Eränkäynti

Antaa tulla vain, purkakaa nyt kaikki traumat pois. Ei se mitään, minä kuuntelen. Kyllä se siitä hellittää - huomaamatta olettekin jo pökkimässä ladulla uudet hikilaudat alla vauhdista nauttien. ;)


Samaan aikaan toisaalla: @Lepukki käärii massejaan hikilautojen valmistajien nousseista osakkeista :cool:
 
Puhuin muuten paskaa, kyllä on tullut kerran laitettua sukset jalkaan peruskoulun jälkeen. Nimittäin minisukset. Sitten naru ja moottorikelkka ja siitä se sitte lähti. Sellanen rapsakka jääkerros irrottaa tosi tehokkaasti nahan naamasta ja kävelykepitkin oli useamman viikon, mäni nivelsiteet nilkasta.
 
Lupaan sinulle, että sinulta jäi väliin todellinen elämys eli intin hiihtelyt. Sehän harvoin muistutti edes hiihtoa muuten kuin että jalassa oli sukset ja kädessä sauvakot. Ja jos välillä alkoi kantamukset tuntumaan kohtuullisilta niin tuli ahkionvetovuoro jossain Ilomantsin ja Lieksan vaaramaissa, lunta noin metri, pimeä ja edessä Paha Oinasvaara siinä Pahakalalammen reunalla. :) Eikun wassbergillä vaan mäkeen....ja koko hiihtokomeuden kruununa olivat sitten joutoaikoina suksisulkeiset. Niiden tavoite on edelleen minulle epäselvä, mutta tuolloin se koettiin paljaana v----luna. Ja jotta koko homma kirkastuu vielä, niin suksinippua kuljetettiin olalla....kaiken varalta, jos sattuu jossain olemaan keväällä lunta.....

Näin jälkikäteen voi sanoa, että kyllä kerta inttiä piisaa. :)
Armeijassa tuli tutustuttua firman suksiin jo ennen lumia, vanhat puusukset oli meinaan pistetty pätkiksi ja niitä tungettiin pitkin syksyä sissikamiinaan, välillä oli ilma himppasen tervaisen sakeaa teltassa. Lumien tultua päästiin sitten tutustumaan uusiin kuitusuksiin ja niiden erinomaiseen luistoon ylämäessä, taaksepäin luisto oli erinomaista, ja kyllä sukset oli ihan oikeinpäin jalassa, alamäessä taas jos lykki sauvoilla raivoisasti, pystyi havaitsemaan jotain mitä hyvällä mielikuvituksella varustettu henkilö voisi nimittää liikkeeksi :) . Tuli sitä pulkkaakin vedettyä keulamiehenä, alamäessä tietysti jarrumies tuiskahti turvalleen ja tuli äkkipysäys, tietääpähän miltä tuntuu turvavyöhön sinkoutuminen:cool:,pulkka tietysti jyräsi meidän kaikkien ylitse:p
 
Kun kasarilla sai Kuusistot alleen niin tiesi saavansa hiihtonautintoa. :)
En muista mitä ne oli, loppuun hiihdettyjä losuja. Luistivat hyvin taakse vaan ei eteen.

Kerran hiihtohinauksessa pankun perässä Vuosankaan. Edessä julmettu alamäki. Pöljempikin tiesi, että nyt korjaa hinauksessa otrakyrsä.

Pankkukuski yritti kiihdyttää alta. Ei tarpeeksi. Puolijoukkue karmeassa vauhdissa samaan läjään, pidän ihmeenä, ettei siinä mitään pahempaa kellekään sattunut. Oli kuitenkin rynsesteriä kannossa, kenttälapiota tetsarissa ym. kamaa selässä.

Taisihan siinä joku Kuusisto, Järvinen tai Karhu päreiksi mennä. Siinä vähän aikaa verta syljeskeltiin sekä kiroiltiin ja hinaus jatkui.
 
Ainakin Peltonen näkyy myyvän 2.7 m eräsuksea, ei tullut tarkemmin katseltua löytyykö joltain valmistajalta 3 m. Eihän noita pitkiä missään vesakossa helposti käännellä.

Kyllähän Järvinen myi ainakin vielä muutama vuosi sitten 3 metristä Lapponiaa, mutta taitaa olla ainakin tällä hetkellä loppu.


Oisin ostanut tuollaiset, jos olisivat mahtuneet sisälle autoon, nyt mennään 250 pitkillä Karhuilla uppolumen olosuhteissa. Lahdenperällä oli kanssa legendaarinen hyvänä pidetty 290 pitkä eräsuksi, mutta niitähän ei ole tehty enää aikoihin. Nuo ovat tosin lasikuituisia, muistaakseni roåttalainen Tegsnäs tekee vielä pitkiä puisia eräsuksia...
 
En muista mitä ne oli, loppuun hiihdettyjä losuja. Luistivat hyvin taakse vaan ei eteen.

Kerran hiihtohinauksessa pankun perässä Vuosankaan. Edessä julmettu alamäki. Pöljempikin tiesi, että nyt korjaa hinauksessa otrakyrsä.

Pankkukuski yritti kiihdyttää alta. Ei tarpeeksi. Puolijoukkue karmeassa vauhdissa samaan läjään, pidän ihmeenä, ettei siinä mitään pahempaa kellekään sattunut. Oli kuitenkin rynsesteriä kannossa, kenttälapiota tetsarissa ym. kamaa selässä.

Taisihan siinä joku Kuusisto, Järvinen tai Karhu päreiksi mennä. Siinä vähän aikaa verta syljeskeltiin sekä kiroiltiin ja hinaus jatkui.
On teillä ollut tuuria, eka huonoa ja sitten vähän parempaa :)
Mutta miten tuossa alamäkitilanteessa oli ohje menetellä? Jos Bankku kiihdyttää liikaa, niin sekään ei vissiin alamäessä ole kovin toivottavaa. Minulla ei ole mitään kokemusta hiihtohinauksesta, sitä ei etelän joukoilla sivuttu mitenkään.
 
On teillä ollut tuuria, eka huonoa ja sitten vähän parempaa :)
Mutta miten tuossa alamäkitilanteessa oli ohje menetellä? Jos Bankku kiihdyttää liikaa, niin sekään ei vissiin alamäessä ole kovin toivottavaa. Minulla ei ole mitään kokemusta hiihtohinauksesta, sitä ei etelän joukoilla sivuttu mitenkään.

Kyllä ainakin Upinniemessä mentiin useinkin hiihtohinauksessa traktorin perässä. Täytyy vain ihmetellä, ettei mitään pahempaa tapahtunut. Muutamankin kerran nääs traktorikuski osoittautui Sennan ja sadistin yhdistelmäksi, ja päästeli todennäköisesti ihan piruuttaan aivan täysillä mutkaisilla jäisillä pikkuteillä.

Tuossa Ikaruksen kokemuksessa on selvitty vähällä, ehdin nääs kuvitella miten käy kun sauvat, sukset ja rynkkyjen piiput ovat asevelveljien silmissä/kurkuissa kun porukka päätyy jossain kurvissa sekametelisoppaan.
 
On teillä ollut tuuria, eka huonoa ja sitten vähän parempaa :)
Mutta miten tuossa alamäkitilanteessa oli ohje menetellä? Jos Bankku kiihdyttää liikaa, niin sekään ei vissiin alamäessä ole kovin toivottavaa. Minulla ei ole mitään kokemusta hiihtohinauksesta, sitä ei etelän joukoilla sivuttu mitenkään.

Kyllä se bankkukuski on tehnyt ihan ohjeen mukaan. Silloin tuo oli se käypäsuositus:). Olen itse ollut kuskin penkillä moottorikelkkahinaajana ja samalla metodilla mentiin. Ensimmäisen rysäyksen jälkeen sitten otettiin omavaltaisesti ja varmasti kaikkia mahdollisia ohjesääntöjä tylysti rikkoen siviilijärjenhiven käyttöön. Eli vähänkään reilummassa alamäessä hinausliinasta jätkät irti ja kelkka ujelsi seuraavalle tasaiselle ilman kööriä. Pojat laskivat mäkensä ja taas liinaan kiinni. Valmiilla uralla Lynx 5900 veti ryhmää, noin suunnilleen. Ja mihin ei päässyt, sinne pojat hiihtivät itse, yleensä päästiin. Se vaan piti muistaa, että liinassa oli sama lkm jätkiä perillä kuin oli lähtiessä. :)
 
On teillä ollut tuuria, eka huonoa ja sitten vähän parempaa :)
Mutta miten tuossa alamäkitilanteessa oli ohje menetellä? Jos Bankku kiihdyttää liikaa, niin sekään ei vissiin alamäessä ole kovin toivottavaa. Minulla ei ole mitään kokemusta hiihtohinauksesta, sitä ei etelän joukoilla sivuttu mitenkään.
Ohjeista en tiedä. Kyllä siinä mäen päällä jurnutettiin, että ei tule onnistumaan. Näin tiesi sanoa paljon hiihtäneiden alokkaiden maalaisjärki. Kuski varmaankin pysähtyi kun näki mäen päällä jyrkän ja pitkän alamäen, luultavasti oli ollut ennenkin samanlaista miesläjää selvittämässä.

Nimenomaan oikea toiminta olisi ollut @baikal :in malli, että mäki alas harvoilla väleillä yksin ukoin laskemalla, ei hinauksella.

En muista, oliko joku kapiukko vai varusmiesjohtaja joka määräsi, että Pankun perässä ja kuski kiihdyttää alta. Vauhtia oli rajusti, kun ensimmäinen äijä kaatui. Muut siihen samaan läjään.

Joko kenttälapion kahva tai rynkyn piippu meni rytinässä yhdestä suksesta läpi, kyllähän siinä siunailtiin, jos osuikin kaverin päähän. Puhtaasti tuurilla selvittiin noin vähällä.

Hinaajan alta kiihdytys on taitolaji. Jos kiihdyttää liikaa, mäen alla 80 km/h vauhtia. Jos liian vähän, äijät liukuu perään. Se on niin tarkkaa hommaa, että ei henki vinkunut innosta toimia koekaniineina, että osaako meidän kuski.

Kun jyrkässä mäessä ensimmäinen kaatuu, kaatuu loputkin perässä tulijat hinaustilanteessa lyhyillä väleillä, se nyt oli meille selvää ilman mitään ohjesääntöä.
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä perverssiä, mutta minä löysin hiihtämisen ilon intissä. Talviruk, vitusti lunta, 2. komppanian hiihtotaidottomat kaupunkisotilaat. Sai vetää ahkiota sitten ihan tarpeeksi. Hiihtokisat Kirkkojärven jäällä, ensimmäiset (ja viimeiset) kisat missä oli totista yritystä mukana.
 
Kyllä se bankkukuski on tehnyt ihan ohjeen mukaan. Silloin tuo oli se käypäsuositus:). Olen itse ollut kuskin penkillä moottorikelkkahinaajana ja samalla metodilla mentiin. Ensimmäisen rysäyksen jälkeen sitten otettiin omavaltaisesti ja varmasti kaikkia mahdollisia ohjesääntöjä tylysti rikkoen siviilijärjenhiven käyttöön. Eli vähänkään reilummassa alamäessä hinausliinasta jätkät irti ja kelkka ujelsi seuraavalle tasaiselle ilman kööriä. Pojat laskivat mäkensä ja taas liinaan kiinni. Valmiilla uralla Lynx 5900 veti ryhmää, noin suunnilleen. Ja mihin ei päässyt, sinne pojat hiihtivät itse, yleensä päästiin. Se vaan piti muistaa, että liinassa oli sama lkm jätkiä perillä kuin oli lähtiessä. :)
Abaut noin se meni.

Toisaalta ei tarvinnut miettiä miksi sukset oli niin paskassa kunnossa kun oli roikkunut muutaman tunnin lynxin perässä hyvin hiekoitettua tietä pyyhältäen.

Mistähän se muuten johtuu että ne lynxikuskit löysi aina kaikista syvimmät kuopat sieltä kinoksien alta umpimetsästä? Sukset jalassa kantoi kyllä hanki hyvin, mutta kun siitä vetäjästä ei näy kuin etusuksien kärjet ja kuskin hämmentynyt pää siinä "pinnalla" niin tiesi kyllä että nyt on hauskaa tiedossa.
 
Mistähän se muuten johtuu että ne lynxikuskit löysi aina kaikista syvimmät kuopat sieltä kinoksien alta umpimetsästä? Sukset jalassa kantoi kyllä hanki hyvin, mutta kun siitä vetäjästä ei näy kuin etusuksien kärjet ja kuskin hämmentynyt pää siinä "pinnalla" niin tiesi kyllä että nyt on hauskaa tiedossa

Sopivan lumen aikaan vähänkään jyystetty ura, niin kyllä siihen alkaa ilmestyä niitä painanteita. Kun mt-kuski tietää jonkin maastossa olevan haasteen on viisasta stopata ja kertoa jonolle siitä, eritoten pimeällä. Ja terottaa hinattaville, että jos jäävät hihnasta niin pysyvät ainakin sillä uralla, etteivät lähde omineen seikkailemaan minnekään. Se on helvettiä, kun huomataan jonkun uupuvan joukosta ja aletaan pimeässä kaahuilemaan kadonneen perään. Yleensä järki pitää uralla, joskus ei.
 
Itsekin tuli nyt tammikuussa ostettua luistelusukset ja aloitettua hiihtäminen heti uudestaan sitten vuoden 1998. Tällä välillä ei olekaan tullut hiihdettyä kuin eräsuksilla, jostain syystä edes vuosi sodankylää ahkionvetoineen ja bankun perässä roikkumisineen ei vaikuttanut tuohon.

Onneksi tuli kuunneltua viisaampia ja kierrettyä marketit, ammattiliikkestä mittojen mukaan valitut, hiotut ja voidellut kapulat toimivat kyllä helvetin hyvin jopa tällaisen motorisesti täysin lahjattoman alla. Yhtään ei hamita enää edes se 900€ hintalappu.

Enää ei tarvitsisi kuin pelkän horjumisen sijasta oppia vielä hiihtämäänkin :rolleyes:
 
@baikal @Ikarus mielenkiintoista muisteloa hiihtohinauksesta (y), tosiaan minulle täysin tuntematon sotataiteenlaji. Tuntuu, että oma kokemukseni BTR:stä on jonkinlaista eksotiikkaa tällä saitilla kohtuullisen marginaalisena laitteena, mutta hiihtohinaus on meikäläiselle vähintään yhtä erikoisen kuuloista hommaa. Jaa että sitä on pimeälläkin tehty :rolleyes:.

Varusmiehenähän sitä olisi tehnyt juuri noin, eka kerta olisi menty sääntöjen mukaan, vaikka jo lähtiessä olisi tiennyt, että nyt menee porukka nurin.

Nyt kun tässä varttuneessa reserviniässä alkaa olla herranpelko jo taputeltu ja taipumus ensimmäisenä ottaa myös se siviilijärki huomioon, niin eilen mietin koirien kanssa lenkillä, että miten tämän keissin hoitaisin. Sekä minä että vanhempi koira olimme yksimielisiä, että Bankku alas ja miehet erikseen perään. Hauska oli nyt havaita, että olitte kokemuksella samaa mieltä teoriani kanssa.
Pentu ei joutanut häseltämiseltään kommentoimaan.
Ja kun tarpeeksi lukuisa porukka, niin viuhkaan alas mäkeä, äkkiä saa yhden uran liian luistavaksi kaikkien mennä.
Mutta toteutuakseen intin hommissa vaatii yhden pahan rysäyksen, tai sitten vanhemman reserviläisporukan siihen köyteen, niin se menee, tornitouhua :cool:
 
Tulipa mieleeni eräs toinenkin suksiin liittyvä välikohtaus.
löydettiin velipojan kanssa jotkut vaarivainaan puusukset. Päätettiin kokeilla hiihtoratsastusta. Ikävä kyllä vetovälineeksi valikoitui venäjän armeijan palveluksessa kilpaa laukannut yksilö. Tollasessa vehkeessä kun pääsee kaasu hirttämään kiinni, tilannenopeus kasvaa melko äkkiä sellaiseksi mikä ylittää moninkertaisesti puusuksien suorituskyvyn. Jos siinä kohtaa ei tule irroittaneeksi narusta, niin viimeistään se tallin pihaan vievä ysikymppinen mutka kyllä tekee sen... kesti pitkään veljen kuntoutuminen takaisin sm-tason urheilijaksi.

me on keskitytty tänä talvena vuohipulkkailuun, se on sentään sellasta matalan tapaturmariskin talviurheilua.
 
Sopivan lumen aikaan vähänkään jyystetty ura, niin kyllä siihen alkaa ilmestyä niitä painanteita. Kun mt-kuski tietää jonkin maastossa olevan haasteen on viisasta stopata ja kertoa jonolle siitä, eritoten pimeällä. Ja terottaa hinattaville, että jos jäävät hihnasta niin pysyvät ainakin sillä uralla, etteivät lähde omineen seikkailemaan minnekään. Se on helvettiä, kun huomataan jonkun uupuvan joukosta ja aletaan pimeässä kaahuilemaan kadonneen perään. Yleensä järki pitää uralla, joskus ei.
Selitin nähtävästi epäselvästi. Kyllä me siellä takana pärjättiin (yleensä) ihan ok, mutta kun se moottorikelkka siitä letkan kärjestä katoaa kuin pieru saharaan ja alkaa imitoimaan sukellusvenettä lumikinoksessa niin kyllä siinä yleensä hetki vierähti lapioiden kanssa. Sopivasti kun on tuiskuttanut jonku nyppylän kylkeen niin siinä saatto olla lähes kolme metriä lunta josta sitten kaivettiin kalusto taas esiin ja senverran kiitorataa sille että se pääsi vauhdilla sieltä montusta pois.
 
Täytyy vain ihmetellä, ettei mitään pahempaa tapahtunut. Muutamankin kerran nääs traktorikuski osoittautui Sennan ja sadistin yhdistelmäksi, ja päästeli todennäköisesti ihan piruuttaan aivan täysillä mutkaisilla jäisillä pikkuteillä.
Tässäkin näkyy se asenne, miten mieliharmeillani kuljettajilla on tätä toimintatapaa liian paljon. Kun ei olla omaa porukkaa kuskaamassa, ollaan vain tilattuina kuljetuksesta ja keikalla vaan vieraan porukan kanssa, niin se on niin kivaa antaa lavasikaa tai yrittää saada hiihtohinattavia kaatumaan. Jos ei muuta keksitä, niin Pasissa oli se kovaääninen summeri millä saattoi korvia ärsyttää. Ja voihan sitä omassa porukassa majaileva kuskikin toimia noin.
Törmäsin aikoinani ja reservissäkin ihan liikaa ao. asenteen omaaviin kuljettajatyyppeihin. Toivottavasti tästä on jo päästy eroon nykyaikana.

Ainoa ratkaisuhan tuohon on johtajien käskyt, valvonta (ei auta kaikkiin) ja viime kädessä miehistö saa ottaa koulutuksen omiin käsiinsä, jota johtaja ei "huomaa".
 
Back
Top