Ennustuksia ja analyysia

letkuspede

letkuspede

Ylipäällikkö
Uusi vuosi ja uudet kujeet, nyt onkin sopiva aika tehdä vähän ennustuksia, analyysia, ja kyseenalaistaa asioita :)

Venäjän hallinto on kasannut ympärilleen melkoisen määrän sisäpoliittisia että ulkopoliittisia ongelmia, sitä ei voi kiistää.

Poliittisista, taloudellisista ja ulkopoliittisista kriiseistä on tullut jo rutiinia.

Vain harvat ennustivat Neuvostoliiton nopeaa kuolemaa, arabikevään alkua, tai odotti Victor Janukovitshin syrjäyttämistä Maidanin jälkeen.

Kuka osasi ennustaa Debaltseven tapahtumat, Syyriassa väliintulon tai Turkin kriisin.

Moni ennusti aikoinaan Pohjois-Korean luhistumista. Kyky arvioida järjestelmän haurautta ei ole juuri koskaan osunut kohdilleen.

Presidentin vaalit ovat Venäjällä vuonna 2018. Kukaan ei tiedä, mikä on talouden tila, valuutan arvostus, valuuttavarannot, öljyn hinta, tai Venäjän kansainvälisen asema kyseisenä vuonna.

1. Onko Putinin hallinto vaarallinen lähiaikoina?

2. Missä tapahtuu seuraavaksi sekasortoa ja epävakautta?

3. Onko Putinin vallassa kuolemaan saakka?

4. Kuinka todennäköistä on että hänet salamurhataan?

5. Muuttuisiko Yhdysvaltojen Venäjä politiikka, jos hankala johtaja katoaisi huomenna?

6. Loppuvatko Venäjältä rahat, miksi puhumme siitä, kuin se olisi pankki tai yritys?

- 1998 ei tullut loppua.
- jälkimainingeissa käynnistettiin toinen Tšetšenian sota vuonna 1999.

7. Onko talous ollut koskaan perusta Venäjän vallalle kansainvälisessä järjestelmässä?

8. Soditaanko oikeasti sisäpoliittisista syistä?

Neuvostoliitto ei ollut koskaan suurvalta taloudellisesti. Parhaimmillaan se tavoitti 57 prosenttia Yhdysvaltojen BKT:sta 60-luvulla.

"Venäjä ei ole koskaan niin vahva kuin miltä se näyttää eikä niin heikko kuin miltä se näyttää."


Tämä kannattaa lukea.
http://warontherocks.com/2015/12/the-seven-deadly-sins-of-russia-analysis/
 
Ennustan seuraavaa:

Syyriaan sovitaan tulitauko/rauha, alueet jäävät erilaisten aseellisten ryhmien hallintaan. Afrikassa sekä Lähi-idässä tulee ennätys lämmintä ja kuivaa, tulevaisuus näyttää kurjalta, joka lisää kansanvaellusta.

Alueelta lähtee kymmeniä miljoonia ihmisiä paremman elämän toivossa kohti Eurooppaa, osa kuolee aavikolle nälkään ja janoon, kymmeniätuhansia hukkuu välimereen.

Saksassa äärioikeisto ottaa vallan ja mobilisoi kansan rakentamaan piikkilanka-aitaa maan kriittisimmille alueille.

Eurooppa on kovien haasteiden edessä, joka lopulta monien muiden kriisien takia murentaa koko EU:n.

Suomi ei ole vieläkään Natossa ja sotilaallisesti voimistunut Venäjä päättää kostaa kaikki EU aikaiset patoumat valtaamalla Helsingin 150 000 sotilaan yllätyshyökkäyksellä. Suomi motitetaan kolmesta suunnasta Murmansk, Karjala, Kaliningrad.

Toivon ettei nämä pahimmat ennusteeni kuitenkaan toteutuisi :eek:
 
Ennustan myös että Nato tulee hajoamaan/rakoilemaan omaan mahdottomuuteensa, jossa kuvitellaan jenkkien hoitavan hommat aina etusijassa ...naiivia ajattelua sitten Irakin ja Afgojen. Tämä johtaa siihen että pohjoismaille (NORDEFCO) tulee eteen vielä selviytymiskamppailu.

Yhdysvallat tullee lisäämään kaupankäyntiä Kiinan ja Venäjän kanssa, EU pelataan kuvioista pois.
 
Viimeksi muokattu:
Sitten hieman realismia ja faktoja peliin.


Järjestelmäkriisi
28.12.2015 03:00

Onko Venäjällä käynnissä poliittisen järjestelmän kriisi? Mihin suuntaan itänaapuri muuttuu? Merkitseekö se nykyisen eliitin vaihtumista ja maan suunnan muutosta?

Kysymykset eivät ole helppoja. Venäjän järjestelmäkriisistä puhuttiin edellisen kerran vuosina 1998–1999. Maa näytti silloin olevan pahasti tuuli-ajolla: presidentti Boris Jeltsin oli sairas ja skandaalien käryttämä. Tätä pahensi se, että maan talous oli kuralla ja alueet pyrkivät pelastamaan itsensä kun Moskovan keskusvalta oli avuton. Maa oli hajoamispisteessä.

Tulevaisuuden ennustamisen ongelmana oli silloinkin se, että monimutkaisessa poliittisessa tilanteessa ei ole helppoa tehdä muita kuin perusteltuja oletuksia. Vuonna 2000 Venäjä ei kuitenkaan hajonnut vaan vallan sai turvallisuuselimien valta eli sekurokratia, ja tutkijat jäivät selvittämään syitä muutokseen.

Tutkija Graeme P. Herd kirjoitti artikkelissaan Venäjä: muutos vai romahdus (1999): ”…valitettavasti meillä ei ole itsestäänselvyyksiä ja tai arvokkaita ennustuksia, jotka voisivat valaista ja tarjota mahdollisuuden koordinoituun ja koherenttiin politiikkaan”.

Lyhyesti: on helpompaa analysoida faktoja kuin arvailla epävarmoja tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Jotain tulevaisuuden suuntaviivoja on kuitenkin selvillä. Venäjän nykyinen järjestelmäkriisi johtuu taloudesta eli siitä, että nykyinen poliittinen järjestelmä ei kestä tilannetta, jossa öljyn hinta on vain 30-40 dollaria barreli. Maan talouden tunnuslukujen liuku alaspäin on ollut jo selvää parin vuoden ajan. Lisäksi lännen pakotteet ovat paljastaneet, miten herkkä Venäjän talousjärjestelmä on.

Näin järjestelmä, joka on tätä ennen toiminut 12 vuotta jokseenkin tehokkaasti, on alkanut rapautua. Tässä poliittisessa järjestelmässä kapitalismi periaatteessa toimii, oligarkeille on annettu mahdollisuus bisnekseen, mutta jossa ”valtiollisten” yhtiöiden johdossa toimivat turvallisuuspalveluista tutut hahmot. Nämä ovat myös komentaneet tehottomia ja korruptoituneita niin sanottuja valtionkorporaatioita. Kreml on saavuttanut maan hallinnan täsmäpommittamalla omia miehiään tärkeisiin virkoihin niin keskuksessa kuin myös alueilla.

Nykyinen sekurokratia on toiminut aikansa. Se on kyennyt heruttamaan energiarahaa virkakoneistolle, samalla kun talousklaanit ovat kilpailleet presidentin suosiosta. Valtion ja kansakunnan talouteen valunut kaasu- ja öljyraha on varmistanut sen, että jakamista on riittänyt.

Myös kansa on saanut osansa tästä kulutusjuhlasta palkankorotuksina. Oli kuitenkin traagista, että hyvinä aikoina ei jaksettu panostaa tuotannon monipuolisuuteen vaan suomeksi sanottuna tuhlailtiin ja menetettiin mahdollisuus hyvien vuosien reformeihin. Seuraavat uudistukset tulevat Venäjälle romahduksina ja luovana kaaoksena.

Talouden sakatessa ja rahojen loppuessa hinnat ovat vähitellen nousseet ja inflaatio on kasvanut. Järjestelmä, joka oli niin hyvä yli kymmenen vuoden ajan kasvattamaan elintasoa ja palkkoja, on nyt mätänemässä. Venäjän aktiivinen sotapolitiikka on myös pahentanut valtiontalouden tilannetta.

Lopulta kun rahat ovat loppuneet, klaanit ovat alkaneet aggressiivisesti kilpailla keskenään. Samaan aikaan presidenttiä lähellä olevat isänmaalliset piirit ja ”sekurokraattioligarkit” ovat tyhjentäneet maan stabilisaatiorahastoja.

Mistä järjestelmäkriisin sitten tunnistaa? Tutkijoiden keskuudessa puhutaan heikoista signaaleista. Ne ovat vahvistuneet koko ajan.

Ajan merkit ovat näkyneet siinä, että itänaapuriin on ilmaantunut erikoisalojen protesteja kuten venäläisten rekkamiesten anti-Platon -liike (uusien tiemaksujen vastainen protestiliike). Kreml oli hetken ihmeissään, kun 600 rekkaa suuntasi maan pääkaupunkiin ja pyrki tukkimaan Moskovan kehätien.

Erilaiset yllättävät protestit ovat lisääntyneet samalla kun sosiaalisessa mediassa vaaditaan ankarasti korruption karsimista ja rehellisyyttä. Kriisin näkymättömyys on tähän saakka johtunut siitä, että keskiluokalla on ollut tähän saakka resursseja kestää huonompia aikoja. Nyt jemmarahat ovat loppumassa ja Venäjän kova arki on alkanut.

Kuten Argumenty ja Fakti -lehden kolumnisti Vjatseslav Kostikov totesi (No. 45, 2015) vielä näihin päiviin saakka talousministeriön ekspertit Venäjällä olivat varmoja siitä, että ”kriisinvastainen suunnitelma toimii ja että inflaatio on kontrollissa”. Nyt realismi ja huoli on ensimmäisenä vallannut eliitin mielet ja esille on nostettu vanha kysymys: kuka on syyllinen? Kostikovin mukaan tätä ennen kaduilla vallitsi vielä optimismi ts. ”post-krimiläinen tietoisuus” mutta nyt varapääministeri Igor Shuvalov on varoitellut duuman jäseniä siitä, että ”me olemme kaikki samassa veneessä”.

Se miten poliittinen eliitti suhtautuu tähän kriisiin, on avainkysymys. Se voi selvitä siitä kiristämällä otetta poliittisesti. Sen vastapainoksi on luotava uusia sotilaallisia jännitystiloja rajoilla. Ongelmana on vain se, että maalla ei ole missään nimessä varaa todelliseen yhteenottoon, jossa se mahdollisesti häviäisi. Putin voi spekuloida ydinaseiden käytöstä Syyriassa mutta on epäilemättä viimeinen, joka haluaisi käyttää niitä.

Siksi esimerkiksi Turkin kanssa harjoitetaan nyt ”päättäväistä yhteenoton simuloimista” mutta ei todellista välienselvittelyä. Tässä kaikessa on kuitenkin vaarana se, että aseellinen konflikti syntyy tahattomasti – joidenkin sotilaskomentajien aktiivisuuden ansiosta. Lähikuukaudet ovat tässä mielessä äärimmäisen riskialttiita – pahin mahdollinen skenaario saattaa olla I maailmansodan kaltainen tilanne, jossa kukaan ei todella halunnut kamppailua mutta siihen vain ajauduttiin.

Kirjoittaja on dosentti sekä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori Helsingin yliopistossa.

Arto Luukkanen

http://www.savonsanomat.fi/mielipid...2202934?pwbi=ab7213cf91e0e582b10fbc00b0830a07
 
Olisin Luukkaisena vielä erikseen maininnut Venäjänmaalla kaavaillut virkamiesten irtisanomisaallot säästösyistä. Tosin ne ovat vasta suunnittelun asteella, siinä ehkä syy.
Toteutuessaan kuitenkin testaavat isosti järjestelmää ja nimenomaan sen tukijoukkona tärkeän keskiluokan sietokykyä.
 
Tämä blogisti ei ole kertaakaan kirjoittanut mitään, mikä ei olisi toteutunut, ja siksi tämä ennustus harmittaa. Tässä on täysin todennäköisiä skenaarioita eri suunntia ajatellen.

Itämeren alueella Venäjä pyrkii liittämään Suomen etupiiriinsä ja käyttämään sitä välineenä Länteen integroitujen Baltian maiden, Ruotsin ja Norjan epävakauttamiseen. Ennustukseni on, että vuoden 2016 aikana Ruotsi lännettyy ja Suomi suomettuu. Tämä trendi on ollut näkyvissä jo edellisinä vuosina ja vahvistumaan päin viime vuoden kuluessa. Trendi tulee heijastumaan Suomen sisäpolitiikan, elinkeinoelämän ja yleisen yhteiskunnallisen turvallisuuden heikentymisenä, monenlaisina kummallisuuksina ja mahdollisesti yrityksinä palauttaa itsesensuuri. Suomi on oma-aloitteisesti asettunut alueen heikoksi lenkiksi, joten se houkuttelee kohdistamaan vaikutustoiminnan nimenomaan Suomeen - samaan aikaan toki operoiden Baltiassa ja Ruotsissa.

-----

Syyrian lisäksi Venäjä tulee aktivoimaan muita konflikteja Turkin ympärysmaissa. Otollisimpiin näistä kuuluu Kypros. Venäjän poliittiset vaikuttaja-agentit ovat vallassa sekä Ateenassa että Nikosiassa. Venäjällä on laivasto, ilmavoimat, ilmatorjunta ja erikoisjoukot Syyrian rannikolla aivan Kyproksen kyljessä, ja se lisää edelleen sellaista sotilaallista toimintaa, jonka tarkoituksena on siirtää mahdollisimman suuret alueet Levantissa Venäjän operaatioalueeksi, josta Lännen on pysyttävä poissa kiusallisten välikohtausten kuten hävittäjien alasampumisten uhalla. Näin Venäjä saa työrauhan runsaaseen muuhun myyräntyöhön, puhumattakaan siitä, että sen vastustajat ovat taas de facto luovuttaneet laajoja maantieteellisiä ja merellisiä alueita.

Kypros on ihanteellinen siitäkin syystä, että Venäjä saa hajotettua yhtä aikaa sekä Naton että EU:n. Turkki ja Kreikka ovat Nato-maita ja niiden ajaminen toisiaan vastaan konfliktiin olisi mitä ihanteellisin tapa halvaannuttaa koko Nato, etenkin jos samanaikaisesti Yhdysvallat keskittyy presidentinvaaleihin, joissa pelataan kristittyä korttia ja vasemmistokorttia toisiaan vastaan. Molemmat kortit ovat Venäjän tavoitteiden kannalta edullisia, kunhan asiat propagandalla kehystetään oikein - siinä suhteessahan Venäjällä hyödyllisine hölmöineen ei ole ollut vuosikausiin mitään haastetta.

Kyproksen konfliktin uudelleen aktivointi olisi myös oiva tapa hajottaa ja halvauttaa EU. Ryhtymällä offensiiviin Kyproksella - esimerkiksi sotilaallisilla provokaatioilla Turkkia vastaan - on kaksi asiaa käytännössä selviä: Ensimmäinen on se, että Turkin on pakko reagoida asettumalla Pohjois-Kyproksen tueksi - se on tunnustanut Pohjois-Kyproksen ja taannut sen sotilaallisen turvallisuuden, minkä lisäksi Turkilla on kansainvälis-oikeudellinen asema yhtenä kolmesta Kyproksen suojelusvaltioista (Kreikan ja Iso-Britannian ohella). Toinen asia on se, että EU:n tai ainakin monien EU-toimijoiden on hyvin vaikea olla asettumatta jäsenmaansa Etelä-Kyproksen tueksi. Vaikka Venäjän masinaatiot tiedostettaisiin, poliittiset prosessit EU:ssa ja sen jäsenmaissa takaavat, että Venäjä saa vapaat kädet. Venäjä aktivoinee myös massiivisen Turkin-vastaisen lobbyn asialle, kuten jo Balkanin sotien aikaan.




http://maailmajapaikat.blogspot.fi/2016/01/uusi-vuosi-vanhat-kujeet.html?m=1
 
Suomi saisi vallitsevissa olosuhteissa tarvittaessa sellaista tukea, jota vihu ei kyllä kestäisi kovinkaan pitkään..

Ja vaikka ei saisi, niin tänne hyökkääminen kävisi joka tapauksessa melko kalliiksi...
 
Vonka kirjoitti:
Tämä blogisti ei ole kertaakaan kirjoittanut mitään, mikä ei olisi toteutunut, ja siksi tämä ennustus harmittaa. Tässä on täysin todennäköisiä skenaarioita eri suunntia ajatellen.

Itämeren alueella Venäjä pyrkii liittämään Suomen etupiiriinsä ja käyttämään sitä välineenä Länteen integroitujen Baltian maiden, Ruotsin ja Norjan epävakauttamiseen. Ennustukseni on, että vuoden 2016 aikana Ruotsi lännettyy ja Suomi suomettuu. Tämä trendi on ollut näkyvissä jo edellisinä vuosina ja vahvistumaan päin viime vuoden kuluessa. Trendi tulee heijastumaan Suomen sisäpolitiikan, elinkeinoelämän ja yleisen yhteiskunnallisen turvallisuuden heikentymisenä, monenlaisina kummallisuuksina ja mahdollisesti yrityksinä palauttaa itsesensuuri. Suomi on oma-aloitteisesti asettunut alueen heikoksi lenkiksi, joten se houkuttelee kohdistamaan vaikutustoiminnan nimenomaan Suomeen - samaan aikaan toki operoiden Baltiassa ja Ruotsissa.

-----

Syyrian lisäksi Venäjä tulee aktivoimaan muita konflikteja Turkin ympärysmaissa. Otollisimpiin näistä kuuluu Kypros. Venäjän poliittiset vaikuttaja-agentit ovat vallassa sekä Ateenassa että Nikosiassa. Venäjällä on laivasto, ilmavoimat, ilmatorjunta ja erikoisjoukot Syyrian rannikolla aivan Kyproksen kyljessä, ja se lisää edelleen sellaista sotilaallista toimintaa, jonka tarkoituksena on siirtää mahdollisimman suuret alueet Levantissa Venäjän operaatioalueeksi, josta Lännen on pysyttävä poissa kiusallisten välikohtausten kuten hävittäjien alasampumisten uhalla. Näin Venäjä saa työrauhan runsaaseen muuhun myyräntyöhön, puhumattakaan siitä, että sen vastustajat ovat taas de facto luovuttaneet laajoja maantieteellisiä ja merellisiä alueita.

Kypros on ihanteellinen siitäkin syystä, että Venäjä saa hajotettua yhtä aikaa sekä Naton että EU:n. Turkki ja Kreikka ovat Nato-maita ja niiden ajaminen toisiaan vastaan konfliktiin olisi mitä ihanteellisin tapa halvaannuttaa koko Nato, etenkin jos samanaikaisesti Yhdysvallat keskittyy presidentinvaaleihin, joissa pelataan kristittyä korttia ja vasemmistokorttia toisiaan vastaan. Molemmat kortit ovat Venäjän tavoitteiden kannalta edullisia, kunhan asiat propagandalla kehystetään oikein - siinä suhteessahan Venäjällä hyödyllisine hölmöineen ei ole ollut vuosikausiin mitään haastetta.

Kyproksen konfliktin uudelleen aktivointi olisi myös oiva tapa hajottaa ja halvauttaa EU. Ryhtymällä offensiiviin Kyproksella - esimerkiksi sotilaallisilla provokaatioilla Turkkia vastaan - on kaksi asiaa käytännössä selviä: Ensimmäinen on se, että Turkin on pakko reagoida asettumalla Pohjois-Kyproksen tueksi - se on tunnustanut Pohjois-Kyproksen ja taannut sen sotilaallisen turvallisuuden, minkä lisäksi Turkilla on kansainvälis-oikeudellinen asema yhtenä kolmesta Kyproksen suojelusvaltioista (Kreikan ja Iso-Britannian ohella). Toinen asia on se, että EU:n tai ainakin monien EU-toimijoiden on hyvin vaikea olla asettumatta jäsenmaansa Etelä-Kyproksen tueksi. Vaikka Venäjän masinaatiot tiedostettaisiin, poliittiset prosessit EU:ssa ja sen jäsenmaissa takaavat, että Venäjä saa vapaat kädet. Venäjä aktivoinee myös massiivisen Turkin-vastaisen lobbyn asialle, kuten jo Balkanin sotien aikaan.




http://maailmajapaikat.blogspot.fi/2016/01/uusi-vuosi-vanhat-kujeet.html?m=1
Klikkaa laajentaaksesi...
Saman kirjoittajan tekstiä kommenttiosiosta:

Pidän luultavana, että Suomen valtionjohdolle on lähetetty vuonna 2014 ja ehkä uudelleen viime vuonna niin kutsuttuja hevosenpäitä. Sellaisista ei haluta huudella kansalle - ja vasikoimattomuus on tietysti aina osa hevosenpäiden lähettelijöiden vaatimuksia jo ammatin puolesta. Vaarana on kuitenkin, että Suomi on tässä samalla tiellä kuin Baltian maat olivat sotienvälisenä aikana, mistä seurauksena oli niiden itsenäisyyden menetys. Suomi säilytti itsenäisyytensä vain koska oli lopulta valmis aktiivisiin maanpuolustustoimiin eikä ollut vielä antanut näitä koskevaa päätösvaltaa viholliselle - eikä aivan kokonaan myöskään vihollisen kanssa liittoutuneelle Saksalle.

Pahoin pelkään, että näillä "hevosenpäillä" on de facto pelattu pois Suomen NATO-jäsenyys. Mikäli näin on, olemme luovuttaneet osan ulkopoliittisesta päätäntävallastamme Kremliin, eikä sille tielle ole loppua.

Seuraavissa vaaleissa Ruotsissa vaihtuu valta, ja porvarikoalitio alkaa aktiivisesti hakeutua länteen, mahdollisesti jopa NATO:n jäsenyyttä haetaan.

Niin kauan kuin Suomen talous ei kasva, olemme heikkoja ja alttiita painostukselle.
 
Tämä ennusta tulevat tapahtumat on aika ovela keino paljastaa tavoitteet.
 
Viimeksi muokattu:
Suomettuuko Suomi vai lännettyykö se? Tätä kun yrittää pohtia kaiken julkisuudessa esiintyvän informaation ja spekulaation kanssa, niin pää tahtoo räjähtää. Toisaalta vaikuttaa julkisuuteen siltä, että ollaan suomettumassa, toisaalta taas puolustusvoimia rukataan koko ajan enemmän ja enemmän NATO yhteensopiviksi ja osallistutaan yhteisiin harjoituksiin. Tai voihan olla niinkin, että tässä soudetaan länteen ja sitten huovataan takaisin itään, ilman mitään todellista päämäärää, mutta onko edes mahdollista, että asioista päättävät "johtajamme" olisivat ihan oikeasti näin hölmöjä?

Olisihan se vallan kiva tietää, missä oikeasti mennään.
 
Ytimekkäisiin kysymyksiin ytimekkäät vastaukset

letkuspede kirjoitti:
1. Onko Putinin hallinto vaarallinen lähiaikoina?

- Venäjä pyrkii jatkossakin haastamaan kylmän sodan jälkeen vakiintunutta turvallisuusjärjestelmää.

2. Missä tapahtuu seuraavaksi sekasortoa ja epävakautta?

- Venäjä lisää kierroksia Euroopassa ja Lähi-Idässä.

3. Onko Putinin vallassa kuolemaan saakka?

- On. Mikäli hän on katsonut itselleen jo perintöprinssin, hän jatkaa kulisseista.

4. Kuinka todennäköistä on että hänet salamurhataan?

- Pitäisin tätä epätodennäköisenä.

5. Muuttuisiko Yhdysvaltojen Venäjä politiikka, jos hankala johtaja katoaisi huomenna?

- Ei, koska Putinin hallinto on pelkkä oire, ei ítse sairaus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Yhdysvaltojen Venäjä-politiikka voisi muuttua muutenkin, esim. USA:n presidentinvaalien jälkeen.

6. Loppuvatko Venäjältä rahat, miksi puhumme siitä, kuin se olisi pankki tai yritys?

- Ei. Jos niin kuitenkin kävisi, maksattaisi Venäjä laskunsa muilla.

7. Onko talous ollut koskaan perusta Venäjän vallalle kansainvälisessä järjestelmässä?

- Ei. Sen perusta on ollut aina silkassa häikäilemättömyydessä.

8. Soditaanko oikeasti sisäpoliittisista syistä?

- Sisä- ja ulkopolitiikan välille ei voi Venäjällä tehdä eroa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kehaisempa minäkin Maailma ja paikat -blogia. Ehdottoman kannattavaa seurattavaa. Erikoisen anonyyminä on tuo kirjoittaja onnistunut pysyttelemään.
 
Kaksi kertaa aijemmin luonnokseni katosi, joten kirjoitetaanpa nyt kerralla. Ennustukseni on aika maltillisia, mutta en halua keksiä jotain mielikuvituksellisen villejä skenaarioita joihin en oikeasti usko. Ennustushorisontti vuoteen 2021. Mainittakoon vielä, että en ole sitä porukkaa jotka nykyhetken näkymistä vetää johtopäätökset että näin tulee jatkumaan ikuisesti.

Ennustuksista puheenollen, muistan elävästi kun joskus 2003-2005 minun esittäessäni Suomen Nato-jäsenyyttä puoltavia kannanottoja, oli eräs kommentti: "Ei Suomen tarvitse liittyä Natoon. Tällä kehityksellä Venäjä liittyy kohta Natoon!"...

-Yhdysvallat on yhä maailman vaikutusvaltaisin maa.
-Suomi ei liity Natoon, vaikka tiivistääkin yhteistyötä Yhdysvaltojen ja Ruotsin kanssa
-Suomessa Naton kannatus ei nouse kovin korkeaksi
-Venäjä jatkaa "pikkukiusan" tekoa lähimaille
-Kiinan vaikutusvalta ei nouse samalle tasolle saatika ohi Yhdysvaltojen
-Ylipäätään Kiinaan liittyvät odotukset muuttuvat realistisemmaksi
-Suomessa ei synny mitään merkittävää maanpuolustusbuumia
-Jussi Niinistö on hoitanut puolustusministerin pestinsä ihan hyvin (ja siirtynyt persujen puoluejohtajaksi)
-BRIC-maat eivät kehity niin kuin verkkomediasta voisi lukea
-Venäjä ei romahda eikä siellä tapahdu merkittävää muutosta poliittisten johtajien osalta
-Venäjällä asevoimien varustelu jatkuu, mutta painopistettä siirretään hieman idän suuntaan
-Suomessa hiljalleen hieman vähennetään Venäjän uhasta puhumista
-Infosodasta ja Kremlin trolleista ei jakseta jauhaa niin paljoa
-EU:sta ei tule voimakasta ja yhtenäistä tekijää
-Kansallisia etuja ajetaan hanakammin ja liittovaltiota ei ole muodostunut eikä tule muodostumaan
-Ukrainan tilanne unohdetaan lännessä ja pikemminkin valitaan liennytyspolitiikka
-Suomessa puolustusmäärärahat ei nouse merkittävästi
-Yhdysvallat vähentää rooliaan maailman tulipalojen sammuttajana, mutta on silti vastavoima Euroopassa mm. Venäjälle
-Euroopassa muistetaan konventionaaliset sotilaalliset uhat, mutta nämä ei täysimääräisesti siirry asevoimiin, ts. asevoimia ei varusteta niin ihanteellisesti niitä vastaan kuin voisi
-Äärivasemmisto ja äärioikeisto jatkaa meuhkaamistaan Euroopassa
-Venäjän tarjoamista mahdollisuuksista puhutaan enemmän kuin uhista
-Euroopassa uhkana on myös islamilainen terrorismi ja "kulttuurien yhteentörmäykset" (näin poliittisesti korrektisti ilmaistuna)


Vastaukset aloitusviestissä olleeseen kysymyksiin:

1. Onko Putinin hallinto vaarallinen lähiaikoina?
On

2. Missä tapahtuu seuraavaksi sekasortoa ja epävakautta?
Euroopassa

3. Onko Putinin vallassa kuolemaan saakka?
Vaikutusvaltaa hänellä varmaan kuolemaan saakka on

4. Kuinka todennäköistä on että hänet salamurhataan?
Epätodennäköistä

5. Muuttuisiko Yhdysvaltojen Venäjä politiikka, jos hankala johtaja katoaisi huomenna?
Kyllä

6. Loppuvatko Venäjältä rahat, miksi puhumme siitä, kuin se olisi pankki tai yritys?
Ei

7. Onko talous ollut koskaan perusta Venäjän vallalle kansainvälisessä järjestelmässä?
Ei

8. Soditaanko oikeasti sisäpoliittisista syistä?
Osittain
 
Viimeksi muokattu:
Vonka kirjoitti:
Tämä blogisti ei ole kertaakaan kirjoittanut mitään, mikä ei olisi toteutunut, ja siksi tämä ennustus harmittaa. Tässä on täysin todennäköisiä skenaarioita eri suunntia ajatellen.

Itämeren alueella Venäjä pyrkii liittämään Suomen etupiiriinsä ja käyttämään sitä välineenä Länteen integroitujen Baltian maiden, Ruotsin ja Norjan epävakauttamiseen. Ennustukseni on, että vuoden 2016 aikana Ruotsi lännettyy ja Suomi suomettuu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Siellä sitä mennään

medvedev%20ja%20sipil%C3%A4%20pietarissa.jpg
 
Iltalehdessä nyt kolumni: Suomea viedään takaisin karhun kainaloon. Ongelmaa ei tunnu käsittävän edes kirjoittaja. Nykyinen karhu on pikkaisen erilainen kuin edellinen. Se ei ota kainaloonsa. Se ottaa väkisin,kunnes suomea ei enää ole.

Merkelin palli heiluu,Englanti äänestää Eu:sta ja vastaus on kielteinen eu:lle. Koko roska kaatuu ja Putin noukkii parhaat palat. Kuten Suomen. Kaikki tapahtuu viimeistään 20-luvun alkuvuosina.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016020521066623_uu.shtml
 
aj77 kirjoitti:
Iltalehdessä nyt kolumni: Suomea viedään takaisin karhun kainaloon. Ongelmaa ei tunnu käsittävän edes kirjoittaja. Nykyinen karhu on pikkaisen erilainen kuin edellinen. Se ei ota kainaloonsa. Se ottaa väkisin,kunnes suomea ei enää ole.

Merkelin palli heiluu,Englanti äänestää Eu:sta ja vastaus on kielteinen eu:lle. Koko roska kaatuu ja Putin noukkii parhaat palat. Kuten Suomen. Kaikki tapahtuu viimeistään 20-luvun alkuvuosina.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016020521066623_uu.shtml
Klikkaa laajentaaksesi...

@Geronimo samasta aiheesta kirjoittaa myös...

Geronimo kirjoitti:
Asian voi nähdä antautumisena Venäjän uhittelun edessä, mutta todellinen syy taitaa olla ettei enään edes Suomalaiset johtavat politiikot usko EU`n kykyyn ratkaista pakolaisongelmaa, jokainen valtio varautuu myös sellaisiin skenarioihin joita ei ääneen lausuta.
Onko viimeaikoina enään edes kuultu kenenkään johtavan Suomalaispolitiikon edes ääneen pohtivan EU`n yhteistä puolustusta tai mitään muutakaan taivaita hipovia EU unelmia pikemminkin halu on irtautua esim. Asedirektiivistä.
En tiedä mutta kokemukseni perusteella tuntuu siltä että Suomen Valtiojohto ottaa nyt huomioon sellaisiakin mahdollisuuksia joita ei suurinsurminkaan ääneen lausuta.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016020521066623_uu.shtml
Näkökulma: Suomea viedään takaisin karhun kainaloon
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Raportti: Venäjä pystyisi valtaamaan Baltian maat alle kolmessa päivässä

Amerikkalaisen ajatuspajan mukaan sotilasliitto Natolle jäisi kolme huonoa vaihtoehtoa, jos Venäjä valtaisi Baltian maat. Naton pitäisi sijoittaa seitsemän prikaatia Baltiaan Venäjän aiheuttaman uhkan torjumiseksi.

Venäjä voisi kukistaa sotilasliitto Naton joukot Virossa, Latviassa ja Liettuassa 60 tunnissa. Tällainen nopea tappio jättäisi Natolle vain rajoitetun määrän huonoja toimintavaihtoehtoja, arvioi raportissaan amerikkalainen ajatuspaja RAND Corporation.

Ajatuspaja suoritti vuosina 2014 ja 2015 useita sotapeliharjoituksia, joiden tarkoituksena oli simuloida Venäjän hyökkäystä Baltian maihin. Harjoitusten perusteella Nato ei pysty onnistuneesti puolustamaan haavoittuvimpia jäsenvaltioitaan.

Simulaatioihin osallistui sotilasasiantuntijoita, jotka esittivät kuvitellun konfliktin molempia osapuolia. Harjoituksissa Venäjän joukoilta kesti korkeintaan 60 tuntia päästä Tallinnan ja Riian liepeille.

Naton kolme vaihtoehtoa
Raportin mukaan Naton johtajille jäisi vain kolme huonoa vaihtoehtoa, jos Venäjä valtaisi Baltian maat. Ensinnäkin sotilasliitto voisi tehdä viivästyneen vastahyökkäyksen ajaakseen Venäjän joukot pois alueelta.

Onnistunutkin vastahyökkäys tulisi kalliiksi, aiheuttaisi paljon kuolonuhreja ja sillä olisi arvaamattomia poliittisia seuraamuksia.

Toinen vaihtoehto olisi kylmän sodan oppien mukainen "massiivinen kosto". Sotilasliitto voisi uhata ydinaseilla Venäjää, jos maa ei suostuisi vetäytymään valtaamiltaan alueilta.

Tällainen uhkaus voisi johtaa Yhdysvaltojen ja Venäjän väliseen ydinsotaan. RAND Corporation pitää ydinaseisiin turvautumista kuitenkin epätodennäköisenä.

Kolmas vaihtoehto olisi luovuttaa vallattujen alueiden hallinta Venäjälle. Raportin mukaan tämä skenaario voisi johtaa uuteen kylmään sotaan tai jopa Naton romahtamiseen.

Lisäjoukot vähentäisivät uhkaa
RAND Corporationin mukaan Naton pitäisi sijoittaa noin seitsemän prikaatia Baltiaan, jotta Venäjän aiheuttama uhka voitaisiin torjua. Kolmen prikaateista tulisi olla raskaasti panssaroituja. Lisäjoukot maksaisivat Natolle noin 2,7 miljardia dollaria vuodessa.

Naton prikaati koostuu yleensä noin 3 000–5 000 sotilaasta, joten seitsemään prikaatiin kuuluisi yhteensä 21 000–35 000 sotilasta.

RAND Corporation on alunperin lentokonevalmistaja Douglas Aircraft Companyn perustama tutkimuslaitos, joka tarjoaa tutkimus- ja analyysipalveluitaan Yhdysvaltain asevoimille.

http://yle.fi/uutiset/raportti_vena...n_baltian_maat_alle_kolmessa_paivassa/8649977
 
aj77 kirjoitti:
Iltalehdessä nyt kolumni: Suomea viedään takaisin karhun kainaloon. Ongelmaa ei tunnu käsittävän edes kirjoittaja. Nykyinen karhu on pikkaisen erilainen kuin edellinen. Se ei ota kainaloonsa. Se ottaa väkisin,kunnes suomea ei enää ole.

Merkelin palli heiluu,Englanti äänestää Eu:sta ja vastaus on kielteinen eu:lle. Koko roska kaatuu ja Putin noukkii parhaat palat. Kuten Suomen. Kaikki tapahtuu viimeistään 20-luvun alkuvuosina.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016020521066623_uu.shtml
Klikkaa laajentaaksesi...


Jotenkin minusta tuntuu, että Putin ei kykene poimimaan mitään. Putinin rahat vähenee koko ajan ja sitä mukaa vähenee kaikki muu.
 
SJ kirjoitti:
Jotenkin minusta tuntuu, että Putin ei kykene poimimaan mitään. Putinin rahat vähenee koko ajan ja sitä mukaa vähenee kaikki muu.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mutta kasvaako sodan uhan ainekset lähialueilla, jotta saadaan kansa pidettyä rivissä?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top