Armeijassa tuli tutustuttua firman suksiin jo ennen lumia, vanhat puusukset oli meinaan pistetty pätkiksi ja niitä tungettiin pitkin syksyä sissikamiinaan, välillä oli ilma himppasen tervaisen sakeaa teltassa. Lumien tultua päästiin sitten tutustumaan uusiin kuitusuksiin ja niiden erinomaiseen luistoon ylämäessä, taaksepäin luisto oli erinomaista, ja kyllä sukset oli ihan oikeinpäin jalassa, alamäessä taas jos lykki sauvoilla raivoisasti, pystyi havaitsemaan jotain mitä hyvällä mielikuvituksella varustettu henkilö voisi nimittää liikkeeksiLupaan sinulle, että sinulta jäi väliin todellinen elämys eli intin hiihtelyt. Sehän harvoin muistutti edes hiihtoa muuten kuin että jalassa oli sukset ja kädessä sauvakot. Ja jos välillä alkoi kantamukset tuntumaan kohtuullisilta niin tuli ahkionvetovuoro jossain Ilomantsin ja Lieksan vaaramaissa, lunta noin metri, pimeä ja edessä Paha Oinasvaara siinä Pahakalalammen reunalla.Eikun wassbergillä vaan mäkeen....ja koko hiihtokomeuden kruununa olivat sitten joutoaikoina suksisulkeiset. Niiden tavoite on edelleen minulle epäselvä, mutta tuolloin se koettiin paljaana v----luna. Ja jotta koko homma kirkastuu vielä, niin suksinippua kuljetettiin olalla....kaiken varalta, jos sattuu jossain olemaan keväällä lunta.....
Näin jälkikäteen voi sanoa, että kyllä kerta inttiä piisaa.
. Tuli sitä pulkkaakin vedettyä keulamiehenä, alamäessä tietysti jarrumies tuiskahti turvalleen ja tuli äkkipysäys, tietääpähän miltä tuntuu turvavyöhön sinkoutuminen,pulkka tietysti jyräsi meidän kaikkien ylitse
Allekirjoitan. Ikävä ei ole myöskään rajan loppuun hiihdeltyjä hirvityksiä.Noh noh, vaistoan viestissäsi koululaitoksen pakkohiihdon tuottamat traumat hiihtämistä kohtaan
En muista mitä ne oli, loppuun hiihdettyjä losuja. Luistivat hyvin taakse vaan ei eteen.Kun kasarilla sai Kuusistot alleen niin tiesi saavansa hiihtonautintoa.
On teillä ollut tuuria, eka huonoa ja sitten vähän parempaa
On teillä ollut tuuria, eka huonoa ja sitten vähän parempaa
Mutta miten tuossa alamäkitilanteessa oli ohje menetellä? Jos Bankku kiihdyttää liikaa, niin sekään ei vissiin alamäessä ole kovin toivottavaa. Minulla ei ole mitään kokemusta hiihtohinauksesta, sitä ei etelän joukoilla sivuttu mitenkään.
On teillä ollut tuuria, eka huonoa ja sitten vähän parempaa
Mutta miten tuossa alamäkitilanteessa oli ohje menetellä? Jos Bankku kiihdyttää liikaa, niin sekään ei vissiin alamäessä ole kovin toivottavaa. Minulla ei ole mitään kokemusta hiihtohinauksesta, sitä ei etelän joukoilla sivuttu mitenkään.
. Olen itse ollut kuskin penkillä moottorikelkkahinaajana ja samalla metodilla mentiin. Ensimmäisen rysäyksen jälkeen sitten otettiin omavaltaisesti ja varmasti kaikkia mahdollisia ohjesääntöjä tylysti rikkoen siviilijärjenhiven käyttöön. Eli vähänkään reilummassa alamäessä hinausliinasta jätkät irti ja kelkka ujelsi seuraavalle tasaiselle ilman kööriä. Pojat laskivat mäkensä ja taas liinaan kiinni. Valmiilla uralla Lynx 5900 veti ryhmää, noin suunnilleen. Ja mihin ei päässyt, sinne pojat hiihtivät itse, yleensä päästiin. Se vaan piti muistaa, että liinassa oli sama lkm jätkiä perillä kuin oli lähtiessä.
Ohjeista en tiedä. Kyllä siinä mäen päällä jurnutettiin, että ei tule onnistumaan. Näin tiesi sanoa paljon hiihtäneiden alokkaiden maalaisjärki. Kuski varmaankin pysähtyi kun näki mäen päällä jyrkän ja pitkän alamäen, luultavasti oli ollut ennenkin samanlaista miesläjää selvittämässä.On teillä ollut tuuria, eka huonoa ja sitten vähän parempaa
Mutta miten tuossa alamäkitilanteessa oli ohje menetellä? Jos Bankku kiihdyttää liikaa, niin sekään ei vissiin alamäessä ole kovin toivottavaa. Minulla ei ole mitään kokemusta hiihtohinauksesta, sitä ei etelän joukoilla sivuttu mitenkään.
Abaut noin se meni.Kyllä se bankkukuski on tehnyt ihan ohjeen mukaan. Silloin tuo oli se käypäsuositus
, tosiaan minulle täysin tuntematon sotataiteenlaji. Tuntuu, että oma kokemukseni BTR:stä on jonkinlaista eksotiikkaa tällä saitilla kohtuullisen marginaalisena laitteena, mutta hiihtohinaus on meikäläiselle vähintään yhtä erikoisen kuuloista hommaa. Jaa että sitä on pimeälläkin tehty .
Selitin nähtävästi epäselvästi. Kyllä me siellä takana pärjättiin (yleensä) ihan ok, mutta kun se moottorikelkka siitä letkan kärjestä katoaa kuin pieru saharaan ja alkaa imitoimaan sukellusvenettä lumikinoksessa niin kyllä siinä yleensä hetki vierähti lapioiden kanssa. Sopivasti kun on tuiskuttanut jonku nyppylän kylkeen niin siinä saatto olla lähes kolme metriä lunta josta sitten kaivettiin kalusto taas esiin ja senverran kiitorataa sille että se pääsi vauhdilla sieltä montusta pois.
Tässäkin näkyy se asenne, miten mieliharmeillani kuljettajilla on tätä toimintatapaa liian paljon. Kun ei olla omaa porukkaa kuskaamassa, ollaan vain tilattuina kuljetuksesta ja keikalla vaan vieraan porukan kanssa, niin se on niin kivaa antaa lavasikaa tai yrittää saada hiihtohinattavia kaatumaan. Jos ei muuta keksitä, niin Pasissa oli se kovaääninen summeri millä saattoi korvia ärsyttää. Ja voihan sitä omassa porukassa majaileva kuskikin toimia noin.