Epäsuoralta tulelta suojautuminen ja sen harjoittelu tämän päivän koulutuksessa?

Omalta ajaltani muistan oikeastaan vain sen "viheltää"-komennon, joka tuli aina siellä ja täällä maastossa ja joskus sulkeisissakin, mutta muuten tätä suojautumista painotettiin aika vähän. Esimerkiksi kunnon poteroita kaivettiin todella vähän, joten kenttälapio oli lähinnä painolastina. Mistään painevaikutuksista tai sellaisista ei juuri puhuttu. Nyt kun miettii niin kummallista, olin kuitenkin jalkaväessä. Tuolloinhan 25 vuotta sitten perusvarusmiehellä ei ollut mitään suojaliivejä, vain peltikypärä löytyi. Nyt kun viimeksi esim Ukraina on osoittanut, että ne tappiot tosiaan paljolti tulee siitä epäsuorasta, niin onkohan tätä jotenkin kehitetty koulutuksessa?
 
Pidetään etäisyydet ja kaivaudutaan aina perillä, todennäköisyyksillä pelataan kuten ennenkin.
Viestikuri, liikkeen minimointi ja naamiointi suojaa parhaiten ettei joudu maalitetuksi.
 
Muistaakseni Rommelin kirjassa "jalkaväki hyökkää", hän laittoi porukkansa aina kaivamaan poterot kun pysähdyttiin. Eikä metsänrajaan, jossa puihin osuneet kranaatit kylvivät sirpaleitaan pystysuoraan, vaan pellolle.

Mikä on nykyaikana ja tulevaisuudessa paras? Maanpäälliset komposiittipoterot silloin kun ollaan motorisoidusti liikkeellä? Tämmöisiä taitaakin jo olla, Fy-industrisin levyistä koottava, mutta onko niitä tarpeeksi? Luokan 3 taukotakit sirpaleitten varalta?

" Hiki säästää verta, veri säästää henkiä, ja aivot säästävät molempia."
 
Mikä on nykyaikana ja tulevaisuudessa paras? Maanpäälliset komposiittipoterot silloin kun ollaan motorisoidusti liikkeellä?

Tai haetaan suoja asutuskeskuksista? :unsure: Ja vain missä se ei ehdottomasti tule kysymykseen käytetään muita ratkaisuja?
 
Koulutukseen käytettävissäoleva aika heijastuu poteroiden kaivuutiheyteen. Tuntuu että jotkut vahnat ikäluokat kaivoivat poteroita varusmiehinä ahkerastikin. Lapsena joskus käytiin katsomassa kun varusmiesten jäljiltä oli metsät täynnä poteroita. Nykyään ei kaivuujälkiä enään samalla tavalla näy.

Keskimäärin maastonkäyttöön harjaantuminen on muutenkin hieman kevyttä. Esim. vain osa jj:sta katsoo maastoa miettien pinnanmuotojen pienpiirteisyyden vaikutusta ilman puustoa. Vielä harvempi miettii maapohjan linnoittamisnopeutta tai vaikutusta tykistön tulentehoon. Linnoittamisnopeudet (helppouden) oppii nopeasti arvioimaan, jos poterot käsketään säännönmukaisesti kaivamaan. Tulentehon arvioiminen vaatii harkintaa, etenkin koska tulenkäyttö vaikuttaa jatkotulenkäytön tehoon. Puusto harvenee tai jopa palaa ja pinnan lähellä oleva kallio ja kivet tulevat esiin jne.

Ei aukeampaa kohtaa tarvi korostetusti karttaa. Ei vihollinen pyri satunnaista ryhmän pesäkettä tuhoamaan, vaan etsii aseilleen ja joukoilleen arvokkaampia maaleja. Aukeammalla alueella ryhmittäinen on helpompaa, linnoittaminen menee rivakammin ja tulialueen raivaus ei vie aikaa. Mieluummin pidettäväksi määrätyt asemat keskelle peltoa kun kallioiselle ja metsäiselle kumpareelle. Etenkin jos kumpareen näkee niin kaukaa, että ps kaluston aseet kantavat, mutta singot eivät. Aika paljon on kiinni siitä, miten kpääl/pkom on silmää maastolle suhteessa käskettyyn tehtävään.

Varusmiehille kannattanee keskimäärin opettaa kaavamaisia toimintatapoja pelottelematta liikaa vihollisella. Aselajista riippuen auk/ruk ottaa kantaa ryhmittämiseen ja linnoittamiseen.
 
Muistaakseni Rommelin kirjassa "jalkaväki hyökkää", hän laittoi porukkansa aina kaivamaan poterot kun pysähdyttiin. Eikä metsänrajaan, jossa puihin osuneet kranaatit kylvivät sirpaleitaan pystysuoraan, vaan pellolle.

Mikä on nykyaikana ja tulevaisuudessa paras? Maanpäälliset komposiittipoterot silloin kun ollaan motorisoidusti liikkeellä? Tämmöisiä taitaakin jo olla, Fy-industrisin levyistä koottava, mutta onko niitä tarpeeksi? Luokan 3 taukotakit sirpaleitten varalta?

" Hiki säästää verta, veri säästää henkiä, ja aivot säästävät molempia."
Muistan kuulleeni jossain, varmaan sotakoulun penkillä tms seuraavan väittämän miksi saksalainen WW2 oli saman ajan venäläistä parempi tässä asiassa. Saksalainen doktriini oli kaivautua heti ensin parhaalta vaikuttaneeseen paikkaan ja tarvittaessa muokata lisätietojen tms saavuttua. Venäläinen taas usein käytti aikaa parhaan paikan hakemiseen jonka jälkeen aloitettiin vasta työt. Tilastollisesti tämä näkyi siinä että sodalle ominaiseen tapaan yllätyksen sattuessa ennen kuin oli omat kuviot valmiina, saksalaisella joukolla oli jo jonkinlaiset kaivetut suojat kun venäläisellä ei ollut välttämättä vielä edes ajatus selkeänä minne ne pitäisi kaivaa. Edellä oleva saattaa sisältää runsaasti yleistystä tai muuta kun siitä on tovi eikä muistiinpanoja keskustelusta/tilanteesta.
 
Käytettävissä oleva aika ja harjoitustekniset asiat, kuten harjoitusmaaston asettamat rajoitteet vaikuttavat siihen, kuinka tilanteenmukaisesti harjoituksissa toimitaan.

Sodan sattuessa toki organisaatiosta tulee vaateita, vaikkei asia kaikille suorittavan portaan taistelijoille kristallinkirkas olisikaan. Joukkotyypistä, toimintaympäristöstä ja tehtävästä riippuen näkisin, että kaivautuminen aloitetaan välittömästi jos/kun liike ei jatku välittömästi. Ensin makuupotero ja siitä sitten syvemmälle sen mukaan, miten pitkään ollaan samassa paikassa. Rakennetulla alueella samalla tavalla toimepiteet sen mukaan, kuinka pysyvistä asemista kyse.

Tähän päälle sitten organisaation suunnittelemat, käskemät ja toteuttamat linnoitustoimenpiteet.

Tähän päälle vielä vanha totuus roudasta ja porsaasta, maalaisjärki ja itsesuojeluvaisto hoitavat kyllä homman oikealle tolalle kun kv. kovapanosammunnat alkavat.
 
Käytettävissä oleva aika ja harjoitustekniset asiat, kuten harjoitusmaaston asettamat rajoitteet vaikuttavat siihen, kuinka tilanteenmukaisesti harjoituksissa toimitaan.

Sodan sattuessa toki organisaatiosta tulee vaateita, vaikkei asia kaikille suorittavan portaan taistelijoille kristallinkirkas olisikaan. Joukkotyypistä, toimintaympäristöstä ja tehtävästä riippuen näkisin, että kaivautuminen aloitetaan välittömästi jos/kun liike ei jatku välittömästi. Ensin makuupotero ja siitä sitten syvemmälle sen mukaan, miten pitkään ollaan samassa paikassa. Rakennetulla alueella samalla tavalla toimepiteet sen mukaan, kuinka pysyvistä asemista kyse.

Tähän päälle sitten organisaation suunnittelemat, käskemät ja toteuttamat linnoitustoimenpiteet.

Tähän päälle vielä vanha totuus roudasta ja porsaasta, maalaisjärki ja itsesuojeluvaisto hoitavat kyllä homman oikealle tolalle kun kv. kovapanosammunnat alkavat.
Kyllä.
Tähän vielä lisäisin taistelijalle käsityksen siitä, miten rajulta lähellä tapahtuvat räjähdykset tuntuvat kehossa paineiskuna maan tai rakennusmateriaalin kautta, niin hyvä tulee.

Kauan sitten nimittäin makasin Pahkiksella ake-radan vyörytys-tms betonisen harjoitusrakennuksen avonaisella tasakatolla, kun rakennuksen vieressä räjäytettiin tulenkuvauskenttä. Kun muutaman sadan gramman r-ainepussitkin aiheuttivat melkoisen kokovartalojysähdyksen betonin kautta kehoon, niin mietin silloin, että oikeat kranaatit vasta tuntuvatkin, esim. poteron seinään nojautuessa.

Myöskin ilmasta satava maa-aines tulee huomioida. Meille painotettu niskan suojaaminen kämmenellä ja kantapäiden pitäminen yhdessä sukukalleuksien suojaamista ajatellen ei tuntunut tuossa tilanteessa turhalta. Tulenkuvauskenttä lennätti ilmaan pehmeää sammalta/multaa, joka satoi päällemme katolle. Siihen kiviä ja oksia joukkoon, ja sellainen niskaan, niin muuta ei tarvita.
Ja toki kypärän käyttöä tulee valvoa. Kyllä niitäkin viheltäjiä löytyisi, jotka sitä nihkeästi pitäisivät. Etenkin jos jakotavarana olisi vanha epämukava teräskypärä.
 
Monet harjoitusmaastot on kovasti käytettyjä.
Otetaan esimerkki paikka x, paikka x:ssä harjoiteleen noin 1000 harjoitusvuorokauden edestä vuodessa (melko maltillinen määrä).

5v alueelle olisi kaivettu 5000 poteroa jos kaikki harjoittelisi kaivautumista.


Tämä on myös yksi iso syy miksi siirrettävät kontti paskahuussit ovat alkaneet muodostumaan arkipäiväiseksi. Muuten niitä paskapoteroita alkaa olemaan joka puolella.
 
Monet harjoitusmaastot on kovasti käytettyjä.
Otetaan esimerkki paikka x, paikka x:ssä harjoiteleen noin 1000 harjoitusvuorokauden edestä vuodessa (melko maltillinen määrä).

5v alueelle olisi kaivettu 5000 poteroa jos kaikki harjoittelisi kaivautumista.


Tämä on myös yksi iso syy miksi siirrettävät kontti paskahuussit ovat alkaneet muodostumaan arkipäiväiseksi. Muuten niitä paskapoteroita alkaa olemaan joka puolella.

On muuten kohtuullisen paljon helpompaa olla nurmipora ja kaivautua hiekkamaahan ja kohtaan, johon on edellisen kerran tehty potero vaikkapa vuosi sitten, kuin porautua neitseelliseen moreeniin, johon ei ole jääkauden jälkeen koskenut kukaan.
 
Omalla muinaisella varusmieskaudellani näitä asioita kyllä käsiteltiin melko paljon, joskin noista edellämainituista syistä enemmän teoriassa, kuin käytännössä lapion varressa. Kuitenkin tulivat tutuksi sirpale-ja painevaikutus sekä polttotaisteluaineet, poteron suojakolo ja -kansi sekä suojavahvuudet. Täysimittaisen tst- aseman suojakoloineen, juoksuhautoineen ja ryhmän majoituskorsuineen teimme vain kerran.
 
On muuten kohtuullisen paljon helpompaa olla nurmipora ja kaivautua hiekkamaahan ja kohtaan, johon on edellisen kerran tehty potero vaikkapa vuosi sitten, kuin porautua neitseelliseen moreeniin, johon ei ole jääkauden jälkeen koskenut kukaan.
On, mutta ymmärsit varmaan pointin.
Ei siinä poterossa kauheasti kaivamista ole jos viikottain ukot niitä möyrii.

Osalla harjoitus-alueista on vielä enemmän.
Poterot pysyvät maastossa lähes eliniän jotenkin.

Tetsaaminen alkaa menemään melkoiseski kuoppasodaksi jos poteroita kaivetaan samoille harjoitusalueille vaikkapa 25vuotta.

Osa harjoitus alueista on todella kovassa käytössä.
Monelle alueelle tuhat yöpymistä ei ole kuin pintaraapaisu
 
On, mutta ymmärsit varmaan pointin.
Ei siinä poterossa kauheasti kaivamista ole jos viikottain ukot niitä möyrii.

Osalla harjoitus-alueista on vielä enemmän.
Poterot pysyvät maastossa lähes eliniän jotenkin.

Tetsaaminen alkaa menemään melkoiseski kuoppasodaksi jos poteroita kaivetaan samoille harjoitusalueille vaikkapa 25vuotta.

Osa harjoitus alueista on todella kovassa käytössä.
Monelle alueelle tuhat yöpymistä ei ole kuin pintaraapaisu
Meillä kyllä poterot piti täyttää sen jälkeen kun ne oli kaivettu eli ei sinne kuoppia jäänyt.
 
Toinen asia vielä on se että jokainen osaa kaivaa kuopan.

Kun ihminen on väsynnyt, se tekee tasan sen mitä on pakko. Ei yhtään ylimääräistä.
Se jää jokataupauksessa johtajan vastuulle käskeä kaivautuminen.

Loppuvaiheessa kun ukot ovat olleet kunnon tulessa, ne ymmärtävät asian itse.
 
Meillä kyllä poterot piti täyttää sen jälkeen kun ne oli kaivettu eli ei sinne kuoppia jäänyt.
Se kuluttaa sitä maaperää ihan samalla lailla.
Siksi on myös näkkärit teltoille ja kielto karsia havuja ja sammalia
 
Back
Top