Aloin ihan miettiä jälleenmyyntiarvon optimointia. Jos auton aikoo ajaa paaliin asti joka tapauksessa, jälleenmyyntiarvoa ei tarvitse miettiä. Ja joka tapauksessa, jos auton ajaa yli 10 vuoden ikäiseksi, ei arvoa ole kovin paljon jäljellä muutenkaan, jolloin sähköautoilun vallankumouksen jatkuessa, mitä pidän toistaiseksi todennäköisenä, ei erityisen suuri arvonalennus rokota varallisuusasemaa kuitenkaan kovin paljoa, vaikka aikojen muuttumisesta aiheutuvaa lisäarvonalenemista tulisikin prosentuaalisesti paljon.
Mutta, jos haluaa optimoida auton arvon säilymistä ja jälleenmyyntikelpoisuutta varmuuden vuoksi. Tämän päivän uudet sähköautot, joiden tarjonta ja useissa tapauksissa eräät ominaisuudet ovat vielä melko rajalliset, ovat edullisempaa autoa tarvitsevien budjettiin sopivassa hinnassa 5 - 10 vuoden, todennäköisesti vasta lähemmäs 10 vuoden päästä. Senkään jälkeenkään monet niistä sähköautoista eivät välttämättä täytä kaikkien autoilijoiden tarpeita. Esimerkiksi vanha dieselauto voinee löytää todennäköisemmin ostajansa, jos se on luotettua merkkiä oleva, hyvin varusteltu ja hyvän vetopainon tarjoava vetokoukullinen nelivetoauto. Hyvin pidetty ehjä ja siisti sellainen voisi kelvata esimerkiksi hevoskärryn vetäjän tai karavaanarin kakkosautoksi sähköauton rinnalle, tai huonon tien varrella asuvan maaseutuasukkaan ykkösautoksikin. Jonkin verran turvallisempi ostos voi olla auto, joka täyttää joitakin käytettyjen autojen markkinoiden sellaisia kysyntälokeroita, joihin ei vielä pitemmänkään ajan päästä ole kohtuuhintaisia sähköautoja vielä yksinkertaisesti juurikaan tarjolla, tai tarjolla olevat sähköautot ovat ominaisuuksiltaan puutteellisia esimerkiksi vetoautokäytössä liian vaatimattomaksi jäävän toimintasäteen, liian alhaisen vetopainon tai puutteellisen kuljetuskapasiteetin takia. Toki muutenkin auto, joka tarjoaa mahdollisimman paljon arvostettuja ominaisuuksia, löytänee käytettynä ja iäkkäänäkin todennäköisemmin ostajansa alenevassa polttomoottoriautojen markkinassa, jos vertaa aivan "perusautoon".
