vz
Kapteeni
Minulla sattui kerran sellainen tapahtuma kun tuli etelämpää yksi kaveri kylään ja samalla jahti hommiin. Minulla oli siihen aikaan hirviaseena Sakon vanhempi Target kivääri kolmenollakasina Zeissin putkella. Hitokseen tarkkaa vehje, painoi kyllä vähän liikaa liikkuvassa jahdissa minkä takia siitä sitten luovuinkin. No, anyway. Ajettiin aamulla aikaisin yhden metsätien päähän ja päästettiin koira hirviä hakemaan. Jonkin aikaa siinä odotettuamme hakkuun toiselle puolelle puihin latvoihin laskeutuu muutama teeri, matkaa n. 150m. Sanoin kaverille, että tässä olisi sinulle loistava tilaisuus ja ojennan kiväärini hänelle. Lippaassa oli valmiina viisi kokovaippaista patruunaa, kun olin jo vähän ennakoinut tälläistä tilannetta.
Kaveri siinä sitten makuulle ampumapaikkaa hakemaan mutta ei ehkä kovin mieluisaa löydä. Reppua tukena käyttäen jonkinlainen asento kuitenkin löytyy. Kehotan tähtäämään keskelle lintua, kivääri on vähän pitemmälle matkalle kohdistettu mutta pitäisi hyvin osuman. Hetken kuluttua laukaus kajahtaa, ohi! Kehoitan paikkaamaan pian, lintu ei välttämättä kauaa odottele! Toinen laukaus lähteekin pian mutta taas ohi. No mikäs nyt? Ei kait kahta laukaisuvirhettä voi tulla? Kehoitan tähtäämään lintua hiukan ylemmäs, selkäviivan kohdalle. Kolmas laukaus kajahtaa mutta lintu ei tipu. Kaveri noituu ankarasti ja nousee ylös. Koettaa ampua puolikseen istuvasta asennosta viereisestä määnystä tukea ottaen mutta yhtä huonolla menestyksellä, ohi menee edelleen. Viideskin laukaus kajahtaa pian mutta teeri istuu vielä puun latvassa. Lähtee se siitä kuitenkin lopulta siivilleen molemmat nousemme maasta ylös ja alamme ihmetellä isoon ääneen että mitäs viddua nyt pääsi tapahtumaan. Itse epäilen laukaus virhettä ja hiukan huonoa(lue heiluvaa) ampumasentoa. Kaveri taas epäilee että kivääri ei ole kohdillaan kun omasta mielestään laukaisut olivat lähteneet hyvin. Tilanne ei märehtimällä kummene ja siirrymme sitten hirvijahtiin.
Koira ei kuitenkaan löydä hirviä ja päätämme vaihtaa aluetta. Koira autoon ja vaihdamme maisemaa. Siinä ajellessa huomaan teeren eräällä toisella hakkuuaukealla. Koivun latvassa se näkyy hyvin kauas. Tiedän reitin missä pääsee melko lähelle lintua. Äijät ulos autosta ja lyhyt n. parin sadan metrin siirtyminen metsäojaa myöten hakkuun reunaan. Lintupaukut on loppu joten syötän hirvipaukku Oryxin patruunapesään. Otan repun pois selästä ja laitan sen mättäälle eteeni, kivääri siihen päälle. Sitten asetun malliksi ampuma-asentoon ja sanon, että näin kun ammut niin saat linnun reppuun. Vaihdamme paikkoja ja kaveri tähtää lintua pitkin rautaa. Lintu on vähän kauempana tällä kertaa, reilut 200m ja koska Oryx käy vähän ylemmäs niin kehoitan tähtäämään keskelle lintua. Viimeiseksi ohjeeksi annan että muista rauhallinen puristava laukaus, älä nykäise!
Laukaus kajahtaa ja lintu tippuu siististi alas. Hienoa! Onnittelen kaveria. Ensimmäinen kiväärillä ammuttu lintu reppuun. Haemme linnun. Osumakohta on aika lailla keskellä ja puolivaippa luoti ei ole edes teertä pahasti rikkonut.
Illalla pienen tapahtuman purun opit, lähinnä kaverille olivat selvät. Hän enempi haulikko ampujana ei osannut/saanut kunnollista ampuma-asentoa ensimmäisessä tilanteessa. Laukaisu saattoi olla myös hiukan nykäisevä. Oudolla aseella ampuminen ei aina välttämättä ole niin helppoa. Tukki on outo, laukaisuun ei ole totuttu jne. Mutta kivääri oli kohdillaan!
Kaveri siinä sitten makuulle ampumapaikkaa hakemaan mutta ei ehkä kovin mieluisaa löydä. Reppua tukena käyttäen jonkinlainen asento kuitenkin löytyy. Kehotan tähtäämään keskelle lintua, kivääri on vähän pitemmälle matkalle kohdistettu mutta pitäisi hyvin osuman. Hetken kuluttua laukaus kajahtaa, ohi! Kehoitan paikkaamaan pian, lintu ei välttämättä kauaa odottele! Toinen laukaus lähteekin pian mutta taas ohi. No mikäs nyt? Ei kait kahta laukaisuvirhettä voi tulla? Kehoitan tähtäämään lintua hiukan ylemmäs, selkäviivan kohdalle. Kolmas laukaus kajahtaa mutta lintu ei tipu. Kaveri noituu ankarasti ja nousee ylös. Koettaa ampua puolikseen istuvasta asennosta viereisestä määnystä tukea ottaen mutta yhtä huonolla menestyksellä, ohi menee edelleen. Viideskin laukaus kajahtaa pian mutta teeri istuu vielä puun latvassa. Lähtee se siitä kuitenkin lopulta siivilleen molemmat nousemme maasta ylös ja alamme ihmetellä isoon ääneen että mitäs viddua nyt pääsi tapahtumaan. Itse epäilen laukaus virhettä ja hiukan huonoa(lue heiluvaa) ampumasentoa. Kaveri taas epäilee että kivääri ei ole kohdillaan kun omasta mielestään laukaisut olivat lähteneet hyvin. Tilanne ei märehtimällä kummene ja siirrymme sitten hirvijahtiin.
Koira ei kuitenkaan löydä hirviä ja päätämme vaihtaa aluetta. Koira autoon ja vaihdamme maisemaa. Siinä ajellessa huomaan teeren eräällä toisella hakkuuaukealla. Koivun latvassa se näkyy hyvin kauas. Tiedän reitin missä pääsee melko lähelle lintua. Äijät ulos autosta ja lyhyt n. parin sadan metrin siirtyminen metsäojaa myöten hakkuun reunaan. Lintupaukut on loppu joten syötän hirvipaukku Oryxin patruunapesään. Otan repun pois selästä ja laitan sen mättäälle eteeni, kivääri siihen päälle. Sitten asetun malliksi ampuma-asentoon ja sanon, että näin kun ammut niin saat linnun reppuun. Vaihdamme paikkoja ja kaveri tähtää lintua pitkin rautaa. Lintu on vähän kauempana tällä kertaa, reilut 200m ja koska Oryx käy vähän ylemmäs niin kehoitan tähtäämään keskelle lintua. Viimeiseksi ohjeeksi annan että muista rauhallinen puristava laukaus, älä nykäise!
Laukaus kajahtaa ja lintu tippuu siististi alas. Hienoa! Onnittelen kaveria. Ensimmäinen kiväärillä ammuttu lintu reppuun. Haemme linnun. Osumakohta on aika lailla keskellä ja puolivaippa luoti ei ole edes teertä pahasti rikkonut.
Illalla pienen tapahtuman purun opit, lähinnä kaverille olivat selvät. Hän enempi haulikko ampujana ei osannut/saanut kunnollista ampuma-asentoa ensimmäisessä tilanteessa. Laukaisu saattoi olla myös hiukan nykäisevä. Oudolla aseella ampuminen ei aina välttämättä ole niin helppoa. Tukki on outo, laukaisuun ei ole totuttu jne. Mutta kivääri oli kohdillaan!
