Eränkäynti

Minulla sattui kerran sellainen tapahtuma kun tuli etelämpää yksi kaveri kylään ja samalla jahti hommiin. Minulla oli siihen aikaan hirviaseena Sakon vanhempi Target kivääri kolmenollakasina Zeissin putkella. Hitokseen tarkkaa vehje, painoi kyllä vähän liikaa liikkuvassa jahdissa minkä takia siitä sitten luovuinkin. No, anyway. Ajettiin aamulla aikaisin yhden metsätien päähän ja päästettiin koira hirviä hakemaan. Jonkin aikaa siinä odotettuamme hakkuun toiselle puolelle puihin latvoihin laskeutuu muutama teeri, matkaa n. 150m. Sanoin kaverille, että tässä olisi sinulle loistava tilaisuus ja ojennan kiväärini hänelle. Lippaassa oli valmiina viisi kokovaippaista patruunaa, kun olin jo vähän ennakoinut tälläistä tilannetta.

Kaveri siinä sitten makuulle ampumapaikkaa hakemaan mutta ei ehkä kovin mieluisaa löydä. Reppua tukena käyttäen jonkinlainen asento kuitenkin löytyy. Kehotan tähtäämään keskelle lintua, kivääri on vähän pitemmälle matkalle kohdistettu mutta pitäisi hyvin osuman. Hetken kuluttua laukaus kajahtaa, ohi! Kehoitan paikkaamaan pian, lintu ei välttämättä kauaa odottele! Toinen laukaus lähteekin pian mutta taas ohi. No mikäs nyt? Ei kait kahta laukaisuvirhettä voi tulla? Kehoitan tähtäämään lintua hiukan ylemmäs, selkäviivan kohdalle. Kolmas laukaus kajahtaa mutta lintu ei tipu. Kaveri noituu ankarasti ja nousee ylös. Koettaa ampua puolikseen istuvasta asennosta viereisestä määnystä tukea ottaen mutta yhtä huonolla menestyksellä, ohi menee edelleen. Viideskin laukaus kajahtaa pian mutta teeri istuu vielä puun latvassa. Lähtee se siitä kuitenkin lopulta siivilleen molemmat nousemme maasta ylös ja alamme ihmetellä isoon ääneen että mitäs viddua nyt pääsi tapahtumaan. Itse epäilen laukaus virhettä ja hiukan huonoa(lue heiluvaa) ampumasentoa. Kaveri taas epäilee että kivääri ei ole kohdillaan kun omasta mielestään laukaisut olivat lähteneet hyvin. Tilanne ei märehtimällä kummene ja siirrymme sitten hirvijahtiin.

Koira ei kuitenkaan löydä hirviä ja päätämme vaihtaa aluetta. Koira autoon ja vaihdamme maisemaa. Siinä ajellessa huomaan teeren eräällä toisella hakkuuaukealla. Koivun latvassa se näkyy hyvin kauas. Tiedän reitin missä pääsee melko lähelle lintua. Äijät ulos autosta ja lyhyt n. parin sadan metrin siirtyminen metsäojaa myöten hakkuun reunaan. Lintupaukut on loppu joten syötän hirvipaukku Oryxin patruunapesään. Otan repun pois selästä ja laitan sen mättäälle eteeni, kivääri siihen päälle. Sitten asetun malliksi ampuma-asentoon ja sanon, että näin kun ammut niin saat linnun reppuun. Vaihdamme paikkoja ja kaveri tähtää lintua pitkin rautaa. Lintu on vähän kauempana tällä kertaa, reilut 200m ja koska Oryx käy vähän ylemmäs niin kehoitan tähtäämään keskelle lintua. Viimeiseksi ohjeeksi annan että muista rauhallinen puristava laukaus, älä nykäise!

Laukaus kajahtaa ja lintu tippuu siististi alas. Hienoa! Onnittelen kaveria. Ensimmäinen kiväärillä ammuttu lintu reppuun. Haemme linnun. Osumakohta on aika lailla keskellä ja puolivaippa luoti ei ole edes teertä pahasti rikkonut.

Illalla pienen tapahtuman purun opit, lähinnä kaverille olivat selvät. Hän enempi haulikko ampujana ei osannut/saanut kunnollista ampuma-asentoa ensimmäisessä tilanteessa. Laukaisu saattoi olla myös hiukan nykäisevä. Oudolla aseella ampuminen ei aina välttämättä ole niin helppoa. Tukki on outo, laukaisuun ei ole totuttu jne. Mutta kivääri oli kohdillaan!
 
Mulle kävi tällainen tapaus joskus aloittelevana mettämiehenä. Oli sumuinen aamu, ja tallustin vanhalle hakkuuaukolle, tutuissa maisemissa. Metsän kuningas oli ollut suopealla tuulella, ja antanut minulle jo teeren ja kaksi pyytä. Sumu oli hiljalleen tihentynyt. Astuessani hakkuuaukolle kaksi pyytä pyrähti edestäni ja lensi n. 30m päähän jonkinlaiseen pajupuskaan tms, asettuen siihen ikäänkuin päällekkäin, yhdellä haulikonlaukauksella olisivat molemmat pudonneet. Näkyvyys oli rajoittunut sumun takia n. 60 metriin, mutta tiesin että aukean "vastaranta" oli runsaan sadan metrin päässä. Sihtailin jo haulikolla, mutta sitten päähäni pälkähti, että ei ny viitti ahneeksi ruveta, olihan saalista jo tullut enemmän kuin olin toivonutkaan. Jatkoin talsimista, pyyt lensivät minne lensivät, ja kun aukean vastaranta alkoi näkyä, niin kas, siellä oli retkeilijöitä, vissiin isä kahden lapsensa kanssa. Jos olisin haulikon laukaissut, olisivat saaneet haulisadetta niskaansa, pahimmassa tapauksessa ehkä silmävammojakin. Joka tapauksessa mulle ei olisi kunnian kukko laulanut, ja se isäukko oli aika rotevanoloinen heppu. Tarinan opetus minulle oli, että varmista tausta, vaikka maaston tunnetkin.
 
Parikymmentä vuotta sitten tuli käytyä koti-Kainuussa isäukon kanssa teeripassissa suonreunassa. Oikein kunnon upettoaamuna teeriparvi lensikin ampumahollille. Valitsin linnun, tähtäsin, laukaisin ja teerikukko tippuu kuin rukkanen puunlatvasta valtavan höyhenpilven sisästä maahan. Muut teeret lähtivät lentoon ja allekirjoittanut kipaisee pientä juoksunnulkkaa hakemaan saalista puunjuurelta, että voin suolistaa sen samalla kun odottelen lisää lintuja saalistettavaksi. Kun lähestyn puuta, jonka juurelle lintu on tippunut, niiltä paikkeilta hyppää siivilleen teeri ja lähtee lentoon. Paikalle jää melkoinen määrä höyheniä, mutta ei yhtään kuollutta lintua. No, näinpähän ensimmäistä kertaa senkin ihmeen, että kuollut lintu lentää.

Palasin takaisin passipaikalle ja kohta kuulen, kun isän suunnasta kuuluu laukaus. Odottelemme vielä uusia lintuja saapuviksi, mutta kun niitä ei kuulu, sovimme siirtymisestä tulipaikalle. Nuotiolla saan kuulla aavistuksenomaista naljailua siitä, miten toiset yrittää ja toiset osaa. Ryhdyn sitten aterian päätteeksi suolistamaan äijän saalista - mutta mitä kummaa havaitsenkaan? Linnussa ei luodin sisäänmeno tai ulosreikää lainkaan! Hetken teerivainajaa tutkittuani havaitsen, että A) teeren kupu on paskana ja B) teeren rintalastan päällä ihossa on ohut punainen naarmu, joka kuitenkaan ei ole puhkaissut ihoa, koska vertakaan ei ole tullut. Johtopäätös. Ammuimme molemmat samaa lintua ja meikäläinen onnistui ampumaan siltä sivusta päin kuvun tohjoksi, jolloin siltä meni taju ja kaulahöyhenet pöllysivät, kun taas isäni ampui sitä edestä päin ja luoti piirsi mahanahkaa, joka riitti tappamaan jo ensimmäisestä osumasta heikentyneen linnun. Pääsin sitten naureskelemaan takaisin, että molemmat taitaa olla samanlaisia tarkka-ampujia.
 
En nyt oikeen löytänyt sopivaa ketjua, niin koitan täältä, kun noita hirvimiehiä täälä ainakin on... Eli onko joku täällä tehnyt itse kylmäsavuhirveä?
 
En nyt oikeen löytänyt sopivaa ketjua, niin koitan täältä, kun noita hirvimiehiä täälä ainakin on... Eli onko joku täällä tehnyt itse kylmäsavuhirveä?
No mun sauhutukset on aika kylmällä jota teen,ei kuitenkaan oikea kylmäsavu,eli laitan aamulla sauhuun,pidän kituliekkiä,ja illalla otan pois savustimesta,lopuksi pidän tosin enemmän lämpöä että varmasti kypsä,mulla on liekin ja Ylähyllyn väli n puolitoista metriä,ja kituliekillä ei paljoa lämpöä tule,laudasta tehty saaristolais savustin,ja hiukan harva se laudotus niin ei lämpiä niin kauheasti,11 pros nitriitti laukka,sopivan suolainen.
 
Olisi se linnustuskauden viimeinen reissu voinut huonomminkin päättyä. Ukkometso menetti surmansa kiväärinlaukaukseen.
Ja isot onnittelut täältä myös!
Se on harvassa metton pudotus, viisseiskalla ollaan jo pitemmällä matkalla rajoilla että tuleeko suosiosta tonttiin vaan liitääkö jonkun matkaa.

Itse pääsin parina ekana päivänä käväseen, loppu jahti menikin sitten koronaan ja siitä toipumiseen. Kovin häävisti ei ollut lintua tyrkyllä niinä päivinä kun kävin, porukkaa hiihti nevalla kuin puulaakikisoissa 70-luvulla. Muutaman riekon näin ja sen ainoan metsopaikan jätin rauhaan niin että se iso homenokka panis kunnolla koppeloita keväällä ;)
 
Metson saaja ilmoittautuu,haulikolla sain,koira vainusi ja lähti harjanteelle,ja ajoi ukon lentoon minua kohti,on se mahtava ääni jonka tuo Mehto tekköö kun siivilleen nousee,koira ei haukkunut tuossakaan tilanteessa,ei haukkunut kertaakaan kun jäniksen ajoi eteeni,merkillinen mehtäkoira on lapinkoira.
 
Ei sillä että sitä haukkumista kaipaisin,täällä kun on susia,osaa tuo hiljaakin tuoda saalista eteen.
 
En nyt oikeen löytänyt sopivaa ketjua, niin koitan täältä, kun noita hirvimiehiä täälä ainakin on... Eli onko joku täällä tehnyt itse kylmäsavuhirveä?
Olen niin hirveä kuin nautaakin.
Suolassa yön yli, savukopissa lämpötila alle viisi astetta.
Jos on isompi määrä, niitä kannatta matkalla melloa eri järjestykseen, kun ei se prosessi ihan tasalaatuinen eri puolilla ole.
Reilu viikko savustimessa, vakuumiin pakkasin, säilyy vuoden ihan hyvänä.
 
Olen niin hirveä kuin nautaakin.
Suolassa yön yli, savukopissa lämpötila alle viisi astetta.
Jos on isompi määrä, niitä kannatta matkalla melloa eri järjestykseen, kun ei se prosessi ihan tasalaatuinen eri puolilla ole.
Reilu viikko savustimessa, vakuumiin pakkasin, säilyy vuoden ihan hyvänä.
Onko sulla pitkä matka liekistä lihaan? Olen suunnitellut tohon rinteeseen kaappia,muutaman metrin savuputki maan sisään ja vanha kiuas savun tuottajaksi.
 
Onko sulla pitkä matka liekistä lihaan? Olen suunnitellut tohon rinteeseen kaappia,muutaman metrin savuputki maan sisään ja vanha kiuas savun tuottajaksi.
Tehdastekoinen savustin (Smokai), vanhasta kylmäkaapista se savukoppi. Eli on ihan vieressä. Siinä on pieni puhallin, joka auttaa purun hehkumisessa. On mielestäni toimiva peli. Eikä tuota liikaa lämpöä.
Aikaisemmin puuhaillut ajattelemallasi tavalla. Jos haluat puhtaan (ei nokea) savun, putken pitäisi olla mielestäni tosi pitkä, että noki jäisi matkalle. Lämpötilan hallinta hankalaa. Rinteessä jos saat kunnon korkeuseron se voi toimia, mutta saattaa kääntyä virtaus (matalapaine, tuuli) väärinkin päin. Naama noessa sitten.
 
Olen niin hirveä kuin nautaakin.
Suolassa yön yli, savukopissa lämpötila alle viisi astetta.
Jos on isompi määrä, niitä kannatta matkalla melloa eri järjestykseen, kun ei se prosessi ihan tasalaatuinen eri puolilla ole.
Reilu viikko savustimessa, vakuumiin pakkasin, säilyy vuoden ihan hyvänä.
Millasella suolamäärällä olet tehnyt?
10%? ja upposuolaatko vai ihan pintasuola?
 
Tehdastekoinen savustin (Smokai), vanhasta kylmäkaapista se savukoppi. Eli on ihan vieressä. Siinä on pieni puhallin, joka auttaa purun hehkumisessa. On mielestäni toimiva peli. Eikä tuota liikaa lämpöä.
Aikaisemmin puuhaillut ajattelemallasi tavalla. Jos haluat puhtaan (ei nokea) savun, putken pitäisi olla mielestäni tosi pitkä, että noki jäisi matkalle. Lämpötilan hallinta hankalaa. Rinteessä jos saat kunnon korkeuseron se voi toimia, mutta saattaa kääntyä virtaus (matalapaine, tuuli) väärinkin päin. Naama noessa sitten.
Mulla tulis putken pituus 5metriä ja korkeus ero 4 metriä.
 
Mulla tulis putken pituus 5metriä ja korkeus ero 4 metriä.
Illalla jo väsy iski, en jaksanut tarkemmin perustella: Noilla mittasuhteilla syntyy ihan kunnollinen veto, tuskin potkii väärään suuntaan. Polttamalla kiukaassa (?) tehty savu on kuumaa ja sen pitäisi ehtiä jäähtyä tuossa putkessa, että saat aitoa kylmäsavua. Jos yrität hillitä vetoa paloilman kuristamisella, nokea alkaa syntymään enemmän, joka pitäisi saada jäämään matkalle. Muutenkin vähällä hapella polttaminen voi johtaa epämiellyttäviin yhdisteisiin palokaasuissa. Meidän luomusavustamossa putki oli noin 20 metriä pitkä, teräsputki paljaana pukkien päällä, että jäähdytti hyvin. Poltettiin puhdasta leppäpilkettä teräspöntössä ja savu tuota pitkää putkea pitkin savukaappiin. Vaati jatkuvan vahtimisen ja siitä huolimatta lämpötila vaihteli siä tuotepäässä. Oli sähkötön paikka, joten jouduttiin kikkaileen noin. Lihaa ei koskaan yritettykään, kun ei kukaan jaksanut viikkoa valvoa. Lohta savustettiin noin 50 kg / laaki ja sellainen 30 tuntia siinä meni. Kyllä se väsytti, vaikka vähän koitettiin nukkuakin vuorotellen.
Yhdellä tutulla oli oma versio: Teräslaatikko, johon teki kunnon hiilloksen koivulla (leppää ei ollut omassa metsässä) siihen sitten tukevat leppäpuut hiilloksen päälle ja antoi sitten savuta siinä, kansi kiinni ja savu putkeen. Putki oli pihkatonta puuta (vanhan ohjeen mukaan oli tehnyt) noin kymmenen metriä pitkä. Teki noin kymmenen kg/laaki. Tuossa oli se hyvä puoli, että sai istua pirtin pöydän ääressä kuppi kourassa ja seurata milloin savukopilta ei tullut enää savuhäntiä poistoaukoista ja sitten uudet puut laatikkoon ja takaisin pirttiin. Puuputki ei oikein jäähdyttänyt, joten savusti vain pikkupakkasella, jolloin savukaappi pysyi viileänä. Joutui valitsemaan ajankohdan, että oli kohtuullisen luotettavasti vakaa säätila tarjolla. Oli vakituisen asuinpaikan pihalla, joten ajankohdan valkkaaminen oli helppoa, kunhan kalaa sai ja niin pienen määrän tietysti sai vaikka paikallisesta marketista.
Itsellä on nyt käytöstä poistettu iso kylmiö, johon olen vienyt pienen vastussähkölämmittimen ja kalibroinut sen asteettoman termostaatin noin yhteen asteeseen. Savustan vain kylmällä kaudella, jolloin lämpiäminen ei tule ongelmaksi ja lämmitin varmistaa ettei yölläkään pääse jäätymään. Smokaissa sitten kuivia puruja puhaltimen avulla hehkumaan. Puhallin varmistaa, että palaa puhtaasti, eikä nokea päädy tuotteille juurikaan. Mullon siinä ylimääräinen säiliö päällä, ettei tarvi päntiönään käydä lisäämässä purua. Kerran vuorokaudessa kaadan tuhkat pois ja lataan uudet kuivat purut. Jos purut on kosteita, holvaa jäätymisen takia. Savustusaika riippuu keleistä ja savustettavasta määrästä, savustimen puhdistuksen yhteydessä ladon niitä lihoja eri järjestykseen ja samalla tulee käpälöityä ja tunnusteltua, jolloin voi arvioida rosessin edistymistä. Lihaa olen kerralla tehnyt enimmillään n. 30 kiloa ja keväällä kuivalla pakkaskelillä 10 vrk meni. Leppäpurua (Mustang Tokmannilta) meni n. 40 kg.
Savun vähänokisuus on erityisesti nahattomien tuotteiden kanssa oleellista. Kalan voi panna ritilöille nahkapuoli ylös, jolloin laskeutuva noki päätyy nahkalle ja eihän noita lohikaloja yleensä nahkoineen tule syötyä. Lihapala on siinä nokipommituksessa, eikä sitä nokeentunutta ja pinttynyttä pintaa mielihalulla syö. Voi tietysti viiltää pinnasta siivun pois, mutta kauheeta haaskuuta. Olen leikellyt palat aika pieneksi, oisko nuo alle 100 g/kpl ennen savustusta, siellä kylmäsavussa kuivahtavat, joten ne on sopivia kerta-annoksia. Viikonloppuna kylymän kalijan tai rotevan punaviinin kanssa vuoleskellu siitä lastua, siksikin tuota suolaa aika nirkosesti tuorepainoon mitoitettuna, kun suolamäärä tietysti kondensoituu kuivumisen myötä.
Maastoevääksi olen duunannut jerkyä, lisään marinointiliemeen sokeria (hunajaa / siirappia mitä vaan kaapissa sattuu oleen) reilusti. On kevyttä kuljettaa ja proteiini- ja hiilaripitoisena on erinomainen energian lähde. On vähän rantumpi säilytettävä, käsittääkseni juurikin tuon sokerilisän vuoksi, mutta eipä siihen pikkukuivuriin mahdu kuin n. kolme kiloa (tuore paino) kerralla, joten ei ne minulla ole päässyt vanhenemaan; On niinku karamellia söisi, olen töissä pitänyt paria palaa pöytälaatikossa, jos päivä venähtää yllättäen on jokin energian lähde aina tarjolla.
 
Perhana, minua mietityttää noiden Airam 1ltr. ruokatermareiden laatu, hyvä jos neljä tuntia sisältö pysyy asiallisen lämpöisenä, ihan sama onko sisältönä ollut kiehuvaa vettä tai kuumaa sapuskaa. Pieni Airamin termospullo on paljon paremmin suorittanut tehtävänsä.

Nyt huomasin että XXL:ssä olis sopivasti näitä Thermos merkkisiä ruokatermareita kahta kokoa a 25€, onko kellään kokemusta tuosta merkistä. No minulla on lähiaikoina kun käy hakemassa molempia kokoja:


 
Perhana, minua mietityttää noiden Airam 1ltr. ruokatermareiden laatu, hyvä jos neljä tuntia sisältö pysyy asiallisen lämpöisenä, ihan sama onko sisältönä ollut kiehuvaa vettä tai kuumaa sapuskaa. Pieni Airamin termospullo on paljon paremmin suorittanut tehtävänsä.

Nyt huomasin että XXL:ssä olis sopivasti näitä Thermos merkkisiä ruokatermareita kahta kokoa a 25€, onko kellään kokemusta tuosta merkistä. No minulla on lähiaikoina kun käy hakemassa molempia kokoja:


Parikin tuon merkkistä teräspulloa. On aivan asiallinen.
 
Tuo XXL:n hinta suorastaa huokuttelee kokeilemaan Thermos-merkkiä.

Airamin kutaleet ei ilmoita mitään lämmönsäilytykseen liittyvää tuntimääräistä odotetta, monilta muilta merkeiltä sentään ilmoitetaan minkä laista lämmön pitoa voisi odottaa.

Edittinä pikku toteamus.
 
Perhana, minua mietityttää noiden Airam 1ltr. ruokatermareiden laatu, hyvä jos neljä tuntia sisältö pysyy asiallisen lämpöisenä, ihan sama onko sisältönä ollut kiehuvaa vettä tai kuumaa sapuskaa. Pieni Airamin termospullo on paljon paremmin suorittanut tehtävänsä.

Nyt huomasin että XXL:ssä olis sopivasti näitä Thermos merkkisiä ruokatermareita kahta kokoa a 25€, onko kellään kokemusta tuosta merkistä. No minulla on lähiaikoina kun käy hakemassa molempia kokoja:


Mulla on käytössä ja laatupelejä. Isompi vaatii pitkän lusikan tai on sormet sopassa 🤭
Pitääpäs hakea lisää, niin sitten on koko porukalla.
 
Back
Top