Onko terä itse taottu? Näyttäisi valmiille aihiolle, mutta jos on itse tehty niin nosta hattua. Hieman paremman näköinen kuin mitä itse väsäsin yläasteen metallitöissä, tai no oma puukonterä katkesi karkaisuvaiheessa opettajan antaessa sillä esimerkkisuorituksen. Opettaja syytti taonnan aikana syntynyttä hiusmurtumaa, minä syytin opettajaa... Eipä sillä, muotoilin terän enemmänkin epämääräiseksi pitkäksi sapelimaiseksi taisteluteräksi jolla ei tehnyt mitään kun ei tietotaitoa ollut ja vision oli että terän pitää olla päheän näköinen. Tilalle sain oikeasti käytännöllisen terän. 
Kahva oli katastrofi sekin käytännöllisyyden kannalta (kapea, lyhyt, sormikuviointi keskenkasvuisen pojan mitoissa). Kotipaikan pajassa kyseinen puukko on vieläkin ja on sillä hommia tehty, isäukko vaan muotoili kahvan vähän uusiksi.
Että on tosiaan pikkuisen paremman näköinen on tuo teikäläisen malli.
EDIT: jaa niin eränkäynnistähän tässä oli kysymys. On hiljaista nyt, viime sorsakauden alussa otin haulikon ja kiväärin sekä leirivälineet (varustus painoi 30 kg) ja painelin yhden nevan taakse yöksi, kiikaroin elämää nevalle. Lähinnä tuo reissu oli juuri metsään pääseminen ja todella raskaan varustuksen testaaminen vasta postista tulleessa brittiläisessä 120 litran rinkassa, kyseisellä nevalla ei näy oikeastaan kuin kurkia.
Aiemmin olen pyrkinyt ainakin yhden yön viettämään maastossa jokaisena vuoden aikana, nyt vaan on aika hiljaista pari vuotta. Uusi lapsi tullut perheeseen joka minulla ilmeisesti vaikuttaa siten että en mielellään ole öitä pois kotoa. Tosin olen pyrkinyt ottamaan nyt tavaksi tehdä lasten kanssa metsäretkiä ainakin kerran viikossa vanhempi kävelee itse ja pienempi kulkee isin sylissä niin ei isi pääse lihomaan ja laiskistumaan, tuonkin kanssa vaan toteutuminen on aina vähän sitä ja tätä.
Muuten tulee metsällä käytyä kerran kyyhkyaikana (lähinnä tutkiskelen metsäkanalintutilannetta), kerran metsäkana-aikana ja pari kertaa jänismehtuun aikana. Yleensä mitään en saa, kun otan nuo enemmän treeneinä enkä metsästämisenä, eli eteneminen on kohtuu rivakaa kun pitää saada sopiva hegästyminen ja hiki päälle ja elukat kaikkoaa edeltä kaukana haulikkohollilta... Aiemmin kun kulki enemmän ja asennekin oli enemmän metsästyskeskeinen niin saalista tuli aika usein.
Urheiluprojekti vie ehkä vielä pari vuotta, sitten luulen että askel suuntautuu metsää kohden useammin. Kun talolaina on maksettu, pennut tarpeeksi vanhoja ja akkaa ei isäntä enää kiinnosta niin... Saatana kuukaudeksi jonnekin vaelluskelle joka toinen kuukausi. Vaeltaminen on etenkin se touhu joka jostakin syystä kiehtoo, ehkä siksi että kunnon vaelluksia en ole päässyt toteuttamaan. Metsästys nyt lopunviimein ei niin kummoista hommaa ole (etenkään kyttääminen), kalastus ei kiinnosta oikeastaan tippaakaan kun se on passiivista puuhaa myös, marjastus yms pienissä määrin ihan jees.
Kahva oli katastrofi sekin käytännöllisyyden kannalta (kapea, lyhyt, sormikuviointi keskenkasvuisen pojan mitoissa). Kotipaikan pajassa kyseinen puukko on vieläkin ja on sillä hommia tehty, isäukko vaan muotoili kahvan vähän uusiksi.
Että on tosiaan pikkuisen paremman näköinen on tuo teikäläisen malli.
EDIT: jaa niin eränkäynnistähän tässä oli kysymys. On hiljaista nyt, viime sorsakauden alussa otin haulikon ja kiväärin sekä leirivälineet (varustus painoi 30 kg) ja painelin yhden nevan taakse yöksi, kiikaroin elämää nevalle. Lähinnä tuo reissu oli juuri metsään pääseminen ja todella raskaan varustuksen testaaminen vasta postista tulleessa brittiläisessä 120 litran rinkassa, kyseisellä nevalla ei näy oikeastaan kuin kurkia.
Aiemmin olen pyrkinyt ainakin yhden yön viettämään maastossa jokaisena vuoden aikana, nyt vaan on aika hiljaista pari vuotta. Uusi lapsi tullut perheeseen joka minulla ilmeisesti vaikuttaa siten että en mielellään ole öitä pois kotoa. Tosin olen pyrkinyt ottamaan nyt tavaksi tehdä lasten kanssa metsäretkiä ainakin kerran viikossa vanhempi kävelee itse ja pienempi kulkee isin sylissä niin ei isi pääse lihomaan ja laiskistumaan, tuonkin kanssa vaan toteutuminen on aina vähän sitä ja tätä.
Muuten tulee metsällä käytyä kerran kyyhkyaikana (lähinnä tutkiskelen metsäkanalintutilannetta), kerran metsäkana-aikana ja pari kertaa jänismehtuun aikana. Yleensä mitään en saa, kun otan nuo enemmän treeneinä enkä metsästämisenä, eli eteneminen on kohtuu rivakaa kun pitää saada sopiva hegästyminen ja hiki päälle ja elukat kaikkoaa edeltä kaukana haulikkohollilta... Aiemmin kun kulki enemmän ja asennekin oli enemmän metsästyskeskeinen niin saalista tuli aika usein.
Urheiluprojekti vie ehkä vielä pari vuotta, sitten luulen että askel suuntautuu metsää kohden useammin. Kun talolaina on maksettu, pennut tarpeeksi vanhoja ja akkaa ei isäntä enää kiinnosta niin... Saatana kuukaudeksi jonnekin vaelluskelle joka toinen kuukausi. Vaeltaminen on etenkin se touhu joka jostakin syystä kiehtoo, ehkä siksi että kunnon vaelluksia en ole päässyt toteuttamaan. Metsästys nyt lopunviimein ei niin kummoista hommaa ole (etenkään kyttääminen), kalastus ei kiinnosta oikeastaan tippaakaan kun se on passiivista puuhaa myös, marjastus yms pienissä määrin ihan jees.
Viimeksi muokattu:
