baikalin sentimentaalisia löpinöitä ja opettawaisia kertomuksia

Viitaten tuossa JOKOn tekstissä olleeseen lainaukseen, niin olen kiinnittänyt huomiota siihen kuinka paljon ihmiset höpisevät näistä korvauksista, jotka laki määrittää pitkien sähkökatkojen kohteeksi joutuneille asiakkaille. Onko väki ihan oikeasti niin hölmöä, ettei käsitä, että nämä yhtiöt tulevat jokaisen maksamansa sentin ja kaikki verkon korajuksiin kuluneet kulut nyhtämään takaisin asiakkailta nostamalla taas sähkönsiirtomaksuja? Naureskelevat vaan partaansa kun ihmiset uhoavat, että saavatpa kerrankin niin että tuntuu kun joutuvat maksamaan korvauksia.
 
Niinhän R.R. vakuutusyhtiötkin tekevät ja silti jotkut ottavat vakuutuksia. Kun katko ei koske samanlaisena kaikkia korvaavan yhtiön asiakkaita, henkilökohtaisesti lienee optimaalista hakea korvausta.
 
Se ei ollutkaan pointtini. Tottakai jokaisen korvauksiin oikeutetun kannattaa niitä hakea. Kyse onkin siitä että ihmiset ovat niin sinisilmäisiä, että kuvittelevat tuon olevan joku rangaistus sähköyhtiöille.
 
Roope Ristintekijä kirjoitti:
Viitaten tuossa JOKOn tekstissä olleeseen lainaukseen, niin olen kiinnittänyt huomiota siihen kuinka paljon ihmiset höpisevät näistä korvauksista, jotka laki määrittää pitkien sähkökatkojen kohteeksi joutuneille asiakkaille. Onko väki ihan oikeasti niin hölmöä, ettei käsitä, että nämä yhtiöt tulevat jokaisen maksamansa sentin ja kaikki verkon korajuksiin kuluneet kulut nyhtämään takaisin asiakkailta nostamalla taas sähkönsiirtomaksuja? Naureskelevat vaan partaansa kun ihmiset uhoavat, että saavatpa kerrankin niin että tuntuu kun joutuvat maksamaan korvauksia.

No siis näinhän tapahtuu, kun yrityksellä on määräävä markkina-asema ja lupa laskuttaa ihan miten paljon hyvänsä. Näin ei saisi olla. Sähköverkkojen kaltaisten alojen ei pitäisi alkuunkaan olla yksityisiä, kun kilpailua ei ole.

Suomessa kaatuu jatkuvasti yrityksiä, jotka ovat sitoutuneet mahdottomiin toimituksiin. Tämä on normaalia ja tervettä markkinataloutta. Kilpailu toimii ja hinnat pysyvät kohtuullisina.

Ongelman Suomen taloudessa muodostavat vanhojen valtionyhtiöiden perilliset. Nämä osin tai kokonaan yksityistetyt laitoksen, jotka toimivat määräävän markkina-aseman turvin. Me joudumme sen seurauksena maksamaan huonosta palvelusta tolkutonta ylihintaa ja vastineeksi firmat tekevät mielettömiä voittoja.

Yhteiskunta on huomattavasti paljon terveemmällä pohjalla, kun valtio omistaa tie-, sähkö-, viemäri-, vesijohto- ja muut runkojärjestelmät. Rakentaminen sekä huolto kannattaa tietysti pilkkoa sopiviin urakoihin, joiden toimitus tilataan kilpailutuksen jälkeen yksityiseltä sektorilta. Valtionyhtiön pitää tietysti pyöriä vain muutaman prosentin katteella. Nykyinen valtionyhtiöiden harjoittama riisto on vain yksi verotuksen muoto.
 
baikal kirjoitti:
Olipa kerran viisas mies, jolla oli kolme poikaa, jotka kunnioittivat isäänsä. Kun pojat tulivat miehen ikään isä sanoi heille: Te tulette perimään suuren talon ja paljon maata, kun minusta aika jättää. Te peritte myös paljon vastuuta ja sieluja, jotka tekevät työtä teidän pelloillanne. Koska minä olen varma, että vain yksi isäntä voi olla kerrallaan talossa, vain yksi teistä perii talon, muiden osa on lähteä pois.

Lähtekää maailmalle ja etsikää itsellenne työ, jossa tulette Mestariksi. Se, kenestä tulee alansa Mestari, hän on saava kaiken, ja muiden osa on lähteä pois. Hyväksyttekö tämän ja kunnioitatte päätöstäni? Pojat olivat kuuliaisia ja nyökkäsivät isälle ja lähtivät maailmalle.

Nuorin pojista menestyi niin hyvin kokkina, että hänet kutsuttiin aikanaan kuninkaan hoviin ylimmäksi keittäjäksi. Kaikki tunnustivat, että hänen vertaista kokkia ei ole ollut. Hän oli alansa Mestari.

Keskimmäinen pojista oli kiinnostunut kirjoittamisesta. Tuli nopeasti aika, kun hänen kirjoituksensa olivat koko maanäären huulilla. Hänen riiminsä tarttuivat niin ylhäisten kuin alhaisten suuhun ja korviin, kaikki tunnustivat hänen olevan alansa Mestari, joka tunnettiin koko maanääressä.

Vanhin pojista valitsi miekkailijan uran. Hän sai hyvää opetusta parhailta alan opettajilta ja hän taisteli vuosia kuninkaan parhaissa joukoissa. Hän niitti kunniaa, haavoittui monta kertaa ja hänen nimeensä liitettiin Leijona. Hän oli tunnettu taistelija ja arvossa pidetty soturi, mutta Mestaria hänestä ei tullut.

Tuli aika, kun isä kutsui pojat maailmalta kotiin. Hän oli ylpeä heistä kaikista ja valinta piti tehdä kahden nuorimman väliltä, he olivat kasvaneet alansa mestareiksi ja sitä ei kukaan voinut kieltää. Isä mietti pitkään, kumpi oli ansainnut toista paremmin talon ja kaikki sen mukana.

Vanhin pojista, soturi, pyysi lupaa puhua isälleen ja veljilleen. Hän sanoi: Isä, veljeni ovat alansa Mestareita, sitä ei voi kukaan kiistää, sitä en kiistä minäkään. Minusta tuli soturi, miekkamestaria ei tullut, vaikka Jumala tietää kuinka paljon harjoitin itseäni parhaiden opettajien opissa. Monta kertaa olin sairas rasituksesta. Olin monessa sodassa kuninkaan joukoissa ja minua pelkäsivät viholliset ja omat toverini kunnioittivat minua. Minusta ei tullut miekkamestaria, minusta tuli hyvä taistelija.

Hän jatkoi: niin paljon minä rakastan sinua Isä ja Teitä veljeni, että saatte jäädä asumaan kanssani taloani, eikä teidän pidä koskaan elinaikananne poistua kotoa. Ja niin kävi kuin oli käytävä.

Kun nyt uutisvirrasta saa ahmittua tätä voimapolitiikan levälle löyhkäävää infoa, kuinka totuus poljetaan lokaan ja suuret kukkoilevat niinkuin aina ennenkin ovat tehneet ja tulevat tekemään....tätä teemaa, jonka yritin pukea proosan muotoon, kannattaa tarkastella.
 
Isä sanoo miekkailijalle että turpa kiinni, luuseri, ala vetää maantielle siitä.
Hän määrää Mestarikokin pääperijäksi ja velvolliseksi pitämään yllä Mestarkirjoittajan perheen ruokahuoltoa.
Mestarikirjoittaja ujuttaa artikkeleihin ja kirjoihin piilomainontaa, jolla Mestarikokin ravintola, pia ketju, kukoistaa ja kokista tulee julkkis joka antaa haastattelut ja kokkikirjat Mestarikirjoittajan kautta.
Luuserimiekkailija vetää lärvit tavernassa, lävistää santarmin ja päätyy hirteen. Mestarikirjoittaja tekee tarinasta menestyskirjan.
 
Venäjän ja esim. Suomen demokratioiden vertaaminen on lähinnä kornia. Väitän, että onhan näissä nyt kuitenkin lievää enemmän eroa. Se on eri asia, pitääkö kaikkien valtioiden demokratia olla samanlainen?

Tällainen - kiintoisa - ketju löytyi historian aamuhämäristä, ajalta jolloin en foorumin olemassa olosta tiennyt tuon taivaallista.

Niin - pitääkö kaikkien valtioden demokratian olla samanlainen? Eipä tietenkään, mutta olennainen kysymys onkin se, että kuinka erilaisia ne voivat olla, jotta voidaan vielä puhua niistä demokratioina? Antiikin Kreikan demokratia ei meidän mielestämme välttämättä ole demokratiaa - tai orwellilaisittain ilmaistuna - antiikin Kreikan demokratiassa toiset olivat tasa-arvoisempia kuin toiset. Tai toisilla oli enemmän demokratiaa kuin toisilla.

Mutta kokolailla kiintoisa kysymys @baikal 'ilta! Ehkäpä ihan oman ketjunsa aihe, jollei sellaista ketjua ole jo joku avannut.

vlad
 
että kuinka erilaisia ne voivat olla, jotta voidaan vielä puhua niistä demokratioina?

Aivan. Mutta katsohan veljeksiä Venäjä ja Turkki. Pitää olla melko optimistinen, jotta voisi nähdä nämä kaksi joinain demokratian airueina. Miten Usasta tuli sellainen kuin se nyt on? Kehitys alkoi noin 1770-luvulla ja sitä on päämäärätietoisesti viety siitä lähtien eteenpäin.

Ovatko nämä kaksi mainiota idän veljestä edes aloittaneet tuota tietä? Mielestäni on aivan selvää, että tätä foorumia tänään lukevat eivät tule näkemään meikäläisittäin demokraattisina kumpaakaan.
 
Totta puhut.

Historian hämäristä asti kumpaankin maata ovat johtaneet yksinvaltiaat, joiden joukossa on ollut vaikka minkälaisia mielipuolia joita on ollut pakko totella. Menneisyyden painolasti on raskas.

Välillä tietenkin on saatu nauttia valistuneen itsevaltiaan valtakaudesta, mutta kohta valtaan on noussut entistä pahempi hallitsija.

Meistä ulkopuolisista molempien valtioiden meno näyttää pahalta, mutta miltä tilanne saattaa näyttää sisäpuolelta katsottuna?
Itsevaltias= vahva hallitsija = yhteiskunnallinen vakaus.
Demokratiaa kunniottava valtionpäämies (valtiossa jossa demokratia ei ole vakaalla pohjalla) = heikko hallitsija = epävakaus

Ihmiset tahtovat vakautta ja itsevaltiaat näyttävät sitä tarjoavan. Sama juttu kuin Euroopan tuoreissa demokratioissa 20- ja 30-luvuilla. Vakauden puolesta ollaan usein valmiita vähän tinkimään oikeuksista, kunhan saa elää suurin piirtein turvattua elämää ja vain hallitsijan vastustajat joutuvat ongelmiin.
 
... veljeksiä Venäjä ja Turkki... Ovatko nämä kaksi mainiota idän veljestä edes aloittaneet tuota tietä?
Ei näihin ole uskonut kuin Tarja ja EU. Ensinmainittu ensinmainittuun ja jälkimmäiseen jälkimmäinen.

Enpä juuri hämmästelisi vaikka uskoisivat vieläkin, kuten edellä mainittu.
 
Aivan. Mutta katsohan veljeksiä Venäjä ja Turkki. Pitää olla melko optimistinen, jotta voisi nähdä nämä kaksi joinain demokratian airueina. Miten Usasta tuli sellainen kuin se nyt on? Kehitys alkoi noin 1770-luvulla ja sitä on päämäärätietoisesti viety siitä lähtien eteenpäin.

Ovatko nämä kaksi mainiota idän veljestä edes aloittaneet tuota tietä? Mielestäni on aivan selvää, että tätä foorumia tänään lukevat eivät tule näkemään meikäläisittäin demokraattisina kumpaakaan.

Kuka elää vielä siinä uskossa, että Venäjä on demokratia joutaisi "hoitoon" - Venäjän kohdalla itse en enää edes puhuisi "näennäisdemokratiasta", kyse on autoritaarisesta hallinnosta, jossa päätökset tehdään lopulta hyvin pienessä piirissä ja niille voidaan hankkia hyväksytys duumaksi kutsutussa kumileimasimessa. Tuolloin näemme sitten irvokkaan näytelmän, jonka myötä Putin saa haluamansa oikeutuksen. Näin kävi Krimin kohdalla aikoinaan, jolloin koko duumasta löytyi yksi ainoa poliitikko, joka äänesti anneksaatiota vastaan. No kukaan tuskin on yllättynyt siitä, että tänä päivänä kyseinen Ilja Ponomarjov ei enää asu Venäjällä.

Turkki on lähes yhtä kaukana länsimaisesta demokratiasta mitä on Venäjäkin, Turkin kohdalla lopputulos voi olla jopa vieläkin ikävämpi osalle kansaa - mutta onneksi Turkilla ei ole tuhansia ydinaseita takataskussaan, joilla kiristää maailmaa.

Minun on vaikea uskotella itselleni sellaista lähitulevaisuutta, jossa kumpikaan mainituista valtioista olisi edes jotakuin länsimainen demokratia. Venäjän kohdalla teoreettinen mahdollisuus olisi tapauksessa, jossa maa sisäisen kaaoksen kautta hajoaa ja tilalle syntyy lukuisia uusia valtioita ja jonkin sortin jäännös-Venäjä - mutta kuinka kauan tuolloinen Venäjä pysyisi demokratiana kunnes joku ex. turvallisuuspalvelun eversti pääsisi vallankahvaan käsiksi ja alkaisi syöttää kansalle tarinaa nöyryytetystä Venäjästä ja fasistisesta lännestä?

Taitaa edessä olla sukupolvien mittainen prosessi, jonka loppua en näe ja kun ei ole lapsiakaan, niin eivät hekään sitä tule näkemään.

vlad
 
kuinka kauan tuolloinen Venäjä pysyisi demokratiana kunnes joku ex. turvallisuuspalvelun eversti pääsisi vallankahvaan käsiksi ja alkaisi syöttää kansalle tarinaa nöyryytetystä Venäjästä ja fasistisesta lännestä?
Noh. Meillä on oltava toivoa että jonain päivänä vaikutusvaltaisimmat venäläiset omaksuvat ajatuksen siitä että sota tekee lopulta kaikista heikkoja. Elämässä pitää keskittyä rakentamiseen, luomiseen, kasvamiseen, kehittymiseen ja hauskanpitoon. Taisteluhenkiset toteuttakoot taisteluviettiään urheilukentillä ja virtuaalisilla sotatantereilla. Ihmisen luonne voi olla sotaisa mutta sitäkin luonnetta on voitava kanavoida jotenkin terveellisesti eikä yrittää tukahduttaa sitä.
 
Kun maassa oli tuhat vuotta maaorjuus ja sitten modernina aikana totalitaristinen kommunismi, jonka aikana älykkäät geenit ja omalla päällä ajattelevat pääosin tuhottiin, kansan kollektiivinen psyyke on saanut niin paljon piiskaa, että se on tullut perverssiksi.
 
Kun maassa oli tuhat vuotta maaorjuus ja sitten modernina aikana totalitaristinen kommunismi, jonka aikana älykkäät geenit ja omalla päällä ajattelevat pääosin tuhottiin, kansan kollektiivinen psyyke on saanut niin paljon piiskaa, että se on tullut perverssiksi.

Kansa "pahaa tehtyään" marssiin viisaan ja älykkään ynnä arvostetun johtajan luo huutaen yhteen ääneen "anna mulle piiskaa"! Suuri johtaja rakkaudesta kansaan noudattaa kansan tahtoa ja antaa heille "koivuniemen herraa takapuolelle", niin että eivät istu hetkeen tahi kahteen. Näin johtaja on jälleen osoittanut kansalleen rakkauttaan ja kansa on tyytyväinen ryömiessään "perunakuoppaan" syömään viimeistä kulhollistaan kylmää kaalisoppaa - tuumeksien samalla "kyllä meillä on viisas ja rakastettava johtaja, jota kaikki maailmassa kunnioittavat ja pelkäävät".

Sen pituinen se.

vlad
 
Otampa tähän vielä ennen kustannuspaikalle lähtöä pienen muistelon, joka opettawaisuudessaan ei jääne jälkeen millekään kirjoitetulle. :cool:

Vuosia muutamia sitten erätoverini ah ja minä olimme molemmat jalkakuntoutujia. Kytö reppuretkelle oli kova ja lähtö venyi koipia parannellessa. Lopulta oli Se hetki, kun piti panna toimeksi. Lunta oli tullut alle kymmenen senttiä pakkaspulveria. Molemmat tiesimme, että kintut eivät välttis kyllä tykkää hyvää. Ystäväni ah:lla tilanne oli pahempi. Lopulta päätimme näin:

päätimme vetää viisi päivää metsäautoteitä pitkin ja käyttää polkua kartan mukaan vain kaksi kertaa. Oli tulossa pakkasviikko ja menoksi. Alue oli karkeasti Valtimo-Sotkamo-Kuhmo-kolmiossa. M-autoteitä riittää ja hirvijahdin jo loputtua hiljaista on. Näimme vajaan viikon aikana muutaman tukkirekan ja yhtenä päivänä olimme moton äänen piirissä. Yöt pimeitä ja hiljaisia. Muutaman kerran joku hiluxi nähtiin ja eipä muuta.

Näkymät. Kun m-autotiet nousivat vaaroille, niin oi jestas niitä näkymiä. Maisema valkoinen, valoa vähän ja näkymä kuin postikortista. Yöpaikat sijoittuivat järvien rantoihin ja yksi yö MHn hoitamalla paikalla.

Molempien jalat kestivät ja itseasiassa kuntoutuivat tuolla reissulla. Päiväkävelyn mitta oli noin 6-7 tuntia, ei mitään rientomarssia vaan tasaista tahtia. Minä kävellä humppasin Parkanon talvikkaissa ja kuivattelin niitä iltakaudet nuotion lämmössä.

Viimeisenä yönä pakkasukko tempaisi sitten tolkusti, ei meillä mittaria ollut, mutta kutakuinkin 30 astetta sitä oli. Melkoinen tuulenkaato paloi tuona yönä.:geek:

Kaikkiaan sää helli tuolla reissulla, pikkutuulista kuivaa marraskuun lopun pakkasta, lunta tiepohjilla nollasta kymmeneen senttiä.

Metsäautotieverkosto- lähes käyttämätön retkeilyresurssi harva-alueilla. Erityisesti nämä läskipyöräretkeilijät ovat tulleet mieleen: onko parempia alustoja olemassakaan, vai onko polku SE? On varmasti ja ymmärrän sen.

Joskus kun paikat prakaa, niin pitää keksiä vaihtoehtoja. Tuo ym. on yksi parhaita retkeilyreissujani nevö. Ja kuvitella: metsäautoteitä pitkin, ehkä viisi kilsaa polkuja. Viisi päivää neljä yötä meni kuin siivillä, seura oli a-laatua ja eväät mainioita. Pimeän aikaan tulee vääjäämättä lepoaika pitkäksi ja se tekee eetvarttia erityisesti ikämiehelle.

Suosittelen kokeilemaan.
 
Metsäautotieverkosto- lähes käyttämätön retkeilyresurssi harva-alueilla. Erityisesti nämä läskipyöräretkeilijät ovat tulleet mieleen: onko parempia alustoja olemassakaan, vai onko polku SE? On varmasti ja ymmärrän sen.

Joskus kun paikat prakaa, niin pitää keksiä vaihtoehtoja. Tuo ym. on yksi parhaita retkeilyreissujani nevö. Ja kuvitella: metsäautoteitä pitkin, ehkä viisi kilsaa polkuja. Viisi päivää neljä yötä meni kuin siivillä, seura oli a-laatua ja eväät mainioita. Pimeän aikaan tulee vääjäämättä lepoaika pitkäksi ja se tekee eetvarttia erityisesti ikämiehelle.

Suosittelen kokeilemaan.
Moro. En pistä pahasti hanttiin. Tosin meillä ehkä hieman erilainen vaellusfilosofia. Kun itse mahdollisimman paljon pyrin noita polkuja ja metsäautoteitä välttelemään. Paljonhan tuo vaellusalusta riippuu kohteesta. Olen minäkin vuosia sitten kävellyt Salpapolun Luumäeltä Virolahdelle ja tuo polkuhan kulkee koko ajan, no siis polulla ja taisi siinä muutama kilometri mennä pikkutietä ja pieni pätkä jopa asfalttipäällystettä.
Toinen polku jota olen muutamaan otteeseen kulkenut, Karhunkierros Hautajärveltä Rukalle. Tuokin koko matkan polkua ja vähän ennen Konttaiselle nousua jopa maantietä. Nuo polkuvaellukset kun ajoittaa pois kovimmista turistiajoista, niin yllättävän rauhassa tuolla saa olla.
Yhdeltä Karhunkierrokselta hauska muistelus. Pidin kahvitaukoa Jyrävän kämpän tulipaikalla kun paikalle pelmahti joukko ulkomaisia turisteja, epäilin briteiksi. No, eräs englantilaisen ladyn perikuva, tiedättehän Margaret Thacherin, yllään tweed-kuosiset housut, takki ja viitta rupesi ihailemaan kuksaani ja siitä. Vastasin pikkaisen piloillani ja karkeasti murtaen: "Oh yeah, this is a Finnish Kuksa, twenty years old, daily used and never washed". Lady kavahti pari askelta taaksepäin ja tokaisi: "Oh Dear!".
Noista paikkojen prakaamisista, oletko kokeillut melontaa. Ei rasita jalkoja, mukana kulkee uskomaton määrä ruokaa ja tavaraa, maisemat näkee eri kantilta ja jopa eläimiä pääsee näkemään enemmän ja lähempää. Kerran mentiin nukkuvan majavan vierestä muutaman metrin päästä eikä tuo pahalainen edes herännyt.
Olen ymmärtänyt, että lähinnä vaikutat tuolla Pohjois-Karjalan/Kainuun seudulla. Sillä on tosi hienoja pikku jokia ja järviä. Esim. Koitereella voi hyvinkin meloa toista viikkoa käymättä samoissa paikoissa.

Saana1.png
En nyt välttämättä tarkoita tämäntyyppistä.

Vaan lähinnä tällaista:

Ivalo2.png
 
Olen toki melontaakin harrastellut. Koiterekin on tuttu, Jongunjoki, Ruunaa, Tiilikkajoet ja monet muut. Vaikko on alueena myös hyvä. Ompa kerran vedelty muutama päivä Pielisen siliätä pintaakin. Kumilauttahotinoissa pari kertaa käsivarressa kevätkylmillä, Lätäsenolla. Kaikenlaista. Joo, rodeohommat eivät ole mun juttuni olleet koskaan, lähtökohtaisesti olen yrittänyt pysytellä aina mahdollisimman kuivana. :cool:
 
arabikevät

Moniko hallinto olisi kaatunut, jos vallanpitäjät olisivat subventoineet viljan ja lihan hintaa kolmanneksella vuosi sitten? baikal vastaa: ei yksikään.

Miten paljon arabikevään uutisoinnissa on ollut sellaista "toiveidemme ja halujemme" sisältöä? Haluamme nähdä arabikansat sittenkin samiksina, jotka haluavat demokratiaa(mitä se tarkoittaa missäkin?)

Uutisvirta palveli todennäköisesti kohdeväestön henkistä tilausta.

Saateri, kyse taisi olla sittenkin leivän hinnasta, noin karkeasti sanoen. Ei mitään uutta auringon alla.

Antakaa Orpolle hyvinvointivaltio, niin hän murtaa sen kuin Jeesus leivän ja jakaa sen nälkäisille!
 
Back
Top