Euraasian Unioni

Niin, kyllä se amerikkalaisen talouden ihmetteleminen on vähän sellainen muotiasiakin, se nostetaan tikunnokkaan ja kauhistellaan mielikuvituksellisia lukuja. Toki asiassa on vinhasti perääkin, ei sillä. Mielenkiintoisempaa on se, että keskusjohtoisen Kiinankin taloudesta on keksitty "kuplailmiöitä"...se voi kertoa esim. sen, että osa kasvusta on täyttä skeidaa. Venäjän taloutta leimaa taas "raaka-ainetuottajan paradoksi", josta näyttää olevan melkoisen vaikeaa nousta mihinkään. Raaka-ainetuotannosta riisuttu Venäjän talous olisikin melkoista katsottavaa. Taloutensa puolesta monessa mielessä ihan aito kehitysmaa.
Kyllä, juuri näin Venäjän osalta. Kuten mm. "Suomi on puolustamisen arvoinen maa" -ketjussa olevista tilastoista voi päätellä, Venäjä vertautuu monella mittarilla suoraan perinteisiin kehitysmaihin. Talouden kasvu on ollut oikeastaan ainoa hyvä uutinen venäläisestä yhteiskunnasta 2000-luvulla. Korruptio, järjestäytynyt rikollisuus, oikeuslaitoksen riippumattomuus, lehdistön vapaus jne. ovat hyvää kehitysmaatasoa ja suunta on Putinin hallintokautena ollut tasaisesti alaspäin - nyt tosin yhä kiihtyvää vauhtia.

Keskimääräinen koulutustaso ja terveydenhuolto olivat Venäjällä yllättäin jopa Neuvostoliiton jäljiltä kohtuullisella tasolla. Koulutustasoon alkaa nyt vaikuttaa Venäjän 1990-luvun kaaos, työelämään astuva sukupolvi ei enää olekaan yhtä hyvin koulutettu kuin edeltäjänsä. Venäjän terveydenhuolto tänä päivänä? No, en menisi hehkuttamaan...
 
Kyllä, juuri näin Venäjän osalta. Kuten mm. "Suomi on puolustamisen arvoinen maa" -ketjussa olevista tilastoista voi päätellä, Venäjä vertautuu monella mittarilla suoraan perinteisiin kehitysmaihin. Talouden kasvu on ollut oikeastaan ainoa hyvä uutinen venäläisestä yhteiskunnasta 2000-luvulla. Korruptio, järjestäytynyt rikollisuus, oikeuslaitoksen riippumattomuus, lehdistön vapaus jne. ovat hyvää kehitysmaatasoa ja suunta on Putinin hallintokautena ollut tasaisesti alaspäin - nyt tosin yhä kiihtyvää vauhtia.

Keskimääräinen koulutustaso ja terveydenhuolto olivat Venäjällä yllättäin jopa Neuvostoliiton jäljiltä kohtuullisella tasolla. Koulutustasoon alkaa nyt vaikuttaa Venäjän 1990-luvun kaaos, työelämään astuva sukupolvi ei enää olekaan yhtä hyvin koulutettu kuin edeltäjänsä. Venäjän terveydenhuolto tänä päivänä? No, en menisi hehkuttamaan...

Kyynisimmät näkevät asian siten, että ei ole ollut tarkoitustakaan kehittää kuin noin 10-15 prosentille väestöstä asiat kuntoon. On koulutettu, on rahoitettu ja on sympattu ja tuettu, jotta tuo pieni keskiluokka tuottaisi työllään edes sen verran, että saadaan raaka-aineet liikenteeseen. Siihen tarvitaan noin 25 miljoonaa ihmistä. Ja kyynisesti loppuosa, se valtaosa, elätetään miten kuten, kävivät sitten koulua tai ei, heitetään murut pöydältä musikalle. Kyynisin näkemys voi olla aivan pirullisen oikea. Ja nuorison paras? tai ainakin sopivin osa sitten aivopestään hallintoa sympatiseeraavaksi eräänlaiseksi uudeksi eliitiksi. Viittaan nashi-leirittämiseen yms. siihen liittyviin juttuihin. Eräänlainen stahanovilainen iskurinuoriso siis. Jep jep. Valta on jo kesktetty voimaministeriöihin, kansalaisvapaudenpoikaset riisutaan vähä vähältä.....ei näytä kyllä hyvältä.
 
Venäjällä kun tapahtui tämä kovan linjan Kgb-klikin vallankaappaus johon varmasti Jeltsinkin kännisekoilulla vaikutti. Kunnia Venäjälle sloganista tuli voimavara joka ajaa eteenpäin. Tuntematon Putin vain tuli ja käveli sisään kremliin.
Valta ei voi vaihtua venäjällä rauhanomaisesti koska siihen ei ole tarvittavia mekanismeja. Eikä se ole vaihtunutkaan koskaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Huolestuttavaa on myös se että ennen Ukrainaa arvuuteltiin satunnaisesti lehdistössä Putinin eläköitymisen ajankohtaa.2016? Tai minne menee eläkevirkaan. No ihan heti ei ole lähdössä.Myös arvuuttelut on loppunut kuin seinään. Sen sijaan on todettu että ei lähde koskaan,vaan on elämänsä loppuun. Lakia täytyy muuttaa vain jotenkin.
kaksi peräkkäistä kautta saa olla joten 2012-2020 on Putinia katseltava. Vaarallinen mies. Vuonna 2020 tällä kehityksellä on venäjällä puolen miljoonan miehen ammattiarmeija suurine maahanlaskujoukkoineen joiden värväämisestä tänään lehdissä kirjoitettiin. Euraasian unionin tehdään viimeistään sillä joukolla.
 
Niin. Joku voisi kyllä selventää. Eri asia on uskonko. Jos ekonomisti en usko varmana. Ne eivät olleet missään oikeassa viimevuosikymmenen aikana..
Ekonomi se minullekkin intti paripäivää ennen euroon siirtymistä että ei voi hinnat nousta. Ei nouse. Jostain inflaatiosta se puhui. Minä puhuin K-kauppiaiden ahneudesta.
En tiedä mitä se tarkoittaa että maailmankaupassa siirrytään Dollarista pois?
Gaddafilla oli suunnitelmat Afrikan yhteisvaluutasta joka perustuisi kultakantaan. Se olikin sen viimeinen suunnitelma.

Tuosta Yhdysvaltojen kyvystä hoitaa velkansa olen vähän ihmeissäni. Tässä on nyt velkakattoa nostettu kerran vuodessa viimeaikoina ja mennyt erittäin tiukille että saako valtio palkat maksettua. Jos se maailman suurimman talouden kassa on tyhjä muutaman päivän päästä ellei poliittista päätöstä synny velkakaton nostamisesta, niin kyllä se oudolta tuntuu.. Eikös myös palkat jäädytetty jossain päin jenkkilää poliiseilta viimeksi. Kun ei rahaa ollut. Eli parivuotta sitten meni päätös tiukille. Nyt viimeksi meni päätös myös tiukille mutta rahat loppuivat jo jostain vähän ennen takarajaa. Näin käsittänyt.

Joku sen voisi kertoa miten velalla voi elää. Miten voi jatkuvasti peruskansalainen usassa tuhlata kaksi dollaria jokaista tienaamaansa dollaria kohti? Kiinana lainarahalla.
Mitä tarkoittaa muiden suurten talouksien mm. Kiinan luopuminen dollarista kaupankäynnistä. Mitä tarkoittaa,että dollari ei ole sidottu kultakantaan,vaan sitä painetaan lisää tarpeen mukaan ja arvoa säädellä näin. Tai että Fort Knox on maailman tarkimmin vartioitu tyhjä tila. Kultaa jenkeillä ei ole.,Se on hyvin onnistuttu vaientamaan keskusteluista, vaikka kaikki nämä kongressin kuulusteluiden videot joissa valtionvarainminsteri tms myöntää että heillä ei ole kultaa on nähtävissä YouTubessa.

Kelpaako diplomi-insinöörin selvennys?

Inflaatiosta Tilastokeskuksen tilastoa Suomen osalta;

1990 6,1 %
1991 4,1 %
1992 2,6 %
1993 2,2 %
1994 1,1 %
1995 1,0 %
1996 0,6 %
1997 1,2 %
1998 1,4 %
1999 1,2 %
2000 3,4 %
2001 2,6 %
2002 1,6 %
2003 0,9 %
2004 0,2 %
2005 0,9 %
2006 1,6 %
2007 2,5 %
2008 4,1 %
2009 0,0 %
2010 1,2 %
2011 3,4 %
2012 2,8 %
2013 1,5 %
2014
Eli tilastojen valossa inflaatio on ollut euroaikana vuodesta 2001 jopa poikkeuksellisen alhaista pl. vuosi 2008. Vaikka se kahvikuppi ABC:llä onkin kallistunut, moni asia on sen sijaan halventunut (elektroniikka, vaatteet,...)

AJ77: "maailmankaupassa siirrytään Dollarista pois?"
Tällä olisi vaikutusta USA:n pankkisektoriin, mutta en osaa arvioida vaikutuksia kylmiltään. Tosin tulee huomioida, että maailmankaupan ylivoimaisesti tärkein valuutta on USD ja siirtymiset siitä pois ovat tähän saakka ollut täysin marginaalista.

AJ77: "Gaddafilla oli suunnitelmat Afrikan yhteisvaluutasta joka perustuisi kultakantaan. Se olikin sen viimeinen suunnitelma."
Libyan kultavarannot olivat 2013 lopussa 116,6 tonnia (Suomella 49,1 tonnia). Libya kultavarannon arvo olisi ollut 2013 hinnoilla noin 5,6 Mrd USD:tä, ei sillä ihan mielettömiä kulutusjuhlia olisi järjestetty.

AJ77: "Tuosta Yhdysvaltojen kyvystä hoitaa velkansa olen vähän ihmeissäni. Tässä on nyt velkakattoa nostettu kerran vuodessa viimeaikoina ja mennyt erittäin tiukille että saako valtio palkat maksettua. Jos se maailman suurimman talouden kassa on tyhjä muutaman päivän päästä ellei poliittista päätöstä synny velkakaton nostamisesta, niin kyllä se oudolta tuntuu.. Eikös myös palkat jäädytetty jossain päin jenkkilää poliiseilta viimeksi. Kun ei rahaa ollut. Eli parivuotta sitten meni päätös tiukille. Nyt viimeksi meni päätös myös tiukille mutta rahat loppuivat jo jostain vähän ennen takarajaa. Näin käsittänyt."
USA:ssa ainoastaan kongressi voi antaa valtuutuksen liittovaltiolle rahan lainaamiseen ja lainan määrälle on asetettu lakisääteinen katto. Saattaisi olla ihan toimiva sääntö Suomessakin!
Under Article I Section 8 of the United States Constitution, only Congress can authorise the borrowing of money on the credit of the United States (http://en.wikipedia.org/wiki/United_States_debt_ceiling) ja
The United States debt ceiling or debt limit is a legislative mechanism to limit the amount of national debt that can be issued by the Treasury by limiting how much money the government may borrow. Because expenditures are authorized by separate legislation, the debt ceiling does not directly limit government deficits. In effect, it can only restrain Treasury from paying for expenditures after the limit has been reached, but which have already been approved (in the budget) and appropriated.

AJ77: "Joku sen voisi kertoa miten velalla voi elää. Miten voi jatkuvasti peruskansalainen usassa tuhlata kaksi dollaria jokaista tienaamaansa dollaria kohti? Kiinana lainarahalla."
Federal bank Reserven artikkelista: "Since the start of the U.S. recession in December 2007, household leverage has declined. It currently stands at about 130% of disposable income." Eli keskimäärin USA:ssa talouksilla on velkaa 130% vuosituloista. Suomessa vastaava luku on keskimäärin vähän yli 100% (taulukko Tilastokeskukselta, laskentamekanismi sama).
art_2013-03-11_009_002.gif


AJ77: "Mitä tarkoittaa,että dollari ei ole sidottu kultakantaan,vaan sitä painetaan lisää tarpeen mukaan ja arvoa säädellä näin."
USA luopui dollarin arvon sitomisesta kultaan vaiheittain vuosien 1944-1976 välillä. Vuodesta 1976 USD on ollut kelluva valuutta, jonka arvo määräytyy markkinoilla. Sveitsin frangi oli pitkään hyvin kultasidonnainen, vuoteen 2000 saakka Sveitsin keskuspankilla oli noin 40% kultavaranto verrattuna liikkeellä olevien frangien määrään. Ohessa ihan hyvä tietopläjäys aiheesta (vaikka onkin Wikipedia):
http://en.wikipedia.org/wiki/Gold_standard

AJ77: "Kultaa jenkeillä ei ole"
Ohessa tilastoa aiheesta eli kullan määrä tonneina ja kullan osuus maan ulkomaanvaluuttavarannoista, joihin myös kulta luetaan (Foreign Exchange Reserves). USA:n keskuspankilla on ylivoimaisesti eniten kultaa holveissaan, ei tosin välttämättä Fort Knoxissa. Kullan osuus valuuttavarannoista on USA:ssa ehdottomasti maailman suurin. Vaikka setelipainokone on pyörinyt kiivaasti viimeaikoina, USA:n kultavarat ovat edelleen huomattavat. Suomella kultavarannot ovat eurooppalaista keskitasoa. http://en.wikipedia.org/wiki/Gold_reserve

EDITointia: Äh, taulukot näköjään rikkoutuvat tänne kopioitaessa! :mad: Oheisen taulukon selitteet ovat:
sijoitus kultamäärän mukaan, maa tai organisaatio, kullan määrä tonneina, osuus ulkomaanvaluutasta

1
23px-Flag_of_the_United_States.svg.png
United States8,133.5 70%
2
23px-Flag_of_Germany.svg.png
Germany3,387.1 66%
3 International Monetary Fund2,814.0 N.A.
4
23px-Flag_of_Italy.svg.png
Italy2,451.8 65%
5
23px-Flag_of_France.svg.png
France2,435.4 65%
6
23px-Flag_of_the_People%27s_Republic_of_China.svg.png
China1,054.1 1%
7
23px-Flag_of_Russia.svg.png
Russia1,041.9 8%
8
16px-Flag_of_Switzerland.svg.png
Switzerland1,040.1 8%
9
23px-Flag_of_Japan.svg.png
Japan765.2 2%
10
23px-Flag_of_the_Netherlands.svg.png
Netherlands612.5 51%

46 Republic of Finland49.1 21.3%
 
Viimeksi muokattu:
USA:n valtionvelassa on semmoinen vekkuli piirre että USA:n velkakirjojen omistajat sidotaan niillä tukemaan USA:n taloutta ja dollarin kurssia. USA kun ottaa lainaa omassa valuutassaan ja jos monimutkaisen asian yksinkertaistaa rautalankatasolle niin joka kerta kun dollarin arvo laskee niin velan arvo (suhteessa muihin valuuttoihin) pienenee ja velkojien hallussa olevien velkakirjojen arvo tippuu.

Ajatellaan nyt tiettyjen piirien lempiskenaariota jossa Kiina "rommauttaa" USA:n talouden (mitä se sitten tarkoittakaan). USA:lle helpoin tapa edetä on painaa leveästi hymyillen painokoneen nappia ja painaa dollareita niin että dollari devalvoituu oikein kunnolla. Tästä seuraa se, että esimerkiksi Kiinaan ulkoistettu tavaratuotanto menettää hintaetunsa ja teollisuus palaa jenkkeihin. Tuontitavaroiden hinnat nousevat pilviin ja kotimainen tuotanto alkaa taas kukoistaa. USA pystyy venymään käytännössä omavaraisuuteen ilman että ihmisten elintaso mitenkään dramaattisesti putoaisi ja USA:n velkakirjoja ostaneille jää musta pekka käteen.

Valtionvelka kun ei ole mikään asuntolaina jolle pitää olla takuut, valtion liikkeelle laskemat velkakirjat ovat jotain muuta. Jos velkakirjan haltija haluaa rahastaa velkakirjansa ennen sopimuksen umpeutumista, velkojan pitää löytää velkakirjalle ostaja ja se, miten paljon myyjä paperistaan lopulta saa on ostajan ja myyjän välinen sopimusasia.

Se, että USA:n liittovaltio saa edelleen kansainvälisiltä markkinoilta lainaa hyvin edullisin ehdoin on osoitus siitä että markkinat luottavat USA:n talouteen. Venäjä taisi joutua tässä äskettäin perumaan velkakirjojensa huutokaupan koska hinta nousi - muistaakseni - yli 9%, eli markkinat eivät luota Venäjän talouteen.
 
Avaatko baikal vähän, mihin perustuu arviosi siitä että Kiina haluaisi maksaa venäläisistä energiatuotteista preemiota? Öljy, kaasu ja hiili ovat kuitenkin yleisiä kauppatavaroita joiden maailmanmarkkinahinta määritellään pörssissä eikä myyjistä ole pula.

Olen lukenut jostain arvion että maailman suurimmat liuskekaasuvarannot sijaitsevat Kiinassa ja liuskekaasu sekä -öljy ovat tehneet USA:sta lähestulkoon energiaomavaraisen ja pudottaneen venäläisen maakaasun strategista merkitystä reippaasti. Kiinalla ei taatusti ole mitään intoa tulla riippuvaiseksi yhdestäkään raaka-ainetuottajasta ja sillä on varmasti kyky ja halu välttää tämän kaltaisen tilanteen syntyminen.
 
Avaatko baikal vähän, mihin perustuu arviosi siitä että Kiina haluaisi maksaa venäläisistä energiatuotteista preemiota? Öljy, kaasu ja hiili ovat kuitenkin yleisiä kauppatavaroita joiden maailmanmarkkinahinta määritellään pörssissä eikä myyjistä ole pula.

Olen lukenut jostain arvion että maailman suurimmat liuskekaasuvarannot sijaitsevat Kiinassa ja liuskekaasu sekä -öljy ovat tehneet USA:sta lähestulkoon energiaomavaraisen ja pudottaneen venäläisen maakaasun strategista merkitystä reippaasti. Kiinalla ei taatusti ole mitään intoa tulla riippuvaiseksi yhdestäkään raaka-ainetuottajasta ja sillä on varmasti kyky ja halu välttää tämän kaltaisen tilanteen syntyminen.
Ehditkin kommentoida ensin. Kiina on vanha kauppiaskansa ja he jos ketkä osaavat kaupankäynnin kaikki muodot. Liuskekaasu takaa tarvittaessa energiaomavaraisuuden, mutta laaja kaasukauppa Venäjän kanssa takaa Kiinalle sen, että Venäjä sitoutuu pitkälle tulevaisuuteen raaka-ainetoimittajaksi. Kun Venäjän kyky saada raaka-ainemyynnin tuloilla mitään tuottavaa aikaiseksi on se mitä se on, Kiina on saanut pelattua yhden kilpakumppanin maailmanmarkkinoilta pois...
 
Viimeksi muokattu:
USA:n valtionvelassa on semmoinen vekkuli piirre että USA:n velkakirjojen omistajat sidotaan niillä tukemaan USA:n taloutta ja dollarin kurssia. USA kun ottaa lainaa omassa valuutassaan ja jos monimutkaisen asian yksinkertaistaa rautalankatasolle niin joka kerta kun dollarin arvo laskee niin velan arvo (suhteessa muihin valuuttoihin) pienenee ja velkojien hallussa olevien velkakirjojen arvo tippuu.
valuutta.gif

valuutta.gif

Kurssit ilmaisevat yhden euron arvon kyseisessä valuuttayksikössä.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/valuutat/valuutta.jsp?curid=USD

Edit: Linkki USD/CNY viimeiseltä 10 vuodelta.
http://www.google.com/finance?chdnp...RENCY:USDCNY&ntsp=0&ei=ix5yU8jBDMWFwAO61IDYAw
 
Viimeksi muokattu:
Avaatko baikal vähän, mihin perustuu arviosi siitä että Kiina haluaisi maksaa venäläisistä energiatuotteista preemiota? Öljy, kaasu ja hiili ovat kuitenkin yleisiä kauppatavaroita joiden maailmanmarkkinahinta määritellään pörssissä eikä myyjistä ole pula.

Olen lukenut jostain arvion että maailman suurimmat liuskekaasuvarannot sijaitsevat Kiinassa ja liuskekaasu sekä -öljy ovat tehneet USA:sta lähestulkoon energiaomavaraisen ja pudottaneen venäläisen maakaasun strategista merkitystä reippaasti. Kiinalla ei taatusti ole mitään intoa tulla riippuvaiseksi yhdestäkään raaka-ainetuottajasta ja sillä on varmasti kyky ja halu välttää tämän kaltaisen tilanteen syntyminen.

Olin eräässä energia-asioita käsittelevässä tapahtumassa mukana ja siellä esitelmöitsijä Ruotsista esitti tämän käppyrän. Perustuu siihen, että Kiina haluaa varmistaa energiansaantinsa. Energiankulutus kasvaa huimaa vauhtia Kiinassa ja vaikka Kiina valjastaisi tunnetut varantonsa nopeastikin, se tarvitsee rutkasti lisää sen päälle. Ihan sama juttu koski monia raaka-aineitakin. Eli jatkuvasti kasvava kulutus pakottaa Kiinan pitämään Venäjän raaka-aineet pelissä. Eli jatkuva kova kasvu pakottaa maksamaan siitä myös lisähintaa. Olen tässä väitteessäni itseäni viisaampien kertoman varassa.
 
Ehditkin kommentoida ensin. Kiina on vanha kauppiaskansa ja he jos ketkä osaavat kaupankäynnin kaikki muodot. Liuskekaasu takaa tarvittaessa energiaomavaraisuuden, mutta laaja kaasukauppa Venäjän kanssa takaa Kiinalle sen, että Venäjä sitoutuu pitkälle tulevaisuuteen raaka-ainetoimittajaksi. Kun Venäjän kyky saada raaka-ainemyynnin tuloilla mitään tuottavaa aikaiseksi on se mitä se on, Kiina on saanut pelattua yhden kilpakumppanin maailmanmarkkinoilta pois...

Varmasti totta ja lisäksi oletan, että kiinalaistavaran hyöky Venäjälle on ihan yhtä suurta kuin se on länteenkin.
 
Olin eräässä energia-asioita käsittelevässä tapahtumassa mukana ja siellä esitelmöitsijä Ruotsista esitti tämän käppyrän. Perustuu siihen, että Kiina haluaa varmistaa energiansaantinsa. Energiankulutus kasvaa huimaa vauhtia Kiinassa ja vaikka Kiina valjastaisi tunnetut varantonsa nopeastikin, se tarvitsee rutkasti lisää sen päälle. Ihan sama juttu koski monia raaka-aineitakin. Eli jatkuvasti kasvava kulutus pakottaa Kiinan pitämään Venäjän raaka-aineet pelissä. Eli jatkuva kova kasvu pakottaa maksamaan siitä myös lisähintaa. Olen tässä väitteessäni itseäni viisaampien kertoman varassa.

Yleisin vika näissä skenaarioissa on se, että oletetaan - usein ideologisista syistä - ainoastaan yhden attribuutin muuttuvan ja muiden pysyvän muuttumattomina jolloin saadaan pääteltyä haluttu lopputulos. Tässä oletetaan että tulevaisuudessakin teollinen tuotanto vaatii yhtä monta energiayksikköä tuotettua yksikköä kohti mistä sitten vedetään johtopäätös siihen että tuotannon kasvu aiheuttaa vastaavansuuruisen kasvun energiankulutukseen. Toinen varsin heppoinen lähtöolettamus tässä on että Kiinan teollisuustuotannon kasvu jatkuisi viime vuosien tahtiin. Maailman kuluttajamarkkinat ovat kuitenkin rajalliset, varsinkin maksukykyiset markkinat ja saturaatiopiste tulee vääjäämättä aina vastaan. Kiinankin teollisuus pystyy kasvamaan vain siihen kokoon mitä markkinat vetävät.

Teollisessa tuotannossa kustannustekijät optimoidaan eli prosessit ja tuotantomenetelmät valitaan panostus-tulos -suhteen mukaan. Kun energia on halpaa, energiatehokkuuteen ei kannata panostaa koska sijoitettava summa on suurempi kuin energialaskussa saatava säästö. Kun energian hinta nousee, energiatehokkaammat mutta muuten kalliimmat menetelmät muuttuvat kannattavammiksi kuin energiaa enemmän haukkaavat. Kiinassa varsinkin raskas teollisuus toimii vielä varsin primitiivisin, energiaa haaskaavin prosessein mutta muutos tulee aivan varmasti ja teknologiapäivityksillä saadaan hyötysuhdetta nostettua roimasti.

Kannattaa pitää mielessä sääntö: Ilmaisia ja alihinnoiteltuja resursseja ryöstöhyödynnetään aina. Jos vaikkapa vesijohtovesi olisi ilmaista niin meillä kaikilla olisi pihallamme uima-allas tai ainakin komea suihkulähde. Kun resurssin käytöstä koituvat kustannukset kasvavat, käyttöä järkeistetään ja/tai siirrytään käyttämään vaihtoehtoista resurssia.
 
USA:n valtionvelassa on semmoinen vekkuli piirre että USA:n velkakirjojen omistajat sidotaan niillä tukemaan USA:n taloutta ja dollarin kurssia. USA kun ottaa lainaa omassa valuutassaan ja jos monimutkaisen asian yksinkertaistaa rautalankatasolle niin joka kerta kun dollarin arvo laskee niin velan arvo (suhteessa muihin valuuttoihin) pienenee ja velkojien hallussa olevien velkakirjojen arvo tippuu.

Valtionvelka kun ei ole mikään asuntolaina jolle pitää olla takuut, valtion liikkeelle laskemat velkakirjat ovat jotain muuta. Jos velkakirjan haltija haluaa rahastaa velkakirjansa ennen sopimuksen umpeutumista, velkojan pitää löytää velkakirjalle ostaja ja se, miten paljon myyjä paperistaan lopulta saa on ostajan ja myyjän välinen sopimusasia.

Se, että USA:n liittovaltio saa edelleen kansainvälisiltä markkinoilta lainaa hyvin edullisin ehdoin on osoitus siitä että markkinat luottavat USA:n talouteen. Venäjä taisi joutua tässä äskettäin perumaan velkakirjojensa huutokaupan koska hinta nousi - muistaakseni - yli 9%, eli markkinat eivät luota Venäjän talouteen.

Tässäpä asian ydin. Sama toisin sanottuna: koska USA ottaa velkansa dollareissa, ja se itse säätelee dollarin arvoa (laskemalla liikkeelle enemmän tai vähemmän rahaa*), se säätelee itse sitä kuinka suuri sen oma velkapotti on...

Mitään merkkiä maailmankaupan siirtymisestä pois dollarista referenssivaluuttana ei ole näköpiirissä, toisin kuin aj77 väittää. Koska kauppaa käydään dollareilla, dollariin luotetaan - ja koska dollariin luotetaan, kauppaa käydään dollareilla.

* Rahasta käteistä on vain hyvin pieni osa. Suurin osa rahasta on valtioiden liikkeelle laskemia arvopapereita.
 
Euraasian unioni on vaikeuksissa tällä hetkellä, Valko-Venäjä ja Kazakstan epäröivät Putinin Ukrainan toimien jälkeen. Hyvä analyysi asiasta Foreign Affairsissa, teksti kopioitu alle. Erittäin hyvää asiallista analyysiä, sääli että Suomessa valtalehdistö ei kirjoita asiasta tällä tarkkuudella.

http://www.foreignaffairs.com/articles/141412/nate-schenkkan/customs-disunion

On April 29, after months of anticipation, the presidents of Kazakhstan, Belarus, and Russia met in Minsk to put the finishing touches on the Eurasian Economic Union (EEU), an ambitious plan to unite into a single economic entity. Observers from Washington to Moscow expected this meeting to be the last step before the official signing of the EEU treaty in May. But something went wrong.

Statements released just after the summit hinted at trouble. “If we are not ready to do it now,” Aleksandr Lukashenko, the president of Belarus, remarked, “we should openly admit it.” A few days later, Nursultan Nazarbayev, the president of Kazakhstan, noted that he was not in favor of “quick decision-making” about the union. In reality, both have acted increasingly wary of binding themselves too tightly to Russian President Vladimir Putin and his regional agendas.

The diminishing commitment of former Soviet Union countries to regional integration is a little noticed but critical side effect of Western sanctions on Russia. Russia remains the economic linchpin of the region, and costs imposed on the country are trickling down to Belarus, Kazakhstan, and beyond. In turn, post-Soviet leaders have started to reevaluate the wisdom of further integration with Russia. Sanctions may not stop Russia’s destabilization of Ukraine, but Western policymakers should embrace them for another reason: because they can put a nail in the coffin of the project that started the Ukraine crisis to begin with -- Eurasian integration.

IRRATIONAL CHOICE

On January 1, 2010, the Eurasian Customs Union, between Belarus, Kazakhstan, and Russia, went into effect. There have been a variety of such schemes since the Soviet Union’s collapse in 1991, but the Customs Union is the first to be meaningfully implemented. The three countries imposed a common external tariff and removed physical border controls for trade between their countries. Russia dominates the union economically and institutionally. It accounts for 63 percent of the union’s internal trade and holds 57 percent of the votes in the Customs Union Commission.

The Customs Union was always intended as a first step. Pursuing deeper integration at breakneck speed, the three members planned to form the EEU by 2015. The EEU treaty, which Lukashenko and Nazarbayev were meant to sign after last month’s meeting, would deepen integration still further, establishing the free movement of capital, goods, services, and labor among the three countries. It would also harmonize all areas of economic policy, from trade regulations to financial services to industrial subsidies and migration, and join the three countries’ monetary and macroeconomic policies.

Starting during Putin’s third presidency, Russia increased the pressure on Ukraine to join the integration project. The argument for including Ukraine was simple. Ukraine would bring to the group growing consumer market, its borders with southeastern Europe, and its relatively developed manufacturing sector. Indeed, without Ukraine, the Eurasian merger makes little economic sense. By diverting trade away from cheaper and better European and Chinese imports, the union has offered consumers inferior goods at higher prices, while diminishing incentives for foreign investment that could modernize Eurasian economies. These problems would have persisted with Ukraine in the union, but its inclusion would have ensured a larger internal market and more balanced development prospects for the member countries. Joining the Customs Union has been an especially bad deal for Kazakhstan, which has seen its relatively low tariffs and, consequently, its prices for goods rise, fueling Kazakh nationalism.

In the event, attempting to include Ukraine in the union may have set the stage for the union’s undoing. The EU warned that doing so would be incompatible with the EU’s Deep and Comprehensive Free Trade Agreement (DCFTA), which Ukraine was due to sign late last year. For a time, Ukrainian President Viktor Yanukovych tried to have it both ways, but eventually Russian pressure proved stronger: Yanukovych rejected the DCFTA in favor of the Customs Union. His decision sparked the Euromaidan protests, which eventually sent him into exile and led to Russia’s annexation of Crimea.

In the wake of the Ukraine crisis, the Customs Union partners are left reckoning with an increasingly unpredictable Russia. Every day, Russian lawmakers fuming over sanctions take new steps to strike back at the West, with total disregard for the consequences to Belarus and Kazakhstan. Last month, Russian presidential adviser Sergei Glaz’yev proposed that Russia “de-dollarize” its economy. Glaz’yev’s plan requires removing all Russian dollar and euro holdings from NATO economies, replacing foreign credit for state corporations and banks with rubles from the Central Bank, and switching to rubles for all Customs Union transactions. Aleksei Kudrin, the former finance minister, rightly countered that such a move would hurt Russia “more than all the sanctions of the Western countries.” And Glaz’yev, who was the first general secretary of the Customs Union Commission, surely understands that his proposal would result in catastrophic de-dollarization for Kazakhstan and Belarus as well. Another proposal, too, should send shivers down the spines of Belarus and Kazakhstan: Russia recently pronounced that Internet service providers, such as Google, would have to house their servers physically within Russia or be banned. Given the likelihood that Internet providers will decline, under a future EEU treaty Kazakhstan and Belarus could also lose access to technology crucial to their future economic development.

There are also trickle-down effects of the sanctions. The most serious of these has been the weakening ruble, which has already led Kazakhstan to take drastic measures to stay afloat as the Russia economy falters. In February, Kazakhstan devalued its currency by 19 percent without warning, just to stay ahead of the ruble’s fall, which was eroding Kazakhstani exports.

Increasingly, Kazakhstan is looking like the odd man out. On May 9, a week and a half after the failed Minsk summit, Lukashenko announced that Belarus would not block the EEU. The decision came with a price for Russia, namely two million additional tons of duty-free oil to grease the wheels of Belarus’ inefficient manufacturing sector. Nazarbayev, by contrast, skipped an “informal” meeting in Moscow on May 8 with Putin, Lukashenko, and the presidents of Armenia, Kyrgyzstan, and Tajikistan. In a flagrant signal of dissatisfaction with Putin, he instead met with U.S. Deputy Secretary of State William Burns in Astana to discuss bilateral relations.

It is hard to feel much sympathy for Nazarbayev, a dictator-for-life who knowingly signed up for closer integration with Russia even though it was economically indefensible. The fact that he has been getting cold feet is a sign that sanctions and Western pressure are increasing the cost of Eurasian integration and could provide a wedge to break up the project.

UNIONIZE

Two other countries, Armenia and Kyrgyzstan, are close to joining the Customs Union. And, in recent weeks, both have started showing signs that they, too, would like to reconsider. Like other peripheral economies in the former Soviet Union, Armenia and Kyrgyzstan are reliant on remittances and Russian investment to keep their economies afloat, and the current crisis is proving just how dangerous that model can be.

Kyrgyzstan is the second most remittance-reliant country in the world, with 31 percent of GDP coming from migrant workers, the majority of whom work in Russia. Armenia relies on remittances to a lesser -- but still very significant -- extent, at 21.4 percent of GDP. Diminished job opportunities in recessionary Russia means more migrants coming home empty-handed.

The falling Russian ruble, which has lost about eight percent of its value against the dollar since the beginning of the year, poses another problem. In dollar-dependent economies, remittances drop in value as the ruble’s purchasing power diminishes, so migrants are already sending less cash home in real terms. Almost all of the countries in the region are facing downward pressure on their own currencies, and in Kyrgyzstan and Tajikistan, central banks are expending meager reserves to prop up national currencies. Nevertheless, the Kyrgyz som is down almost nine percent against the dollar in 2014. The Armenian dram has fallen around two percent, with increasingly worried updates coming from the Armenian Central Bank.

Meanwhile, Russian investment in energy infrastructure, the archetypal stalking horse for Russian control, is playing an increasing role in both economies. In December, Gazprom took over Kyrgyzstan’s state monopoly of Kyrgyzgaz in exchange for a commitment to spend $610 million overhauling the country’s decrepit gas distribution system. That same month, Gazprom acquired 100 percent of Armenia’s gas imports. A weakening Russian economy -- and potential sanctions on Gazprom -- could thus doom Armenia and Kyrgyzstan’s energy sectors as well.

The problems in Russia appear to be having a cooling effect on Kyrgyzstani and Armenian leaders. Kyrgyzstan has been rhetorically committed to joining the Customs Union since 2010, but it has been doing an admirable job of slowing the process down and negotiating trade preferences and transitional aid. Despite claims that it would finally join in the spring of 2014, on May 7, Joomart Otorbaev, the country’s prime minister, said the preparations would last until at least the end of the year.

Like Ukraine, meanwhile, Armenia made a sudden pivot away from Europe in late 2013 by rejecting its own DCFTA with the EU and pledging to join the Customs Union. The government initially promised that the country would accede in May this year, an absurdly tight timetable for negotiating tariffs on hundreds of classifications of goods. But even Armenia has been showing signs of having second thoughts. President Serzh Sargsyan unexpectedly decided not to attend the April 29 Minsk summit with Lukashenko, Nazarbayev, and Putin. And conflicting messages from the government have raised questions about Armenia’s commitment to the terms of joining.

BAD ASSOCIATIONS

In December 2012, Hillary Clinton, then U.S. secretary of state, famously warned that the Eurasian Customs Union would “re-Sovietize” the region. But with Afghanistan and the “reset” dominating Russia and Central Asia policy, the United States made no real policy effort to thwart it. Now, in responding to Russia’s actions in Ukraine, the United States, knowingly or not, is finally doing so. Its sanctions have increased the costs of closer integration with an unpredictable and isolated Russia. Pressing on with sanctions, and promoting better options -- like Kazakhstan’s World Trade Organization candidacy and another shot at an EU association agreement for Armenia -- will show the region that there is a future beyond Russian-dominated integration.
 
Minulla on tuossa vieressä lukuvuoroa odottamassa pari kirjaa jotka käsittelevät tapahtumia Venäjällä joulukuun 2011 duuman ja toukokuun 2012 presidentin vaalien aikoihin. Nopealla selailulla täältä voisi löytyä selitys muuten järjenvastaiselle suurvaltapullistelulle. Ilmeisesti Venäjän suurissa kaupungeissa alkoi ilmetä sen tyyppistä ja laajuista aktiviteettia että silovikit päättivät ryhtyä hakemaan tukea maaseudun kouluttamattomasta väestöstä ja neuvostonostalgiasta elävästä eläkelläisistä ja samalla kääntää selkänsä suurkaupunkien koulutetulle ja länsimieliselle keskiluokalle. Ulkoinen vihollinen tiivistää rivit ja valloitukset takaavat moukkien suosion.

Näinhän sitä sanotaan ettei Venäjä ole koskaan niin heikko mitä se vaikuttaa olevan eikä niin vahva miltä se haluaa näyttää. Nyt on semmoinen kutina että alkuvuodesta 2012 Venäjällä tapahtui jotain semmoista mikä pelästytti Putinin ja Kiovan kansannousu vahvisti herännyttä pelkoa.
 
Minulla on tuossa vieressä lukuvuoroa odottamassa pari kirjaa jotka käsittelevät tapahtumia Venäjällä joulukuun 2011 duuman ja toukokuun 2012 presidentin vaalien aikoihin. Nopealla selailulla täältä voisi löytyä selitys muuten järjenvastaiselle suurvaltapullistelulle. Ilmeisesti Venäjän suurissa kaupungeissa alkoi ilmetä sen tyyppistä ja laajuista aktiviteettia että silovikit päättivät ryhtyä hakemaan tukea maaseudun kouluttamattomasta väestöstä ja neuvostonostalgiasta elävästä eläkelläisistä ja samalla kääntää selkänsä suurkaupunkien koulutetulle ja länsimieliselle keskiluokalle. Ulkoinen vihollinen tiivistää rivit ja valloitukset takaavat moukkien suosion.

Näinhän sitä sanotaan ettei Venäjä ole koskaan niin heikko mitä se vaikuttaa olevan eikä niin vahva miltä se haluaa näyttää. Nyt on semmoinen kutina että alkuvuodesta 2012 Venäjällä tapahtui jotain semmoista mikä pelästytti Putinin ja Kiovan kansannousu vahvisti herännyttä pelkoa.

Sama kutina. Olen aika vissi, että toimet Ukrainassa ovat hyvin sisäpoliittista tekoa. Jos ajatellaan kansan liikehdintää, niin onhan tässä nähty kaikenlaista: arabimaiden kumoustelut, Turkissa oli omat rettelönsä jne. ja kun homma eteni Ukrainaan, se tuli "liian lähelle". Housut eivät vielä palaneet, mutta varmasti persusta kuumotti. Saa nähdä, pysyykö Venäjän kansa aisoissa? Nythän tilanne lienee se, että ollaan jatkumossa, jossa otteet kovenevat koko ajan, mikäli eliitti haluaa pitää piikkipaikkansa. Kannattaa miettiä sitäkin, mitä mahtaa pyöriä venäläisen mielessä, kun tämä nyt jo nähty kalabaliikki on puolittanut ruplasäästöjen arvon vrt. länsivaluuttaan....ei siinä mieli mettä keitä. Voimakeinojen käyttöön aiotaan varautua ainakin, viittaan uutiseen, jonka mukaan Venäjä palkkaa reilut 200 tuhatta sotilasta riveihinsä lisää. Mitäpä pelkäävät, sitäkö, että EU hyökkää vai sitä, että sisäinen järjestys saattaa olla vielä todella hankalissa kantimissa?
 
Pinkeliponkelin lainaama artikkeli pisti minut miettimään, että ehkä kyse ei olekaan niinkään siitä, tuleeko siitä Putinin Euraasion Unionista jotain vai ei. Pelottavamapaa on oikeastaan ajatella, että jos - ja nyt niin vahvasti vaikuttaa - se homma menee reisille niin mitä sitten?

Onko Venäjällä jokin Plan B?

Meinaan jos ei ole, niin se saattaa johtaa todella pelottaviin ulkopoliittisiin seurauksiin jos tuo Unioni pitää saada pakolla tehtyä, tarvittaessa vaikka asevoimin. Mitä se tarkoittaa Armenialle, Kirgisialle, Kazakstanille?
Kokevatko nekin jonkinmoisen Krimin niemimaan toisinnon jos eivät ymmärrä olla oikeaa mieltä tulliliitosta?
Valkovenäjä nyt on oma lukunsa, siitä on paha muutenkaan sanoa mitään.
 
Löytyipä mielenkiintoinen kappale vuonna 1996 Anatoli Sobtshakin vaalityöntekijänä toimineen Putinin pitämästä puheesta:

"Vain demokraattisessa järjestelmässä lainvartijat - oli kyseessä sitten KGB, MVD, NKVD tai joku muu - tietävät, että tulevaisuudessa maan johto tulee vaihtumaan ja silloin he joutuvat vastaamaan kysymykseen: Olivatko tekosi maan lakien mukaisia? Kuinka kohtelit maasi kansalaisia?"

Tuo voi selittää Putinin hallinnon neuroottisen tarpeen todistaa tekojensa lainmukaisuus. Värivallankumoukset ovat varmasti pistäneet silovikit kelaamaan taaksepäin sitä, mitä oikeasti tulikaan tehtyä.
 
Löytyipä mielenkiintoinen kappale vuonna 1996 Anatoli Sobtshakin vaalityöntekijänä toimineen Putinin pitämästä puheesta:

"Vain demokraattisessa järjestelmässä lainvartijat - oli kyseessä sitten KGB, MVD, NKVD tai joku muu - tietävät, että tulevaisuudessa maan johto tulee vaihtumaan ja silloin he joutuvat vastaamaan kysymykseen: Olivatko tekosi maan lakien mukaisia? Kuinka kohtelit maasi kansalaisia?"

Tuo voi selittää Putinin hallinnon neuroottisen tarpeen todistaa tekojensa lainmukaisuus. Värivallankumoukset ovat varmasti pistäneet silovikit kelaamaan taaksepäin sitä, mitä oikeasti tulikaan tehtyä.

Putinin pelko liittyy vanhenemiseen, kyllä. Onko hänellä syytesuojaa edes? Voiko siis koskaan jättäytyä pois? Toimet ehkä kertovat, että hän on heikko ja kaatuu joka tapauksessa.
 
Vuosina 2011-2012 kaupunkien nuorempi keskiluokka osoitti mieltään muuutaman kerran. Järjestelmä sai vastustajia. Putin vastasi heti tekemällä "agenttilait", joilla sai suitsittua ulkomaisia vaikutteita. Navalnyin linnatuomio oli yksi näkyvä juttu.

Hän teki sen, mikä oli hänen tehtävänsä. Vakautti Venäjän. Sen puolesta joutaisi mennä.

Putin on kuitenkin vakauden lisäksi ollut Venäjän eliitin takuumies. Nyt, kannatuksen noustua huippuunsa, silovikeilla periaatteessa olisi vuoteen 2024 aikaa löytää uusi tsaari. Pakotteet voisivat kannustaa nopeampaan kierrätykseen, mutta eivät osu ihan kylkeen vielä ja joka tapauksessa se taitaa olla ihan sama, meneekö miljardi tai pari everstin palkasta.

Entä silovikit sitten?
 
Itsetarkoituksellisesti haettu vakaus alkaa hyvin nopeasti muistuttaa muuttumattomuutta. Yhteiskunnan kehityksen kannalta tärkeisiin elementteihin kuuluu tietynlainen epävakaus ja yllätyksellisyys jotka tiukka kontrolli tappaa. Valtarakenteiden valaminen betoniin merkitsee aina ja kaikkialla pysähtyneisyyden ajan alkamista. Mitäs sitä enää uutta kehittämään, valmiissa maailmassa?

Silovikitkin vanhenevat ja suljetuissa valtarakenteissa nepotismi jyllää. Mitä viimeaikoina olen Ukrainan tapahtumien uudelleen herättämän kiinnostuksen voimin lukenut Venäjän uudempaa historiaa, sitä vahvemmin minulle on muodostunut kuva Venäjästä maana joka pystyi säilyttämään läpi ikiaikaisen feodalistisen rakenteensa Neuvostoliiton ajan yli. Georg Orwellin satiirin eläinten vallankumouksen sanottiin kuvaavan neuvostokommunismia mutta nyt on alkanut tuntua siltä että kirja kuvaakin Venäjälle luonteenomaista järjestystä.

Neuvostokommunismin sanotaan hyytyneen siihen kun vanhenevat vallankumoussankarit huomasivat etteivät he kykene siirtämään kaikessa hiljaisuudessa kasaamiaan omaisuuksia jälkeläisilleen sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän vallitessa. Niinpä Neuvostoliitto sai mennä. Silovikien muodostamalla uudella yläluokalla on osittain sama ongelma edessään. Veroparatiisien pankkitilien sisältö siirtyy kyllä perillisille mutta miten siirtää yhteiskunnallinen valta joka avaa pääsyn yhteiskunnan rahavirtoihin?
 
Back
Top