pysytään nyt hieman todellisuudessa
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/236969-pormestari-jan-vapaavuori-en-kannata-suurmoskeijaa-vielakaan
Eduskuntavaalit 2019
- Viestiketjun aloittaja hansai
- Aloitus PVM
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/236969-pormestari-jan-vapaavuori-en-kannata-suurmoskeijaa-vielakaan
Jan Vapaavuori suurmoskeijahankkeesta Ylelle: "Ei kenenkään etu siinä mittakaavassa"
https://www.helsinginuutiset.fi/art...a-ylelle-ei-kenenkaan-etu-siina-mittakaavassa
Niin siis vastustaa suurmoskeijaa. Onko tämä nyt niin helvetin vaikeata?
Jardin mukaan hankkeen aktiivit pohtivat tällä hetkellä muun muassa sitä, miten moskeijan rakentaminen rahoitettaisiin ja minkä kokoisena hanketta kannattaisi viedä eteenpäin.
https://www.kp24.fi/lehti/keskipohj...a-elavat-yha-pohdimme-nyt-hankkeen-rahoitusta
Ja mitä tuolla on tekemistä sen kanssa että Vapaavuori on vastustanut suurmoskeijaa?
Vapaavuoren kommenteista saa käsityksen, että ongelmana on ensisijaisesti hankkeen koko(Suurmoskeija), sijainti ja rahoitus ja muutama muu pikku juttu, kuten muslimien pieni määrä maassamme. Tätä toki korjataan tomerasti.
Hieman maltillisemmalla lähestymiskulmalla ei olisi todennäköisesti esteitä eteen noussut.
Niin, aika vahvoina oikeuksina ovat tässä maassa yhdistymisvapaus ja uskonnonvapaus, jolla tarkoitaan että kaikenmaailman satujen talojen estäminen ei noin yleensä onnistu. Paikka ja tontin koko onkin sitten eri asia.
Espoossa on mormoneilla todella iso pytinki, temppeliksi kutsuttu joka kuitenkin on vanhan turuntien varressa hieman syrjässä, korkean aidan takana. Aitahan Suomessa ei tarkoitaa ettei saisi mennä toiselle puolelle, jollei kyse ole pihapiiristä, ja tuon pytingin ympärillä on niin paljon maata aidattuna ettei takuulla ole pihapiiriä. Itse pytinki on vääräuskoisilta kielletty.
Moskeijoita kyllä tulee, siitä voit olla varma, mutta minne ja minkäkokoisina onkin eri juttu. En tiedä tuosta mormonien pytingistä, mutta suuruusluokka näyttää siltä että Utahista on tullut rahoitusta. Suomessa tietenkin voidaan päättää siitä miten tällaiset asiat voidaan rahoittaa.
Olen ollut tuossa temppelissä kerran. Yksi useimpia rakennuksia missä olen koskaan vieraillut. Sinne oli avoimet ovat temppelin valmistuttua.
Joo, niillä taisi olla viikon tai kaksi avoimet ovet ja paikan "siunauksen" jälkeen sulkivat vääräuskoisilta kadotukseen tuomituilta
On edelleenkin vain yksi sitä tarkoitusta varten rakennettu, eli Järvenpään moskeija tataareille. Islam tai muslimit ei ole yksi iso möhkäle vaan käytäntö on että perustavat näitä oman maan tai lähiseudun lahkon porukalle. Tuon suurmoskeijan jujuhan on yrittää saada rajat kaadettua ja isompi porukka ml. käännynnäiset käymään samassa paikassa ja samalla syöttää salafistista skeidaa.
Se paikka kyllä menetti pyhyytensä minun vierailun takia. Tuttuni on oikea kiihkomielinen mormooni joka minut sinne vei.Joo, niillä taisi olla viikon tai kaksi avoimet ovet ja paikan "siunauksen" jälkeen sulkivat vääräuskoisilta kadotukseen tuomituilta
Näitä lisää.. Maahanmuuttolinja kirpaisi. Ilmeisesti se on Vasemmistolla todella tuhoisa.
Seikkailuni vihervasemmistossa on ohi
17.9.2018 18:13 Kimmo Kautio
Olen tänään 17.9.2018 ilmoittanut eroavani vasemmistoliitosta vastalauseena Hämeen piirihallituksen päätökselle jättää Lahden kunnallisjärjestön jäsenkokouksen äänestyksessä eniten ääniä saanut lahtelainen kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen eduskuntavaalien ehdokaslistan ulkopuolelle. Tällainen järjestödemokratian vastainen toiminta on hyvä esimerkki niistä syistä, miksi äänestäjät ovat kyllästyneitä perinteisiin puolueisiin.
Jatkan kaikissa kunnallisissa luottamustehtävissäni Hattulan kunnassa toistaiseksi sitoutumattomana. Edellä mainitun lisäksi päätökseni perustuu näkemyseroihin puolueen linjan kanssa.
Loput...http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261120-seikkailuni-vihervasemmistossa-on-ohi
Seikkailuni vihervasemmistossa on ohi
17.9.2018 18:13 Kimmo Kautio
Olen tänään 17.9.2018 ilmoittanut eroavani vasemmistoliitosta vastalauseena Hämeen piirihallituksen päätökselle jättää Lahden kunnallisjärjestön jäsenkokouksen äänestyksessä eniten ääniä saanut lahtelainen kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen eduskuntavaalien ehdokaslistan ulkopuolelle. Tällainen järjestödemokratian vastainen toiminta on hyvä esimerkki niistä syistä, miksi äänestäjät ovat kyllästyneitä perinteisiin puolueisiin.
Jatkan kaikissa kunnallisissa luottamustehtävissäni Hattulan kunnassa toistaiseksi sitoutumattomana. Edellä mainitun lisäksi päätökseni perustuu näkemyseroihin puolueen linjan kanssa.
Loput...http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261120-seikkailuni-vihervasemmistossa-on-ohi
Rauhantekijä
Greatest Leader
Olen myös käynyt Espoon mormonitemppelissä silloin kun sitä esiteltiin. Tuttavan ohjaamana tottakai. Toodella hieno rakennus ja uskon, että palvelee hyvin niitä uskovaisia jotka kyseiseen uskonlahkoon kuuluvat. Sopii myös suomalaiseen maisemaan ja aika hyvin kulttuuriinkin, sanoisin. Ne jotka tunnen Suomi-USA akselilla on ihan ok porukkaa.
Käsitykseni mukaan kaikki mormonit maksavat palkastaan melkoisen suuren osan omana "kirkollisveronaan" sen sijaan että maksaisivat vähän kuten me ev.lut. kirkkolaiset maksamme. Veikkaan, että kovin suurta osaa Espoon temppelin rahoituksesta ei tarvinnut Utahista hakea. Osaltaan temppeli rakennettiin Suomeen siksi ettei suomalaisten mormonien aina tarttis mennä Tukholmaan.
.
Viimeksi muokattu:
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Temppeliä varten piti ostaa jonkin verran Karakalliota Espoon kaupungilta ja rakentaakin. Kansainvälisestä Myöhempien Aikojen Pyhien kirkosta varmaan se raha tuli ja sinne annetaan kymmenyksiä takaisin ilman mitään erityisempää loppupäivämäärää tai tietoa siitä, että temppeli olisi maksettu. Tämä on myös lähin temppeli Pietarin ja Baltian mormoneille.
Ennen kuin temppeli otettiin käyttöön, siellä oli vapaiden ovien tilaisuus. Sitten ovet sulkeutuivat toisuskovilta ikiajoiksi.
Seuraavaksi saamme Stasin miehet hallitukseen ja nyt niillä on uusi isäntä Kremlissä.
Päivän lehti 19.9.2018
Supon päällikkö vei kiinnostavat vakoilumuistiinpanot mukanaan Ratakadulta lähtiessään – ”En ollut raportointivelvollinen kellekään”, sanoo elämäkerran julkaissut Seppo Tiitinen
Kylmän sodan ajan Supo-päälliköllä on tallessa julkistamattomat muistiinpanot sadoista tapaamisista lännen ja idän tiedustelupäälliköiden kanssa vuosilta 1978–1990. ”Sehän pitää nyt katsoa, mitä niillä tekee.”
Seppo Tiitinen aloitti suojelupoliisin päällikkönä vuonna 1978, kun hän oli 30-vuotias. (KUVA: Jarmo Matilainen / HS)
Tuomo Pietiläinen HS
Julkaistu: 19.9. 2:00 , Päivitetty: 19.9. 8:05
Ensin huonot uutiset: suojelupoliisissa kylmän sodan aikana päällikkönä toimineen Seppo Tiitisen keskiviikkona ilmestyvä elämäkerta Vakoilijoita ja veijareita tarjoaa hyvin vähän uutta tietoa vakoilun maailmasta. Lähes kaikki tärkeä ja kiinnostava on jo julkistettu Supon juhlakirjassa Ratakatu 12 kymmenisen vuotta sitten.
Sitten hyvät uutiset: Supoa vuosina 1978–1990 johtaneella Tiitisellä on yhä tallessa muistiinpanoja sadoista tapaamisista muiden maiden tiedustelupalveluiden johtajien kanssa. Kun Tiitinen lähti Suposta vuonna 1990, hän otti muistiinpanot mukaansa. Niitä ei ole Supon arkistossa.
Muistiinpanoja ei siis ole julkaistu missään, ei edes juhlakirjassa. Tieto muistiinpanojen olemassaolosta on erittäin merkittävä verrattuna esimerkiksi niin sanottuun Tiitisen listaan, jossa on tiettävästi lähinnä parikymmentä Itä-Saksan Stasia kiinnostanutta nimeä.
Lue myös: Sdp oli DDR:n vakoilijoiden ”pääyhteistyökumppani” Suomessa, väittää Suojelupoliisin pitkäaikainen päällikkö Seppo Tiitinen
Vielä julkistamatonta tietoa on siis käytettävissä vaikkapa Suomen turvallisuuspoliisin satavuotispäiväksi 13.8.2019, jos Seppo Tiitinen on valmis yhteistyöhön. Tuolloin saamme toivottavasti lukea sensuroimattomat keskustelumuistiinpanot länsimaiden tiedustelujohtajien ja vaikkapa Neuvostoliiton Suomen-vakoilupäällikön Viktor Vladimirovin kanssa.
Tiitinen arvioi Helsingin Sanomille, että pelkästään Vladimirovin kanssa hän tapasi ainakin sata kertaa. Kun Vladimirov lähti vuonna 1984 KGB-päälliköksi, Helsinkiin tuli Feliks Karasev, jonka kanssa Tiitinen jatkoi tiivistä yhteydenpitoa.
Länsimaiden tiedustelupäälliköiden kanssa Tiitinen tapasi kuukausittain noin kahdentoista vuoden ajan, joten muistiinpanoja on yhteensä sadoista tapaamisista.
Kirjassa Tiitinen kertoo, että Supon tiedusteluyhteistyö länsimaiden kanssa oli säännöllistä. Se sujui erityisesti brittien, yhdysvaltalaisten ja länsisaksalaisten kanssa.
”Oli erittäin tärkeää vaihtaa tietoja siitä, milloin minkäkinlainen tiedusteluhenkilö ilmestyi markkinoille”, Tiitinen kertoo. Neuvostoliitto nimittäin pyöritti näissä maissa samoja vakoojia.
Tiitinen sanoo laajentaneensa tiedusteluyhteistyötä Pohjoismaiden lisäksi niin, että Euroopan yhteisön jäsenmaista vain Kreikka jäi sen ulkopuolelle.
Suojelupoliisin päämaja Seppo Tiitisen päällikköaikana vuonna 1981. Myös kaikki Supon edeltäjät ovat toimineet Helsingissä Ratakatu 12:ssa. (KUVA: Christian Westerback / HS)
Miksi muistiinpanoja ei ole avattu kirjassa, vaikka ne on tehty huolellisesti?
”Enhän minä ole omia muistiinpanojani kenellekään antanut. Minulla on keskustelumuistiinpanot kaikista tapaamisista, enkä minä ollut Suopossa [Supossa] raportointivelvollinen kellekään.”
Tiitinen kertoo päättäneensä yksin, mitä tietoja ulkomaiden vakoilupäälliköiden kanssa käydyistä keskusteluista jaettiin Supon sisällä ja sen ulkopuolelle.
”Ja niiden pohjaltahan minä presidentit [Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto] informoin.”
Nämä Tiitisen ja presidenttien keskustelumuistiinpanot on kirjoitettu puhtaaksi jo aikoja sitten. Ne ovat Supossa, ja Ratakatu 12:n tekijät pääsivät käyttämään niitä työssään.
Vakoilujohtajien kanssa käydyistä keskusteluista on kuitenkin niukasti tietoa. Osin tämä johtui Kekkosen tiukasta linjasta.
Seppo Tiitinen arvioi tavanneensa Neuvostoliiton Suomen-vakoilupäällikön Viktor Vladimirovin ainakin sata kertaa. (KUVA: Lehtikuva)
Kirjan mukaan Kekkonen oli linjannut, että Supon päällikön keskustelujen sisällöstä esimerkiksi Vladimirovin kanssa ei pääsääntöisesti tehty selkoa pääministerille, saati muille ministereille. Koivisto laajensi piiriä varovasti.
”Onhan niissä presidenttimuistiinpanoissa joitakin sisällöllisiä mainintoja siitä, mitä esimerkiksi CIA:n johtajat minulle sanoivat. Tosin yleensä niin, keitä tiedustelujohtajia olen tavannut”, Tiitinen arvioi.
Vakoilijoita ja veijareita -kirjassa mainitaan esimerkiksi keskustelut Ranskan tiedustelupalveluiden johtajien kanssa.
”Heinäkuussa 1990, kun kommunismi oli kaatumassa kaikkialla itäblokissa ja Neuvostoliittokin horjui, kävimme Kultarannassa Koiviston kanssa läpi yleistilannetta. Pohdimme muun muassa Mihail Gorbatšovin asemaa niiden tietojen valossa, joita olin saanut Ranskan molempien tiedustelupalvelujen johtajien Claude Silberzahnin (DGSE) ja Jacques Fournetin (DST) kanssa Pariisissa käymistäni keskusteluista.”
Tiitisen mukaan Supon arkistoissa ei ole myöskään KGB:n Suomen-vakoilupäällikön Vladimirovin kanssa käytyjä keskusteluja. Tiitisen ohella hän oli Suomen presidenttien ja huippupoliitikkojen läheinen tuttavuus.
”En ole antanut niitä [Vladimirov-keskusteluja] Suopolle. Ei niitä sillä ole.”
Oletteko ajatellut, että kaikki keskustelumuistiinpanot voisi joskus julkistaa?
”Sehän pitää nyt katsoa, mitä niillä tekee. Mutta kyllä ne ovat olemassa ja ihan järjestyksessä.”
Vakoilupäällikkö Vladimirovia eli ”Vihtoria” Tiitinen kohtelee muistelmissaan silkkihansikkain, vaikka tämä työskenteli 1960-luvulla KGB:ssä sabotaasi- ja salamurhaosaston päällikkönä.
”Kyseessä olivat tiedustelukielellä niin sanotut märät jutut. Tämä oli ymmärtääkseni kuitenkin aika lyhyt vaihe, häviävä alaviite hänen urallaan”, Tiitinen luonnehtii elämäkerrassaan.
Päivän lehti 19.9.2018
Supon päällikkö vei kiinnostavat vakoilumuistiinpanot mukanaan Ratakadulta lähtiessään – ”En ollut raportointivelvollinen kellekään”, sanoo elämäkerran julkaissut Seppo Tiitinen
Kylmän sodan ajan Supo-päälliköllä on tallessa julkistamattomat muistiinpanot sadoista tapaamisista lännen ja idän tiedustelupäälliköiden kanssa vuosilta 1978–1990. ”Sehän pitää nyt katsoa, mitä niillä tekee.”
Seppo Tiitinen aloitti suojelupoliisin päällikkönä vuonna 1978, kun hän oli 30-vuotias. (KUVA: Jarmo Matilainen / HS)
Tuomo Pietiläinen HS
Julkaistu: 19.9. 2:00 , Päivitetty: 19.9. 8:05
Ensin huonot uutiset: suojelupoliisissa kylmän sodan aikana päällikkönä toimineen Seppo Tiitisen keskiviikkona ilmestyvä elämäkerta Vakoilijoita ja veijareita tarjoaa hyvin vähän uutta tietoa vakoilun maailmasta. Lähes kaikki tärkeä ja kiinnostava on jo julkistettu Supon juhlakirjassa Ratakatu 12 kymmenisen vuotta sitten.
Sitten hyvät uutiset: Supoa vuosina 1978–1990 johtaneella Tiitisellä on yhä tallessa muistiinpanoja sadoista tapaamisista muiden maiden tiedustelupalveluiden johtajien kanssa. Kun Tiitinen lähti Suposta vuonna 1990, hän otti muistiinpanot mukaansa. Niitä ei ole Supon arkistossa.
Muistiinpanoja ei siis ole julkaistu missään, ei edes juhlakirjassa. Tieto muistiinpanojen olemassaolosta on erittäin merkittävä verrattuna esimerkiksi niin sanottuun Tiitisen listaan, jossa on tiettävästi lähinnä parikymmentä Itä-Saksan Stasia kiinnostanutta nimeä.
Lue myös: Sdp oli DDR:n vakoilijoiden ”pääyhteistyökumppani” Suomessa, väittää Suojelupoliisin pitkäaikainen päällikkö Seppo Tiitinen
Vielä julkistamatonta tietoa on siis käytettävissä vaikkapa Suomen turvallisuuspoliisin satavuotispäiväksi 13.8.2019, jos Seppo Tiitinen on valmis yhteistyöhön. Tuolloin saamme toivottavasti lukea sensuroimattomat keskustelumuistiinpanot länsimaiden tiedustelujohtajien ja vaikkapa Neuvostoliiton Suomen-vakoilupäällikön Viktor Vladimirovin kanssa.
Tiitinen arvioi Helsingin Sanomille, että pelkästään Vladimirovin kanssa hän tapasi ainakin sata kertaa. Kun Vladimirov lähti vuonna 1984 KGB-päälliköksi, Helsinkiin tuli Feliks Karasev, jonka kanssa Tiitinen jatkoi tiivistä yhteydenpitoa.
Länsimaiden tiedustelupäälliköiden kanssa Tiitinen tapasi kuukausittain noin kahdentoista vuoden ajan, joten muistiinpanoja on yhteensä sadoista tapaamisista.
Kirjassa Tiitinen kertoo, että Supon tiedusteluyhteistyö länsimaiden kanssa oli säännöllistä. Se sujui erityisesti brittien, yhdysvaltalaisten ja länsisaksalaisten kanssa.
”Enhän minä ole omia muistiinpanojani kenellekään antanut.”
Tiitinen kertoo käyneensä salaisia keskusteluja nimenomaan niissä maissa, jotka Neuvostoliiton ulkomaanvakoilu oli sijoittanut samaan lokeroon. Suomen kanssa samassa ryhmässä olivat esimerkiksi muut Pohjoismaat, Hollanti, Britannia, Australia ja Uusi-Seelanti.”Oli erittäin tärkeää vaihtaa tietoja siitä, milloin minkäkinlainen tiedusteluhenkilö ilmestyi markkinoille”, Tiitinen kertoo. Neuvostoliitto nimittäin pyöritti näissä maissa samoja vakoojia.
Tiitinen sanoo laajentaneensa tiedusteluyhteistyötä Pohjoismaiden lisäksi niin, että Euroopan yhteisön jäsenmaista vain Kreikka jäi sen ulkopuolelle.
Suojelupoliisin päämaja Seppo Tiitisen päällikköaikana vuonna 1981. Myös kaikki Supon edeltäjät ovat toimineet Helsingissä Ratakatu 12:ssa. (KUVA: Christian Westerback / HS)
Miksi muistiinpanoja ei ole avattu kirjassa, vaikka ne on tehty huolellisesti?
”Enhän minä ole omia muistiinpanojani kenellekään antanut. Minulla on keskustelumuistiinpanot kaikista tapaamisista, enkä minä ollut Suopossa [Supossa] raportointivelvollinen kellekään.”
Tiitinen kertoo päättäneensä yksin, mitä tietoja ulkomaiden vakoilupäälliköiden kanssa käydyistä keskusteluista jaettiin Supon sisällä ja sen ulkopuolelle.
”Ja niiden pohjaltahan minä presidentit [Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto] informoin.”
Nämä Tiitisen ja presidenttien keskustelumuistiinpanot on kirjoitettu puhtaaksi jo aikoja sitten. Ne ovat Supossa, ja Ratakatu 12:n tekijät pääsivät käyttämään niitä työssään.
Vakoilujohtajien kanssa käydyistä keskusteluista on kuitenkin niukasti tietoa. Osin tämä johtui Kekkosen tiukasta linjasta.
Seppo Tiitinen arvioi tavanneensa Neuvostoliiton Suomen-vakoilupäällikön Viktor Vladimirovin ainakin sata kertaa. (KUVA: Lehtikuva)
Kirjan mukaan Kekkonen oli linjannut, että Supon päällikön keskustelujen sisällöstä esimerkiksi Vladimirovin kanssa ei pääsääntöisesti tehty selkoa pääministerille, saati muille ministereille. Koivisto laajensi piiriä varovasti.
”Onhan niissä presidenttimuistiinpanoissa joitakin sisällöllisiä mainintoja siitä, mitä esimerkiksi CIA:n johtajat minulle sanoivat. Tosin yleensä niin, keitä tiedustelujohtajia olen tavannut”, Tiitinen arvioi.
Vakoilijoita ja veijareita -kirjassa mainitaan esimerkiksi keskustelut Ranskan tiedustelupalveluiden johtajien kanssa.
”Heinäkuussa 1990, kun kommunismi oli kaatumassa kaikkialla itäblokissa ja Neuvostoliittokin horjui, kävimme Kultarannassa Koiviston kanssa läpi yleistilannetta. Pohdimme muun muassa Mihail Gorbatšovin asemaa niiden tietojen valossa, joita olin saanut Ranskan molempien tiedustelupalvelujen johtajien Claude Silberzahnin (DGSE) ja Jacques Fournetin (DST) kanssa Pariisissa käymistäni keskusteluista.”
Tiitisen mukaan Supon arkistoissa ei ole myöskään KGB:n Suomen-vakoilupäällikön Vladimirovin kanssa käytyjä keskusteluja. Tiitisen ohella hän oli Suomen presidenttien ja huippupoliitikkojen läheinen tuttavuus.
”En ole antanut niitä [Vladimirov-keskusteluja] Suopolle. Ei niitä sillä ole.”
Oletteko ajatellut, että kaikki keskustelumuistiinpanot voisi joskus julkistaa?
”Sehän pitää nyt katsoa, mitä niillä tekee. Mutta kyllä ne ovat olemassa ja ihan järjestyksessä.”
Vakoilupäällikkö Vladimirovia eli ”Vihtoria” Tiitinen kohtelee muistelmissaan silkkihansikkain, vaikka tämä työskenteli 1960-luvulla KGB:ssä sabotaasi- ja salamurhaosaston päällikkönä.
”Kyseessä olivat tiedustelukielellä niin sanotut märät jutut. Tämä oli ymmärtääkseni kuitenkin aika lyhyt vaihe, häviävä alaviite hänen urallaan”, Tiitinen luonnehtii elämäkerrassaan.
Ja lisää kremlin kellokkaista
Sdp oli DDR:n vakoilijoiden ”pääyhteistyökumppani” Suomessa, väittää Suojelupoliisin pitkäaikainen päällikkö Seppo Tiitinen
Seppo Tiitinen kertoo ”melkoisella varmuudella”, että Kalevi Sorsa ja Tarja Halonen eivät kuitenkaan olleet niin sanotulla Tiitisen listalla, joka koostui DDR:n vakoojia kiinnostaneista suomalaisista.
Suojelupoliisin päällikkönä ja eduskunnan pääsihteerinä työskennellyt Seppo Tiitinen kirjoitti muistelmat yhdessä toimittaja Pekka Ervastin kanssa. (KUVA: Jukka Gröndahl / HS)
Tuomo Pietiläinen HS
Julkaistu: 19.9. 0:01 , Päivitetty: 19.9. 8:07
Sosiaalidemokraattinen puolue oli Itä-Saksan eli DDR:n ulkomaanvakoilun pääkiinnostuksen kohde, kertoo suojelupoliisin pitkäaikainen päällikkö Seppo Tiitinen, 70, keskiviikkona ilmestyvässä elämäkerrassaan Vakoilijoita ja veijareita.
Arvio on uusi, sillä entiset Supo-miehet eivät aiemmin ole kertoneet sosiaalidemokraattien tehneen Suomessa laajaa yhteistyötä Itä-Saksan vakoilun Stasin kanssa.
”Pääkiinnostus kohdistui sosiaalidemokraatteihin. Sosiaalidemokraatit olivat itäsaksalaisten huulilla jatkuvasti. Sdp oli heidän pääyhteistyökumppaninsa”, Tiitinen arvioi. Hän oli ja on puoluekannaltaan keskustalainen.
Tiitinen korostaa silloisen Sdp:n merkitystä Itä-Saksan vakoilulle monin tavoin.
”Jäi käsitys, ettei heille Suomessa ketään muita ollutkaan kuin demarit. Jälkikäteen ajatellen oli tietysti vain hyvä, kun se heille riitti.”
Tiitinen antaa kirjassa tunnustusta Itä-Saksan ulkomaanvakoilulle, joka osasi hänen mielestään valita vaikutusvaltaiset kohteet.
”Poliittisessa tiedustelutoiminnassa DDR oli erittäin ammattitaitoinen. Sen agentit pitivät yhteyttä nimenomaan niihin suomalaisiin, joilla DDR katsoi olevan eniten vaikutusvaltaa Suomessa.”
DDR:n suurlähetystössä Kulosaaressa työskenteli diplomaatteja ja vakoojia. Kuva on vuodelta 1973. (KUVA: Lehtikuva)
Seppo Tiitinen vahvistaa HS:lle kirjan sanoman.
”Eihän Itä-Saksan suurlähetystölle Suomessa ollut mitään muuta kuin demarit 1980-luvulla. Demarit olivat hyvin vahvasti vallassa, ja itäsaksalaisethan olivat hyvin rationaalisia ajattelussaan. Suomessa kannatti siis seurustella vain sosiaalidemokraattien kanssa, koska valta oli vain sosiaalidemokraateilla.”
DDR:n runsaslukuisessa lähetystössä työskentelivät diplomaattien lisäksi myös Stasin ulkomaanvakoilun työntekijät. Tiitisen mukaan lähetystössä oli väkeä ”rutkasti”.
Neuvostoliiton KGB:n määräyksestä Suomi tosin kuului pääosin sen vakoilijoiden taskuun ja Stasi raportoi kaikista tiedustelulöydöistään KGB:lle.
Lue myös: Supon päällikkö vei kiinnostavat vakoilumuistiinpanot mukanaan Ratakadulta lähtiessään – ”En ollut raportointivelvollinen kellekään”, sanoo elämäkerran julkaissut Seppo Tiitinen
Tiitisen arvio Sdp:n merkityksestä Stasille on yllättävä, sillä moisista yhteyksistä ei ole aiemmin kerrottu kirjallisuudessa tai muutenkaan. Suomessa Stasille vakoilusta on tuomittu yksi äärisuunnan kommunisti eli taistolainen ja tulkkina toiminut puolueisiin sitoutumaton nainen.
Vajaat kymmenen vuotta sitten ilmestynyt kirja Ratakatu 12 taas kertoo Stasin yrittäneen värvätä keskustalaisen maakuntalehden päätoimittajan.
Myös Suomen kaikkien aikojen suurin Stasi-operaatio nimeltään ”Pekka” osui keskustaa lähellä olleeseen henkilöön. Muun muassa Johannes Virolaisen (kesk) presidenttikampanjaa hoitanut Jukka Rusi tunnusti luovuttaneensa Stasille asiakirjoja.
Suojelupoliisin tutkimukset johtivat syyteharkintaan, mutta Rusia vastaan ei koskaan nostettu syytettä, koska näyttöä törkeästä vakoilusta ei ollut. Ilman syytettä jäi niin ikään hänen veljensä Alpo Rusi (kesk), joka katkeroitui Supolle ja monille poliitikoille häntä kohtaan esitetyistä Stasi-epäilyistä.
Harppi-Saksan suurlähetystö Kulosaaressa järjesti vastaanottoja ja saunailtoja. (KUVA: Lehtikuva)
Alpo Rusi on omissa selvityksissään nostanut esiin useita Sdp:n poliitikkoja, joilla oli hänen tietojensa mukaan ”jatkuva yhteys DDR:n edustuston virkailijoihin Helsingissä 1969–1977”. Rusin mukaan heitä olivat muun muassa Ulf Sundqvist, Kalevi Sorsa, Paavo Lipponen ja Matti Ahde.
Alpo Rusin kovin väite on, että ainakin entisen pääministerin Kalevi Sorsan nimi on niin sanotulla Tiitisen listalla, joka koostuu Stasia kiinnostaneista suomalaisista.
Seppo Tiitinen vie kirjassa pohjaa tältä väitteeltä. Entinen Supon päällikkö pitää hyvin epätodennäköisenä sitä, että Tiitisen listalla on ainoatakaan merkittävää henkilöä politiikan saralta.
”Erityisesti on syytetty, että toiminnallani suojelisin Kalevi Sorsaa. Voin kuitenkin melkoisella varmuudella sanoa, että jos Sorsan nimi olisi ollut listalla, muistaisin sen. Sama pätee Tarja Halosen kaltaisiin valtakunnan tason poliitikkoihin”, Tiitinen sanoo.
Arvio myyttiseen maineeseen nousseen 18 nimen listan vähäisestä merkityksestä ei ole uusi. Vastoin sitkeitä huhuja listalla ei ole merkittäviä poliitikkoja, kertoivat HS:n muista lähteistä saamat tiedot jo vuosia sitten.
Luettelo sisältää sekalaisen joukon suomalaisia, joihin Stasin työntekijät Suomessa tunsivat kiinnostusta. Kontaktien sisällöstä tai yhteistyön luonteesta ei ollut tarkkaa selvitystä, Tiitinen kirjoittaa.
Länsi-Saksan tiedustelupalvelu sai listan Stasia kiinnostaneista suomalaisista Berliinin muurin murtumisen jälkeen yli 25 vuotta sitten. Suomi sai puolestaan listan Länsi-Saksan tiedustelulta.
Silloinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto ja suojelupoliisin päällikkö Seppo Tiitinen sulkivat Tiitisen listan kassakaappiin vuonna 1990.
Seppo Tiitinen sulki niin sanotun Tiitisen listan tähän kassakaappiin vuonna 1990. Kuva on vuodelta 1985. (KUVA: Pentti Koskinen HS)
”Kysyin Koivistolta, oliko presidentillä sellaisia ulkopoliittisia näkökohtia, joiden takia asiassa pitäisi ryhtyä toimiin. Minun lähtökohtani oli, että tutkintakynnys ei ylittynyt”, Tiitinen kertoo kirjassa.
Myöskään Koivisto ei esittänyt mitään sellaista, minkä perusteella tutkimukset olisi pitänyt käynnistää, Tiitinen kertoo. Hän ei ”kerta kaikkiaan muista listasta yhtään nimeä”.
Sen Tiitinen kuitenkin muistaa, että osa henkilönnimistä oli kirjoitettu väärin.
Supo ei ole antanut listaa edes vakavasti otettaville yliopistotutkijoille, vaikka sen synnystä on kohta 30 vuotta. Supo perusteli päätöstään helmikuussa sillä, että ”ei ole kiistattomasti selvää, ettei tiedon antaminen aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa valtion turvallisuudelle”.
Toisaalta Supo on pitänyt koko listaa rikostutkinnan kannalta hyödyttömänä, koska se sisälsi vain epämääräistä vihjetietoa.
Tiitinen kertoo kirjassa, että paperista on tullut julkisessa keskustelussa merkitystään huomattavasti suurempi asia. Tämä johtuu alun perin hänestä itsestään: eduskunnan pääsihteeriksi siirtynyt Tiitinen kertoi listan olemassaolosta ensi kertaa Helsingin Sanomissa 10. lokakuuta 2002.
Sdp oli DDR:n vakoilijoiden ”pääyhteistyökumppani” Suomessa, väittää Suojelupoliisin pitkäaikainen päällikkö Seppo Tiitinen
Seppo Tiitinen kertoo ”melkoisella varmuudella”, että Kalevi Sorsa ja Tarja Halonen eivät kuitenkaan olleet niin sanotulla Tiitisen listalla, joka koostui DDR:n vakoojia kiinnostaneista suomalaisista.
Suojelupoliisin päällikkönä ja eduskunnan pääsihteerinä työskennellyt Seppo Tiitinen kirjoitti muistelmat yhdessä toimittaja Pekka Ervastin kanssa. (KUVA: Jukka Gröndahl / HS)
Tuomo Pietiläinen HS
Julkaistu: 19.9. 0:01 , Päivitetty: 19.9. 8:07
Sosiaalidemokraattinen puolue oli Itä-Saksan eli DDR:n ulkomaanvakoilun pääkiinnostuksen kohde, kertoo suojelupoliisin pitkäaikainen päällikkö Seppo Tiitinen, 70, keskiviikkona ilmestyvässä elämäkerrassaan Vakoilijoita ja veijareita.
Arvio on uusi, sillä entiset Supo-miehet eivät aiemmin ole kertoneet sosiaalidemokraattien tehneen Suomessa laajaa yhteistyötä Itä-Saksan vakoilun Stasin kanssa.
”Pääkiinnostus kohdistui sosiaalidemokraatteihin. Sosiaalidemokraatit olivat itäsaksalaisten huulilla jatkuvasti. Sdp oli heidän pääyhteistyökumppaninsa”, Tiitinen arvioi. Hän oli ja on puoluekannaltaan keskustalainen.
Tiitinen korostaa silloisen Sdp:n merkitystä Itä-Saksan vakoilulle monin tavoin.
”Jäi käsitys, ettei heille Suomessa ketään muita ollutkaan kuin demarit. Jälkikäteen ajatellen oli tietysti vain hyvä, kun se heille riitti.”
Tiitinen antaa kirjassa tunnustusta Itä-Saksan ulkomaanvakoilulle, joka osasi hänen mielestään valita vaikutusvaltaiset kohteet.
”Poliittisessa tiedustelutoiminnassa DDR oli erittäin ammattitaitoinen. Sen agentit pitivät yhteyttä nimenomaan niihin suomalaisiin, joilla DDR katsoi olevan eniten vaikutusvaltaa Suomessa.”
DDR:n suurlähetystössä Kulosaaressa työskenteli diplomaatteja ja vakoojia. Kuva on vuodelta 1973. (KUVA: Lehtikuva)
Seppo Tiitinen vahvistaa HS:lle kirjan sanoman.
”Eihän Itä-Saksan suurlähetystölle Suomessa ollut mitään muuta kuin demarit 1980-luvulla. Demarit olivat hyvin vahvasti vallassa, ja itäsaksalaisethan olivat hyvin rationaalisia ajattelussaan. Suomessa kannatti siis seurustella vain sosiaalidemokraattien kanssa, koska valta oli vain sosiaalidemokraateilla.”
DDR:n runsaslukuisessa lähetystössä työskentelivät diplomaattien lisäksi myös Stasin ulkomaanvakoilun työntekijät. Tiitisen mukaan lähetystössä oli väkeä ”rutkasti”.
Neuvostoliiton KGB:n määräyksestä Suomi tosin kuului pääosin sen vakoilijoiden taskuun ja Stasi raportoi kaikista tiedustelulöydöistään KGB:lle.
Lue myös: Supon päällikkö vei kiinnostavat vakoilumuistiinpanot mukanaan Ratakadulta lähtiessään – ”En ollut raportointivelvollinen kellekään”, sanoo elämäkerran julkaissut Seppo Tiitinen
Tiitisen arvio Sdp:n merkityksestä Stasille on yllättävä, sillä moisista yhteyksistä ei ole aiemmin kerrottu kirjallisuudessa tai muutenkaan. Suomessa Stasille vakoilusta on tuomittu yksi äärisuunnan kommunisti eli taistolainen ja tulkkina toiminut puolueisiin sitoutumaton nainen.
Vajaat kymmenen vuotta sitten ilmestynyt kirja Ratakatu 12 taas kertoo Stasin yrittäneen värvätä keskustalaisen maakuntalehden päätoimittajan.
Myös Suomen kaikkien aikojen suurin Stasi-operaatio nimeltään ”Pekka” osui keskustaa lähellä olleeseen henkilöön. Muun muassa Johannes Virolaisen (kesk) presidenttikampanjaa hoitanut Jukka Rusi tunnusti luovuttaneensa Stasille asiakirjoja.
Suojelupoliisin tutkimukset johtivat syyteharkintaan, mutta Rusia vastaan ei koskaan nostettu syytettä, koska näyttöä törkeästä vakoilusta ei ollut. Ilman syytettä jäi niin ikään hänen veljensä Alpo Rusi (kesk), joka katkeroitui Supolle ja monille poliitikoille häntä kohtaan esitetyistä Stasi-epäilyistä.
Harppi-Saksan suurlähetystö Kulosaaressa järjesti vastaanottoja ja saunailtoja. (KUVA: Lehtikuva)
Alpo Rusi on omissa selvityksissään nostanut esiin useita Sdp:n poliitikkoja, joilla oli hänen tietojensa mukaan ”jatkuva yhteys DDR:n edustuston virkailijoihin Helsingissä 1969–1977”. Rusin mukaan heitä olivat muun muassa Ulf Sundqvist, Kalevi Sorsa, Paavo Lipponen ja Matti Ahde.
Alpo Rusin kovin väite on, että ainakin entisen pääministerin Kalevi Sorsan nimi on niin sanotulla Tiitisen listalla, joka koostuu Stasia kiinnostaneista suomalaisista.
Seppo Tiitinen vie kirjassa pohjaa tältä väitteeltä. Entinen Supon päällikkö pitää hyvin epätodennäköisenä sitä, että Tiitisen listalla on ainoatakaan merkittävää henkilöä politiikan saralta.
”Erityisesti on syytetty, että toiminnallani suojelisin Kalevi Sorsaa. Voin kuitenkin melkoisella varmuudella sanoa, että jos Sorsan nimi olisi ollut listalla, muistaisin sen. Sama pätee Tarja Halosen kaltaisiin valtakunnan tason poliitikkoihin”, Tiitinen sanoo.
Arvio myyttiseen maineeseen nousseen 18 nimen listan vähäisestä merkityksestä ei ole uusi. Vastoin sitkeitä huhuja listalla ei ole merkittäviä poliitikkoja, kertoivat HS:n muista lähteistä saamat tiedot jo vuosia sitten.
Luettelo sisältää sekalaisen joukon suomalaisia, joihin Stasin työntekijät Suomessa tunsivat kiinnostusta. Kontaktien sisällöstä tai yhteistyön luonteesta ei ollut tarkkaa selvitystä, Tiitinen kirjoittaa.
Länsi-Saksan tiedustelupalvelu sai listan Stasia kiinnostaneista suomalaisista Berliinin muurin murtumisen jälkeen yli 25 vuotta sitten. Suomi sai puolestaan listan Länsi-Saksan tiedustelulta.
Silloinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto ja suojelupoliisin päällikkö Seppo Tiitinen sulkivat Tiitisen listan kassakaappiin vuonna 1990.
Seppo Tiitinen sulki niin sanotun Tiitisen listan tähän kassakaappiin vuonna 1990. Kuva on vuodelta 1985. (KUVA: Pentti Koskinen HS)
”Kysyin Koivistolta, oliko presidentillä sellaisia ulkopoliittisia näkökohtia, joiden takia asiassa pitäisi ryhtyä toimiin. Minun lähtökohtani oli, että tutkintakynnys ei ylittynyt”, Tiitinen kertoo kirjassa.
Myöskään Koivisto ei esittänyt mitään sellaista, minkä perusteella tutkimukset olisi pitänyt käynnistää, Tiitinen kertoo. Hän ei ”kerta kaikkiaan muista listasta yhtään nimeä”.
Sen Tiitinen kuitenkin muistaa, että osa henkilönnimistä oli kirjoitettu väärin.
Supo ei ole antanut listaa edes vakavasti otettaville yliopistotutkijoille, vaikka sen synnystä on kohta 30 vuotta. Supo perusteli päätöstään helmikuussa sillä, että ”ei ole kiistattomasti selvää, ettei tiedon antaminen aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa valtion turvallisuudelle”.
Toisaalta Supo on pitänyt koko listaa rikostutkinnan kannalta hyödyttömänä, koska se sisälsi vain epämääräistä vihjetietoa.
Tiitinen kertoo kirjassa, että paperista on tullut julkisessa keskustelussa merkitystään huomattavasti suurempi asia. Tämä johtuu alun perin hänestä itsestään: eduskunnan pääsihteeriksi siirtynyt Tiitinen kertoi listan olemassaolosta ensi kertaa Helsingin Sanomissa 10. lokakuuta 2002.
Juurikin näin. Tosin, vaikka koko pienenisi, niin päämäärä on sama..
Ja tämäkö ei onnistu sitten pienemmissä puitteissa????? Haloo. Salavistisaarnaajat tavoittavat nykyään yleisönsä netissä ilman mitään ongelmaa.
Moskeija-agenda ajetaan päätyyn kuin käärme pulloon. Öljydollarikasat ovat liian houkuttelevia. Onneksi sentään elämme korruptiovapaassa maassa, muuten sitä voisi kuvitella, että öljyökyt voitelevat kunkin kohdemaan päättäjiä. No, onneksi meillä ei näin toimita.
Hlökoht. mulla ei ole mitään kenenkään kirkkoja vastaan. Mutta lähtökohtaisesti niissä kirkoissa ei voi olla agendana väkivallan lietsonta ja kertomusperinne marttyyreista, jotka katkovat vääräuskoisten kauloja töinään saavuttaen näin Auvon.
Britanniasta, Belgiasta jne. on aivan tarpeeksi esimerkkejä siitä, mitä on pahimmillaan rauhanuskonnon harjoittaminen teoriassa....kiusallisen usein joku ottaa teorian liian tosissaan....
Joitakin korkean profiilin demareita jää tuon -muistelun- ja nimeämisen ulkopuolelle, eikö totta.