Sipilän silmät
Tuula Malin
02 syy 2018
Kirjoittanut
Tuula Malin
Maahanmuuttovaalit lähestyvät. Pääministeri Sipilän
silmät ovat nekin vihdoin avautuneet hallitsemattomanmaahanmuuton lieveilmiöille Suomessa sekä Euroopassa.
Maahanmuutto on kuumeneva puheenaihe. Veikkaan syntisestä marginaalista yhteiskunnallisen keskustelun pyhää mainstreamia vuodenvaihteeseen mennessä. Perussuomalaiset ja siniset joutuvat tuottamaan tulevalla puolivuotiskaudella entistä jyrkempiä avauksia, mikäli haluavat näkyvyyttä valtapuolueiden maahanmuuttopoliittisten linjausten ja turvapaikkastrategioiden media-aikavaltaukselta.
Perussuomalaiset aloittivat oman vaalirynnäkkönsä Lahdessa lauantaina.
Persujen toimenpidelista on pitkä ja yksityiskohtainen. Mikäli Halla-ahon joukot saisivat päättää, maahanmarssit ja Suomen kansalaisuuden jakelu lopetettaisiin välittömästi. Suomalaiset arvot ja perinteet nostettaisiin jalustalle, kuri ja järjestys keskiöön. Kasvojen peittäminen kiellettäsiin julkisilla paikoilla.
Keskustelun vapautuminen pääministerin ulostulolla on toivottavaa, joskin jälkijättöistä ja tekopyhää.
Kansa on kärttänyt avointa puhetta kohta kolme vuotta. Kuunteleminen ei ole innostanut, on katsottu pois, kun olisi pitänyt kulkea kohti. Kansalaisten keskustelutarve on torjuttu kuittaamalla syksyn 2015 tuottamat pelot ja huolet säännönmukaisesti vihapuheeksi. Realismi on nimetty rasismiksi. Suomalaiset muukalaisvihamielisiksi, väkivaltaherkiksi ja monin tavoin arvaamattomiksi.
Aloitin bloggauksen Iltalehdessä marraskuussa 2015.
Enimmäinen postaukseni julkaistiin 2.11.2015. Teksti syntyi vierailtuani hätämajoitusyksiköissä eri puolilla Suomea. Havaintoni olivat toki subjektiivisia, mutta hätää en kohdannut nimeksikään. Olen työskennellyt toimittajana katastrofialueilla, kehitysapukohteissa sekä pakolaisleireillä. Tuolla kokemuksella uskon tunnistavani osapuilleen aidon hädän ja avuntarpeen. Olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat mennettäneet kaiken. Lapsia, joille olisin halunnut tarjota turvaa ja vakautta.
Tätä taustaa vasten on ollut hämmentävää kuulostella parempaa tietoa omasta olemisestaan. Kummallista kuiskuttelua kansallissosialistisista sympatioista ja ääriliikeyhteyksistä.
Maahanmuuton epäkohtien havainnointi ja kansan äänen kuuntelu ovat toimittajan perustyötä, ilman piiloagendoja. Maahanmuuttogenreen tarttuminen oli journalistinen ratkaisu, vaikka johtikin jonkin sortin ammatilliseen haaksirikkoon. Umpiperälle, jossa normityötä tekevästä toimittajasta on onnistuttu tuottamaan oman ammattikuntansa sisälle poliittisesti epäluotettava henkilöhahmo.
Ettäkö kannattaisin ääriliikkeitä ja väkivaltaa?
Päätelmiä tekee jokainen, oikeudenmukaista on kuitenkin lyödä lopputulos lukkoon vasta sen jälkeen, kun kohdehenkilöä itseään on edes yritetty kuulla. Myös toimittajalle on suotava yhdenaikaisen kuulemisen mahdollisuus ja vastineoikeus häntä itseään koskevassa asiassa.
Keskinäinen tarkkailu on lisääntynyt huolestuttavalla tavalla toimittajakunnassa ja toimituksissa. Toverituomioistuinten jälki on rumaa. Ne ovat omiaan tuottamaan ylilyöntejä: vääriä tulkintoja ja virhearvioita. Tilanne on siinä määrin absurdi, että erakoituminen on entistäkin houkuttelevampi elämäntapavaihtoehto.
https://blogit.iltalehti.fi/tuula-malin/