On toisaalta koomista, toisaalta pelottavaa, että eurohihhuleiden todellisuudesta vieraantuneet fantasiat alkavat aina vain enemmän muistuttaa eräässä totalitaristisessa valtiossa, Neuvostoliitossa harjoitettua politiikkaa: molempien tavoitteena on ollut olla kansojen, kielten ja kulttuureiden sulatusuuni ja tuon uunin tuhkasta on kuviteltu nousevan milloin Homo Sovieticus, milloin Homo Foederatiocus. Kuitenkin jokainen yli viisitoistavuotias voi asiaa kaksikin minuuttia ennakkoluulottomasti ajateltuaan tajuta, että moinen tavoite on mahdottomuudessaan ja tarpeettomuudessaan naurettava ja että jos tuollaisia tavoitteita ajetaan demokratianvastaisesti, tarinalla ei ole kaunista loppua.
Paradoksaalisesti Euroopan Unioni onkin eurooppalaisten kulttuureiden vihollinen: se haluaa tuhota maanosasta eurooppalaisten kulttuureiden ja niiden kannattelemien arvomaailmojen moninaisuuden ja rikkauden ja korvata nuo jollakin keinotekoisella teko-eurooppalaisella tekokulttuurilla, jossa päällisin puolin ihmistä muistuttavat eurorobotit vaalivat keinotekoisia, teko-eurooppalaisia teko-arvoja keinotekoisessa pan-eurooppalaisessa epävaltiossa. Sellainen ei onnistu. Se ei onnistunut Neuvostoliitossa, eikä se onnistu Euroopan Unionissakaan. Venäläiset eivät pystyneet luonnonvastaisen ja valheellisen keinokulttuurin luomiseen ja ylläpitämiseen edes murhaamalla kymmeniä miljoonia omia kansalaisiaan. Eurooppakin näkyy olevan fasististen liittovaltiopyrkimysten ja pakkomonikulttuuristamisen kautta matkalla sisällissotiin. Mutta nekään eivät ole poispyyhkivä ihmisten sisintä, heidän arvojaan, kulttuuriaan, kieltään ja rakkauttaan kotiseutuunsa, sillä nämä tendenssit ovat luovuttamaton ja erottamaton osa paitsi ihmistä, myös ihmisyyttä, eikä mikään tomppelimainen idealismi voi niitä hävittää, vaikka niiden hävityspyrkimyksistä sinänsä koituukin sivistyneen yhteiskunnan tilapäinen hävitys ja tuho.
Kun savuntulo lakkasi Natsi-Saksan keskitysleirien krematorioiden piipuista tai kun sisältä mätä jättiläinen, Neuvostoliitto, kuoli omaan mielipuolisuuteensa, me kuvittelimme, että "tämä ei saa tapahtua milloinkaan enää". Mutta me erehdyimme, sillä totalitaristit ovat aina keskuudessamme - he vain vaihtavat naamioitaan: milloin he ovat natseja, milloin he ovat kommunisteja, milloin he ovat monikultturisteja. Mutta aina he ovat "hyvien asioiden puolella" ja aina heillä on samat työkalut haaveidensa toteuttamiseksi. Näitä ovat totalitarismi, ihmisoikeusrikkomukset, sananvapautta vastaan hyökkääminen, tasapäistäminen, väkivalta, sanojen määrittely ja uussanat, raja-aitojen kaataminen ja ainoan oikean totuuden omistaminen ja julistaminen sekä pyrkimys demonisoida toisinajattelijat ja toisenlaisia arvoja kannattavat.
Muutaman sukupolven aikana on ihmiskunta käyvä kolme suurta sotaa ainaista vihollistaan, totalitarismia, toiselta nimeltään sosialismia vastaan. Kaksi näistä sodista on jo käyty, kolmatta valmistellaan täyttä päätä. Ensimmäinen sota oli sota natsismia vastaan. Toinen sota oli sota kommunismia vastaan. Ja kolmas sota, joka on jo aluillaan, on sota monikultturismia vastaan. Eri nimistään ja eri ilmiasuistaan huolimatta taustalla ovat aina samat voimat, totalitaristit. Ja huomattakoon myös, että vaikka puhun sodasta, en välttämättä tarkoita avointa, fyysistä sotaa. Sellainen oli lähinnä tuo ensimmäinen sota totalitarismia vastaan. Toinen sota kommunismia vastaan oli jo paljon subtiilimpi ja sellaisena se ei ollut ohi muutamassa vuodessa, vaan vaati vuosikymmeniä. Kolmas sota, johon totalitaristit meitä vievät, on siis sota monikulttuurisuutta vastaan. Se on oleva vieläkin hienovaraisempi ja se voi kestää hyvinkin pitkään. Tämä sota on ainakin alkuvuosikymmeninä niin vähittäinen ja hienovarainen, että se matalan intensiteetin hyökkäyksenä on jopa useimmille täysin näkymätön - Saksassa se on ollut käynnissä jo vuodesta 1961 lähtien ensimmäisten suurten vierastyöjoukkojen muutettua sinne. Vasta myöhempinä vuosina se saa yhä avoimempia muotoja, ja ellei sitä todella pysäytetä, joudumme lopulta arvojen sodasta avoimeen sotaan. Tämä on edessä luultavasti vasta noin 20-50 vuoden kuluttua. Mutta tällä menolla se todella on oleva edessämme. Ja se sota on sota, jossa vapaus, demokratia, eurooppalaiset arvot ja eurooppalaisten kulttuurien rikkaus taistelevat vastassaan saatanallinen Euroopan Unioni, totalitaristit, sosialistit, "monikultturistit" ja islamistivallankumoukselliset.
Itse kammoan väkivaltaa ja kavahdan sotaa. Siksi vastustan kaikkia totalitaristia liikkeitä, kuten natsismia, kommunismia ja monikultturismia. Meidän on herättävä, herättävä kansakuntana ja eurooppalaisina kansakuntina. Meillä on vielä aikaa estää väkivalta, verenvuodatus, sota ja terrori. Mutta aika käy vähiin. Siitä Euroopan Unioni totalitaristikätyreineen pyrkii pitämään huolen. Olemme historian käännekohdassa, olemme historian käännekohdassa. Nouse, ja rakenna rauhaa. Nouse, ja vastusta Liittovaltiota ja sen tuhon työkalua, monikulttuurisuutta, missä voit. Nouse, ja avaa suusi. Nouse, ja rakasta. Kuuntele sydäntäsi. Se kuiskaa kansojen ikuisesta ja luovuttamattomasta oikeudesta omaan maahan, omaan kieleen ja omaan kulttuuriin. Kuuntele sydäntäsi. Ole muutos parempaan.
Ole muutos parempaan. Se alkaa Sinusta. Nyt.
Rauhaa.
