Eränkäynti

[baikal]

Noloa tunnustaa mutta on se tuo touhu jalkavien miesten hommaa.

2.5 km:n veto läpi soiden ja pusikoiden aamulämpimässä ikämiehen jäykillä jo köpöttämään pyrkivillä koivilla aselasti päällä, jännitys rinnassa ja mieli toiveikkaana. Olisin neuvonut sinua heti lähtiessä unohtamaan koko jutun ja arvailemaan otuksen seuraavaa siirtymäsuuntaa....etsimään passin jostain lähempää ja toivomaan parasta. Pahassa maastossa tuo kakspuolikas tarkoittaa ei niin jalkavalle miehelle hyvinkin tunnin vetoa ja paras teräksisin vire on kyllä tiessään, kun otus alkaisi olla loppulähestymistä vailla.

Oliko paljon porukkaa muuten liikenteessä? Ilomantsi-Tuupovaara-alueilla on ainakin vissiin välillä melkoinen kisa päällä. Ekat nallet on pötkällään jo pimeän vasta muuttuessa hämäräksi ja useimmat jahtimiehenä itseään pitävät arpovat vielä kämpillä pannako välihousut jalkaan vai ei.

 

[baikal]

Ei ole tyhmä joka pyytää.....

Muistuttaa paljon minun suuvärkkiäni, hampaissa selvää yhdennäköisyyttä.

 

[Bushmaster]

Tässä erinomaisen hyvä viteo hirven metsätyksestä koiralla

Hirvet tulee esiin 1.27 min kohilla....Ampujalla on vipulukkokivääri ja vähintään 45-70 cal ...

 

[Bushmaster]

Tässä toinen talvisessa metässä...

 

[Herman30]

Paskat... se on viis tuntia liSSSSää! Oulun/Kainuun seutua murteesta päätellen?

 

[Bushmaster]

Paskat... se on viis tuntia liSSSSää! Oulun/Kainuun seutua murteesta päätellen?

siellä sitä metsää rittää koiran juosta

 

[chigeen'a]

2.5 km:n veto läpi soiden ja pusikoiden aamulämpimässä ikämiehen jäykillä jo köpöttämään pyrkivillä koivilla aselasti päällä, jännitys rinnassa ja mieli toiveikkaana. Olisin neuvonut sinua heti lähtiessä unohtamaan koko jutun ja arvailemaan otuksen seuraavaa siirtymäsuuntaa....etsimään passin jostain lähempää ja toivomaan parasta. Pahassa maastossa tuo kakspuolikas tarkoittaa ei niin jalkavalle miehelle hyvinkin tunnin vetoa ja paras teräksisin vire on kyllä tiessään, kun otus alkaisi olla loppulähestymistä vailla.

Oliko paljon porukkaa muuten liikenteessä? Ilomantsi-Tuupovaara-alueilla on ainakin vissiin välillä melkoinen kisa päällä. Ekat nallet on pötkällään jo pimeän vasta muuttuessa hämäräksi ja useimmat jahtimiehenä itseään pitävät arpovat vielä kämpillä pannako välihousut jalkaan vai ei.

Kyllähän siellä törmättiin pariinkin porukkaan. Meitä oli kolme miestä, neljä koiraa. Tuo kyseinen haukku oli ollut paikoillaan jo kolme varttia niin ei siinä auta muu kuin lähteä tuulen suojissa hiipimään. Onneksi karkkosi ennen mun sydänkohtausta.

13 km koira sitten sitä jälki mutta tuli jo viimein vihellyksellä pois. Pari pientä vesistöäkin siinä tuli jo ylitettyä ja lämpömittari liki 20 c.

Poronhoitoalueen puolella oltiin joten haku on 100% koirien hommaa. Ei kasva kaura pohjoisessa.

 

[baikal]

Poronhoitoalueen puolella oltiin joten haku on 100% koirien hommaa. Ei kasva kaura pohjoisessa.

Ei kasva ei, mutta melassia ostavat muutkin kuin maanviljelijät.

 

[chigeen'a]

Ei kasva ei, mutta melassia ostavat muutkin kuin maanviljelijät.

Hys hys nyt siellä. Saattavat ihmiset saada väärän mielikuvan kun oikeasti juttuhan on niin että, melassi antaa mukavasti puhtia karhujahtaajalle tarpoa pitkin soita ja lettonevoja. Siksi kauppa käy kuumana näin syksyisin.

 

[baikal]

Hys hys nyt siellä. Saattavat ihmiset saada väärän mielikuvan kun oikeasti juttuhan on niin että, melassi antaa mukavasti puhtia karhujahtaajalle tarpoa pitkin soita ja lettonevoja. Siksi kauppa käy kuumana näin syksyisin.

No ei sitten.

Sitä ei äkkinäinen arvaa, miten raskasta karhujahti on parhaimmillaan, kun lämpötila lähestyy hellelukemia. Koiratkin voivat olla varsin kypsiä melko nopeasti, erityisesti, kun on alkusyksy eikä hauva välttämättä ole ihan terässä sekään.

Mulla oli aikanaan viisas koira. Olin itse nuori ja testosteronia puhkui suonissa niin ettei meinannut hiukset päässä pysyä ollenkaan. Jalkava olin kuin venäjän vinttikoira, eikä vyötäröllä rollottanut läskiä enempää kuin varpusella.

Valehtelematta se katsoi minua paheksuen, kun helteessä töytyytin sitä karhun jälkeen. Se teki kaikenlaista pientä jäynää ja mutkaa, osoitti mieltään. Sitä selvästi kyrpi lähteä helteessä laukkaamaan. Mutta varsinaisen tenän se teki pitkän pakkasjakson aikana, kun läksin katsomaan näätäpyytöjäni suksella. Selvästi se huomasi lähtövalmistelut ja kurkki kopistaan, mutta ei työntänyt nokkaansa ulos ollenkaan, yritti olla niinkuin ei näkisi minua ollenkaan. Pakkasta oli se noin 30 astetta. Millään naksulla se ei kopista tullut, vasta äreä komento toi sen häkin ovelle. Ja voi sitä vastahankaista taapertamista....tulomatkalla jalkoja riitti kyllä senkin edestä. Koira on parhaimmillaan aika viisas.

 

[JR49]

No ei sitten.

Sitä ei äkkinäinen arvaa, miten raskasta karhujahti on parhaimmillaan, kun lämpötila lähestyy hellelukemia. Koiratkin voivat olla varsin kypsiä melko nopeasti, erityisesti, kun on alkusyksy eikä hauva välttämättä ole ihan terässä sekään.

Mulla oli aikanaan viisas koira. Olin itse nuori ja testosteronia puhkui suonissa niin ettei meinannut hiukset päässä pysyä ollenkaan. Jalkava olin kuin venäjän vinttikoira, eikä vyötäröllä rollottanut läskiä enempää kuin varpusella.

Valehtelematta se katsoi minua paheksuen, kun helteessä töytyytin sitä karhun jälkeen. Se teki kaikenlaista pientä jäynää ja mutkaa, osoitti mieltään. Sitä selvästi kyrpi lähteä helteessä laukkaamaan. Mutta varsinaisen tenän se teki pitkän pakkasjakson aikana, kun läksin katsomaan näätäpyytöjäni suksella. Selvästi se huomasi lähtövalmistelut ja kurkki kopistaan, mutta ei työntänyt nokkaansa ulos ollenkaan, yritti olla niinkuin ei näkisi minua ollenkaan. Pakkasta oli se noin 30 astetta. Millään naksulla se ei kopista tullut, vasta äreä komento toi sen häkin ovelle. Ja voi sitä vastahankaista taapertamista....tulomatkalla jalkoja riitti kyllä senkin edestä. Koira on parhaimmillaan aika viisas.

Voin hyvin kuvitella . Oliko pystykorvansukuinen? Tai sekoitteinen?

 

[Bushmaster]

On tainnut joko pakkanen tai nuoruus olla "jähmettänyt" ihmisen nupin jos yli - 15 c lähtee koiraa viemään metälle...nii ja itteään...

 

[baikal]

Voin hyvin kuvitella . Oliko pystykorvansukuinen? Tai sekoitteinen?

Suomenpystykorvanarttu. Paras metsästyskoira, mitä minulla on ollut. Oikea kaikenviljan puimuri. Mutta oli sillä vinkeensäkin. Se oli vähän salavihainen ja eräänkin kerran näykki minua ranteesta, ei kovaa, mutta se kapinoi esim. kun ojensin ottamaan pudotettua saalista. En pitänyt sitä pahana, sisukkaalla ja hyvällä koiralla on mielestäni luonnetta, eikä sitä pidä pieksää sen takia. Sisulla ja luonteella on aina peilikuvansa...hyvässä ja pahassa.

 

[baikal]

On tainnut joko pakkanen tai nuoruus olla "jähmettänyt" ihmisen nupin jos yli - 15 c lähtee koiraa viemään metälle...nii ja itteään...

Valehtelematta vakuutan, että ei minua nuorena pakkanen pidellyt. Jahti-intoa riitti jakaa saakka ja suonissa kiehui tulinen voima. Niimpä mm. eturauhanen on nykyään niin kylmettymisarka, ettei sitä aina uskoisikaan. Mutta jätän nyt tämän köpö-ukon sentimentaalisen muistelun, onhan tämä aika säälittävää.

 

[JR49]

Suomenpystykorvanarttu. Paras metsästyskoira, mitä minulla on ollut. Oikea kaikenviljan puimuri. Mutta oli sillä vinkeensäkin. Se oli vähän salavihainen ja eräänkin kerran näykki minua ranteesta, ei kovaa, mutta se kapinoi esim. kun ojensin ottamaan pudotettua saalista. En pitänyt sitä pahana, sisukkaalla ja hyvällä koiralla on mielestäni luonnetta, eikä sitä pidä pieksää sen takia. Sisulla ja luonteella on aina peilikuvansa...hyvässä ja pahassa.

Tuon rodun kyllä arvasi aiemman viestisi kuvauksesta hyvin.
Minun nuoruudessasi oli muuten vain neljää rotua: jäniksille beagle ja suomenajokoira, linnuille suomenpystykorva ja hirville norjanharmaa. No olihan sekarotuisia tietysti.
Se oli aikaan ennen maalikylille muuttamista

 

[Bushmaster]

Valehtelematta vakuutan, että ei minua nuorena pakkanen pidellyt. Jahti-intoa riitti jakaa saakka ja suonissa kiehui tulinen voima. Niimpä mm. eturauhanen on nykyään niin kylmettymisarka, ettei sitä aina uskoisikaan. Mutta jätän nyt tämän köpö-ukon sentimentaalisen muistelun, onhan tämä aika säälittävää.

Sitä juuri meinasinkin....oma mettävietti ei säälinyt ees koiraa

Samaan olen itekin nuorena syylistynyt...

Edit.

Piti lisätä että nykyään mennään koiran hyvinvointi edellä...

 

[Beerfect]

Ja voi sitä vastahankaista taapertamista....tulomatkalla jalkoja riitti kyllä senkin edestä.

Liekö polttavan kylmä lumi sattunut tassuihin? Tai kuonoon? Kostea kuono kovassa pakkasessa... Tai tosissaan ajatteli että tuonne ulos jos menee, niin kuolee.

eräänkin kerran näykki minua ranteesta, ei kovaa, mutta se kapinoi esim. kun ojensin ottamaan pudotettua saalista.

Menit työntämään kätesi koiralle kuuluvaan sapuskaan.
"JÄRRR mun ruokaa perkele JÄRRR. ÄRRR. " ...

 

[chigeen'a]

Suomenpystykorvanarttu. Paras metsästyskoira, mitä minulla on ollut. Oikea kaikenviljan puimuri. Mutta oli sillä vinkeensäkin. Se oli vähän salavihainen ja eräänkin kerran näykki minua ranteesta, ei kovaa, mutta se kapinoi esim. kun ojensin ottamaan pudotettua saalista. En pitänyt sitä pahana, sisukkaalla ja hyvällä koiralla on mielestäni luonnetta, eikä sitä pidä pieksää sen takia. Sisulla ja luonteella on aina peilikuvansa...hyvässä ja pahassa.

Tästä muistui mieleeni.

Mun karkeakarvainen saksanseisoja uros ei ollut vihainen mutta riistatilanteessa aivan liian kova. Hommahan on tietysti ihan ok jos vastassa on vaikkapa villisika mutta kun tälläkin koiralla pääasiassa metsästettiin lintuja tuli aivan liian monta kertaa pudotetuista tipuista maksottunutta möyhennystä. Liian kovat leuat noudossa. Hyvä koira oli mutta aivan liikaa saalistaja eikä miestä palveleva työrukkanen.

Tämä kuva oli sitten yksi ääri esimerkki "yhteistyöstä". Syksy oli mennyt poikkeuksellisen pitkään ilman mitään kunnollista lintu kontaktia ja kun sitten vihdoin seisonnasta sain pyyn alas niin tapahtui näin. Eli pyy putosi näkymättömiin ja tietäen koirani kovat otteet päätin nälissäni syöksyä itse noukkimaan saaliin. Koiralle paikka komento ja etsimään. Päivien tyhjien reissujen kuumentama piski ei kestänyt ajatusta että minä nyt hoidan koko homman vaan lähti hakuun selkäni takaa. Juuri samalla hetkellä kun olin tarttumassa lintuun se alkoikin pyristelemään ja kuono maassa pudotusta etsivä koira äkkäsi sen samalla hetkellä. Olin nopeampi puoli sekuntia mutta koira ei huomannut että se koppasi suuhunsa sekä haavoittuneen pyyn että mun käden. Tylppä kulmahammas upposi rusentavalla voimalla läpi rystysen ja koko käden. Teki muuten aika hessua. Huutoa tuli mutta ymmärsin kyllä oman virheeni. Käsi ei koskaan palautunut entiselleen.

Kaikista puutteista huolimatta eräs ehdottomasti parhaista metsästyskavereistani.

 

[baikal]

Kaikista puutteista huolimatta eräs ehdottomasti parhaista metsästyskavereistani

Jäikö sulle pahakin vika käpälään tuosta....helposti nimittäin menee hermoja rikki noista kohdista.

Köpöttelykymmeniä lähestyessä olen oppinut katsomaan koiria sillä tavoin, että tietty sisu ja kovuus ovat välillä pirullisia piirteitä, mutta juuri nuo ominaisuudet tahtovat hyvästä koirasta löytyä. Ikäänkuin koiran luonne on peilikuva sen ominaisuuksista sen varsinaisessa työssä. Kyllähän niiden kanssa välillä verenpainekin nousee ja kallosuonet ovat ratkeamispisteessä.

Jos jalostus menee liikaa siihen, että koira on kiva vekkuli olohuoneen matolla ja ne piirteet alkavat määrätä valintaa, niin helposti menee kyllä vituralleen. Jos metsästyskoirista tulee samanlaisia luhnakkeita kuin isännistään, niin eipä sillä koiralla paljon mitään tee. Olen noutajasukuja seurannut jo pitkään tietty epäluuloinen vino ilme kasvoillani, tarkoitan labbista ja kultaista. Aika usein kolmen noudon jälkeen kylmien vesien aikaan pitää näköjään suorastaan elvyttää näitä ja kääriä vilttiin....empä tiedä, onko joku jo mennyt vähän pieleen? Samoin joskus näkee terrierejä, joita on kuljetettava isännän repussa sulan maan aikaan.

 

[Bushmaster]

Jäikö sulle pahakin vika käpälään tuosta....helposti nimittäin menee hermoja rikki noista kohdista.

Köpöttelykymmeniä lähestyessä olen oppinut katsomaan koiria sillä tavoin, että tietty sisu ja kovuus ovat välillä pirullisia piirteitä, mutta juuri nuo ominaisuudet tahtovat hyvästä koirasta löytyä. Ikäänkuin koiran luonne on peilikuva sen ominaisuuksista sen varsinaisessa työssä. Kyllähän niiden kanssa välillä verenpainekin nousee ja kallosuonet ovat ratkeamispisteessä.

Jos jalostus menee liikaa siihen, että koira on kiva vekkuli olohuoneen matolla ja ne piirteet alkavat määrätä valintaa, niin helposti menee kyllä vituralleen. Jos metsästyskoirista tulee samanlaisia luhnakkeita kuin isännistään, niin eipä sillä koiralla paljon mitään tee. Olen noutajasukuja seurannut jo pitkään tietty epäluuloinen vino ilme kasvoillani, tarkoitan labbista ja kultaista. Aika usein kolmen noudon jälkeen kylmien vesien aikaan pitää näköjään suorastaan elvyttää näitä ja kääriä vilttiin....empä tiedä, onko joku jo mennyt vähän pieleen? Samoin joskus näkee terrierejä, joita on kuljetettava isännän repussa sulan maan aikaan.

Hyvä luonnehdinta

Sen vuoksi pidän Beaglesta koska on hyvin paljon kokoaan "suurempi" koira...lempeä mutta kova ja itsepäinen koira. Miellyttää isäntää vain kun on oma agenda ajettavanaan eli esim. Ruoka tai makupala eli haluaa jotain...