Ensiapu

YJT

Respected Leader
Huomasin, että ensiavusta ei ole ketjua (pl. taistelukentän hätäensiapu). Tai en ainakaan haulla löytänyt.

Laitetaan nyt sitten tällainen alulle.

Elvyttäminen pelastaa henkiä myös ilman puhalluksia
#uutisvahti

 
Huomasin, että ensiavusta ei ole ketjua (pl. taistelukentän hätäensiapu). Tai en ainakaan haulla löytänyt.

Laitetaan nyt sitten tällainen alulle.

Elvyttäminen pelastaa henkiä myös ilman puhalluksia
#uutisvahti

Pelkän painelun hyväksyminen perustuu kahteen asiaan
1. Ihmisen uloshengityksessä on n. 16-17% happea, kun ilmassa on 21%.
Eli puhaltaminen on suhteellisen tehotonta.

2. Kuten artikkelissa mainittiin, moni ei halua puhaltaa tuntematonta, tai edes tuttua. Silloin elvytys jää kokonaan tekemättä.

Jos elottoman ilmatie on auki, vaihtaa painelu hiukan ilmaa keuhkoissa.
 
Joo, ajatuksena on varmaan että on parempi tehdä jotain kuin että ei tekisi mitään; mikäli puhaltelu rajoittaa intoa yrittää.

Muutenkin vallalla on liikaa virheiden välttelykulttuuri sen sijaan että pyrittäisiin tekemään oikeita juttuja. Esim ei haluta kääntää kylkiasentoon "koska on voinut loukata kaularangan" ja pelätään että halvaantuu käännettäessä... Okei, ei halvaantunut mutta tukehtui kun ei saatu ilmateitä auki...
 
Eikös niitä ole jonkunlaisia muovisia juttuja, jos tuntee että suu suuta vasten on paha... en tiedä, yhtä vanhusta elvytin baarin lattialla kerran, meni minuutti ja kahdessa oli lanssi jatkamassa.. ei siinä kuiteskaan mitään kielaria tarvitse antaa...

Kaveri elvytti kerran liikenneonnettomuudessa toista ~20 minsaa, "ku hätäkeskus käski".. annettiin pisteet sinnikkyydestä, itse olisin lopettanut 5minsan kohdalla... lanssi totesi kuolleeksi..

Ja kuten @YJT sanoi, jos kuolee kun ei mitään tehdä, niin haitanneeko jos sitä vähäisillä taidoilla yriittää pelastaa...
 
Viimeksi muokattu:
Mun mielestä jokaisen tulisi osata ainakin seuraavat asiat :
-Hätäilmoitus
-Peruselvytys
-Kylkiasento ja ilmatien avaaminen
-Aivoinfarktin keskeisten oireiden tunnistaminen
-Sydäninfarktin oireiden tunnistaminen
-Heimlichin ote
-Murtuneen raajan tukeminen tilapäisvälinein
-Paineside
-Kiristysside

Harmillista kyllä, ensiapuopetusta on todella vähän kouluissa ja työpaikoilla. Mielestäni joku EA1- tyyppinen juttu pitäisi olla peruskoulussa ja työelämässä pakollisena parin vuoden välein.
 
Mun mielestä jokaisen tulisi osata ainakin seuraavat asiat :
-Hätäilmoitus
-Peruselvytys
-Kylkiasento ja ilmatien avaaminen
-Aivoinfarktin keskeisten oireiden tunnistaminen
-Sydäninfarktin oireiden tunnistaminen
-Heimlichin ote
-Murtuneen raajan tukeminen tilapäisvälinein
-Paineside
-Kiristysside

Harmillista kyllä, ensiapuopetusta on todella vähän kouluissa ja työpaikoilla. Mielestäni joku EA1- tyyppinen juttu pitäisi olla peruskoulussa ja työelämässä pakollisena parin vuoden välein.


Muuten aika samoilla linjoilla tuon sinun listan kanssa mutta en pidä murtuneen raajan tukemista erityisen tärkeänä ja itseasiassa monissa tapauksissa kannattaa jopa jättää tekemättä. Ja listalle ehkä lisäisin deffan käytön sekä peruselintoimintojen tarkkailun.

Ja EA omasta mielestä on aika samanlaista kun voimankäytön harjoittelu, kerran vuodessa treenaaminen ei vaan yksinkertaisesti riitä, mutta onhan se parempi kun ei mitään.
 
Eikös niitä ole jonkunlaisia muovisia juttuja, jos tuntee että suu suuta vasten on paha... en tiedä, yhtä vanhusta elvytin baarin lattialla kerran, meni minuutti ja kahdessa oli lanssi jatkamassa.. ei siinä kuiteskaan mitään kielaria tarvitse antaa...
Juu elvytyssuojia löytyy parilla eurolla paketti. Ei mikään huono lisä esim auton EA-laukkuun.
 
Mun mielestä jokaisen tulisi osata ainakin seuraavat asiat :
-Aivoinfarktin keskeisten oireiden tunnistaminen

Mitkäs tossa on "maallikolle havaittavat" oireet? Sekavuus ja eriparin pupillit? Kasvojen halvaantuminen?

Sekavuus menee myös epilepsian jälkitilaan mainiosti, mutta muuten...?
 
Mitkäs tossa on "maallikolle havaittavat" oireet? Sekavuus ja eriparin pupillit? Kasvojen halvaantuminen?

Sekavuus menee myös epilepsian jälkitilaan mainiosti, mutta muuten...?

Aivohalvauksen oireet
Aivohalvaus syntyy yleensä äkisti. Yleisin oire on toispuolinen toisen tai molempien raajojen toimintahäiriö. Mukana on usein puutumisia ja muita tuntohäiriöitä sekä puheentuoton vaikeutta (ks.«Afasia (aivoperäinen puhehäiriö)»6). Riippuen infarktin paikasta voi esiintyä monenlaisia muitakin oireita, esimerkiksi roikkuva suupieli (ks. «Kasvohalvaus (Bellin pareesi)»7), näköhäiriöitä, kaksoiskuvia, huimausta tai sekavuutta. Päänsärkyä ei yleensä ole.

Aivoverenvuodossa halvausoireet kehittyvät yleensä hieman hitaammin. Vuodon koosta ja sijainnista riippuen oireet vaihtelevat lievistä, esimerkiksi pelkkänä äkillisenä voimakkaana päänsärkynä ilmenevästä, vaikeisiin, kuten laajaan toispuoliseen halvaukseen, jolloin tajunta usein heikkenee. Vuodon alkuvaiheessa päänsärkyä esiintyy usein, mutta ei aina.

 
Omasta mielestä varmaankin paras tapa lähteä kartuttamaan omaa EA osaamista on miettiä että minkälaisia riskejä siinä omassa toiminnassa on. Esim työ, harrastukset, omat ja läheisten sairaudet yms. Ja sen mukaan lähteä hakemaan osaamista sekä välineistöä. Usein näkee sitä että varusmiehenä opittu kyllä luodinreikien paikausta sekä elvytystä, mutta sitten kun se viereinen kaveri töissä saa sen allergia kohtauksen ei kuitenkaan tiedetä miten päin se epipen siihen reiteen tökätään.
 
Puhumattakaan että 10 vuotta sitten opittuja taitoja pitäisi kerrata.
Ehdottomasti, se tuntuu olevan aika yleistä että käydään esim EA1/2, TCCC yms kursseja ja oletetaan että homma on sillä selvä. Vaikka siellähän käydään vasta perusteet ja sitten pitäisi alkaa se oikea harjoittelu. En usko että kukaan jonkin ammunnan peruskurssin käytyään pitää itseään niin hyvänä että harjoittelun voi jättää siihen, sama pitäisi olla EA jutuissa.
 
Ja kun perushommat alkavat tuntua helpoilta kannattaa vaikeuttaa tilannetta pimeydellä, hankalilla asennoilla ja paineella.
Juurikin näin, harjoitteluun voi kyllä aina lisätä haastetta kun hommat tuntuu helpolta. Ja jos lähtee ajatuksesta että pitää saada pidettyä potilas hengissä ensihoidon saapumiseen asti niin esim monivammapotilas tilanteita sekä tilanteita joissa potilaíta on useita pitäisi harjoitella paljon enemmän. Ongelmaksi tulee että vaatii jo jonkin verran osaamista että noita pystyy harjoitella.
 
Jouduin viime yönä todella hankalaan tilanteeseen onnettomuuspaikalla ja tapahtuma herätti monenlaisia ajatuksia. Tilanne edellytti henkilön/henkilöiden pelastamista ennen mahdollista ensiapua. Viime yö meni reflektoidessa omaa toimintaa, jossitellen ja syyllistäenkin. Tämä kirjoitus on ehkä eniten oma ajatustenpurku tapahtuneesta, mutta toivottavasti tästä kehkeytyy keskustelua, josta on apua itselle ja muille ”mielikuvaharjoitteluun” vastaavien tilanteiden varalta.

Stoori on yksityiskohtineen pitkä. Tiivistettynä tulin ensimmäisenä ja yksin onnettomuuspaikalle, jossa on palava henkilöauto. Auto oli tullut korotetusta (1,5m korkea betonikupoli) liikenneympyrästä läpi rajua vauhtia ja syttynyt palamaan. Nesteitä oli joka paikassa ja liekit nousivat tuulilasia pitkin moottoritilasta, auton sisusta ja ympäristö oli täynnä savua. Omina varusteina crocsit, shortsit ja t-paita. Taustalla kummitteli vielä reilun vuoden takainen kokemus räjähdysmäisesti levinneestä asuntopalosta ja silloin saaduista opetuksista savukaasujen vaarallisuudesta.

Ensimmäinen ajatus oli saada mahdollisesti sisällä olevat ulos, mutta jos yksin auton lähestyminen herätti pelkoa niin savun täyttämän ja palavan auton oven kahvaan tarttuminen vaati jo tietynlaista blackoutia, pelkona kun oli mitä tapahtuu kun happi tulvii ovesta suljettuun autoon. Autossa ollut ainoa henkilö tilanteessa lopulta pelastettiin joukolla, mutta aika paljon virheitäkin tapahtui. Oma toiminta olisi voinut olla nopeampaa ja jälkikäteen tuli monta asiaa mieleen.

Olen vähän puolen yön jälkeen kerrostalomme sisäpihalla tupakalla, kun tien puolelta kuului todella raju kaksiosainen törmäysääni. Lähden heti katsomaan tarvitaanko paikalla apua. Ennen varsinaisen onnettomuusauton havaitsemista näin kahden henkilöauton hidastavan/pysähtyvän ja sitten jatkavan matkaansa. Kadun toisella laidalla nuori nainen kuvaa kännykällä. Tässä kohtaa ajatus oli, että pienestäpä on iso ääni lähtenyt kun ihmiset vain katselee, kunnes talonkulman takaa näin savua. Tässä kohtaa askeleet muuttuivat juoksuksi ja näin kadulla poikittain olevan, keulasta vaurioituneen palavan auton. Läheiseltä parvekkeelta joku huutaa, että olenko soittanut jo hätänumeroon. En ollut ja käskin soittaa heti samalla kun lähdin itse juoksemaan autoa kohti. Tässä kohtaa homma alkaa mennä hankalaksi.

Ensimmäinen yllätys tulee jo kun autoa lähestyessäni kuluneet crocsit luistavat jalan alla. Liikenneympyrän betoniselta keskikorokkeelta johtaa autolle 30 metrinen lähes 1,5 metriä leveä nestevana. Auto on tullut kovaa liikenneympyrästä läpi, onko neste jäähdytysnestettä, öljyä vai vuotaako pohjaa myöten vaurioituneesta autosta bensaa? Liekit nousevat konepellin alta tuulilasille ja savua on paljon, tuli rätisee ja poksahtelee pahaenteisesti. Auton alla on lammikko. Onko auto turvallista lähestyä? Seisonko syttyvässä nesteessä? Syttyykö auto räjähdysmäisesti? Kokemusta kun autopaloista ei ole.

Kierrän auton kuljettajan puolelle. Se on jo täynnä savua enkä näe sen sisälle lainkaan. Aikaa on kulunut jo kaksi minuuttia kuultuani rysähdyksen. Onko jo myöhäistä, kannattaako riski? Leimahtaako auto kun avaan oven. Muutaman sekunnin empimisen jälkeen menen autolle ja avaan varovasti kuljettaja oven suojautuen hieman oven taakse. Yritän pidättää hengitystä, mutta se on vaikeaa. Kuljettajan paikalla ei ole ketään! (selvisi jälkikäteen, että oli juossut karkuun). Läpitunkemattomalta näyttävän savun keskelle en halua itseäni tunkea, katson auton sisälle, mutta en näe ketään.

Palo kiihtyy joka sekunti. Minä huudan pysähtyneille autoilijoille sammuttimen perään. Tässä vaiheessa paikalle tulee pari muutakin muutakin. Joku huutaa ettei autolle voi enää mennä, toinen huutaa matkan päästä, että autoon pitää mennä jos siellä on joku. Kolmas huutaa, että tule vittu itse tänne. Kaoottinen hetki, jossa henkilökohtainen riskianalyysi käy ylikierroksilla, eikä meinaa millään tulla valmiiksi. Kuuluisa filminauha pyörii sisäisten silmien edessä, räjähdysmäisesti leimahtava auto, omat lapset ja henkikulta, eihän siellä näkynyt ketään äsken jne.

Yksi tekee ratkaisun ensin ja ryntää toiselle puolelle autoa, joku toinen ja minä kolmantena heti perässä. Apukuskin paikalta löytyy matalaksi tuupertunut mies airbagin ja savun verhoamana. Minua nopeammin ratkaisunsa tehnyt kaksikko saa vedettyä miehen sekunneissa katutasoon ja kolmeen pekkaan vedetään mies autolta turvallisen matkan päähän. Mies vaikuttaa ensin tajuttomalta, mutta aloittaa valittamisen hetken päästä. Ensiapu alkaa kylkiasennolla, poistun tilanteesta etäämmälle tässä vaiheessa, koska paikalla on hyvin ensiaputaitoiselta vaikuttava henkilö ja monta muuta.

InkedIMG_E3587_LI.jpg

Oheisen kuvan otin ehkä kaksi minuuttia sen jälkeen kun mies on saatu ulos. Arviolta nelisen saapumisestani paikalle. Havaintoja jälkikäteen.

Uhrilla ei käsittääkseni ollut turvavyötä (saatiin sekunneissa ulos savusta huolimatta) ja hän oli ehkä vaikeasti havaittavassa asennossa. Katuvaloista huolimatta autossa on hämärää, liekkien takia välkkyvä ja epätasainen valaistus yhdistettynä sankkaan savuun tekee näköhavainnoinnista vaikeaa. Ynnätään vielä tummat vaatteet yhdistettynä tummaan sisutukseen ja tyhjinä retkottaviin valkoisiin airbageihin, niin kaikin puolin kaoottisessa tilanteessa silmä ei sekavasta näkymästä tahdo ottaa selvää ja henkilö jäi ensimmäisellä silmäyksellä minulta huomaamatta.

Näin selitin itselleni kun yön tunteina minua alkoi kalvaa ajatus siitä, että minä ensiksi tulkitsin auton tyhjäksi. Minun olisi heti pitänyt tarkistaa auto perusteellisemmin. Joku olisi voinut kuolla sen takia tai ainakin olisi pelastunut nopeammin. Jossittelu on turhaa, mutta vaikea sitä on ollut välttää. Yhden oven avaaminen ei aiheuttanut palon kiihtymistä, joten olisi varmaan pitänyt heti avata kaikki ovet savun nopeamman poistumisen varmistamiseksi. Ehkä yhden oven aukaisu auttoi savun poistossa kuitenkin sen verran, että virheestä huolimatta sisällä ollut henkilö sai lisäaikaa.

Ensiapukaan ei onnistunut mielestäni täysin, siinä oli liikaa ihmisiä. Henkilöä siirrettiin kahdesti ja lopulta nostettiin kaistojen väliin kivetykselle, koska huutoäänestyksen mukaan oltiin vielä liian lähellä ja tie oli liian vaarallinen paikka. Itse olisin jättänyt jo ensimmäiseen paikkaan noin 10 metrin päähän autosta tielle. Kaikki turha retuuttaminen ja varsinkin nostot pitäisi jättää pois mahdollisten pää/niska/rankavammojen takia.

Toivoisin keskustelua, mikä riskit palavassa ajoneuvossa ovat todennäköisimmät, mitä kannattaa ja ei kannata tehdä? Missä menee typeryyden ja uhoamisen raja suhteessa perusteltuun riskin ottoon. Tilanne on joka kerta eri ja kaikkia muttujia on mahdotonta ennkaoida.
 
Minusta autot ei hulmahda samalla tavalla kuin asunnot. Koska yleensä happea riittää, eli tuli ei sammu itsestään ja jää vain kuumia savukaasuja.
Bensatankit ei räjähdä kuten elokuvissa. Renkaat saattaa ja räjähtääkin jossain vaiheessa.
Pimeä, huono näkyväisyys yms, älä luota näköösi vaan kokeile paikat käsikopelolla... pätee vähän asiaan jos toiseenkin :D
Aivot ovat helposti ylikierroksilla ja eivät rekisteröi kaikkea mitä silmät tuottaa. Siksi on tärkeä kokeilla. Esim onko ase tyhjä yms.
Suurin riski on palokaasujen hengittäminen ja ehkä lievät palovammat, koskeminen kuumaan pintaan, säteilylämpö yms. Mutta yleensä ihminen perääntyy kuumuuden edestä. Toinen on airbagit, mutta oletettavaa törmäyksessä että ne on jo lauennut.
EDIT oma vaatetus voi myös aiheuttaa ongelmia jos pääsevät palavien nesteiden, liekkien kanssa kosketuksiin. Keinokuituvaatteet syttyy ja sulaa helposti omaan ihoon kiinni. Jos on tekninen t-paita yms päällä, mieluummin nykästä se pois päältä ja tai jos oja lähellä missä vettä niin kastella itsensä siellä.
Pahin tapaus minkä kuullut, tieltä suistuminen, auto syttyi tulee, ohikulkija auttajia paikalla, mutta kuski kiinni jaloistaan. Käyttivät useamman sammuttimen, mutta kuski paloi autoon. Eli mitä on itse siinä vaiheessa valmis tekemään sen sijaan, että kuuntelee kun toinen palaa elävältä autoon.
 
Viimeksi muokattu:
Kokemuksista ja niistä väistämättömistä virheistä tulee oppia ja mielummin myös muiden sellaisista.

Ensinnäkin mielestäni tilanne on harvinainen, autot ei juuri syty tuleen onnettomuuksissa, mutta sattuuhan sitäkin.

Sitten omaa pohdintaa asiaan liittyen.
Numero yksi tulee olla tuossa tilanteessa potilaan evakointi, tai palon sammuttaminen. Auton palamisesta syntyvä savu on hyvin vaarallista hengitettynä, ja osan myrkyistä tiedetään imeytyvän kehooon ihon läpi. Koska savu on siis vaarallista sekä auttajalle, että potilaalle aikaa pitkälle kopeloinnille ja pohdiskelulle ei juuri ole. Jos päätetään sammuttaa tulee ohjaamo tietysti tuulettaa savusta. Tässä takalasin rikkominen auttaa yleensä paljon, samoin kuin toisen oven/ovien avaaminen. Jos päätetään evakoida, tärkeintä on tukea niskaa ja jos mahdollista toki muutakin rankaa. Oven avauksen jälkeen saattaa auttaa, jos on matalana/polvillaan auton vieressä, lämmin savu kun nousee ylös.

Kun päästään liikkeelle, siirretään kerralla sinne minne siirretään. Koska kukaan ei halua olla savussa, kannattaa hiukan katsella mihin tuuli savun työntää. Sinänsä tuo 10meriä saattaa olla ihan riittävästi, mutta eihän ylimääräiset metrit pahaa tee. Olit kuitenkin oikeassa, kun päätös laskea potilas alas on tehty, ei sitä enää pidä muuttaa. Ainakaan ilman kunnollisia välineitä ja suunnitelmaa. Nuo huutoäänestykset ovat pahoja, mutta tuttuja, niissä vain usein se joka huutaa koviten voitaa, ei se joka osaa/tietää eniten.

Se millaisia riskejä kukin tilanteessa näkee ja millaisia riskejä on valmis ottamaan on tietysti henkilökohtaista ja vaikea spekuloinnin kohde. Jos kuitenkin mietitään liikenneonnettomuuspaikan riskejä, on riski jäädä auton alle mielestäni huomattavasti suurempi, kuin mikään muu. Palokaasut ovat tässä tapauksessa toki merkittävä riski.

Kaiken kaikkeaan toimit mielestäni täysin oikein ja rohkeasti, eikä tuossa nyt syntynyt mitää kauheaa emämunausta. Tuollaiset tilanteet ovat kaottisia.
 
Jouduin viime yönä todella hankalaan tilanteeseen onnettomuuspaikalla ja tapahtuma herätti monenlaisia ajatuksia. Tilanne edellytti henkilön/henkilöiden pelastamista ennen mahdollista ensiapua. Viime yö meni reflektoidessa omaa toimintaa, jossitellen ja syyllistäenkin. Tämä kirjoitus on ehkä eniten oma ajatustenpurku tapahtuneesta, mutta toivottavasti tästä kehkeytyy keskustelua, josta on apua itselle ja muille ”mielikuvaharjoitteluun” vastaavien tilanteiden varalta.

Stoori on yksityiskohtineen pitkä. Tiivistettynä tulin ensimmäisenä ja yksin onnettomuuspaikalle, jossa on palava henkilöauto. Auto oli tullut korotetusta (1,5m korkea betonikupoli) liikenneympyrästä läpi rajua vauhtia ja syttynyt palamaan. Nesteitä oli joka paikassa ja liekit nousivat tuulilasia pitkin moottoritilasta, auton sisusta ja ympäristö oli täynnä savua. Omina varusteina crocsit, shortsit ja t-paita. Taustalla kummitteli vielä reilun vuoden takainen kokemus räjähdysmäisesti levinneestä asuntopalosta ja silloin saaduista opetuksista savukaasujen vaarallisuudesta.

Ensimmäinen ajatus oli saada mahdollisesti sisällä olevat ulos, mutta jos yksin auton lähestyminen herätti pelkoa niin savun täyttämän ja palavan auton oven kahvaan tarttuminen vaati jo tietynlaista blackoutia, pelkona kun oli mitä tapahtuu kun happi tulvii ovesta suljettuun autoon. Autossa ollut ainoa henkilö tilanteessa lopulta pelastettiin joukolla, mutta aika paljon virheitäkin tapahtui. Oma toiminta olisi voinut olla nopeampaa ja jälkikäteen tuli monta asiaa mieleen.

Olen vähän puolen yön jälkeen kerrostalomme sisäpihalla tupakalla, kun tien puolelta kuului todella raju kaksiosainen törmäysääni. Lähden heti katsomaan tarvitaanko paikalla apua. Ennen varsinaisen onnettomuusauton havaitsemista näin kahden henkilöauton hidastavan/pysähtyvän ja sitten jatkavan matkaansa. Kadun toisella laidalla nuori nainen kuvaa kännykällä. Tässä kohtaa ajatus oli, että pienestäpä on iso ääni lähtenyt kun ihmiset vain katselee, kunnes talonkulman takaa näin savua. Tässä kohtaa askeleet muuttuivat juoksuksi ja näin kadulla poikittain olevan, keulasta vaurioituneen palavan auton. Läheiseltä parvekkeelta joku huutaa, että olenko soittanut jo hätänumeroon. En ollut ja käskin soittaa heti samalla kun lähdin itse juoksemaan autoa kohti. Tässä kohtaa homma alkaa mennä hankalaksi.

Ensimmäinen yllätys tulee jo kun autoa lähestyessäni kuluneet crocsit luistavat jalan alla. Liikenneympyrän betoniselta keskikorokkeelta johtaa autolle 30 metrinen lähes 1,5 metriä leveä nestevana. Auto on tullut kovaa liikenneympyrästä läpi, onko neste jäähdytysnestettä, öljyä vai vuotaako pohjaa myöten vaurioituneesta autosta bensaa? Liekit nousevat konepellin alta tuulilasille ja savua on paljon, tuli rätisee ja poksahtelee pahaenteisesti. Auton alla on lammikko. Onko auto turvallista lähestyä? Seisonko syttyvässä nesteessä? Syttyykö auto räjähdysmäisesti? Kokemusta kun autopaloista ei ole.

Kierrän auton kuljettajan puolelle. Se on jo täynnä savua enkä näe sen sisälle lainkaan. Aikaa on kulunut jo kaksi minuuttia kuultuani rysähdyksen. Onko jo myöhäistä, kannattaako riski? Leimahtaako auto kun avaan oven. Muutaman sekunnin empimisen jälkeen menen autolle ja avaan varovasti kuljettaja oven suojautuen hieman oven taakse. Yritän pidättää hengitystä, mutta se on vaikeaa. Kuljettajan paikalla ei ole ketään! (selvisi jälkikäteen, että oli juossut karkuun). Läpitunkemattomalta näyttävän savun keskelle en halua itseäni tunkea, katson auton sisälle, mutta en näe ketään.

Palo kiihtyy joka sekunti. Minä huudan pysähtyneille autoilijoille sammuttimen perään. Tässä vaiheessa paikalle tulee pari muutakin muutakin. Joku huutaa ettei autolle voi enää mennä, toinen huutaa matkan päästä, että autoon pitää mennä jos siellä on joku. Kolmas huutaa, että tule vittu itse tänne. Kaoottinen hetki, jossa henkilökohtainen riskianalyysi käy ylikierroksilla, eikä meinaa millään tulla valmiiksi. Kuuluisa filminauha pyörii sisäisten silmien edessä, räjähdysmäisesti leimahtava auto, omat lapset ja henkikulta, eihän siellä näkynyt ketään äsken jne.

Yksi tekee ratkaisun ensin ja ryntää toiselle puolelle autoa, joku toinen ja minä kolmantena heti perässä. Apukuskin paikalta löytyy matalaksi tuupertunut mies airbagin ja savun verhoamana. Minua nopeammin ratkaisunsa tehnyt kaksikko saa vedettyä miehen sekunneissa katutasoon ja kolmeen pekkaan vedetään mies autolta turvallisen matkan päähän. Mies vaikuttaa ensin tajuttomalta, mutta aloittaa valittamisen hetken päästä. Ensiapu alkaa kylkiasennolla, poistun tilanteesta etäämmälle tässä vaiheessa, koska paikalla on hyvin ensiaputaitoiselta vaikuttava henkilö ja monta muuta.

Katso liite: 30914

Oheisen kuvan otin ehkä kaksi minuuttia sen jälkeen kun mies on saatu ulos. Arviolta nelisen saapumisestani paikalle. Havaintoja jälkikäteen.

Uhrilla ei käsittääkseni ollut turvavyötä (saatiin sekunneissa ulos savusta huolimatta) ja hän oli ehkä vaikeasti havaittavassa asennossa. Katuvaloista huolimatta autossa on hämärää, liekkien takia välkkyvä ja epätasainen valaistus yhdistettynä sankkaan savuun tekee näköhavainnoinnista vaikeaa. Ynnätään vielä tummat vaatteet yhdistettynä tummaan sisutukseen ja tyhjinä retkottaviin valkoisiin airbageihin, niin kaikin puolin kaoottisessa tilanteessa silmä ei sekavasta näkymästä tahdo ottaa selvää ja henkilö jäi ensimmäisellä silmäyksellä minulta huomaamatta.

Näin selitin itselleni kun yön tunteina minua alkoi kalvaa ajatus siitä, että minä ensiksi tulkitsin auton tyhjäksi. Minun olisi heti pitänyt tarkistaa auto perusteellisemmin. Joku olisi voinut kuolla sen takia tai ainakin olisi pelastunut nopeammin. Jossittelu on turhaa, mutta vaikea sitä on ollut välttää. Yhden oven avaaminen ei aiheuttanut palon kiihtymistä, joten olisi varmaan pitänyt heti avata kaikki ovet savun nopeamman poistumisen varmistamiseksi. Ehkä yhden oven aukaisu auttoi savun poistossa kuitenkin sen verran, että virheestä huolimatta sisällä ollut henkilö sai lisäaikaa.

Ensiapukaan ei onnistunut mielestäni täysin, siinä oli liikaa ihmisiä. Henkilöä siirrettiin kahdesti ja lopulta nostettiin kaistojen väliin kivetykselle, koska huutoäänestyksen mukaan oltiin vielä liian lähellä ja tie oli liian vaarallinen paikka. Itse olisin jättänyt jo ensimmäiseen paikkaan noin 10 metrin päähän autosta tielle. Kaikki turha retuuttaminen ja varsinkin nostot pitäisi jättää pois mahdollisten pää/niska/rankavammojen takia.

Toivoisin keskustelua, mikä riskit palavassa ajoneuvossa ovat todennäköisimmät, mitä kannattaa ja ei kannata tehdä? Missä menee typeryyden ja uhoamisen raja suhteessa perusteltuun riskin ottoon. Tilanne on joka kerta eri ja kaikkia muttujia on mahdotonta ennkaoida.
Hurja tarina ja hyvää, rehellisen oloista pohdiskelua sinulta! Kiitos jaosta ja hienoa kun toimit! Näissä tilanteissa huomaa ne omat vahvuudet ja heikkoudet ja niitä on syytäkin pohtia jälkikäteen. Varmasti lisää valmiutta toimia toisella kertaa.

Yleisesti mitä itsellä tulee mieleen on, että usean auttajan tilanteet kaipaisivat aina joltakin johtajuutta. Jonkun joka kysyy muilta mitä on tehty ja käskee/pyytää tekemään jos ei. Pyysit soittamaan apua henkilöltä joka näki ehkä paremmin muttei päässyt nopeasti alas, ja juoksit itse paikalle. Se meni nappiin ainakin.

Olit varovainen nesteiden kanssa kun et tiennyt voisivatko ne syttyä, mutta halusit silti toimia ja auttaa. Rohkeaa on helppo ylistää, mutta myös haukkua jos asiat menee pieleen. Varovaista on turha moittia. Toimit niin kuin parhaiten siinä tilanteessa näit, ei kannata ainakaan kaikkia asiaoita liikaa jäädä jossittelemaan. Autosta levinneiden nesteiden syttymisherkkyyden tiedosta olisi varmasti ollut sinullekin apua, mutta aika usein tämmöisissä tilanteissa lienee asioita, joita ei vai voi tietää ja silti täytyy tehdä jotain.
 
Hyvin toimittu! Turha on ainakaan kenenkään ulkopuolisen arvostella, itse toki aina jälkeenpäin miettii, olisiko voinut tehdä jotain paremmin.
Aika monta autopaloa on tullut "pilattua" elämän aikana, mutta yksikään niistä ei muistaakseni ole syttynyt onnettomuuden yhteydessä.
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä saa onnettomuudessa auton syttymään, onko se törmäyksestä johtuva oikosulku vai vuotavat polttoaineletkut kuuman moottorin ympärillä? Tämä pohdinta juurikin siitä syystä etten muista itse olleeni koskaan keikalla jossa kolariauto olisi syttynyt.

Viinapitoisilla pensselinpesuliemillä kulkeviin autoihin on syytä uusia polttoaineletkut säännöllisesti.
 
Huomasin, että ensiavusta ei ole ketjua (pl. taistelukentän hätäensiapu). Tai en ainakaan haulla löytänyt.

Laitetaan nyt sitten tällainen alulle.

Elvyttäminen pelastaa henkiä myös ilman puhalluksia
#uutisvahti


Muistan kun tuo puhaltamattomuus levisi ammattilaisten keskuuteen. Oma käsitys on, että kaikki sai alkunsa alan amerikkalaisesta artikkelista josta se lainattiin suomalaiseen lehteen ja siitä se sitten pikku hiljaa lähti etenemään eri tasoille ammatti-ihmisiä. Jouduin sitä vastaan taistelemaan kun jo 10-vuotta sitten tuli nuoria hoitajia kertomaan ettei enää tarvi puhaltaa. Kysyin , että missä niin lukee? Tähän eivät osaneet vastata. Minä puhallan ja eikö Spr:n viralliset elvytysohjeetkin vielä käske puhaltamaan. Taskussa on siksi elvytyssuoja. Yksinäni olen elvyttänyt kolme kertaa ja puhaltanut joka kerta. Yksi saatiin eloon vaikka pelastuslaitoksen lopulta saavuttua meni heiltäkin intuboinnin laittoon aika kauan. Ihminen oli noin 20-minuuttia elvytettävänä ja sitten normaali syke. Puhaltaminen saattaa olla jokseenkin tehotonta,mutta uskon että esimerkkitapauksessa minun oikea oppinen puhaltaminen esti suuremmat aivovauriot. Tosin varmahan ei voi olla,.

Toisaalta ymmärrän senkin ettei ilman suojia kukaan siviili lähde toista mielellään puhaltamaan. Siitä ei joudu tuomiolle. Elvytyssuojan voi tehdä vaikka nenäliinasta hätätapauksessa jos kokee tarpeen sille.
 
Back
Top