Mielestäni Suomessa tehtiin hemmetin iso virhe, kun tasavallan presidentti ajettiin ulos ulkopolitiikan EU-asioista ja valta/vastuu jätettiin pääministerille. Perustelen asiaa siten, että ”kahden lautasen” taktiikka vei Suomesta huippukokouksiin kaksi silmä- ja korvaparia, sekä kaksi suuta, jotka voisivat ajaa Suomen asiaa paremmin. Nyt mennään yhdellä ihmisellä, joka saattaa sokaistua helposti nuoruuttaan, kokemattomuuttaan ja perisuomalaista alemmuuskompleksisuuttaan. Lisäksi Suomen viimeaikaiset ”nuoret” pääministerit joutuvat miettimään myös jäljellä olevaa uraansa, sillä pääministeriys ja puolueen puheenjohtajuus eivät ole eläkevirkoja. Tehdäänkö päätökset oman edun, vaiko Suomen edun nimissä? Miten kädessä olevat kortit pelataan? Ikääntyneillä presidenteillämme ei ole ollut muuta kuin muistelmien kirjoittaminen ja jälkimaineensa vaaliminen jäljellä, kun kaudet tulevat täyteen. Siksi olisin taipuvaisempi uskomaan vahvaan presidenttiyteen, vaikken Kekkosta kaipaakaan, enkä lisäisi virkakausia. Ikä toki tuo (toivottavasti) viisautta?
Ja miksi presidentti sitten heitettiin ulos? Hallitus ja Tavja eivät tulleet toimeen keskenään. Johan Halosella olikin jälkimmäistä kauttaan enää vuosi, kaksi, jäljellä? Toki PLV:n Kimmo Sasi perusteli päätöstä myös ”Euroopasta tulleena toiveena” ikäänkuin se olisi EU:n asia, ketkä itsenäistä valtiota sinne päin edustaa!
No mitä jäi jäljelle? Pääministeri ja valtioneuvosto huseeraavat EU-asiat ja Suomen korkeinta valtaa käyttävää eduskuntaa ”tiedotetaan” suuren valiokunnan kautta oheisen diagrammin mukaisesti. Tietääkseni kaavio on yhä ajantasainen. Eihän koko eduskunta ole tässä enää kuin kumileimasimen asemassa, kun hallitukset ovat enemmistöhallituksia ja hallituspuolueiden puheenjohtajat, johtavissa asemissa olevat ministerit, pakottavat eduskuntaryhmänsä puoluekurilla ruotuun ja tukemaan hallitusta. Välikysymykseen hallitus on kaatunut viimeksi 1950-luvulla. Nykyään vain hallituspuolueiden sisäisiin riitoihin. Mitä lie lupaamalla, uhkaamalla ja houkuttelemalla ei tarvitse kuin saada hallituspuolueiden ydin vetämään yhtä köyttä, niin eduskunta toisensa jälkeen kiskoo naruilla EU-lauttaa Rein-joella ja sen kolmella alajuoksulla. Ja kipparit saavat palkintonsa Suomen politiikan jätettyään komissiosta, EKP:sta ja EU-yliopistoista, tai ehkä jopa MTK:sta, jos ”on tuonut 500 miljoonaa Suomen maatalouteen”.
On totta, että enää tässä vaiheessa PS ei voi tehdä mitään muuta kuin jarruttaa hyödyttömästi. Tämä keskustelu olisi pitänyt käydä jo viime kesänä. Mielestäni on kuitenkin lohdullista nähdä, että juuri nyt eduskunnassa tehdään työtä, josta suon maksettavan myös palkkaa. Tuota ”pöhinää” soisin olevan Arkadianmäellä ympäri vuoden!
