Eränkäynti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Torrakko
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Talvela kirjoitti:
Ei noita voi kriisikunnille jättää, talkoilla ne pitäisi hoitaa pääosin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Noo, kyllä Sievillä, Reisjärvellä, Nivalalla, Pihtiputaalla jne riittää varmasti rahaa noiden ylläpitoon. Ei tarvi paljoa rahaa polttaa, niin lopputulos on parempi kuin metsähallituksen hoitamana.
 
Pikku tunnelmapläjäys, käväsin kokeilemassa, että kuinka märkää sitä voi olla ;)
Uusien m05 maiharien pito oli kyllä uskomattoman hyvä, ei minkäänlaista liukastelua märillä kivillä tai puunrungoilla.
 

Liitteet

  • 288E138B-B08C-4B70-8050-1F2E84EB44B8.webp
    288E138B-B08C-4B70-8050-1F2E84EB44B8.webp
    3.5 MB · Luettu: 12
0FD11D43-1837-4BF3-BE23-27889FFD4721.webp

Viikko takaperin tästä ei olisi vielä kulkenut muuta kuin kahluusaappailla. Aika helppoa oli lopen kymmenisen kilometriä kulkea, maa oli pääsääntöisesti jäässä, pinnalta tietysti pehmeää. Jos ei olis huomenna työpäivä, niin olisin oikeestaan voinut jäädä laavulle yöksi, oli niin hieno keli, kevyttä sadetta ja järvellä riitti monenlaista lintua kuunneltavaksi ja seurattavaksi :)
 
Last edited by a moderator:
https://www.paivanlehti.fi/suomenpy...u-suoraan-luonnonkannasta-ilman-risteytyksia/
Suomenpystykorva on harvinaisuus – se polveutuu suoraan luonnonkannasta ilman risteytyksiä
Klikkaa laajentaaksesi...
LIFESTYLE30.4.2018 16:00Päivän Lehti
Suomenpystykorva-28042018-Suomen-Kennelliitto-825x433.jpg

Suomenpystykorva on ominaisuuksiltaan älykäs, reagointiherkkä ja itsenäinen. (Kuva Meri Pistokoski)

Suomenpystykorva ja eräperinteen vaaliminen halutaan Unescon aineettomien kulttuuriperintöjen luetteloon.
KOIRAT Suomen Kennelliitto, Suomen Metsästäjäliitto ja Suomen Pystykorvajärjestö toimivat yhdessä saadakseen suomenpystykorvan ja eräperinteen vaalimisen Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon aineettomien kulttuuriperintöjen luetteloon.
– Kansalliskoiramme suomenpystykorva ja sen käyttö kautta historiamme aina kivikaudelta alkaen on ainutlaatuinen osa suomalaisuutta ja kansallista kulttuuriperintöämme, kuvailee hallituksen puheenjohtaja Harri LehkonenSuomen Kennelliitosta.
Aineeton kulttuuriperintö on elävää perinnettä, joka on läsnä ihmisten arjessa. Siihen sisältyy ilmiöitä, jotka säilyvät elävinä ja muuntuvina sukupolvilta toiselle. Yhteisöt itse määrittelevät elävän perintönsä arvon ja merkityksen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt marraskuussa 2017 suomenpystykorvan ja eräperinteen vaalimisen Elävän perinnön kansalliseen luetteloon, josta on mahdollista tehdä ehdotuksia Unescon kansainvälisiin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin.
– Suomenpystykorva on alkuperäisrotu, joka polveutuu suoraan luonnonkannasta ilman risteytyksiä. Lintua puuhun haukkuvana alkuperäisrotuna suomenpystykorva on maailmanharvinaisuus. Suomenpystykorva on ominaisuuksiltaan älykäs, reagointiherkkä ja itsenäinen. Rodun perimässä on voimakas kaiken riistan pyyntivietti, kertoo hankkeesta Suomen Pystykorvajärjestössä vastaava Sami Havia.
Suomenpystykorva on metsässä omassa elementissään.
– Olennaisinta on koiran kanssa yhdessä oleminen ja tekeminen suomalaisessa metsässä. Se huipentuu tervastulien loisteessa rauhassa nautiskeltujen nuotiokahvien äärelle, Havia jatkaa.
Suomenpystykorvaan liittyvä eräperinne ja maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen metsästystapa kulkee ajassa eteenpäin sekä yksittäisten koiranomistajien mukana että rotua edustavien järjestöjen, yhdistysten ja tieteen harjoittajien toimenpitein.
– Käytännön tieto ja tekeminen kulkevat suoraan kokeneemmilta harrastajilta nuoremmille yhteisillä eräretkillä ja yhteisissä tapahtumissa, kuten linnunhaukkukokeissa ja koiranäyttelyissä, painottaa koulutuspäällikkö Ere Grenfors Suomen Metsästäjäliitosta.
Suomenpystykorvaan liittyvän eräperinteen harjoittajien määrä on vähentynyt huippuvuosista. Unescon aineettomien maailmaperintöjen listalle pääsyn uskotaan auttavan varmistamaan perinteen elävänä pysyvyyttä ja jatkuvuutta.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Woodsman kirjoitti:
Jos ei olis huomenna työpäivä, niin olisin oikeestaan voinut jäädä laavulle yöksi, oli niin hieno keli, kevyttä sadetta ja järvellä riitti monenlaista lintua kuunneltavaksi ja seurattavaksi :) .muuttuva_vie2 { width: 320px; height: 50px; } @media(min-width: 500px) { .muuttuva_vie2 { width: 468px; height: 60px; } } @media(min-width: 935px) { .muuttuva_vie2 { width: 728px; height: 90px; } } @media(min-width: 1200px) { .muuttuva_vie2 { width: 980px; height: 120px; } }
​
Klikkaa laajentaaksesi...
Moro.
Mää niin tykkään näistä jäsen @Woodsman in viesteistä. On kuin oiis jotenkin sielunveli. niin paljon samaa tunnetta itsellä. Kuvatkin kertoo just sitä, mistä itse kiinnostuu, ei mitään tajuntaa räjäyttävää, vaan sitä pientä luonnossa havaittavaa. Sitä ei havaitse issekkeen, vaan pitkälti oman mielen kautta. Jäsenelle (y)
 
samovaari kirjoitti:
Moro.
Mää niin tykkään näistä jäsen @Woodsman in viesteistä. On kuin oiis jotenkin sielunveli. niin paljon samaa tunnetta itsellä. Kuvatkin kertoo just sitä, mistä itse kiinnostuu, ei mitään tajuntaa räjäyttävää, vaan sitä pientä luonnossa havaittavaa. Sitä ei havaitse issekkeen, vaan pitkälti oman mielen kautta. Jäsenelle (y)
Klikkaa laajentaaksesi...

Kiitoksia :)
Ehkäpä tuo johtuu siitä, että täällä on ne tajunnanräjäyttäjät suht harvassa ;)
Mutta jos vakavasti asiaa pohtii, niin noinhan se menee, luonnossa kulkiessa monesti huomaa jotain pientä mitä ehkä jää pohtimaan toviksi siinä paikalla. Ei sen tarvi olla kuin joku kumma männynkäppyrä tai sitten eläimen jäljet, joskus taas pelkkä sateisen metsän tuoksu. Vuodenaikojen muutos on aina sellaista kivaa seurattavaa, kuinka kevät tekee hitaasti tuloaan kunnes yhtäkkiä kaikkialla on vihreää taikka sitten syksyn pimenevät illat pikkupakkasineen. Osalle ihmisistä vaan valitettavasti nämä asiat on alkaneet olla jokseenkin vieraita, hamutaan vaan niitä tajunnanräjäyttäviä kokemuksia luonnossa. Eikä siinäkään mitään pahaa ole, hyvä vaan kun sen verran malttavat luontoon. Se mikä kuitenkin on tavallaan surullista, on se että ei enää ole aikaa/malttia pysähtyä miettimään/ajattelemaan sitä, mitä edessään näkee. Kai se sitten on tätä hektistä elämänmenoa, missä kaikki mittaroidaan, jaetaan faceen/instaan jne. Omalla kohdalla se on ainakin vankka vastakohta kiireelle ja mielen lepuuttamisen tapa, keino päästä hetkeksi karkuun työjutuilta jne.
 
Last edited by a moderator:
Retkeily varmaan uppoaa otsikon alle...
Tampereen upouusi retkeilyalue sai heti kiitosta – Kintulammi on lähellä ja helppo: Himoerämies pisti heti tanssiksi
Kintulammin luonnonsuojelualueen vihkiäisissä kävi lauantaina yli 200 retkeilijää. Elokuussa Kortejärven tilalle avautuu Tampereen uusin yleisösauna
...

Kintulammin retkeilyalue rauhoitettiin osana Luontolahjani satavuotiaalle Suomelle -kampanjaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.aamulehti.fi/uutiset/ta...po-himoeramies-pisti-heti-tanssiksi-200919180

https://kintulammi.fi
 
Kävin lauantaina Sipoon korvessa opastetulla retkellä, jossa kierrettin 7 kilometrin lenkki. Sipoossa on kuulemma käynnissä terveysmetsäprojekti: lääkäri voi määrätä reseptin, jossa potilaan pitää mennä metsään. Menin ilman reseptiä.

Tässä muutamia maanpuolustukseen liittyviä havaintoja:
Kallio on 1600 miljoonaa vuotta vanhaa ja kalkkipitoista. Tänne perustettiin kalkkilouhoksia, kun suomenlinnaa alettiin rakentaa. Rakentamiseen tarvittiin kalkkia laastiin. Kuvassa vanha kalkkilouhos.

IMG_20180505_113507.webp

Kun ruotsi-suomen armeijaan oli väenotot, oli seuraava kasvi tärkeä joillekin (sivareille). Palveluksessa kuoli noin 50 prosentin varmuudella. Näsiää laitettiin ihon alle ja se sai aikaan iholle sellaiset paiseet, että oli kelpaamaton palvelukseen. Hengissä säilyi melko suurella todennäköisyydellä.

IMG_20180505_115525.webp
 
samovaari kirjoitti:
Moro.
Mää niin tykkään näistä jäsen @Woodsman in viesteistä. On kuin oiis jotenkin sielunveli. niin paljon samaa tunnetta itsellä. Kuvatkin kertoo just sitä, mistä itse kiinnostuu, ei mitään tajuntaa räjäyttävää, vaan sitä pientä luonnossa havaittavaa. Sitä ei havaitse issekkeen, vaan pitkälti oman mielen kautta. Jäsenelle (y)
Klikkaa laajentaaksesi...

Veikko Huovinen saattoi osua oikeaan kun arvioi luontoarvoja ja sen kauneutta. Hän sanoi, että miniatyyrikauneus on yhtä tai enemmän paljon kuin massiivinen.

woodsmanin kuvista ja kirjoituksista välittyy se samuus, joka löytyy itsestäkin: hän on vastaanottavainen, kun mennä leuhtoo suonlaitojen rääseiköissä.

Kyllä ihminen saa luonnosta paljon, kun muistaa olevansa saamapuolella. Jännästi sitä sukeltaa syvemmälle, kun tietty kilometriahneus on taakse jäänyttä elämää.
 
89985E98-5D4E-4905-B24F-0499C63A1770.webp

Jossain viestissä puhuttiin niistä miehistä jotka eivät enää sodan jälkeen mahtuneet/voineet asua muiden ihmisten kanssa. Siinä on yhden sellaisen sankarin asunto, 40km kirkolta. Aikoinaan ollut kävelymatka lähimmästä talosta liki 20km.
Tuolla suunnalla on asustanut käsittääkseni ainakin 3 sodankäynyttä jotka valitsivat sydänmaan rauhan, eri järvien rannoilla. Sitä jää vaan miettimään, että mitä heillekin on sodassa tapahtunut kun 25-30 vuotiaina päätyvät asumaan noin sivuun muista ihmisistä.
 
Woodsman kirjoitti:
Jossain viestissä puhuttiin niistä miehistä jotka eivät enää sodan jälkeen mahtuneet/voineet asua muiden ihmisten kanssa. Siinä on yhden sellaisen sankarin asunto, 40km kirkolta. Aikoinaan ollut kävelymatka lähimmästä talosta liki 20km.
Tuolla suunnalla on asustanut käsittääkseni ainakin 3 sodankäynyttä jotka valitsivat sydänmaan rauhan, eri järvien rannoilla. Sitä jää vaan miettimään, että mitä heillekin on sodassa tapahtunut kun 25-30 vuotiaina päätyvät asumaan noin sivuun muista ihmisistä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Hoitamattomalta traumanjälkeiseltä stressihäiriöltä tuo vaikuttaisi nykytiedon perusteella.
 
Viimeksi muokattu:
D67A2617-DB99-4EEB-AE87-9E8D94E743D1.webp

Oli näköjään ollut melko liki isomman kankaan palaminen 3-4 vuotta sitten. Varmaan ukkonen napannut isompaan mäntyyn ja siitä sytyttänyt maaston. Sade kuitenkin sammuttanut alkaneen palon, on sen verran kaukana teistä, että ei ihminen ole ehtinyt tuota sammuttamaan. Saa nähdä kuinka vehreäksi tuo alue muuttuu, kulotus on metsällekin hyvästä :)

Pari teertä ja yksi kunnon homenokka-metso tuli vastaan reissulla. Metsoa ehdin jopa hetken ihastella ennenkuin tuo mun kanalintuja rakastava paimenkoira syöksyi paikalle :D Näyttää tuollainen palanut alue olevan mieluisa metsäkanalinnuillekin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top