Eränkäynti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Torrakko
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Velipojan sain hommattua syyslomallani jahtiin. Sorsaa ja telkkää lensi ja tipahtikin sen verran, jotta molemmat ukot ja kolme koiraa voikin nyt röhkiä tyytyväisenä torpassa. Olipahan lentoa. Joskus näinkin.
Mites toi telkän liha,oon saanu sellaisen käsityksen että ei ihan kaikkien makuun osu?
Vai onko valmistustavoissa jotain radikaaleja eroja.
En itse oo kyllä maistanut mutta jotenkin muistelisin näin 🤔
Itse oon pääosin vaan kalahommisa niin toi vähän kiinnostaa kun kavereilta välillä saa sorsanlihaa.
 
Joskus junnuna telkkääkin on syöty, mutta ei oo kyllä enää muistissa miten ne tuli laitettua. Olen tainnut olla tällä vuosituhannella vain kerran sorsastamassa. Se ei vaan kiinnosta. Mulla ruuan hankintalajit luonnossa menee näin:
*kalastus
*metsästys
*marjastus
*vesilinnustus
*sienestys

Eli metsästys on mulla metsässä, soilla ja pellolla tapahtuvaa. Vesilinnustus on niin erilaista. Kyyhkyjä kyllä kerran syksyssä kyttään. Ehkä sorsastukseen meni maku, kun kaveri oli ruokkinut kesän hehtaarin kokoisessa kaislikkoisessa lammessa ja mentiin sinne iltalennolle veneellä elo-syyskuun vaihteessa ekaa kertaa. Keskellä lampea oli joku 20x20 metrin aukea paikka jossa oltiin. Noh, sorsaa oli. Heinuria meni niin, että niitä olisi varmaan saanut airoilla huitomallakin yhden soutuveneellisen. Koitettiin ampua vain sellaisia jotka tippuu lennosta suoraan veneen pohjalle, ettei tarvii kurkotella raatoja vedestä. No tietysti niitä haavakkoja ja veneen ohi tippuneita jouduttiin joitakin hakemaan. Lopetettiin ampuminen, kun katsottiin ettei jaksa perata lintuja enempää. Huippuampujat koirien kanssa olisivat ampuneet ehken jonkun pari sataa lintua tuolta illalta. Ne ei välittäneet ampumisesta mitään. Aina vaan niitä tuli ja meni. Nuorempana olin tottunut rämpimään sorsien ja hanhien perässä suolompoloilla luokkaa 50 km per lintu. Joten tuo edellinen sorsastusreissu (n. 2004) oli sellainen shokki, jotta vesilinnustus loppui siihen. Ehkä valkoposkihanhia vois joskus mökkilammilta tai kotipelloilta ampua kiväärillä, kunhan se tulee luvalliseksi. Tai jos joku aloittelija pyytää päästä sorsastamaan, niin voin lähteä avuksi.
 
Mites toi telkän liha,oon saanu sellaisen käsityksen että ei ihan kaikkien makuun osu?
Vai onko valmistustavoissa jotain radikaaleja eroja.
En itse oo kyllä maistanut mutta jotenkin muistelisin näin 🤔
Itse oon pääosin vaan kalahommisa niin toi vähän kiinnostaa kun kavereilta välillä saa sorsanlihaa.
Siinä se menee ihan sorsana muiden kera. Nyt laitoin pari nyljettyä sorsaa ja yhden telkän kiehumaan suolavedessä puuhellalle. Kypsistä linnuista nypin lihat irti ja paistelen ne voissa ja sipulissa. Loraus kermaa ja perunamuusia & puolukkasurvosta kylkeen. Toki tällä reseptillä söisi vanhoja huopasaappaitakin. Pelkät täkätkin on tullut kokeiltua joskus kun on tehty fiinimpää. Ei siinä vissiä eroa oo meikäläisen mielestä vaikka haapanaan. Koskelo on taas toista maata. Vähän kuin hyljettä nuolisi.
 
Joskus junnuna telkkääkin on syöty, mutta ei oo kyllä enää muistissa miten ne tuli laitettua. Olen tainnut olla tällä vuosituhannella vain kerran sorsastamassa. Se ei vaan kiinnosta. Mulla ruuan hankintalajit luonnossa menee näin:
*kalastus
*metsästys
*marjastus
*vesilinnustus
*sienestys

Eli metsästys on mulla metsässä, soilla ja pellolla tapahtuvaa. Vesilinnustus on niin erilaista. Kyyhkyjä kyllä kerran syksyssä kyttään. Ehkä sorsastukseen meni maku, kun kaveri oli ruokkinut kesän hehtaarin kokoisessa kaislikkoisessa lammessa ja mentiin sinne iltalennolle veneellä elo-syyskuun vaihteessa ekaa kertaa. Keskellä lampea oli joku 20x20 metrin aukea paikka jossa oltiin. Noh, sorsaa oli. Heinuria meni niin, että niitä olisi varmaan saanut airoilla huitomallakin yhden soutuveneellisen. Koitettiin ampua vain sellaisia jotka tippuu lennosta suoraan veneen pohjalle, ettei tarvii kurkotella raatoja vedestä. No tietysti niitä haavakkoja ja veneen ohi tippuneita jouduttiin joitakin hakemaan. Lopetettiin ampuminen, kun katsottiin ettei jaksa perata lintuja enempää. Huippuampujat koirien kanssa olisivat ampuneet ehken jonkun pari sataa lintua tuolta illalta. Ne ei välittäneet ampumisesta mitään. Aina vaan niitä tuli ja meni. Nuorempana olin tottunut rämpimään sorsien ja hanhien perässä suolompoloilla luokkaa 50 km per lintu. Joten tuo edellinen sorsastusreissu (n. 2004) oli sellainen shokki, jotta vesilinnustus loppui siihen. Ehkä valkoposkihanhia vois joskus mökkilammilta tai kotipelloilta ampua kiväärillä, kunhan se tulee luvalliseksi. Tai jos joku aloittelija pyytää päästä sorsastamaan, niin voin lähteä avuksi.
Se tuo montuilta pyytäminen vie todellakin hommasta ilon. Merellä siinä on vielä viehätystä, kun pääsee koiratkin hommiin. Kateeksi kävi kyllä tänä aamuna sisämaan ukkoja, kun aamukusella haistelin pakkasta. Olisi ollut melko komeaa raahustella metsissä.
 
Back
Top