Blogi: Olli Pusa, su 05.05.2019 18:26
Hitto kun se ei uppoa!
Suomen politiikasta monilla on varsin kyyninen käsitys. Arvioidaan, että on jokin todellinen vallankäyttäjien ryhmä, joka todellisuudessa johtaa maata. Se määrittelee hallitusohjelman ja valitsee sitten sille toteuttajat. Tuon valtaryhmittymän koordinaatteja ovat ilmeisestikin EK, eläkeyhtiöiden valtavien miljardikasojen päällä istuvat sekä ay-liike. Ay-liike ei tässä ole varmaan keskeisin vallankäyttäjä, mutta se kelpuutetaan mukaan, kunhan se pitää vasemmistopuolueet ruodussa.
Tuollainen ryhmä ei voi avoimesti hallita maata. Eivät ihmiset sitä hyväksyisi. Siksi tarvitaan välikäsi: puolueet, kutsutaan myös puoluekartelliksi. Järjestetään vaalit, joiden jälkeen arvotaan, mitkä puolueet pääsevät hallitukseen. Siitä palkkioksi saavat järjestellä rahaa itseään lähellä oleville tahoille, junailemaan virkoja kavereilleen ja edistämään heidän bisneksiään. Hyvä esimerkki tästä on Kataisen sekametelihallitus, jossa oli mukana puolueet kokoomuksesta kommunisteihin.
Puolueissa kyllä hyvin tiedetään pelin säännöt. Jos olet taustavoimia vastaan, et pääse hallitukseen. Se johtaa mielenkiitoisiin asetelmiin. Ennen vaaleja melkein kaikki puolueet julistivat ilmastonmuutoksen keskeiseksi ongelmaksi. Sen varjolla piti suomalaisilta lopettaa lihan syönti, autolla ajo, lomamatkat. Teollisuus piti ajaa alas ja hakkuut lopettaa maapallon pelastamiseksi. Suomalaisten piti näyttää esimerkkiä siitä, kuinka tehdään sankarillinen joukkoitsemurha ihmiskunnan pelastamiseksi. Se olisi tarjonnut suomalaisille poliitikoille tilaisuuden paistatella sankareina ulkomaisten tovereiden keskuudessa.
Samanlaisia linjauksia on ajettu mm. maahanmuuton suhteen. Laajamittaisen islamilaisen maahanmuuton vastustajat on leimattu rasisteiksi, fasisteiksi ja ties miksi. Vaikka valtaenemmistö suomalaisista ei hyväksy tätä politiikkaa, median raivokkaasta propagandasta huolimatta.
Tuo toiminta toimi aikaisemmin hyvin ja joidenkin näennäisten varausten saattelemana kaikki eduskuntapuolueet kuuliaisesti noudattivat määräyksiä. Paitsi yksi, persut. Persut on pitkään ollut ongelmallinen toimija. Se ei ole kulkenut muiden mukana. Niin kauan kuin persut oli pikkupuolue, asialla ei ollut väliä. Eksoottinen kummajainen vain piristi puoluekenttää.
Ongelmat alkoivat, kun persut saivat jytkyn 2011 eduskuntavaaleissa. Silloin sen toi tyytymättömyys europolitiikkaan, maahanmuuttoon ym. Mitä tehdä puolueelle, jota äänesti jo lähes viidennes äänensä antaneista. Sellaista on aika vaikea sivuuttaa. Se jätettiin kuitenkin oppositioon toivomalla, että oppositiokausi hajottaa puolueen. Suunnitelma ei kuitenkaan toiminut ja se uusi jytkynsä 2015 vaaleissa. Seurasi uusi yritys hajottaa puolue.
2015 se otettiin hallitukseen tyhjäntoimittajaksi, jonka politiikkalinjauksia otettiin jopa mukaan hallitusohjelmaan. Käytännössä se ei merkinnyt mitään, hallitusohjelma oli kuollut kirjain. Suomi maksoi kiltisti osansa kritisoidusta Kreikan tukiohjelmasta. Suomen on tähän mennessä arvioitu hävinneen tuossa seikkailussa 6 miljardia euroa. Sillä rahalla olisi esimerkiksi melkein uusinut armeijan hävittäjät. Persujen kannattajat olivat raivoissaan.
Sitten tuli 2015 maahanmuuttoryntäys. Sitä persujen äänestäjät vastustivat tiukasti. Seurasi omituinen teatteriesitys. Timo Soini käytti tiukkoja puheenvuoroja siitä, ettei hyväksy kiintiöpakolaisten määrän kasvattamista parilla sadalla. Tiukka linja siis? Samaan aikaan maahan marssi 32.000 miestä islamilaisista maista ja heistä 80% oli hävittänyt paperinsa tehden mahdottomaksi selvittää, keitä he oikeasti ovat.
Tästä vaelluksesta Timo Soinilta oli turha odottaa tiukkoja kantoja. Ulkoministerin sanalla olisi luullut olevan painoakin. Samoin Soini oli hiljaa siitä, että hallitusohjelmaan kirjattuja maahanmuuttoon liittyviä asioita ei toteutettu.
Seuraukset oli arvattavissa. Persujen kannattajat olivat raivoissaan, puolueen kannatus puolittui. Oli lupaavasti tulossa tilanne, jolloin persujen kasvu leikkaantui ja siitä oli tulossa normaali (hieman kutistettu) apupuolue. Soini olisi voinut kruunata uransa ulkoministerinä, siirtyä johonkin sopivaan palkkiovirkaan ja jättää puolueen uskollisten apulaisten käsiin.
Tässä vaiheessa homma karkasi käsistä. Hermostunut kenttä alkoi kapinan ja Soinin joukot menettivät vallan Soinin itsensä perustamassa puolueessa. Uusi puheenjohtaja Halla-aho oli keskustelemassa hallituskumppaneiden kanssa. Hän ilmoitti, että persuille kelpaa aikaisempi hallitusohjelma ja sen toteuttaminen. Mutta juuri sehän ei kelvannut muille. Se oli vain kulissi, jolla persut perustelivat hallitukseen menoa. Tätä ei tietenkään kerrottu syyksi, vaan siksi ilmoitettiin erilainen ”arvopohja”.
Puolue jaettiin kahtia kokoomuksen ja keskustan avustuksella ja "sopiva" puoli jäi hallitukseen apupuolueeksi. Sen kansanedustajamäärä riitti pitämään hallituksen pystyssä, mutta mitään kannatusta sillä ei ollut. Siitä taas aiheutui ongelmia. Persut saivat rivinsä koottua ja pääosa jäljellä olevista kannattajista jäi persujen kannattajiksi.
Eduskuntavaaleissa lopulta persut palauttivat kannatuksensa kutakuinkin 2015 tasolle. Vaalien jälkeen puoluekartellilla on vastassaan samansuuruinen persut kuin aikaisemminkin. Nyt puolue on kuitenkin paljon yhtenäisempi, kokeneempi ja paljon aikaisempaa vaikeammin kontrolloitavissa. Mitä tämän puolueen kanssa nyt pitäisi tehdä? Oppositio ei sitä upottanut, monimutkainen hallitusoperaatiokaan ei sitä upottanut. Puolue on selkeästi eri linjoilla kuin puoluekartelli monissa asioissa.
Otetaan taas mukaan hallitukseen? Sitähän Antti Rinne joukkoineen mm. nyt pohtii. Mutta enää persuja ei saada mukaan kuin Soinin aikaan. He vaativat linjansa näkyvän ohjelmassa ja toimenpiteissä. Se aiheuttaisi kuitenkin monenlaisia ongelmia hallituksessa. Kun ennakoitavissa olevat kriisit realisoituvat, hallituksen kaatuminen voi olla hyvinkin mahdollinen vaihtoehto.
Toinen vaihtoehto on työntää persut oppositioon. Kun se siellä olisi tosiasiassa ainoa puolue, joka vastustaa monia kansalaisten enemmistönkin vastustamia asioita, se voisi vahvistaa puoluetta entisestään. Jos kyse olisi pikkupuolueesta, tuollainen ei olisi vaarallista. Mutta kun puolueesta on tullut Suomen suurimpia, tietynlainen uskottavuuskynnys on ylitetty. Vaalien jälkeen monet ovat todenneet, että persujen suhteutuminen maahanmuuttoon, ilmastonmuutoksen torjuntaan ym. on järkevimmästä päästä. Vaalitenteissä toimittajat persuja potkimalla lisäsivät persujen kannatusta. Puheenjohtajatenteissä muiden puolueiden puheenjohtajien touhua on lukuisissa keskusteluissa luonnehdittu kakaralauman tai apinalauman mölinäksi.
Kun uskottavuuskynnys ylittyy ja samalla puolue oikeastaan ainoana ajaa linjoja, joita väestön enemmistö kannattaa, tilanne on tulenarka. Kun politiikkaan tulee kaksi uskottavaa eri mieltä olevaa toimijaa, niiden kannatukset tuppaavat lähestymään toisiaan. Tuosta seuraisi se, että persuista voisi tulla vastavoima puoluekartellille ja kannatus nousta paljon suuremmaksi kuin muilla yksittäisillä puolueilla.
Lukemattomat ihmiset ovat ottaneet asian kanssani puheeksi. Nyt kuuluu paljon kommentteja, että Halla-aho on arvostettava poliitikko. Sitähän kenenkään TV-keskusteluja seuranneen on vaikea kiistää. Mutta ihmiset empivät keitä on Halla-ahon takana. Ihmisillä on median tunnetun manipuloinnin seurauksena käsitys, että siellä on Hakkarainen tunnettuine ansioineen ja ongelmineen. Mutta todellisuudessa siellä taitaa olla hyvin koulutettu, perehtynyt ja aatteellisesti vahva joukko, joka saattaa päihittää muiden puoluekoneistojen osaamisen. Esimerkiksi mediassa yhdeksi Halla-ahon läheisimmistä mainittu Sakari Puisto taitaa olla Cambridgessä väitellyt tohtori?
Miten siis estää puoluekartellin vaikutusvallan romahdus? Toistaiseksi ei ole tullut esiin mitään uusia oivalluksia, vaan yritetään vanhoja kikkoja. Tällainen on yritys siirtää persut eduskunnassa toiseen paikkaan vastoin tahtoaan. Kikkaa on joskus käytetty SMP:n nuijimiseen. Mutta vanhoihin kikkoihin päätyminen kertoo neuvottomuudesta. Toki ilmeisesti kokoomuksessa on vihdoinkin havahduttu, että ainakaan julkisesti tuollainen ei sille sovi. Jos kokoomus tuohon lähtisi mukaan, se ilmoittaisi äänestäjilleen, ettei se enää ole oikeistopuolue. Se voisi olla kohtalokasta, monilla äänestäjillä kokoomuksen hylkääminen voi olla jo lähellä.
Toisaalta vaikea kuvitella, kuinka persut voitaisiin ottaa Rinteen kasaamaan hallitukseen. Sen politiikan linjoja on nähtävissä. Eurooppa tulee kokemaan taas vuoden 2015 kaltaisen muslimiryntäyksen. Persut eivät enää sitä hyväksyisi. Ero näkyy mediankin julkaisemissa vaalikonetutkimuksissa. Kysyttiin, pitäisikö Välimeren ylitystä laittomasti yrittävät ”siirtolaiset” pelastaa. Kysymyshän on typerä. Pitäisi kysyä pelastetaanko heidät Eurooppaan vai palautetaanko Afrikkaan.
Tuossa kysymyksessä persujen EU-ehdokkaista valtaosa ei halunnut, että nuo pelastetaan (Eurooppaan?). Sen sijaan muiden puolueiden EU-ehdokkaiden mielestä heidät pitää pelastaa (Eurooppaan?) EU-parlamentissa tässä asiassa suomalaisten äänet tulevat hajoamaan.
Edelleen maailmantalous on kyykkäämässä. Euroopalla ei ole keinoja elvyttää, korot ovat jo nyt negatiivisia. Kenen rahoilla pelastetaan Italian pankit tai Deutsche Bank? Paljonko siihen käytetään suomalaisten veronmaksajien rahoja? Jokainen voi arvailla, miten suomalaiset puolueet ja niiden EU-edustajat tuohon suhtautuvat.
Entä kenen rahoilla pelastetaan Italia, kun se pankkiensa ja valtion sotkujen takia ajautuu umpikujaan? Entä Ranska? Näitä kysymyksiähän ei Suomen EU-vaaleissa varmaan edes käsitellä. Kreikan tukipaketeista muistamme, että lukuisat puoluekartellin puolueet vastustivat ennen vaaleja Kreikan tukemista, mutta mieli muuttui. Jokainen voi itse arvailla, mikä on tilanne nyt.
Kun Antti Rinne kokoaa hallitusta, samalla ehkä tehdään perustavanlaatuisia ratkaisuja suomalaisen poliittisen järjestelmän toiminnasta tulevaisuudessa. Asetelma tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen.
