Eränkäynti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Torrakko
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Merimetson tulee ollakin ihmisarka Hämeessä johtuen ihon(sulkien-)väristään, ties mikä fasisti tai AGV:äinen sitä lähestyy. Tiedostavalla uudellamaalla ja varsinais- Suomessa ei tämä vaara ole niin ilmeinen.

Ja jos joku ei tiedä mikä AGV oli niin kyseessä on Lahessa aikanaan vaikuttanut kuulapääjärjestö, AitoGermaaninen Veljeskunta. Siihen aikaan ei merimetsot seudulla hilluneet ja paskoneet meidän luotoja.

Ja aiheeseen palaten niin kyllä on sorsalinnut todella vähissä, jopa telkät loistavat poissaolollaan etelä-Päijänteellä. Joutuu perhe tyytymään muikkuun ja hirveen ensi talven, sudet syö peurat ja kauriit.
Arjalais-Germaaninen Veljeskunta joiden tehtä ei ollut pelkästään yhdistäytyä vaan ajaa täältä muuuukalaiset pois. Kaikki.
Merimetson osalta saattoi totaalinen sota jopa tuottaa tulosta. Olihan siellä magnumit aina valmiina. :p
 
Arjalais-Germaaninen Veljeskunta joiden tehtä ei ollut pelkästään yhdistäytyä vaan ajaa täältä muuuukalaiset pois. Kaikki.
Merimetson osalta saattoi totaalinen sota jopa tuottaa tulosta. Olihan siellä magnumit aina valmiina. :p
Jos kolmannella yrityksellä menisi putkeen.

Arjalainen Germaaniveljeskunta.

Väinö Kuisma ja kumppanit.
 
Suunnittelin vähän nukkumista kuusenperseessä. Koiraa kävelyttäessä havaitsin, että polttiaisia on ns. Vitusti. Syksymmällä sitten.
 
Vaimon kanssa nukuttiin viime yö ns. Erämaassa. Hieno keli, ei hyttysiä, tervasta poltettiin. Illalla keksin yhdet vanhat sudenjäljet, hanhet ronklattivat. Aamulla heräsin teeren sointiin. Vaimo kehui minun kuorsanneen todella terveellä tavalla.
 
Yksi asia todo-listallani on metsästäjätutkinnon suorittaminen. Lapsukaisena luin paljon "Metsästys ja Kalastus"-lehteä, tein perhoja, ja kalastelin. Nyt pitäisi saada elvytettyä nuo vanhat taidot, sekä kiinnostuksen kohteet. En tiedä kuuluuko tänne, vai spadehommiin, mutta mulla on jokin kumma fetissi risukeittimiin, ja niillä ruoan tekemiseen. Valikoimasta löytyy nyt Ylijäämä Esbit, BCB Fire dragon, jokin muistaakseni tsekkiläinen, sekä jokin ihan no-name peltinen, jonka alkuperää en edes muista.
 
Screenshot_2025-09-13-14-19-49-37_92460851df6f172a4592fca41cc2d2e6.webp
Itä-Lapissa tuli käytyä kanalintuja. Kuva on vaaran rinteen kivikosta.

Teeriä ei ole paljon, metsoja vähän paremmin. Yksi pyy- ja riekkopoikue tavattiin kolmen päivän aikana. Riekko on rauhoitettu ja näyttää siltä että hyvästä syystä.
 
Viimeksi muokattu:
Sunnuntaina tuli käveltyä vajaat 10 km lähimaastossa. Puolivälin jälkeen kuulin vajaan 100 metrin päästä akkateeren kutkatusta ja lähdin hiiviskelemään siihen suuntaan. Koira tuli samoille apajille ja aloittikin kohta jumalattoman metelöinnin. Ihmetystä kuitenkin herätti, että se oli reilun parinkymmenen metrin päässä minusta ja haukkui perse pystyssä maahan. Haukku muuttui nopeasti hyvinkin vihaiseksi, joten päätin mennä katsomaan, etenkin kun ne teeret nyt luultavasti olivat jo poistuneet paikalta. Ehkä joku minkki tai kärppä tai vastaava.

Mitä sitä tyhjää! Kyy! Täällä! Ei ole näissä maisemissa koskaan käärmeitä näkynyt, enkä ole edes kuullut, että olisi koskaan ollut. Ja vieläpä elokuvien tapaan pää heilui ylhäällä ja oli selkeästi valmis iskemään.

Karjaisin koiralle ja ryykäsin ottamaan sitä kiinni, ettei se vain pureta itseään. Koira-riepu arvasi, että äijä lopettaa hyvän leikin kesken, ja nappasi käärmeestä kiinni ja nakkasi suoraan jalkaan, niin että lahje vain rapsahti. Sain onneksi valjaista kiinni, ennen kuin koira iski uudestaan kiinni ja raahasin sen reilusti kauemmas. Sitten kivääristä remmi irti ja koira parin sadan metrin päähän. Pikaisessa tutkimuksessa puremajälkiä ei näkynyt kummassakaan. Tielle olisi ollut tuosta puolisen kilometriä, hieman pehmeitä paikkoja pitkin, joten koiran kantaminen olisi ollut mielenkiintoinen arpeeti.

Vähän jännäsin, että lähteekö irti päästämisen jälkeen uudestaan moikkaamaan leikkikaveria, mutta onneksi ei. Juoksenteli entisellä faartilla jonkun 7-8 km, joten totesin, ettei saanut ilmeisesti pistosta tai ainakaan ei saanut myrkkyä.

Niin sitä kokemuksia karttuu.
 
Sunnuntaina tuli käveltyä vajaat 10 km lähimaastossa. Puolivälin jälkeen kuulin vajaan 100 metrin päästä akkateeren kutkatusta ja lähdin hiiviskelemään siihen suuntaan. Koira tuli samoille apajille ja aloittikin kohta jumalattoman metelöinnin. Ihmetystä kuitenkin herätti, että se oli reilun parinkymmenen metrin päässä minusta ja haukkui perse pystyssä maahan. Haukku muuttui nopeasti hyvinkin vihaiseksi, joten päätin mennä katsomaan, etenkin kun ne teeret nyt luultavasti olivat jo poistuneet paikalta. Ehkä joku minkki tai kärppä tai vastaava.

Mitä sitä tyhjää! Kyy! Täällä! Ei ole näissä maisemissa koskaan käärmeitä näkynyt, enkä ole edes kuullut, että olisi koskaan ollut. Ja vieläpä elokuvien tapaan pää heilui ylhäällä ja oli selkeästi valmis iskemään.

Karjaisin koiralle ja ryykäsin ottamaan sitä kiinni, ettei se vain pureta itseään. Koira-riepu arvasi, että äijä lopettaa hyvän leikin kesken, ja nappasi käärmeestä kiinni ja nakkasi suoraan jalkaan, niin että lahje vain rapsahti. Sain onneksi valjaista kiinni, ennen kuin koira iski uudestaan kiinni ja raahasin sen reilusti kauemmas. Sitten kivääristä remmi irti ja koira parin sadan metrin päähän. Pikaisessa tutkimuksessa puremajälkiä ei näkynyt kummassakaan. Tielle olisi ollut tuosta puolisen kilometriä, hieman pehmeitä paikkoja pitkin, joten koiran kantaminen olisi ollut mielenkiintoinen arpeeti.

Vähän jännäsin, että lähteekö irti päästämisen jälkeen uudestaan moikkaamaan leikkikaveria, mutta onneksi ei. Juoksenteli entisellä faartilla jonkun 7-8 km, joten totesin, ettei saanut ilmeisesti pistosta tai ainakaan ei saanut myrkkyä.

Niin sitä kokemuksia karttuu.
Tuo on kyllä itelläkin koiran omistajana aina mielessä. Ihmeen hyvää tuuria ollut ettei kyyhyn olla törmätty kun koira irrallaan.
 
Kuinka pohjoisessa? Itselläni on kyllä Jerisjärven pohjoispuolella tullut kyy polulla vastaan.
Alempana, mutta ei niitä aiemmin ole tällä perällä liikkunut. Tosin samalla korkeudella Pellon puolella on enemmänkin.

Mutta ensin WTC-iskut, sitten korona ja nyt tämä! Ilmestyskirjan ennustukset alkaa käydä toteen eikä ihmisvaurioiltakaan voida välttyä!
 
Viimeksi muokattu:
Marxilaiset ja tunnistamattomat lentävät vehkeet alkoi kyllästyttämään, joten ottaa täräytin vapaapäivän kunniaksi 600km edestakaisin lintumetille. Komiaa oli muutaman vuoden jälkeen taas raahustella hirvikärpäset seurana reippaampi lenkki, ja saatiinhan sitä koiran nostamasta teeripoikueesta yksi reppuun saakka. On tämä vaan mukavin jahtimuoto ainakin tälläisen satunnaiskävijän mielestä.
 
Alempana, mutta ei niitä aiemmin ole tällä perällä liikkunut. Tosin samalla korkeudella Pellon puolella on enemmänkin.

Mutta ensin WTC-iskut, sitten korona ja nyt tämä! Ilmestyskirjan ennustukset alkaa käydä toteen eikä ihmisvaurioiltakaan voida välttyä!
Inarijärven kaakkoispuolella on kyyhavaintoja, samoin Enontekiön eteläreunalla.
 
Alempana, mutta ei niitä aiemmin ole tällä perällä liikkunut. Tosin samalla korkeudella Pellon puolella on enemmänkin.

Mutta ensin WTC-iskut, sitten korona ja nyt tämä! Ilmestyskirjan ennustukset alkaa käydä toteen eikä ihmisvaurioiltakaan voida välttyä!

Juu, puuttuu enää itse Kuolema valkoisella ratsulla.
 
  • Tykkää
Reactions: Rkm
Lähin tänään viideltä aamusta pyitä pillitsemään. Pelipaikoilla aurinko ei vielä ollut noussut ja aamukahvi alkoi tehdä tehtäviään. Ei muutakun sissipaskalle pienen aukon reunaan. Eipä ollut muuta tekemistä siinä niin puhaltelin toimituksen aikana kaulassa roikkuvaan pyypilliin. Lähes salama ainakin kolme ehkä jopa neljä pyytä vihelsivät takaisin. Laskin siinä kaapelia mättäälle samalla toivoen kiinalaista rahtilaivaa sitä katkaisemaan niin ehkä n 10-15 m päähän lensi harvaan kuuseen 2 pyytä täydelliselle hollille. Haulikko oli tietysti autossa. Tästä oppineena ase AINA mukana kuten intissä opetettiin.
 
Lähin tänään viideltä aamusta pyitä pillitsemään. Pelipaikoilla aurinko ei vielä ollut noussut ja aamukahvi alkoi tehdä tehtäviään. Ei muutakun sissipaskalle pienen aukon reunaan. Eipä ollut muuta tekemistä siinä niin puhaltelin toimituksen aikana kaulassa roikkuvaan pyypilliin. Lähes salama ainakin kolme ehkä jopa neljä pyytä vihelsivät takaisin. Laskin siinä kaapelia mättäälle samalla toivoen kiinalaista rahtilaivaa sitä katkaisemaan niin ehkä n 10-15 m päähän lensi harvaan kuuseen 2 pyytä täydelliselle hollille. Haulikko oli tietysti autossa. Tästä oppineena ase AINA mukana kuten intissä opetettiin.
Tämä. On se kumma, kun sitä vuoden tai puolen verran kuuppaan taotaan. Joka perkeleen syksy sitä silti löytää itsensä varustamattomana jostain näreen nokasta taikka sätkää käärimästä kotipihalta kun se hanhiparvi piippua viistäen lentää torpan yli.
 
Aamupäivä meni jäläkeläistä kuskatessa, joten lähdin metsälle vasta puolilta päivin. Sen verran koirakuiskaajan vikaa löytyy, että tulkitsin koiran elekielestä sanoman: "O'kortto! Koranus-äijä raahaapi viattoman koirarievun methän, vaikka saisi rauhasa makkoilla koko pitkän lauantaipäivän!"
 
Aamupäivä meni jäläkeläistä kuskatessa, joten lähdin metsälle vasta puolilta päivin. Sen verran koirakuiskaajan vikaa löytyy, että tulkitsin koiran elekielestä sanoman: "O'kortto! Koranus-äijä raahaapi viattoman koirarievun methän, vaikka saisi rauhasa makkoilla koko pitkän lauantaipäivän!"
"Mulukku ukko oot", tuumi oma lapukkani ilmiselvästi, kun ehdotin pidempää lenkkiä.
 
Back
Top