohjusten torjuntaan terminaalivaiheessa, mutta silti se onnistui siinä.
Vasta noussutta matkustajakonetta helpompaa maalia tuskin on järjestelmästä riippumatta. Varsinkin kun se ei tule edes kohti.
Ps. Jos annetut tiedot pitävät paikkansa ja ovat kattavat, niin Pantsir ei näköjään käytä laukaisun parametrinä kohteen lentosuuntaa laisinkaan? Onko tämä ohjuksille tyypillistä?
Viimeksi muokattu:
Maidan
Respected Leader
En tiedä kenen kirjoitus on, kasparov sivulta, koske Alijevia.
Patriootit, alamaiset ja maaorjat
Minä asuin Venäjällä ja kirjoitin sen häpeällisistä sivuista, en siksi, että olisin russofobinen tai minulle olisi maksettu.
07-07-2025 (11:06).
Postauksessa, joka koski armenialaisten kansanmurhaa, tuli kommentteihin muutama Azerbaidžanin "patriootti". He vaahto suunpielistä roiskuen väittivät, ettei mitään kansanmurhaa ollut, että muslimeja mustamaalataan ja että armenialaiset ovat itse syyllisiä. Että Bakussa ei ollut pogromeja. Ja että Alijev on kansakunnan huolehtiva isä (suoraan estolistalle).
Tässä mitä teille kerron, rakkaat "patriootit". Jos pelkäätte kritisoida maatanne ajatellen, että sillä tavalla teette palveluksen maallenne, ette ole sen kansalaisia. Parhaimmillaan olette alamaisia – maaorjia. Tai maaorjia, jotka pelkäävät herättää herransa vihaa.
Kun ihminen, joka kuvittelee olevansa "omien puolella", sanoo: "Omaa maataan ei saa kritisoida, varsinkaan vaikeina aikoina", hän tekee selkeän käsitteellisen harhautuksen. Hän yhdistää maan – kansan, kulttuurin, historian, maan – tämänhetkiseen valtiokoneistoon, sen politiikkaan ja virkamiehiin. Mutta nämä asiat eivät ole sama asia.
Isänmaallisuus ilman oikeutta kritiikkiin muuttuu sokeaksi epäjumalanpalvonnaksi. Lääkärin, joka peittää potilaaltaan diagnoosin väärän säälintunteen vuoksi, tuomiten hänet kuolemaan. Patriootti, joka pelosta tai mukautuvuudesta vaikenee yhteiskuntansa ongelmista, edistää sen rappeutumista.
Muistan, kun Britanniassa tehtiin kysely: mitä maata kohtaan teillä on eniten vaatimuksia? Suurin osa briteistä nimesi oman kotimaansa. Ja tämä on normaalia. Asuin Venäjällä ja kirjoitin sen häpeällisistä sivuista ei siksi, että olisin russofobi tai että minulle olisi maksettu, vaan siksi, että halusin Venäjälle paremman tulevaisuuden. Asun Israelissa ja uskallan kirjoittaa rabbiinien typeryyksistä ei siksi, että olisin antisemitisti, vaan siksi, että toivon Israelille parempaa tulevaisuutta.
Mielistelyyn perustuvaa isänmaallisuutta kannattaa jättää Medinskin tai Benkendorfin kaltaisille: 'Venäjän menneisyys oli ihmeellinen, sen nykyisyys loistavaa, ja mitä tulevaisuuteen tulee, se ylittää kaiken, mitä rohkeinkaan mielikuvitus voi kuvitella.' Jos omassa maassasi pelkäät kritisoida sitä, maa on vihollisten hallussa. Normaalissa maassa ihminen on sen omistaja. Hänen uskollisuutensa ei kohdistu yksittäiseen hallitsijaan, vaan niihin ihanteisiin, lakeihin ja arvoihin, jotka muodostavat kyseisen maan. Jos valtio on kuin koti, kansalainen on sen yhteisomistaja, ei vuokralainen. Ja huolehtivana isäntänä hän ei jää hiljaiseksi, jos huomaa perustuksissa halkeaman, lahonneen tukipuun tai vuotavan katon. Hänen kritiikkinsä ei ole tuhoamista, vaan huolenpitoa. Ongelman tunnistaminen tarkoittaa sen ratkaisun pohtimisen aloittamista, ei roskan lakaisemista maton alle.
Tämä koskee kaikkia – venäläisiä, juutalaisia, arabeja, ukrainalaisia, azerbaidžanilaisia, puolalaisia, armenialaisia ja muita. Jokaisella kansalla on ollut (ja on yhä) häpeällisiä, synkkiä sivuja historiassaan. Kutsua paska kerrankin paskaksi tarkoittaa vähentää todennäköisyyttä sen toistumiselle tulevaisuudessa.
Raja, joka erottaa vapaan kansalaisen oikeudettomasta alamaisesta, ei kulje pitkin 'olen samaa mieltä/olen eri mieltä' -linjaa, vaan 'minulla on oikeus puhua / pelkään käyttää sitä' -linjaa.
T.me
Patriootit, alamaiset ja maaorjat
Minä asuin Venäjällä ja kirjoitin sen häpeällisistä sivuista, en siksi, että olisin russofobinen tai minulle olisi maksettu.
07-07-2025 (11:06).
Postauksessa, joka koski armenialaisten kansanmurhaa, tuli kommentteihin muutama Azerbaidžanin "patriootti". He vaahto suunpielistä roiskuen väittivät, ettei mitään kansanmurhaa ollut, että muslimeja mustamaalataan ja että armenialaiset ovat itse syyllisiä. Että Bakussa ei ollut pogromeja. Ja että Alijev on kansakunnan huolehtiva isä (suoraan estolistalle).
Tässä mitä teille kerron, rakkaat "patriootit". Jos pelkäätte kritisoida maatanne ajatellen, että sillä tavalla teette palveluksen maallenne, ette ole sen kansalaisia. Parhaimmillaan olette alamaisia – maaorjia. Tai maaorjia, jotka pelkäävät herättää herransa vihaa.
Kun ihminen, joka kuvittelee olevansa "omien puolella", sanoo: "Omaa maataan ei saa kritisoida, varsinkaan vaikeina aikoina", hän tekee selkeän käsitteellisen harhautuksen. Hän yhdistää maan – kansan, kulttuurin, historian, maan – tämänhetkiseen valtiokoneistoon, sen politiikkaan ja virkamiehiin. Mutta nämä asiat eivät ole sama asia.
Isänmaallisuus ilman oikeutta kritiikkiin muuttuu sokeaksi epäjumalanpalvonnaksi. Lääkärin, joka peittää potilaaltaan diagnoosin väärän säälintunteen vuoksi, tuomiten hänet kuolemaan. Patriootti, joka pelosta tai mukautuvuudesta vaikenee yhteiskuntansa ongelmista, edistää sen rappeutumista.
Muistan, kun Britanniassa tehtiin kysely: mitä maata kohtaan teillä on eniten vaatimuksia? Suurin osa briteistä nimesi oman kotimaansa. Ja tämä on normaalia. Asuin Venäjällä ja kirjoitin sen häpeällisistä sivuista ei siksi, että olisin russofobi tai että minulle olisi maksettu, vaan siksi, että halusin Venäjälle paremman tulevaisuuden. Asun Israelissa ja uskallan kirjoittaa rabbiinien typeryyksistä ei siksi, että olisin antisemitisti, vaan siksi, että toivon Israelille parempaa tulevaisuutta.
Mielistelyyn perustuvaa isänmaallisuutta kannattaa jättää Medinskin tai Benkendorfin kaltaisille: 'Venäjän menneisyys oli ihmeellinen, sen nykyisyys loistavaa, ja mitä tulevaisuuteen tulee, se ylittää kaiken, mitä rohkeinkaan mielikuvitus voi kuvitella.' Jos omassa maassasi pelkäät kritisoida sitä, maa on vihollisten hallussa. Normaalissa maassa ihminen on sen omistaja. Hänen uskollisuutensa ei kohdistu yksittäiseen hallitsijaan, vaan niihin ihanteisiin, lakeihin ja arvoihin, jotka muodostavat kyseisen maan. Jos valtio on kuin koti, kansalainen on sen yhteisomistaja, ei vuokralainen. Ja huolehtivana isäntänä hän ei jää hiljaiseksi, jos huomaa perustuksissa halkeaman, lahonneen tukipuun tai vuotavan katon. Hänen kritiikkinsä ei ole tuhoamista, vaan huolenpitoa. Ongelman tunnistaminen tarkoittaa sen ratkaisun pohtimisen aloittamista, ei roskan lakaisemista maton alle.
Tämä koskee kaikkia – venäläisiä, juutalaisia, arabeja, ukrainalaisia, azerbaidžanilaisia, puolalaisia, armenialaisia ja muita. Jokaisella kansalla on ollut (ja on yhä) häpeällisiä, synkkiä sivuja historiassaan. Kutsua paska kerrankin paskaksi tarkoittaa vähentää todennäköisyyttä sen toistumiselle tulevaisuudessa.
Raja, joka erottaa vapaan kansalaisen oikeudettomasta alamaisesta, ei kulje pitkin 'olen samaa mieltä/olen eri mieltä' -linjaa, vaan 'minulla on oikeus puhua / pelkään käyttää sitä' -linjaa.
T.me