Entinen sotilaskoira Huuko etsinnässä.

Katia

Katia

Korpraali
Heips,

Kokeillaan nyt vielä tätäkin kautta.. En kyllä ole varma onko tämä oikea sivusto, mutta pakko yrittää kaikki keinot. :)

Kopioin alle tekstin minkä alunperin laitoin saksanpaimenkoirat-ryhmään. Tiedossa on että Huuko on päässyt Niinisalosta eläkkeelle lokakuussa 2001. Tämän jälkeen muuttanut Tampereelle eläkepäiviä viettämään. Olisikohan kellään täällä tietoa Huukosta?

" Uutena tulin ryhmään, koska alan olla epätoivoinen. Meille tuli isäni työpaikan, eli Puolustusvoimien kautta saksanpaimenkoira jouluna 1993. Muistan elävästi kun haimme koiran Oulun rautatieasemalta ja lähdimme näyttämään pientä karvapalloa sukulaisille. Oikea nimi oli Donlevy Defender, mutta Huukoksi sanottiin. Vanhemmat erosivat 99-00, jolloin Huuko lähti isäni mukana uuteen asuntoon. Huuko oli vielä jonkun aikaa isälläni töiden vuoksi. Yhtäkkiä Huuko vain lähti.. Olin tuolloin noin 12-vuotias ja muistikuvat ajasta ovat hyvin hataria, koska tilanne oli traumaattinen jo muutenkin. Kukaan lähipiiristä ei tunnu tietävän miksi Huuko lähti. Oli kuitenkin jo sen ikäinen.. Minulle tuo koira oli kaikki kaikessa riitaisan avioeron keskellä. Olen lukuisia kertoja pyytänyt isääni selvittämään miten Huukolle kävi, mutta tarina on ollut hyvin hatara.. Isän mukaan Huuko jäi Puolustusvoimille jollekin inttipojalle ja sen jälkeen ilmeisesti yksityiseen perheeseen. Olen koko aikuisikäni yrittänyt saada jotain tietoa Huukosta, siinä onnistumatta. Tästä asiasta ei voi puhua meillä puhua.. Tuohon aikaan ei paljon valokuvia jostain syystä otettu ja itselleni on jäänyt muistoksi muutama valokuva sekä Huukon käyttämä pentupanta. Isäni mukaan Huuko palasi Niinisaloon Puolustusvoimille.. Haluaisin todellakin tietää mitä tuolle maailman ihanimmalle koiralle tapahtui. Olen vuosia halunnut Ouluun eläintenhautuumaalle kiven laatan kanssa, mutta tuntuu että tämä asia täytyy saada käytyä loppuun ennen sitä.

Huukon tiedot löytyvät kennelliiton sivuilta;

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=SF44535/93&R=

Rukoilen ja toivon, että edes jotain tietoa löytyisi. "

- Kati
 
Ymmärrän hyvin, miten tärkeä Huuko on ollut! Voisin kuvitella, että helpoimmin Huukon elämänvaiheet selviävät Porin prikaatista Niinisalon toimipisteestä ja sieltä Satakunnan Tykistörykmentissä sotakoiria kouluttavasta yksiköstä (mikähän sen nimi nykyään mahtaa olla...?):
http://maavoimat.fi/porin-prikaati/yhteystiedot
 
Hanski kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, miten tärkeä Huuko on ollut! Voisin kuvitella, että helpoimmin Huukon elämänvaiheet selviävät Porin prikaatista Niinisalon toimipisteestä ja sieltä Satakunnan Tykistörykmentissä sotakoiria kouluttavasta yksiköstä (mikähän sen nimi nykyään mahtaa olla...?):
http://maavoimat.fi/porin-prikaati/yhteystiedot
Klikkaa laajentaaksesi...

Juuri tuolta yksiköstä on saatu tieto että 2001 kesällä ollut muutoksia selässä ja 2001 lokakuussa jäänyt eläkkeelle. Matkannut Tampereelle niitä viettämään. Muita tietoja eivät ole suostuneet antamaan. En tiedä saisiko enemmän irti jos isä sinne soittaisi, mutta hän ei siihen suostu. On kuulemma mahdotonta löytää. Pakko kuitenkin käyttää kaikki väylät, koska itse haluan nuo tiedot. En tiedä sitten että loppuuko siellä joku koulutus lokakuussa, koska silloin jäänyt eläkkeelle :(
 
Ai olet jo ollut Niinisaloon yhteydessä. Sitten ei tule mieleen kuin Tampereen alueen schäfer-kerhot, alkuperäinen kasvattaja ja mahdollisesti Tampereen alueen eläinlääkärit (mutta epäilen, että antaisivat potilasaineistoa julki)...
 
Viimeksi muokattu:
Tuon vuoksi en uskalla hankkia koiraa, vaikka haluaisinkin, koska sen menettäminen sairauteen tai vanhuuden tullessa lopetukseen on niin traumaattinen.
Naisen menettäminen esim. erossa, ei ole tuohon verrattuna mitään, sen kyllä mies kestää.
 
Rajajääkäri kirjoitti:
Tuon vuoksi en uskalla hankkia koiraa, vaikka haluaisinkin, koska sen menettäminen sairauteen tai vanhuuden tullessa lopetukseen on niin traumaattinen.
Naisen menettäminen esim. erossa, ei ole tuohon verrattuna mitään, sen kyllä mies kestää.
Klikkaa laajentaaksesi...
Koiran menettäminen on aivan mielettömän surkeaa. Edellinen hurtta kuoli syliini nopeasti edenneen munuaisten toimintahäiriön jälkeen... :(
 
Itsellä ensimmäinen ikioma koira joka on perheenjäsen, harrastuskaveri ja kuntovalmentaja. Se päivä kun tuo karvanaama poistuu maailmasta tulee olemaan aivan karsea kokemus. Pitää siksi muistaa nauttia joka päivästä ja hetkestä eikä pitää kyseistä kaveria itsestäänselvyytenä jos vaikka itsellä huono päivä.
 
Oon laittanu ilmoitusta Tampereen puskaradioon ja koirat-ryhmään. Tuntuu ettei kukaan tiedä mitään. Omalle facebook-seinällekin laitoin julkisesti tuon tekstin ja pyysin ihmisiä jakamaan. Ei oikein toiminut.. Yleensähän koirat jää eläkkeelle sen luokse, joka niitä on sillä hetkellä kouluttanut. Mikään ei oo ikinä tuntunut yhtä pahalta kuin Huukon lähtö. Eihän sillä sinänsä ole merkitystä milloin on kuollut, mutta tottakai toive olisi saada muistopaikalle kiveen kuolinpäiväkin.

Tuntuu oudolta ettei kukaan tiedä asiasta enempää. Varsinkin kun Suomessa on pienet piirit joka paikassa. Oon laittanu jopa äityleihin ilmoitusta, koska nehän nyt löytää mitä vaan. Mutta ei Huukoa. :(
 
Voi olla, että koiran viimeinen kouluttaja on kuollut tai muuttanut maasta.

Sotakoirahan yleisesti eläköityy viimeisen ohjaajan/kouluttajan luokse.

Voin koittaa kysellä asiasta entisenä skapparina...vaikka kontaktit Porin Prikaatiin ovatkin hieman vähäisemmät.
 
Laitoin tuonne sotakoirayhdistykseen sähköpostia. Pomppasivat kaikki takaisin. Ei siis ilmeisesti ole enää toiminnassa.

Juttelin isän kanssa ja isä tietää [Mod. edit: nimi poistettu. -Samses] , joka Niinisalossa koirapuolella on töissä. Lupasi harkita sinne soittoa.
 
Last edited by a moderator:
Kävi tässä sitten miten kävi, niin toivon todella, että saat selvyyden asiaan ja siten mielenrauhan. On maailmassa isompiakin mysteerejä ratkottu, miksei sitten tätä? :)

@KorpiSISSI saattaisi omata näkökantaa koiraihmisenä? :salut:
 
Katia kirjoitti:
Laitoin tuonne sotakoirayhdistykseen sähköpostia. Pomppasivat kaikki takaisin. Ei siis ilmeisesti ole enää toiminnassa.

Juttelin isän kanssa ja isä tietää Petteri Halmeen, joka Niinisalossa koirapuolella on töissä. Lupasi harkita sinne soittoa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Laitoin viestiä eteenpäin parille henkilölle jotka ehkä jotain tietäisivät. [Mod. edit: nimi poistettu -Samses] löytynee [email protected] osoitteesta?

Tuonne kannattaa hakeutua, josko siellä olisi henkilöitä joilla tietoa...
 
Last edited by a moderator:
Katia kirjoitti:
Heips,

Kokeillaan nyt vielä tätäkin kautta.. En kyllä ole varma onko tämä oikea sivusto, mutta pakko yrittää kaikki keinot. :)

Kopioin alle tekstin minkä alunperin laitoin saksanpaimenkoirat-ryhmään. Tiedossa on että Huuko on päässyt Niinisalosta eläkkeelle lokakuussa 2001. Tämän jälkeen muuttanut Tampereelle eläkepäiviä viettämään. Olisikohan kellään täällä tietoa Huukosta?

" Uutena tulin ryhmään, koska alan olla epätoivoinen. Meille tuli isäni työpaikan, eli Puolustusvoimien kautta saksanpaimenkoira jouluna 1993. Muistan elävästi kun haimme koiran Oulun rautatieasemalta ja lähdimme näyttämään pientä karvapalloa sukulaisille. Oikea nimi oli Donlevy Defender, mutta Huukoksi sanottiin. Vanhemmat erosivat 99-00, jolloin Huuko lähti isäni mukana uuteen asuntoon. Huuko oli vielä jonkun aikaa isälläni töiden vuoksi. Yhtäkkiä Huuko vain lähti.. Olin tuolloin noin 12-vuotias ja muistikuvat ajasta ovat hyvin hataria, koska tilanne oli traumaattinen jo muutenkin. Kukaan lähipiiristä ei tunnu tietävän miksi Huuko lähti. Oli kuitenkin jo sen ikäinen.. Minulle tuo koira oli kaikki kaikessa riitaisan avioeron keskellä. Olen lukuisia kertoja pyytänyt isääni selvittämään miten Huukolle kävi, mutta tarina on ollut hyvin hatara.. Isän mukaan Huuko jäi Puolustusvoimille jollekin inttipojalle ja sen jälkeen ilmeisesti yksityiseen perheeseen. Olen koko aikuisikäni yrittänyt saada jotain tietoa Huukosta, siinä onnistumatta. Tästä asiasta ei voi puhua meillä puhua.. Tuohon aikaan ei paljon valokuvia jostain syystä otettu ja itselleni on jäänyt muistoksi muutama valokuva sekä Huukon käyttämä pentupanta. Isäni mukaan Huuko palasi Niinisaloon Puolustusvoimille.. Haluaisin todellakin tietää mitä tuolle maailman ihanimmalle koiralle tapahtui. Olen vuosia halunnut Ouluun eläintenhautuumaalle kiven laatan kanssa, mutta tuntuu että tämä asia täytyy saada käytyä loppuun ennen sitä.

Huukon tiedot löytyvät kennelliiton sivuilta;

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=SF44535/93&R=

Rukoilen ja toivon, että edes jotain tietoa löytyisi. "

- Kati
Klikkaa laajentaaksesi...

Voisi yrittää tuotakin kautta > LINKKI
 
Katia kirjoitti:
Laitoin tuonne sotakoirayhdistykseen sähköpostia. Pomppasivat kaikki takaisin. Ei siis ilmeisesti ole enää toiminnassa.

Juttelin isän kanssa ja isä tietää Petteri Halmeen, joka Niinisalossa koirapuolella on töissä. Lupasi harkita sinne soittoa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Sotakoirayhdistys on lopetettu.
 
Laitoin tuonne facebookin Käyttölinjaiset-sivustolle myös viestiä. Tämä on tosi turhauttavaa, halu on niin kova löytää tuon koiran viimeinen perhe. Toki onhan sekin mahdollista ettei perhe/viimeinen omistaja halua kertoa mitään tietoja, vaikka ilmoituksen näkisi. :facepalm:
 
Pienenä kevennyksenä ja off-ttopickina, ettei menisi aivan synkistelyksi:

Itsellä on pirun "huonoja" kokemuksia sotakoirista. Perkeleet juoksuttivat meikää muutaman kerran harjoituksissa pitkin metsiä lujaa, kun niitä ei meinannut millään saada eksymään meikän jäljiltä. :D

Koiriahan on moneen tarkoitukseen, nämä olivat ns. jäljittämiseen tarkoitettuja.

Itse olen kissaihminen, vaikka kasvoin koirien parissa. Jokaisesta sukulaisten koirasta on hyviä kokemuksia, etenkin enomiehet osasivat kasvattaa hyviä hirvikoiria, jotka olivat myös erinomaista seuraa. Eivät tosin mitään sylikoiria. :)
 
Koirat ovat tärkeä osa ydinperhettä! Hanki @Katia ihmeessä oma hurtta, jos elämäntilanne sen sallii! Meidän Keskiraskas Taistelumurre M12 olikin jossain vaiheessa jo käsittelyssä Iltavapaissa:
Hanski kirjoitti:
Tässä perheen Keskiraskas Taistelumurre M12, kuva on tosin vielä alokaskaudelta:
Katso liite: 5566
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Hanski kirjoitti:
Koirat ovat tärkeä osa ydinperhettä! Hanki @Katia ihmeessä oma hurtta, jos elämäntilanne sen sallii! Meidän Keskiraskas Taistelumurre M12 olikin jossain vaiheessa jo käsittelyssä Iltavapaissa:
Klikkaa laajentaaksesi...
Ja kannattaa hankia kodittomia koiria ja kissoja. Itse en rupea ostamaan ikinä lemmikkeitä, niitä löytyy vaikka mistä, itse jos hankin jostain niin hakin kodittomia vaikka Cyprokselta, siellä paljon kodittomia kissoja, oikein itketti julmat ja typerät cyproslaisten käsitykset "kissojen (ja koirien) pitää elää luonnossa", ei pitää, nimittäin. Ne palelevat talvella, näkevät nälkä ja moni kuolee tuskaisesti. Kissat siellä ovat erittäin fiksuja.

Koiriakin siellä löytyy. Voi matkustaa sinne, nauttia lomasta ja palata lemmikin kanssa.
Ukrainasta löytyy myös. No tietenkin Suomesta.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top