C- ja D-palveluskelpoisuusluokat sodan aikana

RPG83

Soome Majori
Palveluskelpoisuusluokat ovat nykyään A, B, C, E ja T, eikö totta? Vuosikymmen sitten tuossa kirjainperheessä oli muistaakseni myös D-luokka, mutta siitä on sittemmin luovuttu. Mikä on johtanut D-luokasta luopumiseen? Tuskin sitä jaeltiin kovin lievin perustein, enkä näe niin uhkaavaa miespulaa oikein minkään kriisin seurauksena, että tyypillistä D-miestä kannattaisi ottaa mukaan riippakiveksi. Miksi siis tällainen ratkaisu päättäviltä tahoilta?

Entä pidättekö todennäköisenä edes sitä, että C-miehiä alettaisiin tarkastamaan uudelleen jonkin kriisin aikana tai jälkeen? Viime sotien aikanahan menettely oli tämäntyylinen, mutta entä vaikka A.D. 2015? Itsestäni ajatus tuntuu melko epätodennäköiseltä, koska miehiä on nykyiselläänkin paljon enemmän kuin kalustoa. Toisaalta en pitäisi aivan mahdottomana, että massiivisten nuoria ikäluokkia kohdanneiden miestappioiden jälkeen näiden ikäryhmien C-miehiä alettaisiin tarkastaa uudelleen, koska heissä on vielä paljon potentiaalista käyttöikää jäljellä. Eli mielestäni 20-vuotias C-mies voisi hyvinkin joutua uudelleen tarkastettavaksi sodan aikana tai sen jälkeen, mutta 30-vuotias enää tuskin, vaikka palveluksessa olisikin myös kolmekymppisiä reserviläisiä.
 
Palveluskelpoisuusluokat ovat nykyään A, B, C, E ja T, eikö totta? Vuosikymmen sitten tuossa kirjainperheessä oli muistaakseni myös D-luokka, mutta siitä on sittemmin luovuttu. Mikä on johtanut D-luokasta luopumiseen? Tuskin sitä jaeltiin kovin lievin perustein, enkä näe niin uhkaavaa miespulaa oikein minkään kriisin seurauksena, että tyypillistä D-miestä kannattaisi ottaa mukaan riippakiveksi. Miksi siis tällainen ratkaisu päättäviltä tahoilta?

Entä pidättekö todennäköisenä edes sitä, että C-miehiä alettaisiin tarkastamaan uudelleen jonkin kriisin aikana tai jälkeen? Viime sotien aikanahan menettely oli tämäntyylinen, mutta entä vaikka A.D. 2015? Itsestäni ajatus tuntuu melko epätodennäköiseltä, koska miehiä on nykyiselläänkin paljon enemmän kuin kalustoa. Toisaalta en pitäisi aivan mahdottomana, että massiivisten nuoria ikäluokkia kohdanneiden miestappioiden jälkeen näiden ikäryhmien C-miehiä alettaisiin tarkastaa uudelleen, koska heissä on vielä paljon potentiaalista käyttöikää jäljellä. Eli mielestäni 20-vuotias C-mies voisi hyvinkin joutua uudelleen tarkastettavaksi sodan aikana tai sen jälkeen, mutta 30-vuotias enää tuskin, vaikka palveluksessa olisikin myös kolmekymppisiä reserviläisiä.

Mitään tietoa minulla ei ole tästä asiasta (eikä kyllä monesta muustakaan :p) mutta kovasti epäilen että kova vaihe ei ehdi kestää niin kauaa, että 1) tappioita ehtisi tulla niin paljon että kouluttamattomia ukkoja pitäisi ruveta haalimaan riviin ja 2) että pystymetsästä revityt nostomiehet ilman varusmieskoulutusta ehdittäisiin vielä kouluttaakin sen verran ettei heistä olisi ihan pelkkää haittaa. Meinaan, useimmat nykysodat (paitsi sisällissodat) ovat viikkojen tai kuukausien juttuja kovan vaiheen kestoltaan, ja meillä on koulutettua, A- ja B- luokiteltua reserviäkin yltäkyllin ilman sijoitusta.
 
@Samses Sodankäyntihän on aika lailla kuten kirjoitit. Ajattelin enemmän sodan jälkeistä aikaa, jos kyseessä on parin viikon tai kuukauden mittainen mättö. Mutta onhan se kolmannen maailmansodankin riski, ja koska ydinaseet ovat pahoja ja pysyvät siksi bunkkereissa, niin siksi juoksuhautoihinkin jumittumisen riski on todellinen. Viimeksikin kävi niin vaikka oli panssareita ja lentokoneita.

Edit: Mutta sitä ihmettelen, että miksei tappioita ehtisi syntyä kovin paljon? Sotaahan käydään yleensä niin pitkään, että jomman kumman kyky pettää - ja kun menee kalustoa, menee myös miehiä.
 
@Samses

Edit: Mutta sitä ihmettelen, että miksei tappioita ehtisi syntyä kovin paljon? Sotaahan käydään yleensä niin pitkään, että jomman kumman kyky pettää - ja kun menee kalustoa, menee myös miehiä.

Ilmaisin itseni epäselvästi. Yritän uudelleen. Tarkoitan, että mielestäni on hyvin epätodennäköistä (ja tämä on pelkkä mutu) että toteutuu tilanne jossa kaikki seuraavat asiat ovat voimassa:

1) tappioita ehtisi tulla niin paljon että kouluttamattomia ukkoja pitäisi ruveta haalimaan riviin, mikä tarkoittaa että

1a) huomattava osa sodanajan sijoitetuista on kaatunut, haavoittunut, vankina tai kadonnut
1b) huomattava osa aiemmin sijoittamattomista mutta sijoittamiskelpoisista varusmieskoulutetuista (eli A- ja B- miehistä) on ehditty sijoittaa heidän tilalleen, ja on ehtinyt kaatua, haavoittua, jäädä vangiksi tai kadota

ja 2) että pystymetsästä revityt nostomiehet ilman varusmieskoulutusta ehdittäisiin vielä kouluttaakin sen verran ettei heistä olisi ihan pelkkää haittaa

ja 3) että silti Suomi olisi siinä kunnossa että yhä jatkaisi taistelua, vaikka A- ja B- kuntoiset sopivan ikäiset ukot, ehkä puoli miljoonaa miestä, olisi jo jauhettu sodan suuressa makkaramyllyssä. Juu ei. Homma loppuu aiemmin, kansakunta ei kestä elinkelpoisena tuollaista suoneniskua.
 
Toki on teoriassa mahdollista, että tappioita tuottaneen taisteluvaiheen jälkeen seuraa jonkinlainen rauhallisempi luppoaika ennen seuraavaa koitosta. Tyyliin Talvisota-välirauha-jatkosota.
 
Huomattava haaste tulee myös tuon nykytekniikan osalta. Rynsesterin oppii käyttämään pikakoulutuksella mutta esimerkiksi kannettavankin it-ohjuksen laukaisu, ylläpito ja huolto kenttäolosuhteissa on jo oma lukunsa. Sekin koulutus on toki tehtävissä. Kyllä minäkin tervejärkisestä ja -jalkaisesta pystymetsän jantterista jonkin sortin ohjusampujan teen kohtuuajassa. Marssikoulutus ja punkkien viilaus jää kyllä silloin väliin.

Oikeasti monimutkaiset järjestelmät ovat toki oma lukunsa. Ne vaativat oman koulutusaikansa kukin. Toisaalta, maamme kalustotilanne on noista taloussyistä johtuen aika lailla semmoinen että järkevää koulutettavaa voi olla pikkuisen hankala näille korkeateknisille värkeille löytää. Esimerkiksi jos Haminoiden miehistöt ovat menehtyneet on aika todennäköistä että aluksetkin ovat kaput. Tuo semmoisena ääriesimerkkinä johon RPG83 jo viittasikin.
Mutta vaikkapa pst-ohjuksille voisi kouluttaa lisäukkoja tarpeen mukaan jos suinkin ehdittäisiin. Myös muut vastaavat järjestelmät jotka viholliseen "purevat" ja ovat suht monilukuisia voisivat hyötyä koulutuksesta mikäli sitä aikaa ja tarvetta siis on.

Se mikä on kyllä ihan oma lukunsa on näiden täysin armeijaakäymättömien C-miesten henkinen kantti tosipaikassa ja pikakoulutettuna. Jos siellä selkärangassa muhii omaksuttuna sotaoppina lähinnä alan suht onnettomat elokuvat ei pikakoulutetun C-miehen sotataipaleesta välttämättä kovin pitkää muodostu ennenkuin kuolo korjaa.
 
Osa tehtävistä* on tietysti sellaisia, että ne eivät pitkää koulutusaikaa tarvitse, mutta jos ajatellaan esimerkiksi jalkaväen taistelijoita niin parissa kuukaudessa saadaan aikaiseksi kenties aikaan sellaisia joukkoja, jotka voidaan vain istuttaa linnoitettuihin asemiin käymään staattista puolustustaistelua.

Parissa kuukaudessa kaiketi saadaan aikaan se, että joukko alkaa hieman muistuttaa sotilaita ja tavanomaisia jalkaväen aseita osataan käyttää jollain tasolla, mutta taistelutekninen osaaminen on kyllä aika vaatimatonta. Ihan jo mieskohtaisten perustaitojen opetteluun tarvitaan aikaa ja sitten yksilöt pitäisi vielä saada toimimaan joukkona. Pelkän rauhan ajan P-kauden käynyt ei nimittäin vielä ole lähelläkään sitä mitä jalkaväen kiväärimieheltä edellytetään.Tietysti koulutusaikaa on enemmän jos velvejä ei ole ja koulutuspäivät ovat pidempiä, mutta perusopetukseen tulee ehdottomasti kuulua myös “yleissotilaallista” opetusta ainakin jossain määrin, jotta porukka myös näyttää sotilailta eikä vain aseistetuilta siviileiltä. Mitään viikon tai kahden viikon tai edes kuukauden pikakoulutuksen saanutta miestä en halua omiin joukkoihin. Ovat vain vaaraksi itselleen ja muille.

*Yksinkertaisimmasta päästä olevat taitavat olla suurinpiirtein vaihtokelojen kantamista telejoukkueessa tai ammuksien kantamista tykille.
 
Yleissotilaita ei tosiaan parissa viikossa tehdä. Käsipareja taas tehdään lyhyemmässäkin ajassa. On vain niin, että A- ja B-miehiä ja naisia on yllin kyllin ylimäärin kaikkia kuviteltavissa olevia tapahtumaketjuja varten. En laittaisi paukkuja "ruununraakkeihin" tässä mielessä. Siviiliyhteiskunnan toimivuuden osalta taas voivat olla hyvinkin tärkeitä.
 
Yleissotilaita ei tosiaan parissa viikossa tehdä. Käsipareja taas tehdään lyhyemmässäkin ajassa. On vain niin, että A- ja B-miehiä ja naisia on yllin kyllin ylimäärin kaikkia kuviteltavissa olevia tapahtumaketjuja varten. En laittaisi paukkuja "ruununraakkeihin" tässä mielessä. Siviiliyhteiskunnan toimivuuden osalta taas voivat olla hyvinkin tärkeitä.

Tiettyjä rakenteita kannattaisi varmasti panna käyntiin jo rauhan aikana. Tarkoitan sitä, että nämä käsiparit voisi valjastaa tukitoimin palvelemaan yhteiskuntaa jo nyt. Niin pitkälle kuin mahdollista. Osa kimpoaa siitä jaloilleen, osa ei, osa nyyköttää entisellään. Mutta niinhän se on start up-yritystenkin kohdalla: 1/10:stä on elossa kaksi vuotta perustamisesta. Turhaako? Ei, se on yrittämistä, yrittämistä ja yrittämistä. Samaa ajattelua soisin valtiolta yksilöitä kohtaankin. Rahaa käytetään niin monella tavalla, pahinta on passiivinen myötätuntoa teeskentelevä alentuva tapa "hoitaa" pudokasarmeijaa. Sanokaa sanoneen.
 
Baikalia hieman kompaten, syrjäytyneiden ihmisten kohtelu Suomessa on joskus aika häpeällistä. Puhumattakaan siitä, mitä se on joissain muissa maissa. Skandinaavinen hyvinvointivaltio nyt tietysti yrittää.

Itse voi sanoa ajaltani Israelissa, että olen siellä myönteisesti yllättynyt, että ihmisillä sekä riittää kiinnostusta että rahaa pitää yllä sosiaalista turvaverkkoa. Olin valmistautunut suorastaan darwinistiseen menoon ja homma itse asiassa toimii joillain osin paremmin kuin Suomessa. Eli muutakin osataan, kuin tapella.
 
Baikalia hieman kompaten, syrjäytyneiden ihmisten kohtelu Suomessa on joskus aika häpeällistä. Puhumattakaan siitä, mitä se on joissain muissa maissa. Skandinaavinen hyvinvointivaltio nyt tietysti yrittää.

Itse voi sanoa ajaltani Israelissa, että olen siellä myönteisesti yllättynyt, että ihmisillä sekä riittää kiinnostusta että rahaa pitää yllä sosiaalista turvaverkkoa. Olin valmistautunut suorastaan darwinistiseen menoon ja homma itse asiassa toimii joillain osin paremmin kuin Suomessa. Eli muutakin osataan, kuin tapella.

Israelissa on osattu, kuulemma, yhdistää ennakkoluuttomin keinoin eri asioita. Minä veikkaan, että siinä on perintöä kibbutz-ajoilta ja sitten siitä, että muuttoliike on ollut välillä aika kovaa maahan, viimeksi itä-Euroopasta ja Venäjältä. Valtion asema on muutoinkin sellainen, että väestöstä on huolehdittava....sillä on merkitystä. Hei, eikös meillä ole siinä mielessä ihan sama juttu.
 
Syrjäytyminen on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Se kun lähtee liikkeelle, niin sitten se etenee kuin lumipallo vyöryy rinnettä alas. On ollut hämmästyttävä huomata miten ihminen voi lyhyessä ajassa muuttua sen takia.
 
  • Tykkää
Reactions: TT
Syrjäytyminen on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Se kun lähtee liikkeelle, niin sitten se etenee kuin lumipallo vyöryy rinnettä alas. On ollut hämmästyttävä huomata miten ihminen voi lyhyessä ajassa muuttua sen takia.

Asian tosiolevaista vaikuttavuutta ei ratkaista ideologisin dogmein, eikä varsinkaan lakaisemalla sitä maton alle. Vaikea ja huolestuttavakin ilmiö. Olen aidosti huolestunut nuorten ikäluokkien kehittymisestä vinoon. Osa pärjää, osa ei, osa ei enää edes yritä ja osalla ei ole aidosti edes mahdollisuuksia.
 
Kaikkein huonoin vaihtoehto on minusta se, että ihminen joka ei ole vahvimmillaan, hylätään kokonaan tekemispiirien ulkopuolelle. Kirotaan mitä kirotaan näitä yhdeksän euron päiväpalkkalaisia, mutta sieltä on muutamakin löytänyt kiinniottokohtaa oikeaan elämään, vaikkakin sitten vähemmän juppimaiseen kohtaan yhteiskuntaa. (Toki on "työnantaja"-paskiaisia, jotka hyväksikäyttävät järjestelmää. Korjatkaa järjestelmä, älkää rankaisko ihmisiä joiden auttamiseksi se on kehitetty.)

Ihminen joka lähtee kerran päivässä kotoa ja menee vaikka tunniksi-kahdeksi avustaviin tehtäviin, on ratkaisevasti paremmassa ennusteessa kuin kotiin muurautunut.
 
  • Tykkää
Reactions: TT
Ihminen joka lähtee kerran päivässä kotoa ja menee vaikka tunniksi-kahdeksi avustaviin tehtäviin, on ratkaisevasti paremmassa ennusteessa kuin kotiin muurautunut.
Tämä on varmasti totta. Lisäksi jos se kotiin muuratunut saadaan vaikka sinne avustaviin tehtäviin, niin hän voi olla sitten sosiaalisesti melkoisessa lukossa, joka vaikeuttaa sosiaalista kanssakäymistä ja yrittämistä, kun on viettänyt viime ajat lähinnä neljän seinän sisällä ja ainut sosiaalinen kontakti ollut lähikaupan myyjän kanssa. Lisäksi fyysinen ja henkinen kunto voi olla huono, jo aikatauluista selviäminen voi tehdä työtä, vaikka halua olisikin.
 
Back
Top